Suomen taloutta voi katsoa kaksien eriväristen silmälasien läpi.

Synkempi sanoo, että BKT:n taso ei ole edelleenkään saavuttanut finanssikriisiä edeltänyttä tasoa – ei lähellekään. Vertailun vuoksi todettakoon, että toisen maailmansodan murjomassa Suomessa vuoden 1938 BKT:n taso ylitettiin vuonna 1946. Jos talous olisi jatkanut kasvuaan ennen finanssikriisiä arvioitua vauhtia, olisi BKT:n määrä nyt kahdeksan vuotta myöhemmin noin 20 % toteutunutta korkeampi. Sama pätee verotuloihin. Kuopassa siis ollaan.

Valoisamman mielen omaava voi todeta, että Suomen kansantalous kasvoi viime vuonna Tilastokeskuksen tuoreiden arvioiden mukaan 0,7 %. Takana on ensimmäinen hienoisen talouskasvun vuosi kolmen taantumavuoden jälkeen ja kasvun ennakoidaan hienoisesti tästä vielä piristyvän. Yksityisten investointien ennustetaan kasvavan tänä vuonna miltei 6 %. Kasvu on laajapohjaista, erityisesti rakennus- sekä kone- ja laiteinvestoinnit lisääntyvät. Kotitalouksien reaalitulojen kasvu nopeutuu ja yksityinen kulutus lisääntyy.

Molemmat näkökulmat ovat totta, mutta edellinen painottaa mennyttä, jälkimmäinen katsoo tulevaan. Vähättelemättä vaikeuksiamme – ja osittain juuri siksi, meidän tulee keskittyä tulevaisuuden kasvun ja menestymisen mahdollisuuksien rakentamiseen. Hallitusohjelma ja se linjaukset tähtäävät juuri luottamuksen vahvistamiseen, työllisyyden lisäämiseen ja talouskasvuun.

Vaikka julkinen velkasuhde on hallituksen toimenpiteiden ansiosta juuri ja juuri taittumassa vuosikymmenen vaihteessa, velkasuhde lähtee kohoamaan uudelleen ikääntymisen aiheuttamien menopaineiden seurauksena. Velkasuhde yltää vuoteen 2030 mennessä 80 prosenttiin VM:n peruslaskelman mukaan. Tässä arviossa ei ole mukana sote-ratkaisun vaikutuksia.

Selkokielellä tiivistettynä arvio tarkoittaa sitä, että ellei sote-uudistusta ja muita hallituksen reformeja kyettäisi viemään suunnitellusti maaliin asti, on seuraavalla hallituksella edessään uusien leikkauslistojen laatiminen. On viisasta puhetta korostaa, että pitkällä aikavälillä taloutemme kehitystä tulevat määrittelemään erityisesti rakenneuudistukset ja niissä onnistuminen. Lyhyellä aikavälillä, ennen kuin rakenneuudistusten vaikutukset alkavat purra, on pystyttävä myös karsimaan kuluja ja tekemään säästöjä.

Siksi hallituksen jo sopimat, julkista taloutta niin lyhyellä kuin pitkälläkin aikavälillä vastuullisesti hoitavat päätökset on pantava kunnianhimoisesti toimeen. Tämä koskee kilpailukykysopimusta, sote-uudistusta, kilpailun lisäämistä, kustannusten ja sääntelyn karsimista ja veropäätöksiä, muutamia mainitakseni.

Meillä on vahva pohja, mille rakentaa. World Economic Forumin 140 maan vertailussa olimme ykkösiä mm. julkisten instituutioiden, koulutuksen, turvallisuuden ja uusimpien teknologioiden saatavuuden osalta.

Mutta samassa vertailussa olimme pahnan pohjimmaisia palkanmuodostuksen joustavuuden osalta. Globalisaatio on kiristänyt hyödykemarkkinoiden kilpailua ja lisännyt tuotannontekijöiden, ja varsinkin pääoman liikkuvuutta. Hinnoitteluvoimaa maailmanmarkkinoilla Suomessa toimivilla yrityksellä on rajoitetusti. Myös teknologian voidaan sanoa tehneen yhä suuremman osan kansantaloutta avoimeksi kilpailulle.

