Onnellisena maalissa. Oma ennätys parani lähes kolme minuuttia. Kello pysähtyi aikaan 3.17’53. Jäi 7’53 hampaankoloon, mutta olen kyllä äärettömän iloinen. Enkka on aina enkka.
Ensimmäinen puolikas 1.35. Toinen 8 minuuttia hitaampi. Suhteellisen ehjä juoksu. Vatsakrampit iskivät 22 km ja 32 km välillä. Pysähdyin ja venyttelin. Pääsin niistä eroon.
Viimeiset 10 km olivat raskaita, niin kuin aina. Reitti ja sää olivat loistavia. Paljon kannustusta, myös suomeksi.
Maratonin alussa tsemppasin porukoita järjestäjien haastattelulla. Siitä on tullut kiva perinne myös koto-Suomen ulkopuolella. Järjestäjät tuntuivat olevan innoissaan, että juoksin. Vielä enemmän kun rikoin ennätykseni. Loistavasti, saksalaisesti, järjestetty. Suosittelen.
Kaverini Olli Mikkola juoksi 3.04. Hänelle jäi vähän hampaankoloon, koska on 2.53-miehiä. Ei paha viisikymppiseksi.
Istumme parhaillaan oluella. Hotelli täynnä väsyneen, mutta onnellisen näköisiä juoksijoita. Kyllä yksi maratoni vuodessa riittää…tai voihan sen toisen aina keskeyttää niin kuin tein Tukholmassa.
Omistan tämän juoksun eräälle hyvälle kaverilleni, joka on juuri selviytynyt suuresta leikkauksesta, omasta maratonistaan. On muuten aivan mahtava kaveri. Loistavasti selviydytty!
