Sinivihreää aatetta

Minusta on ainakin luonnollista, että 2000-luvun maailmassa haasteisiin vastaavat uudet tekijät ja uuden puolueen uusissa linjauksissa. Suomi ei ole enää se Urho Kekkosen aikana pelokkaasti ympärilleen katsonut kylmän sodan välissä tasapainoillut Suomi vaan Suomi on 2000-luvun, uuden Euroopan täysivaltainen jäsen kaikilla oikeuksilla. Tämän vuoksi myös kokoomuksen ja keskustan tulisi katsoa 2000-luvun maailmaa uusilla silmillä ja uusilla ajatuksilla. Mielestäni kokoomuksen ja keskustan ytimeen sopisi kansallinen uudistuspolitiikka, joka tekisi Suomesta vieläkin menestyvämmän kansakunnan. Eväät on olemassa, toivottavasti niitä ei hukata.

Hei Alex,
täällä meilläkin katsotaan Bondia, mutta blogikierros menee siinä sivussa.
Mihin analyysissasi sijoittuvat (Suomen ja/tai EU:n eri maiden) vihreät? "Sinivihreä" ei nimittäin tässä yhteydessä tainnut tarkoittaa "oikeita" vihreitä.;-) Itsehän olemme sitä mieltä, että perinteinen vasemmisto-oikeistoakseli ei ainakaan kaikilla politiikan sektoreilla enää päde, esimerkiksi tasa-arvoajattelun jakolinjat menevät muualla kuin vasemmiston ja oikeiston välillä. Toisaalta esimerkiksi minä pidän itseäni suht vasemmistolaisena, ja se sopii mielestäni oikein luontevasti vihreyteen.
Ystävällisin terveisin
Aija Salo

Toiseksi on Suomen malli, jossa on kolme suurta puoluetta. Tätä mallia ei muualla ole.
====
Do I read this properly ? Belgium, where Alex lives, has a three party families system (well, with Vlaams Belang in Flanders there are four in Flanders but there is a cordon sanitaire against them). The Netherlands also has a three main parties system, CDA (Christian Democrats), PvdA (Labour) and VVD (centre-right Liberals). The far left Socilaist Party is the third party at the moment but you can classify it as member of the socialist direction in the Netherlands.

Paatuneen populistin pitäisi oikeastaan iloita Kokomustien ja Kepun liittopuheista. Siinä se nähdään, että jo kelpaa kokoomuksellekin Hyssälän eläkepolitiikka. Kokoomushan on hyvä köyhille - muttei annan mitään.

Mikäli liitto tulisi olisi se myös lopullinen sinetti Kepun sopeutumiselle Pyrsselin ylivaltaan, kokoomushan on siellä lakaissut mattoja jo kymmenen vuotta.

Että onnea vaan valitsemallanne tiellä. Minä voi jatkossa betonoida itsenäisyystaistelun Perussuomalaisille.

Täytyy kyllä Alexille antaa tunnustus siitä, että tuo euroidealismi ei voi olla teeskentelyä, ei tuollaista kukaan jaksa vuodesta toiseen. TV-väittely herrasmiehen kanssa maistusi taas.

Alex, Nordea for how long? Pointtisi siitä, että EU-parlamentissa jako menee oikeisto-keskustan ja keskusta-vasemmiston välillä on vallitseva fakta. Kyse on tällöin, keillä on enemmän vaikutusvaltaa jakoviiivan kummallakin puolella. Jos tänään jakaisimme Suomen samalla tavoin, uskoisin, että "pomot" olisivat pääosin keskustasta eli ryhmittymästä, joka haluaisi pitää kaiken suunnilleen ennallaan. Tähän virtuaaliseen enemmmistöön kuuluisivat ennenkaikkkea ne, joita äänestäisivät eniten muutosta vastustavat. Se olisi varsin huonoa kansamme tulevaisuudelle globaalisti kehittyvässä maailmassa. En kiellä sitä, etteikö tällaisia nykyiseen menoon sutkoht tyytyväisiä äänestäjiä löytyisi myös enemmän oikealta ja vasemmmalta olevissa äänestäjissä, mutta eniten niitä on mielestäni oikeisto-keskustassa.

