Ajoimme eilen St. Andrewsista Suzannen suvun kotikonnuille, kylään nimeltä Grantown-On-Spey. Pittoreski paikka Skotlannin pohjoisosassa, noin 50 kilometriä Invernessistä etelään.

Suzannen edesmenneet isovanhemmat, Robert ja Emily Innes, viettivät viimeiset vuotensa täällä Grantownissa.

Varasimme Bed&Breakfast paikan aikalailla sokkona netistä. Emme edes tienneet paikan osoitetta. Paikalliset auttoivat matkan varrella.

Puhuivat sen verran vahvaa skotlanninmurretta, että välillä kaipasi tulkkia…

Kun löysimme B&B:n Suzanne innostui. Kaikki näytti tutulta. Suzanne juoksi ulos autosta ja sanoi palaavansa viiden minuutin päästä. Meni kymmenen. Meni viisitoista.

Meinasin jo huolestua, kunnes hän tuli takaisin ilosta kyynelehtien. Hotellimme oli kivenheiton päässä Suzannen isovanhempien entisestä talosta. Parvekkeeltamme näkyi talon katto. Uskomaton sattuma. Suzanne kävi täällä viimeksi vuonna 1980. Kävimme myös Suzannen isovanhempien haudalla.

Grantown tunnetaan lähinnä kesäkaupunkina. Mukavia ihmisiä, kauniita taloja, trimmattuja puutarhoja, kivoja ravintoloita, pari golfkenttää ja Spey-joki niille, jotka saavat kicksejä kalastamisesta. Täällä järjestetään vuosittain myös maatalousmessut.

Highlands alue on myös viskiystävien pyhättö. Näiltä nurkilta lähtee 30:n kilometrin nk. ”Whisky trail”, eli viskireitti. Jokaisessa baarissa tarjoillaan paikallisia mallasviskejä. Täällähän viihtyisi pitempään…

Jatkamme kuitenkin huomenna Invernessin ja Loch Nessin kautta itärannikolle Glenelg nimiseen kylään. Paikka on tunnettu hyvistä kalaravintoloista. Majatalon isännän kanssa pääsee kuulemma kalastelemaan katkarapuja.

Skotit ovat mukavaa, rentoa porukkaa. Luonto on kaunista ja karua. Meillä on skottien kanssa paljon yhteistä. Muutakin kuin lippujemme sinivalkoinen väri…