Osallistun tänään EU-ulkoministerien illalliselle Brysselissä. Vieraana on Israelin ulkoministeri Tsipi Livni. Aiheena on tietysti Gazan kriisi.
Itse näen tilanteen näin:
Ensimmäinen asia on nyt aseleposopimuksen aikaansaaminen. Tällä hetkellähän tulitauko ei perustu sopimukseen, vaan yksipuolisiin ilmoituksiin. Siksi EU tukee neuvotteluiden käynnistämistä. Diilissä olisi varmistettava muun muassa raketti-iskujen loppuminen ja Gazan rajanylityspaikkojen avaaminen. Aseiden salakuljetuksenkin olisi loputtava.
Toinen ulottuvuus on humanitaarinen apu. Sillä on kova kiire. Avun toimittamisen on kuitenkin oltava koordinoitua ja järjestelmällistä. Näin varmistetaan sen maksimaalinen teho ihmisten auttamisessa. Koordinoimaton sählinki heikentää avun vaikutusta.
Kolmas seikka on se, että EU:n tulee tehdä päätöksiä. Unionin on linjattava konkreettiset toimet esimerkiksi rajavalvontaoperaatio EUBAM Rafahin suhteen. EU:n on harkittava myös se, miten Hamasiin suhtaudutaan jatkossa. Onko pysyvä rauha mahdollinen ilman keskusteluyhteyttä?
Lopulta: jossain vaiheessa koko rauhanprosessikin on saatava raiteilleen. Tavoitteena kahden valtion malli. Pitkän tähtäimen tavoitetta ei saisi hetkeksikään unohtaa.
Illallinen Livnin kanssa on Gazaa koskevan EU-debatin ykkösvaihe.
Seuraava etappi on sunnuntain tapaaminen Turkin, Egyptin, Jordanian, Palestiinalaishallinnon ja Norjan ulkoministerien kanssa.
