Meillä oli poikkeuksellisen avoin ja raikas keskustelu eilen ja tänään. Askelmerkit kohti Gymnichiä olivat hieman raskaat. EU on näyttänyt olevan Lissabonin sopimuksen tultua voimaan hakoteillä. Pitäisi olla juuri päinvastoin. Gymnichin epävirallinen luonne auttoi meitä nyt tuulettamaan kunnolla.
Nousevat toimijat
Kiinan, Intian ja Brasilian ohella keskustelimme EU:n suhteista myös Venäjään. Samalla pohdimme myös transatlanttisia suhteita. Erityisesti mietimme, miten EU näyttäytyy näiden maiden suuntaan kumppanina. Tavoitteidemme tulee olla selkeitä, yhdenmukaisia ja pitkäjänteisiä. Jotkut niistä hyödyntävät EU:n vaikeuksia esiintyä yhtenäisenä. Ne eivät näe meitä vahvana, yksimielisenä toimijana vaan hoitavat asioita mieluummin suoraan jäsenmaiden kanssa. Resepti jokaisen maan kohdalla on hieman erilainen, mutta jokaisen kanssa on vältettävä nollasumma-tilannetta, jossa meidät nähdään vain poliittisena ja talousdellisena kilpailijana.
Lähi-idän rauhanprosessi
Kysymys on lähes jokaisen virallisen ja epävirallisen kokouksemme asialistalla. Se on myös EU:n yhteisen ulkopolitiikan koetinkivi. EU vaikuttaa yleensä voimattomalta ja se on prosessia ikään kuin vailla roolia.
Espanjan ja Ranskan kollegani Moratinos ja Kouchner toivoivatkin siksi meidän miettivän proaktiivisempia keinoja edistää prosessia. EU voisi antaa merkittävän panoksensa sellaisin luottamusta lisäävin toimin, jotka tukisivat neuvottelujen käynnistymistä uudelleen. Helppoa se ei silti ole.
EU:n ulkosuhdehallinto
Avasin tämän keskustelun. Olimme silti lopulta kaikki yksimielisiä. Institutionaalinen kädenvääntö ja kisa komission ja neuvoston välillä on loputtava. Teknisistä detaljeista EUH:n rakentamisessa on siirryttävä katsomaan isoa kuvaa: miksi neuvottelimme Lissabonin sopimuksesta vuosikausia? Tavoitteemme on vahva, kaikille jäsenmaille lisäarvoa tuottava ulkosuhdehallinto ja yhteinen ulkopolitiikka. Korkea edustaja Cathy Ashton ansaitsee ja tarvitsee yksimielisen tukemme.
Länsi-Balkan
EU vastaanotti vuoden sisällä kolme EU-jäsenyyshakemusta, Montenegro, Albania ja Serbia. Se, jos mikä, osoittaa yhä unionin vetovoimaa naapuruusalueellamme. Vierailin hiljattain alueella, joten olen iloinen siitä, ettei myöskään EU menetä kiinnostustaan alueen suuntaan. Tuemme alueen lähentymistä kohti unionia, mutta monessa maassa on jäljellä valitettavia ja jopa vakautta vaarantavia kysymyksiä.
Nyt pikajunalla Malagaan ja sieltä Aurinkorannikon suomalaiskylään, Fuengirolaan!