Näen kokoomuksen ja keskustan yhdistymisen yhtenä tulevaisuuden skenaariona, mutta tällä hetkellä sen tosiasiallinen kehittäminen on kokoomuksen kannalta epäedullista. Kokoomuksen ja SPD:n yhteistyö tulevassa hallituksessa voisi olla alku järkevälle kuntamäärälle Suomessa (= selvästi alle 100). Tällä yhteistyöllä turhaa kansallista byrokratiaa - mukaanlukien välihallinnon - voitaisiin merkitttävästi vähentää ja samalla satsata kasvaviin talouden aloihin. Myös keskustan kannatus pienenisi automaatisesti ollakseen edes jossain määrin samansuuntainen kuin Ruotsissa. Tuloksena olisi vahvempi kokoomus ja vahvempi SDP. Tämä on mielestäni paras vaihtoehto ajateltaessa tulevaisuuden haasteita.

Ymmärrän kyllä, että on mukavampaa olla samaa mieltä "lähes samanmielisten" kanssa (= oikeistolaisten kanssa), mutta epäilen, onko se viisasta kokoomuksen tai Suomen kannalta.

2-puoluejärjestelmä on vain ajan kysymys, mitä nopeammin, sen parempi. Siitä parhaat esimerkit; edelliset presidentinvaalit ja demareitten tuore vaaliohjelma.. ja Heinäluoma/SAK.

Ehkä tulevat vaalit tulee hieman liian nopeasti mutta we'll see. En vain jaksa uskoa kokoomuksen voittoon, mutta keskustan voittaessa kaikki on täysin auki.

Jos keskusta voittaa vaalit, kokoomuksen kortit ja mahdollisen porvarihallituksen pullat on hyvin uunissa, vrt: yhteistyö presidentinvaaleissa + nimet: Katainen, Niinistö, Salolainen.. puhumattakaan yhteistyöstä europarlamentissa. Porvariyhteistyössä keskusta saisi myös tarvittavaa jalansijaa pääkaupunkiseudulla.

Dutch MEP's usually mention that there is a three parties system in the European parliament. The left with the Social Democrats and the right with the conservative EPP. They say the liberals swing to the left in questions of "personal liberties" and to the right in many other questions and holds the balance in the centre.

Tämän päivän Helsingin Sanomissa on toimittaja Susanna Niinivaaran kirjoitus siitä, että miksi hän päätti kysyä Natosta Putinilta. Putinhan lausui, että Suomen mahdollinen Nato-jäsenyys ei parantaisi Suomen ja Venäjän välisiä suhteita jos Suomi liittyisi Natoon. Niinivaara ilmoittaa vastustavansa Natoa siitä syystä, että USA hyökkäsi Irakiin. Niinivaara kirjoittaa, että "En halua kuulua samaan sotilasliittoon Yhdysvaltain kanssa, jonka Irakiin tekemän laittoman hyökkäyksen seurauksia on surullista ja suututtavaa katsoa."

Jos Niinivaaralla on tämä logiikka toimissaan, silloin hänen on myös alettava vaatimaan Suomen irrottamista myös YK:sta, WTO:sta ja muista järjestöistä, jossa USA on mukana. Myös ETYJ:istä Niinivaaran olisi vaadittava Suomea lähetemään, koska USA on siellä. Mielestäni toimittaja Niinivaaran syyt vastustaa Natoa ovat kummallisia, sillä Nato ei ole Irakissa. NATO ei ole USA:n käsikassara järjestö, joten ihmettelen, että miksi Niinivaara yhdistää Irakin miehityksen ja NATO:n toisiinsa. Afganistanissa NATO on mukana, koska Afganistanin ISAF-operaatiolle on YK:n turvallisuusneuvoston siunaus.

Niin, sivistyneissä maissa on useimmiten kolmipuolue järjestelmä (Suomi, Alankomaat, Belgia, Luxemburg, Irlanti) kuntaas yksitotisemmat maat harrastavat yksinkertaisempia systeemejä.

Keskusta: Rehellinen politiikka on edellytys Kokoomus-yhteistyölle

Kokoomuksen puheenjohtaja Jyrki Katainen uskoo Keskustan luottavan jälleen kerran suomalaisäänestäjien lyhyeen muistiin. Keskusta lupasi viime vaalien alla nostaa kansaneläkkeitä selvästi, jopa 300 euroa, parantaa opiskelijoiden asemaa ja alentaa ruoan arvonlisäveroa. Nämä tavoitteet on heitetty romukoppaan Keskustan johtamassa hallituksessa. Mikähän Keskustaa oikein riivaa? Puolueen kannattajat ovat rehellisiä suomalaisia parhaasta päästä. Mutta puolueen ministerit tekevät jatkuvaa lehmäkauppaa ja siltarumpupolitiikkaa ja keräävät poliittisia irtopisteitä.

