No niinpä tietenkin. Heti kun lomat loppuu, niin Brysseliin iskee helleaalto. Tänään oli ensimmäinen varsinainen työpäivä lomien jälkeen. Kerrankin pääsi aloittamaan ilman pahempaa stressiä. Pöydällä ei lojunut yhtään kiireellistä asiaa. Juuri sopivan pehmeä lasku.
Päivä oli kaikin puolin hieno. Ei vähintään siksi, että tiimimme on nyt virallisesti täydessä kokoonpanossa. Jani Johansson palasi koulunpenkille Kauppikseen. Heli Lehtonen ja Tero Luoma aloittivat hommat Brysselin toimistossa. Nyt meitä on Brysselin päässä yhteensä neljä (Helin ja Teron lisäksi siis Lauri Tierala ja allekirjoittanut.) Helsingissä huseeraavat Kai Mykkänen ja Juho Romakkaniemi. Olen aina ollut sitä mieltä, että kannattaa hankkia itseään fiksumpia avustajia. Olen onnistunut tehtävässäni.
.jpg)
Itseäni fiksummat avustajat: Vasemmalta minä, Tero Luoma, Jani Johansson, Lauri Tierala ja Heli Lehtonen.
Aamupäivällä palaveerasimme käytännön asioista, esimerkiksi työnjaosta. Saimme hommat (valiokunnat, valtuuskunnat, kalenterit, lennot, jne.) jaettua. Hyvä fiilis heti kättelyssä. Uskon, että pystymme tehostamaan työtahtia entisestään. Seurattavia asoioita on paljon. Homma helpottuu huomattavasti, kun voi jakaa tehtäviä ja pohtia asioita yhdessä.
Iltapäivällä piipahdin ulkoasiainvaliokunnassa. Asialista oli oikeastaan aika olematon. Päätinkin viettää suurimman osan iltapäivästä toimistolla. Sain vihdoin siivottua ja arkistoitua asiakirjoja, jotka olivat lojuneet hyllyssä kuukausitolkulla. Tuli tunne, että kaikki alkaa tyhjältä pöydältä.
Nilkka jomottaa vielä sen verran, että liikun pitkälti kainalosauvojen varassa. Tänään huomasin, että parlamenttirakennuksen etäisyydet ovat aika pitkiä. Eipä tullut ainakaan tehtyä turhia reissuja. Sauvoissa on se hyvä puoli, että käsilihakset ovat kohta kuin Mattiesko Hytösellä.
Viikon tärkein asia on palveludirektiivi. Muutos- ja kompromissiehdotusten käsittely alkaa huomenna toden teolla. Ennen nukkumaanmenoa pitää käydä läpi keskeiset osat, ihan vain muistin virkistämiseksi.