Nämä muutokset korostavat kustannuskilpailukyvyn ja työmarkkinoiden toimivuuden merkitystä. Heikon kilpailukyvyn kielteiset vaikutukset ovat aiempaa suuremmat. Yritysten tilanteet voivat muuttua nopeasti, jolloin joustavat työmarkkinat ovat omiaan tukemaan työllisyyttä ja tuottavuutta. Muissa Pohjoismaissa palkanmuodostus on jo siirtynyt kohti paikallista tasoa.

Hallitus lähtee siitä, että työttömyyden alentaminen ja työllisyyden nostaminen ovat välttämättömiä julkisen talouden vakauttamiseksi. Hallituksen tavoitteena on nostaa työllisyysaste 72 prosenttiin. Tämä on kova tavoite ja siksi tarvitaan vaikuttavia toimia, isoja ja pieniä. Hallitus on jo esitellyt työllisyyspaketin toimenpiteitä, jotka tähtäävät mm. työn vastaanottamiseen liittyvien kannustinloukkujen purkamiseen. Syksyn budjettiriihen on oltava työllisyysriihi, jossa toimia tehdään lisää. Tällöin työkalupakista ei ole syytä jättää mitään keinoja pois. Syksyn budjettiriiheen tuon yrittäjyyden veropaketin, joka toivottavasti omalta osaltaan edistää yritystoiminnan edellytyksiä ja yritysten kykyä kasvaa ja työllistää. Muitakin toimenpiteitä tarvitaan vielä paljon lisää.

Työllisyyttä parantaa myös kilpailukykysopimus, joka on syntyessään merkittävä askel eteenpäin. Haasteet työmarkkinoilla eivät kuitenkaan lopu siihen. Syksyn 2017 liittokierroksen tulisi mennä hyvin maltillisesti, vientialat ja työllisyyskasvun tukeminen edellä. Hallitus on jo luvannut, että maltilliset ratkaisut vaikuttavat myönteisesti hallituksen harkintaan ansiotuloverotuksen lisäkevennyksistä, jotka olisivat ostovoiman ja veroasteen kehityksen näkökulmasta hyviä kädenojennuksia palkansaajille ja suomalaisille veronmaksajille.

Kasvua ja työllisyyttä edistävät rakenneuudistukset ovat avainasemassa siitäkin syystä, että finanssipolitiikan perusviritys tulee julkisen talouden tilanteen johdosta säilymään tiukkana. Esimerkiksi kilpailun vapauttaminen ja normien purkaminen ovat talouden dynamiikkaa lisääviä tehokkaita keinoja, jotka eivät vaadi uutta rahaa. Parhaassa tapauksessa ne jopa säästävät julkisia resursseja, talouden dynamiikan lisääntymisen tuomien hyötyjen ohella.

Samalla tulee tutkia, millaisia mahdollisuuksia valtion taseen tehokkaampi käyttö avaa tulevaisuudessa. Niukka liikkumavara olisi kohdennettava tuottavuuden kannalta fiksusti: osaamiseen, koulutukseen, tutkimukseen, kehitykseen ja innovaatioihin. Nämä ovat kaikki kohteita, jotka rakentavat edellytyksiä tulevaisuuden talouskasvulle.

Raha ei kuitenkaan ratkaise kaikkea. Prosessorit Holmström, Korkman ja Pohjola totesivat pari vuotta sitten edelleen perusviestiltään ajankohtaisessa arviossaan, että innovaatiotoiminnan tulosten paraneminen pelkästään rahoitusta lisäämällä on virhekäsitys. Valtion rooli on turvata talouden toimijoille hyvät toimintaedellytykset. Meidän tulisi professorien mukaan pyrkiä oppimaan, kopioimaan ja kehittämään maailmalla keksitystä. Tähän Suomen menestys on historiassakin perustunut.

Hallituksen sopimasta 4 mrd. euron sopeutumispaketista on usein puhuttu tavoitteena tai päämääränä. Tarkkaan ottaen tämä ei ole totta. Sopeuttamista ei tehdä sen itsensä vuoksi. Talouden tasapainotus tehdään, jotta kaikilla suomalaisilla olisi turvallinen, luottamusta herättävä näkymä tulevaisuuteen. Hallituksen tavoite on julkisen talouden kestävyyden ja suomalaisen hyvinvoinnin turvaaminen. Talouden sopeuttaminen on vain yksi keino tähän tavoitteeseen pääsemiseksi, kuten ovat rakenneuudistuksetkin.

