Tänään oli viimeinen päiväni ulkoministerinä.  Tunteikas päivä. Viime vuosiin on kuulunut uskomattoman hienoja kokemuksia ja ihmisiä. Pidimme myös erityisavustajani Jori Arvosen läksiäiset. Jori on ollut kahden kokoomuslaisen ulkoministerin erityisavustaja ja tukipilari – hyvinä ja huonoina päivinä. Jorilla on ollut aivan keskeinen merkitys siinä, miten olemme ulkopolitiikkaa uudistaneet viimeisen neljän vuoden aikana. Kaiken lisäksi hän on hieno ihminen; aina iloinen, ystävällinen ja kohtelias. Oikea herrasmies.

Yhden luvun sulkeutuessa toinen avautuu. Kävin pikaisesti tutustumassa uuteen työhuoneeseeni ulkoministeriön kolmannessa kerroksessa. Huomenna alkavat työt Eurooppa- ja ulkomaankauppaministerinä. Uudet haasteet odottavat.

Viimeinen päiväni ulkoministerinä sai hienon huipennuksen New Yorkissa. Suomen ja Turkin aloitteesta valmisteltu päätöslauselma rauhanvälityksestä hyväksyttiin YK:n yleiskokouksessa yksimielisesti.  

Lopputulosta voi hyvällä syyllä pitää virstanpylväänä. YK:n rauhanvälitystyölle on nyt luotu vahva pohja, jolle rakentaa.

Tämä oli toinen kerta 2000-luvulla, kun Suomi esitti päätöslauselmaa YK:n yleiskokoukselle. Työ alkoi rauhanvälityksen ystäväryhmässä. Perustin sen Turkin ulkoministerin Ahmet Davutoglun kanssa viime syyskuussa YK-ministeriviikolla. Ystäväryhmään kuuluu välitystyössä aktiivisia maita ja järjestöjä eri mantereilta.   

Neuvotteluprosessi oli pitkä ja vaikeakin. Ystäväryhmän kunnianhimo kuitenkin kasvoi matkan varrella.  Erilaisten näkemysten yhteensovittamisessa oli haastetta. Kansainväliset kriisit, kuten Libyan tilanne, vaikuttivat neuvotteluihin. YK-edustustomme, ja siellä erityisesti Johanna Karangon, sitkeys ja kärsivällisyys lukemattomissa kokouksissa ja neuvotteluissa ansaitsee suuret kiitokset.  

Päätöslauselman hyväksyminen esityksemme pohjalta vahvistaa Suomen roolia kansainvälisen rauhanvälityksen tukijana. Rauhanvälityksestä on uuden hallituksen ohjelmassa vahvat kirjaukset. Tätä työtä on hyvä jatkaa.