Mies se on virkamieskin

Ennen hyppäystä politiikkaan olin eräänlainen EU-poliittinen takapiru, eli neuvoa-antava byrokraatti. Vuodesta 1995 olen ollut virkamiehenä ulkoasianministeriön EU-sihteeristössä, Helsingissä, Suomen EU-edustustossa Brysselissä ja Romano Prodin poliittisena neuvonantajana. Vyön alla on satoja EU-kokouksia epävirallisista virkamiesneuvotteluista aina paljon julkisuutta saaviin Eurooppa-neuvostoihin, eli huippukokouksiin, joihin olen osallistunut muun muassa Amsterdamissa (1997), Tampereella (1999), Helsingissä (1999), Brysselissä (2000), Biarritzissa (2000), Nizzassa (2000), Roomassa (2003) ja Brysselissä (2003).

Urani kohokohtia ja samalla mielenkiintoisimpia aikoja ovat olleet Amsterdamin sopimusneuvottelut vuonna 1996-97, Suomen puheenjohtajuuskausi vuonna 1999, Nizzan sopimusneuvottelut vuonna 2000, runsaat kaksi vuotta Romano Prodin neuvoantajana EU:n tulevaisuuskonventissa vuosina 2001-2003 sekä vuonna 2004 päättyneet neuvottelut uudesta EU-perustuslaista.

Virkamiehenä olen täydentänyt ulkoasiainministeriön arkistoja yli 2000 sivun raportoinnin verran. Raporttini sisältävät muistiinpanoja muun muassa ministereiden välisistä keskusteluista, hallitustenvälisistä sopimusneuvotteluista, EU:n tulevaisuuskonventista, EU-suurlähettiläiden kanssa käydyistä keskusteluista ja yleensä analyyseja EU:n kehityksestä.

Nautin aina työstäni virkamiehenä ja toivon myös, että se näkyi ulospäin. Kaikki työpaikkani ovat olleet erittäin mielenkiintoisia ja haastavia, mutta ennen kaikkea hauskoja. Näitä EU-juttujakin jaksaa hyvin jauhaa kunhan niitä saa tehdä pilke silmäkulmassa, työkavereiden kanssa nauraen.