Kaksi pitkää päivää takana. Hyvin meni. Torstaina pidin kolme luentoa ja neljä palaveria. Perjantaina tapasin Ranskan suurlähettilään Helsingissä ja työkaverit valtioneuvoston kansliassa.
Torstain luento Ilmarisen eläkeläisille ja henkilökunnalle oli antoisa. Omasta osuudestani on tietenkin vaikea sanoa mitään, mutta kysymyksiä tuli ainakin paljon. Kyllä EU-asiat kiinnostavat ihmisiä, kunhan niistä puhutaan selkeästi ja rehellisesti.
Sisäministeriön tilaisuus Kuntatalolla oli myös mielenkiintoinen. Teemana oli kunnat ja maakunnat Euroopassa. Paneelissamme kävimme läpi laajentumista, ja EU:n uutta naapuruuspolitiikka mm. Venäjän, Ukrainan, Moldovan, Israelin, Marokon, Tunisian ja Jordanian kanssa.
Paneelissa oli mm. Matti Viialainen SAK:sta. Olen aina arvostanut Matin EU-näkemyksiä. AY-liike on aina ollut erinomainen kanava EU-keskustelulle. Liitot tuovat keskustelua ruohonjuuritasolle, ja sitä tarvitaan. Paneelissa olivat mukana myös TT:n Timo Laukkanen ja Pääkaupunkiseudun yhteistyövaltuuskunnan Hannu Penttilä. Olimme kaikki yhtä mieltä siitä, että laajentuminen on enemmän mahdollisuus kuin uhka.
Itse korostin sitä, että kaikki tutkimukset osoittavat, että laajentuminen kasvattaa nykyisten maiden talouksia 0,7 prosenttia ja uusien maiden 2,0 prosenttia. Tutkimukset osoittavat myös, että laajentumisesta hyötyvät eniten neljä nykyistä EU-maata: Italia, Itävalta, Saksa ja Suomi. Prisman kaupat ovat tästä hyvä esimerkki. Noin 15 prosenttia Viron elintarvikekaupoista on Prismoja. Kyllä meidän kilpailukykymme kestää päivänvalon myös laajentumisen jälkeen.
Illalla, Akateemisen Kokoomuksen tilaisuudessa, kävin läpi EU:n tämänhetkistä murrosta ja unionin tulevaisuutta. Keskustelu oli antoisaa. Suomen turvallisuuspolitiikka nousi esiin useaan otteeseen. Olen entistä vakuuttuneempi siitä, että Suomen sotilaallinen liittoutumattomuus on historian reliikki. Se toimi hyvin kylmän sodan aikana, mutta tänä päivänä siitä on enemmän haittaa kuin hyötyä.
Mistä me olemme nykyään liittoutumattomia? Terrorismin vastaisesta taistelusta? Ei. YK:sta? Ei. EU:sta? Ei. Natosta? Ei, koska olemme mukana Naton operaatioissa. Milloin lopetamme tämän älyllisen epärehellisyyden ja myönnämme suoraan, että Suomen liittoutumattomuus loppui 1.1.1995?
Torstai-iltana meillä oli pitkä tiimipalaveri. Tällä kertaa paikalla oli iso porukka, noin 20 ihmistä. Kävimme läpi ulostulon hyviä ja huonoja puolia, nettisivuja, kevään kalenteria, ensi viikolla julkistettavaa tukiryhmää ja valtakunnallista verkkoa. Taas saatiin paljon eväitä tuleville viikoille. Tukijoita on jo lähes 500, ja tänään mukaan liittyi taas kaksi merkittävää henkilöä.
Perjantai oli normaali työpäivä: aamuateria Ranskan suurlähettilään kanssa klo. 7.45, HVK-palaveri klo. 10.00, rekrytointipalaveri klo. 11.00 ja työlounas Lotan ja Kaisan kanssa.
Ranskan suurlähettiläs on mies paikallaan. Nyt meillä on hyvä mahdollisuus lähentää Suomen ja Ranskan suhteita EU:ssa. Ranskalaiset ymmärtävät Euroopan yhdentymistä, ja meillä on heiltä vielä paljon opittavaa.
Oli todella kiva jutella HVK-tiimin (Antti, Lotta, Joni, Risto, Petri ja Janne) kanssa. Kaikki olivat hyvässä vedossa ja valmiita taistoon joulukuun epäonnistumisen jälkeen. Myös rekrytointiasiat ovat kunnossa. Markun ja Kaisan kanssa laadimme kevään suunnitelman. Kaikki näyttää hyvältä. Muutamia mielenkiintoisia paikkoja on auki ja näyttää siltä, että saamme paljon uusia Suomalaisia EU-virkoihin.
Nyt alkaa viikonlopun vietto. Ensi viikolla paiskitaan vielä hommia, ja sitten viikoksi etelään. Maltan tuskin odottaa.