Vuoden päästä keväällä ollaan hallituskauden puolessavälissä. Ensi kevät tarjoaa mahdollisuuden katsoa, riittävätkö sovitut keinot suhteessa asetettuihin tavoitteisiin. Minulla on vankka usko siihen, että suuntamme on oikea. Mutta muistammeko keskittyä menneen surkuttelun sijasta tulevaisuuden mahdollisuuksien vahvistamiseen? Ja riittääkö vauhti?

Jos vauhti ei riitä, tarvitaan uusia päätöksiä. Kun yhdessä sitoudumme edellä mainitsemiini tärkeisiin päämääriin, eivät keinot voi tulla niiden saavuttamisen tielle. Saavutusten riittävyyden arvioinnissa on syytä olla rehellinen itselleen. Jos asioita ei saada maaliin, tavoitteet eivät toteudu ja lykkäämme ongelmia tulevaisuuteen. Sitä en enää halua nähdä. Suomi tarvitsee työtä ja tekoja.

Share on Google+Tweet about this on TwitterShare on Facebook
24 Comments
  1. Vilho Partanen
    10.06.2016 14.07

    Oikeita näkemyksiä, hyviä aikomuksia, jotka täytyy pusertaa läpi muutosvastarinnan käytäntöön saakka.

    Reply
  2. Vilho Partanen
    10.06.2016 15.33

    Metalliliittokin siis viimein lähti mukaan kikyyn vetäen mukanaan muut ay-liitot. Loistojuttu ! Pitkästä aikaa kevyt olo lähteä viikonlopulle. Ehkäpä järki lopulta voittaa ja hyvinvointiyhteiskunta pelastuu.

    Reply
  3. Vilho Partanen
    11.06.2016 10.01

    Senaatintori ja Hakaniemi on nyt kikytettey. Seuraavaksi Etelärannan täytyy tehdä osansa. Viennin pohjaa on laajennettava maina ja tuotteina. Toimeksi !

    Reply
  4. Vilho Partanen
    11.06.2016 10.09

    Kokoomus on nyt temppelinharjalla, ja syntyy onneton tilanne maan kannalta, jos sen johto vaihtuu kesken kaiken. Muu puheenjohtaja ja ministerikin joutuisi opettelemaan jutut alusta alkaen, ja se kestäisi kuukausia ja vuosiakin. Odotteluun ei olisi varaa nyt enää.

    Reply
  5. Tommi Aho
    11.06.2016 11.19

    Ihan ok referaatiksi tämän päivän poliittisista topiceista, mutta sisällöltään ei tarjoa oikein mitään uutta. Hälyttävän vähän huomio kiinnittynyt innovaatio-puoleen ja siinäkin eräänä sivujuonena maininta: ”muualta maailmasta oppiminen ja kopiointi” eli todellinen kilpailukyky-buusti ei siis tule ainakaan hallinnollisin menetelmin poliitikkojen toimesta toteutumaan. Asiaa tuskin tulee edistämään myöskään mahd.pj:n vaihdos, sillä tarjolla näyttäisi olevan vain entistä tiukemmin omaan boxiinsa lokeroituneita toimijoita, joille mm. ”kokemuksellisuus” on avainasemassa puolueen uskottavuutta mitattaessa. Tekstissä mainitut vuosiluvut, varsinkin 2030, voivat siis hyvinkin osua kohdalleen: tulemme siis olemaan jatkuvassa kiky-sopimuksien ja sote-uudistuksien kierteessä koska se todellinen kilpailykyky tulee edelleenkin jäämään taka-alalle päälinjauksien perustuessa jatkossakin jo muualla maailmassa toteutettujen ratkaisujen, ts. kanonisoitujen mallien, uusiokäyttöön. Näin meillä mennään: jälkijunassa kuten aina ennenkin.

    Reply
  6. Vilho Partanen
    11.06.2016 13.58

    Jää nähtäväksi, mitä isänmaalle tulee lopulta tapahtumaan.

