Lissabonin sopimus

"EU on lähes kolmen vuosikymmenen ajan valmistellut, neuvotellut tai ratifioinut uutta sopimusta. Nyt on aika ottaa tauko ja keskittyä olennaiseen. EU:lla on muutakin tekemistä kuin riidellä jäsenmaiden välisistä valtasuhteista."
-Helsingin Sanomissa 27.6.2007

Vuoden 2005 piti olla EU:n perustuslain ratifiointikierroksen vuosi. Perustuslain voimaan astumiseksi jokaisen jäsenmaan olisi pitänyt ratifioida se. Kansanäänestyksissä ranskalaiset ja hollantilaiset päättivät toisin. Perustuslaki ja koko EU ajautuivat kriisiin. EU otti tuumaustauon, jonka aikana ratifioinnit jäsenmaissa jatkuivat. Suomesta tuli kahdeksastoista ja samalla viimeinen maa, joka hyväksyi sopimuksen.

Kahden vuoden tuumaus tuotti tulosta Saksan puheenjohtajuuskaudella EU:n huippukokouksessa juhannuksena 2007. Perustuslaillisen sopimuksen sisältö säilyi lähes sellaisenaan, mutta sen nimeä ja rakennetta muutettiin radikaalisti. Perustuslaista tuli uudistussopimus, ja se allekirjoitettiin Lissabonissa joulukuussa 2007. 

EU:n ystävät voivat olla tyytyväisiä saavutettuun lopputulokseen mutta eivät tapaan, jolla se lopulta syntyi. Alkuperäisenä tarkoituksena oli yksinkertaistaa sopimuspohjaa. Sen sijaan tyydyttiin muokkaamaan vanhoja sopimuksia yhden yhtenäisen perustuslain luomisen sijaan.

Lissabonin sopimus on sisällöltään Suomen kannalta hyvä. Tavoitteena on, että unionin ulkoinen toiminta olisi nykyistä johdonmukaisempaa, näkyvämpää ja tehokkaampaa. Unionin ulkosuhdehallinnon perustaminen tukee näiden tavoitteiden toteutumista.

Sopimuksen myötä EU:n rooli ulko-, turvallisuus- ja puolustuspolitiikassa vahvistuu. Jos EU puhuu yhdellä äänellä ja siitä tulee todellinen globaali toimija, myös pienen Suomen vaikutusmahdollisuudet ovat suuret. Mitä hallitustenvälisempää yhteistyö on, sitä enemmän isot maat ohjaavat sitä. Mitä enemmän päätöksenteko tapahtuu EU:n toimielimissä, sen paremmin Suomen ääni kuuluu.

Lissabonin sopimuksella unionista tulee oikeushenkilö, ja se liittyy Euroopan neuvoston ihmisoikeussopimukseen. EU saa oikeudellisesti sitovat perusoikeudet, lisää enemmistöpäätöksiä ja vahvan roolin turvallisuuden tyyssijana.

Vuoden 2008 piti taasen olla Lissabonin sopimuksen ratifiointikierroksen vuosi. Yli puolet EU:n 27:stä jäsenmaasta on kesäkuuhun 2008 mennessä hyväksynyt Lissabonin sopimuksen, mukaanlukien Suomi. Meillä eduskunta hyväksyi Lissabonin sopimuksen 11. kesäkuuta äänin 151-27.

Irlantilaisten enemmistö äänesti kuitenkin kansanäänestyksessä Lissabonin sopimusta vastaan. EU-mailla on taas harkinnan paikka. Yhtälö ei ole helppo. Haemme yhdessä ratkaisua, joka huomioi muun muassa Irlannin kansanäänestyksen lopputulokset, tähän asti tehdyt ratifioinnit ja Lissabonin sopimuksen täytäntöönpanoon liittyvät aikataulupaineet.

Luovan ratkaisun löytäminen kestää varmasti pitkälle syksyyn, mutta kokonaan sopimusta ei haluta hylätä. Emme halua aloittaa useita vuosia jatkuneiden neuvottelujen jälkeen niitä alusta.

Pitää olla optimisti ja toivoa, että sopimus saadaan ennen kesän 2009 EU-vaaleja voimaan ja voimme viimeinkin siirtyä välineistä tavoitteisiin. Voimme lopettaa miten-kysymyksen käsittelyn ja siirtyä mitä-aikaan. Voimme miettiä, mihin järjestelmää haluamme jatkossa käyttää.

Linkkejä

Eurooppatiedotus: Lissabonin sopimus. Miten uudistussopimus muuttaa Euroopan unionia?
http://www.eurooppatiedotus.fi/public/default.aspx?contentid=109069&nodeid=37845&contentlan=1&culture=fi-FI

Euroopan unionin toimielinuudistus (komissio)
http://europa.eu/institutional_reform/index_fi.htm

Euroopan unionin portaali: Lissabonin sopimus
http://europa.eu/lisbon_treaty/index_fi.htm

Euroopan parlamentin EPP-ED -ryhmän perustuslakisivut
http://www.epp-ed.org/constitution/default_en.asp