Tällä viikolla Euroopan parlamentin käytävillä on kaksi tärkeää herraa: Tuomas Rautanen ja Victo d’Hondt. Rautanen näkyy ja kuuluu ihan livenä kun taas d’Hondtista leijaillee vain haamu.
Tuomas aloitti avustajan hommat meidän tiimissä maanantaina. Erittäin tervetullut vahvistus suoraan Euroopan keskuspankista. Ykkösluokan ekonomisti!
Tuomas oli aikoinaan vahvasti mukana vaalikampanjassa. Auttoi kaikella mahdollisella tavalla, ei vähintään sparraamalla erilaisia vaaliteemoja.
Hän on myös sattumoisin entisten avustajieni Kai Mykkäsen ja Lauri Tieralan hyvä kaveri. Kävivät kaikki samaa lukiota. Olivat varmaan Tapiolan lukion intellektuellit: Tupu, Hupu ja Lupu.
Pitää kai olla tyytyväinen, että entiset avustajat uskalsivat mainostaa parhaalle kaverilleen avustajan paikkaa…
Meillä oli Tuomaksen kanssa legendaarinen työhaastattelu. Se meni pitkälti niin, että Tuomas kysyi minun saavutuksista, tavoitteista ja aikeista!
Kai ja Lauri olivat tunnetusti mahtavia tyyppejä. Ja niin on Tuomaskin. Veitsenterävä kaveri, joka uskaltaa haastaa ja kyseenalaistaa. Oppii uusia asioita sadasosasekunnissa. Ja on ennen kaikkea utelias.
Meillä on nyt jälleen kerran koossa loistava tiimi. Heli, Henrik ja Tuomas täydentävät toisiaan. Tuntuu todella hyvältä. Meillä on jo ollut mielenkiintoisia keskusteluja. Sparraamme toinen toisiamme ja ideoimme eri aiheiden ympärillä. Tätä se on parhaimmillaan.
Viikon toinen hahmo on edesmennyt Belgialainen matemaatikko Victor d’Hondt (1841-1901). Tämän legendaarisen matemaatikon haamu on jo kauan leijaillut Euroopan parlamentin käytävillä. Koko europarlamentaarikkojen tehtäväjako perustuu d’Hondtin kaavoihin.
Monet demokratiat, mukaan lukien Suomi, käyttävät d’Hondtin mallia. Matematiikka ei koskaan kuulunut vahvuuksini, joten minun on ehkä paras olla selittämättä mallia sen enempää. Selitykset löytyvät osoitteesta http://en.wikipedia.org/wiki/D’Hondt_method. Ehkä joku fiksumpi voisi auttaa?
EU-vaaleissahan järjestelmä toimii niin, että puolueen eniten henkilökohtaisia äänejä saa kaikki listan äänet. Seuraava saa puolet, jne. Näin saadaan vertailuluvut, joiden pohjalta katsotaan ketkä pääsivät läpi.
Oli miten oli d’Hondtin kaavio on kuumaa kamaa tällä viikolla. Homma toimii suunnilleen näin:
Ensin ryhmien sisällä äänestetään ryhmän puheenjohtajasta, varapuheenjohtajasta ja talouden hoitajasta. Sen jälkeen ryhmät äänestävät ehdokkaistaan parlamentin varapuhemiehiksi ja kvestoreiksi (heitä on nykyään kuusi ja he päättävät meppien hallinnollisista asioista).
Kun nämä paikat on jaettu niin d’Hondt aloittaa hommansa. Meidän ryhmän taulukossa on 150 paikkaa (ryhmässämme on 277 jäsentä!). Taulukkoon sisällytetään ensin ne mepit, jotka valittiin yllä mainituissa vaaleissa.
Ryhmän sisällä lasketaan kuinka monta meppiä on kustakin maasta. Isoimmat delegaatiot (meillä Saksa, josta 49 meppiä) saavat tietenkin valita ensin. Britit saavat kakkosvalinnan (heillä on 27). Sen jälkeen on taas saksalaisten vuoro. Nelospaikan nappaa Espanja (24) ja vitosen Italia (24). Ranskalaiset saavat kuudennen valinnan (17) ja sitten on taas Saksan vuoro.
Näin jatketaan listaa alaspäin. Meidän kokoomusdelegaatiossa on neljä jäsentä. Valintavuromme on 54. Toisen kerran pääsemme ääneen numerolla 120.
Suomi ja Ruotsi ovat aina pelanneet yhteen niin, että jommasta kummasta maasta on saatu varapuheenjohtaja jo äänestysvaiheessa. Tällä kertaa oli ruotsalaisen Gunnar Hökmarkin vuoro.
Ensimmäisenä lähtee tietenkin kovat paikat kuten esimerkiksi valiokuntien puheenjohtajuudet. Loppuvaiheessa se on sitten aikamoista arpapeliä. Hyvällä säkällä pieni delegaatio voi saada valiokunnan varapuheenjohtajuuden. Katsotaan miten käy.
Piia-Noora Kauppi hoitaa neuvottelut meidän puolelta. Hän on aivan loistava. Tulosta tulee aina!
PS. Eija-Riitta Korhola järjesti tänään parlamentissa Itämeritilaisuuden. Valitettavasti en päässyt paikalle. Se oli iltatilaisuus ja pidän tiukasti kiinni periaatteestani, että illat ollaan lasten kanssa. Tällä kertaa otti ihan tuplasti päähän, koska Reeta-Leena lauloi tilaisuudessa.
