Ilmastopolitiikka

"Tie globaaliin ilmastosopimukseen kulkee väistämättä Washingtonin kautta."
- Turun Sanomissa 13.3.2005

YK:n hallitustenvälinen ilmastopaneeli IPCC arvioi, että lämpötila maapallolla nousee vuoteen 2100 mennessä 1,4–5,8 astetta, jos nykymeno jatkuu. Tärkein syy kehitykseen on ihmisen toiminta, erityisesti fossiilisten polttoaineiden rajusti kasvanut käyttö.

Pienten lukujen taakse kätkeytyy riskejä. Itse asiassa muutokset ovat samaa kokoluokkaa, kuin ero nykypäivän ja edellisen jääkauden välillä. Jos ihmiskunta olisi yritys, ilmastonmuutoksen hallinta olisi sen riskienhallinnan kärkihanke. Aika on niukka resurssi, ihmiskunnalla ei ole varaa ihmetellä lämpeneviä kelejä enää pitkään.

IPCC katsoo, että ilmaston lämpenemisen taso on pidettävä alle kahdessa asteessa esiteolliseen aikaan verrattuna, jotta lämpeneminen ei muutu vaaralliseksi koko maapallolle ja ihmiskunnalle.

Vuonna 2005 voimaan astunutKioton kansainvälinen ilmastosopimus on tähän asti vakavin yritys pysäyttää ilmastonmuutos. Sopimuksessa määriteltiin kullekin teollisuusmaalle tietyt päästörajat vuosille 2008-2012. Sopimuksen vakavin puute on maantieteellinen kattavuus - siis sen puute. Kehitysmaat jätettiin taakanjaon ulkopuolelle ja Yhdysvallat jätti sopimuksen ratifioimatta.

EU:ssa olemme ilmastonmuutoksen torjumisen eturintamassa. Kioton sopimuksen jälkeen EU:ssa sovittiin vielä tiukemmat rajat ja sitouduttiin tavoitteeseen vähentää päästöjä vuoteen 2020 mennessä 20 prosenttia vuoden 1990 tasoon verrattuna. Samalla uusiutuvan energian osuutta on tarkoitus kasvattaa 20 prosentilla. P äästöjen vähentämistavoitteiden saavuttamiseksi on säästettävä energiaa ja käytettävä sitä tehokkaammin.

Vuoden 2008 alussa julkistetussa EU:n ilmasto- ja energiapaketissa määriteltiin jäsenmaiden välinen taakanjako näissä ilmastotalkoissa. Nyt jäsenmaiden haastavana tehtävänä on hoitaa oma osuutensa ilman että talous ja työllisyys vaarantuvat.

Nousevien kehitysmaiden talouskasvu painaa EU:n osuuden kasvihuonekaasujen globaaleista päästöistä alle 10 prosenttiin vuoteen 2050 mennessä. Todellisten tulosten kannalta EU:n omat toimet eivät siis riitä. Lisäksi ne haittaavat taloutemme kilpailukykyä suhteessa niihin, jotka jatkavat rauhassa saastuttamista. EU:n onkin osoitettava ilmastopolitiikassa kansainvälistä johtajuutta, jotta keskeiset päästöjen aiheuttajat saadaan sitoutumaan päästöjen vähentämiseen.

Neuvottelut Kioton jälkeisestä ilmastosopimuksesta alkoivat Nairobissa 2006 ja jatkuivat Balilla joulukuussa 2007. Tavoitteena on saavuttaa YK:n ilmastokokouksessa Kööpenhaminassa joulukuussa 2009 globaali vuoden 2012 jälkeistä aikaa koskeva ilmastosopimus.

Uuden järjestelyn luomisessa ovat mukana kaikki kansainvälisen ilmastosopimuksen jäsenmaat. Tie sopuun kulkee väistämättä Washingtonin kautta. Ilman Yhdysvaltoja ei myöskään Kiinan ja Intian kaltaisia nopeasti kehittyviä talouksia saada mukaan. Yhdessä EU:n, Kanadan, Venäjän kanssa nämä maat vastaavat yhteensä 75 prosentista kasvihuonekaasujen tuottamisesta. Yhdessä niillä olisi riittävästi painoarvoa luomaan ilmastopolitiikan globaali standardi, johon pienemmät tulisivat ennen pitkää mukaan.

Ilmastonmuutoksen torjunta ja sen aiheuttamiin haasteisiin vastaaminen on keskeisessä asemassa myös Suomen ulkopolitiikassa. Ilmasto- ja energiakysymykset ovat vakiokohta lähes kaikkien tapaamisten asialistalla.

Linkkejä

UM: Kestävä kehitys
http://formin.finland.fi/public/default.aspx?nodeid=32099&contentlan=1&culture=fi-FI

Eurooppatiedotus: EU:n ilmasto- ja energiapaketti
http://www.eurooppatiedotus.fi/Public/default.aspx?contentid=132603&nodeid=37760&culture=fi-FI

Ilmatieteen laitos: Tietoa ilmastonmuutoksesta ja hallitusten välisestä ilmastopaneelista
http://www.fmi.fi/tutkimus_ilmasto/ilmasto.html

Ilmastonmuutos.org - suomenkielistä tietoa ilmastonmuutoksesta
http://www.ilmasto.org/ilmastonmuutos.html

Euroopan unionin energiasivusto
http://europa.eu/pol/ener/index_fi.htm

YK:n ilmasto-ohjelma
http://unfccc.int/2860.php

Al Goren ilmastosivusto
http://www.climatecrisis.net/