    Reply
    • Vilho Partanen
      11.06.2016 23.44

      Tässä tilanteessa isänmaa nimenomaan olisi tarvinnut Kokoomusta, jolla olisi ollut vahva näkemys, minne maailmaa menee. Puoluepukarointi ei ole sama kuin oikeiden asioiden osaaminen. Seuraavissa eduskuntavaaleissa Kokoomusta odottaa, että tapahtuu kuin Kepulle, jonka kannatuksen Persut söivät. Valtiolaiva sysättiin ajelehtimaan tilanteessa, jossa myrskyt yltyvät.

      Reply
      • Krisu Jii
        12.06.2016 11.00

        Juuri niin Vilho!

        Reply
  7. Tuomo
    11.06.2016 20.26

    Tsemppiä uusiin tehtäviin Alex !!!

    Reply
  8. Mika Kaakinen
    12.06.2016 04.34

    Olen Teron kanssa eri mieltä. Stubbin kommentti kuvaa hänen huumorintajuaan.

    Reply
  9. Mika Kaakinen
    12.06.2016 04.35

    Millä tasolla ranskankielentaitosi on Alex Stubb?

    Reply
    • Krisu Jii
      12.06.2016 11.03

      Eiköhän Alexilla liene kielitaitoa ihan riittämiin tohtoriksi väitellyt mies kun on.

      Reply
      • Krisu Jii
        12.06.2016 11.11

        Alexin julkaisema kielitaito CV:ssä on:

        Kielitaito

        Suomi, ruotsi, englanti, ranska, saksa

        Reply
  10. Juha Rannisto
    12.06.2016 09.12

    Hyvä kirjoitus, ehkä paras.

    Käänne on nyt mahdollinen. Tehdään työtä kohti tulevaisuutta. Itse kukin.

    Toivottavasti vihreä oksa löytyy. Mahdollisesti kansainvälisiltä areenoilta.

    Reply
    • Vilho Partanen
      12.06.2016 11.46

      Juuri noin.

      Reply
  11. Vilho Partanen
    12.06.2016 11.40

    Syyrian pitkittynyt kriisi on arabikevään jälkimaininki, joka kirjaimellisesti ”ryssittiin”. Venäjällä putinistit pelkäsivät liikehdinnän leviävän omaan maahansa, niinpä Assadin hallinnon ei haluttu sortuvan. Muutenkin kansainväliset toimijat eivät tajunneet arabikevään laukaisseen monikeskeisen kilpajuoksun keskiaikaisen maailmankuvan ja demokraattisen kehityksen välillä.

    Mitä tulee Kokoomuksen puheenjohtajavalintaan, siinä takametsien puoluepukarivoimat selättivät edistyneen maailmankuvan. Kokoomus ei ollutkaan tulevaisuuspuolue. Hyvä, että selvisi ennen seuraavia vaaleja.

    Reply
  12. Leena-Kaisa
    12.06.2016 14.49

    Olet tehnyt rankan työputken. Ansaitset aikaa kodin ja perheen parissa.
    Koeta hakeutua helpompiin tehtäviin, kun lapset ovat vielä pieniä. Sitten joskus voisit olla vaikka presidenttiainesta kansainvälisenä henkilönä. Tappiosta ei saa masentua, vaan selkä suorassa kohti uusia pettymyksiä ja nöyryytyksiä. Jesus loves you, Alex, a lot! Lennu

    Reply
  13. Vilho Partanen
    12.06.2016 14.57

    Itseasiassa mikään kulttuurimuoto saati ihmisenkään genomen eivät ole muuttumattomia vaan hitaassa tai nopeassa pysyvässä muutostilassa. Nopeutunut kansainvälisen ympäristön muutos tekee mahdottomaksi pitäytymisen monokulttuuriksi kutsutussa hidastetussa muutostilassa. Jopa yrityskin on mahdoton nykyaikana.

    Eipä silti osan, oikeastaan suuren osan, ihmisten sielunrakenne vastustaa muutosta ja haluaa sen siedettävämpänä, hitaanpana. Suvaitsevuudelle ei ole sikäli enää vaihtoehtoja, niinpä nopean muuoksen vastustajia ja niitä, jotka se tekee huonovointisiksi, tulee suvaita.

