Onnellisena, mutta väsyneenä Frankfurtin lentokentällä. Koneessa, siis lentokoneessa, tekninen vika. Myöhässä.
Eilen tuli sitten tehtyä toistamiseen se, mikä piti vain kerran elämässä tehdä – eli Ironman kisa. Uinti 3,8km, pyöräily 180km ja päälle 42,2km maraton.
Meitä oli 17 hengen Ironbirds porukka. Ensikertalaisia ja amattilaisia. Joukkuessamme oli pappi, lääkäri, hieroja, upseeri, herrasmies, kaksi poliisia, toimittaja, jalkapalloilija, kaksi Suunnon työntekijää, pyöräkauppias, lääkäri, kaksi Finnairin lentäjää ja ministeri. Tavoitteena päästä maaliin ja lisätä tietoisuutta luuydinrekisteristä www.soluistaelämää.fi.
Kokemus oli huikea. Sääolosuhteet olivat vähän haastavan puoleiset. Pyöräilyn aikana satoi ja tuuli. Juoksun aikana aurinko porotti hellellukemien saattelemana. Tuuli ja sade vaikeuttivat pyöräilyä sen verran, että meidänkin jengistä kolme kaveria veti lipat. Yksi niin pahasti, että oli pakko keskeyttää.
Ironman, eli Teräsmieskisa, on enemmän henkinen kuin fyysinen koettelemus. Jossain vaiheessa usko vain meinaa loppua. Meilläkin oli joukkueessa sekä himoharjoittelijoita että sellaisia, jotka eivät pahemmin valmistautuneet kisaan muutakuin perusliikunnalla.
Kuten aina maalissa oli onnellisia, tyytyväisiä ja pettyneitä triathlonisteja. Kaikille jäi kuitenkin sen verran hampaankoloon, että jos vielä kerran…
Omalta osaltani tavoitteena oli parantaa vuoden 2009 ennätystäni, joka oli 10.35’45. Unelmana oli alittaa 10 tuntia. Tavoite täyttyi ruhtinaallisesti yli kahdella minuutilla. Unelmaan on vielä matkaa, mutta ehkä jonain päivänä.
Illalla meillä oli oikein mukavat jälkipelit. Fiilisteltiin kisaa ja kokemuksia. Nautiskeltiin pikkutunneille saakka. Tuollaisen kisan jälkeen ei meinaa uni tulla heti silmään.
Haluaisin vielä kiittää koko meidän porukkaa mahtavasta kokemuksesta. Eritysesti triathlon-valmentajaani Antti Hagqvistia kaikesta avusta ja tuesta. Ilman häntä näitä hommia ei tulisi tehtyä. Erityskiitos myös Velo&Oxygenin Mika Saariolle, joka on opettanut minulle kaiken sen, mitä pyöristä tiedän.
Ensi viikolla menen katsomaan Joroisten legendaarista Finntriathlon puolimatkan kisaa. Triathlonbuumi on hurja. Vuonna 2006 Joroisilla oli 126 osallistujaa. Tänä vuonna puolimatkalla 900, viestit ja muut kilpailut mukaanlukien 1200-1300 kilpailijaa. Mahtavaa!