    Kristiusko saati islam eivät ole kumpikaan monoliitteja vaan lähemmin tarkasteltuna mosaiikkeja. Miksi kehitys loikkasi eteenpäin nimeomaan kristillisellä puolella eikä islamissa, johtunee siitä että kristillinen teologia oli varsin hatara niin, että siinä jäi epäilys oikeellisuudesta aina itämään johtaen suuriin keksintöihin, teolliseen vallankumoukseen jne. Islam oppineet sitävastoin ovat tänäkin päivänä yhä soveltamiseen kykenemättömiä lukkoon lyötyjen tekstien päähän pänttääjiä.

    Reply
  14. Vilho Partanen
    13.06.2016 11.28

    Tosiasioiden tunnustaminen on rehellisyyttä. Voi. Mutta olematta yhtä aikaa hölmö ja rehellinen. Yhdistelmä tehokkaasti deletoi toimintakyvyn.

    Reply
  15. Tero
    13.06.2016 12.52

    poliitikkojen aika menee politikointiin yms turhuuteen. siksi he eivät ole yleensä minkään alan erityisasiantuntijoita. heidän aikansakaan ei riitä filosofiaan joka olisi kuitenkin viisaan päätöksenteon kannalta tärkeää. puolueen ryhmäkuri on myös suuri ongelma. ajatukset tulisi kyseenalaistaa aina mutta politiikassa niin ei tehdä omille ajatuksille. oppositiossa räksytetään että on vaihtoehdo mutta hallituksessa siitä ei ole enää tietoakaan. olisi keksittävä uusi malli nykyisen demokratian tilalle. asiantuntemukseen perustuva malli jossa ei tarvitse kalastella ihmisten ääniä.

    demokratia on edistys esim pohjois-korean kaltaiselle maalle tai venäjälle mutta suomen kaltaiselle maalle se on huono asia. demokratiassa on pahat valuviat.

    kansa yksinkertaistaa monimutkaisia asioita ja poliitikot monimutkaistaa yksinkertaisia asioita. esimerkkinä eu josta lähes jokainen valveutunut ihminen ymmärsi jo alunalkaen että se on toimimaton ja tuhoon tuomittu yritys.

    Reply
  16. Vilho Partanen
    13.06.2016 13.18

    Valuvioista huolimatta EU:sta sellaisenaankin on tullut välttämättömyys ja sen purkaminen olisi tuhoisaa monelle maalle. Siksi siihen on pyritty sankoin joukoin, kynsin ja hampain. Sen kanssa on totuttu jo elämään ja sitä on vain korjailtava matkan varrella.

    Muita hallintomalleja kuin demokratia on jo runsaasti kokeiltu historian myötä ja havaittu se parhaaksi ja puutteista huolimatta. Jos vertaat karttoja hyvinvointimaista ja demokratioista, ne menevät varsin päällekkäin. Kaikki, joilta demokratia puuttuu, hakeutuvat siihen tilaisuuden tullen kynsin ja hampain vaikka uiden Välimeren yli.

    Reply
  17. Vilho Partanen
    14.06.2016 15.30

    Niin pärjättiin ja sodittiin verisesti hajaannuksen ylläpitämiseksi, koska paremmasta ei ollut tietoa. Nyt on tietoa paremmasta, ja EU:n sisällä ei ainakaan sodita…

    Reply
    • Vilho Partanen
      15.06.2016 08.09

      EU-maiden välillä on ollut aina sotia ja mikään muu kuin yhteinen etu, EU, ei pidä niitä samassa veneessä.

      Alettaneen siis ”isänmaallisiksi” ja lopetetaan EU:n lisäksi sähkönjakelu, lentoliikenne yms. koska ne hallinnoidaan vastenmielisen osin kansainvälisen byrokratian keinoin. 😉

      Reply
  18. Vilho Partanen
    15.06.2016 08.02

    Täystyöllistyminen ja talouskasvu edellyttävät huomattavasti enemmän kaikenlaisia pieniä ja suuria yrittäjiä ja yrityksiä kuin nykyisin on. Mistäpä puuttuvin osin toimeliaisuutta ja uskallusta yrittäjyyteen ?

    Reply

Comment

required