Eläkeläiset olisivat ansainneet korotuksen. Eläkkeet ovat jääneet jälkeen tulo- ja kustannuskehityksestä. Eläkkeiden ostovoima heikentää entisestään hyvinvointipalveluiden kallistuminen ja valtion energiayhtiön suoranainen ryöstöhinnoittelu johdon optioiden rahoittamiseksi. Tulevana hallituskautena eläkeläisten ostovoiman palauttaminen edellyttää 300 euroa tasoista korotusta. Eläkerahastot ovat karttuneet hyvin, joten sitä suunnalta ei ole esteitä. Eläkkeiden korotus on viisasta talouspolitiikkaa, koska sillä saadaan lisää ostovoimaa Satakunnan kuntiin.

Koulutus ja tutkimus ovat kilpailukykymme perusta. Koulut ovat hyvin toimiva osa suomalaista yhteiskuntaa. Koulutoimen kuristaminen on vailla perusteita. Suomessa on laadukas opettajakunta. Suomalaisten nuorten älykkyys, moraali ja ahkeruus ovat maailman huippua. Samaa ei voi sanoa hallituksesta, joka tuloksiltaan on historian heikoin. Nordea Pankin selvityksen mukaan suomalainen opiskelija joutuu selviämään Pohjoismaista pienimillä tuloilla. Moni opiskelija on ilman pysyvää asuntoa ja työtä on tarjolla lähinnä pätkätöinä. Kun opiskelija sitten tekee työtä opiskelun ohessa, hän joutuu maksamaan vähäisetkin etuudet takaisin.

Ruuan arvonlisäveron alentaminen on viisasta politiikkaa monesta syystä. Tärkein näistä on kansanterveydellinen. Suomalainen ruoka on globaalisti erinomaista ja sen kuluttaminen parantaa aina suorassa suhteessa kansan terveystilaa. Toinen syy on suomalainen elintarvikesektori ja maaseutu. Kumpikin ansaitsee enemmän arvostusta kuin mitä on saanut EU-kaudella. Kotimaisen ruuan tuotannon säilyttäminen on elintärkeää myös kansallisen turvallisuuden näkökulmasta. Ilmastomuutos saattaa myös tarkoittaa sitä, että peltoviljelyn tuotto putoaa väestörikkaissa maissa kuten Kiina ja Intia, jolloin ruuan vientimarkkinat voivat olla merkittävät.

Tämän hallituskauden alussa tein Keskustalle kansanedustaja Kyösti Karjulan pyynnöstä ohjelmaehdotuksen todellinen talouskasvun perustaksi. Kannatus asialle oli vahvaa Länsi-Suomen edustajien piirissä, mutta nämä edustajat jäivät hallituksen ulkopuolelle. Samalla Keskusta heitti sivuun lähes kaikki Satakunnan kannalta tärkeät liikennehankkeet. Sen sijaan noin 30 kilometriä moottoritietä ministereiden kesämökille Itä-Suomessa toteutui.
Satakunnan liikennehankkeilla olisi luotu edellytykset mittaville teollisille investoinneille ja sadoille uusille työpaikoille. Mutta nämä eivät tuntuneet painavan tässäkään asiassa Keskusten ministereiden vaakakupeissa.

Keskustan on syytä katsoa peiliin. Puolueella on laadukkaita edustajia, erityisesti Länsi-Suomesta, jossa yrittäjyys ja talous toimivat. Itä-Suomi on jatkuvien lisätukien varassa. Olisi siis aika panostaa tosissaan Länsi-Suomeen ja näin myös Satakuntaan, koska globaalimarkkinoiden kysyntä on niin vahvaa. Luulen tai oikeastaan tiedän, että Keskusta on uudistumassa. Näillä edellytyksillä yhteistyö Kokoomuksen kanssa on kummankin puolueen ja erityisesti koko maan etu.

Professori Arto Lahti,
Kokoomuksen kansanedustajaehdokas Satakunnassa
050-3769428, arto.lahti@hse.fi

En ole ennen nähnyt sellaista kommenttia, jossa poliitikot laitetaan osaamis-/arvojärjestykseen sen mukaan, mistä päin Suomea he tulevat. Arto Lahden mukaan keskustalla on laadukkaita edustajia erityisesti Länsi-Suomessa. Miten niin?

Arto Lahti väittää yllä, että Länsi-Suomessa yrittäjyys ja talous toimivat. Kuitenkin esim. Porissa on edelleen varsin korkea työttömyys, vaikka lisäydinvoiman rakentaminen on tuonutkin paljon lisätyöpaikkoja. Näitä lisätyöpaikkoja tulee ydinvoimalahankkeen myöhästymisen takia olemaan Satakunnassa vielä pitkään. Mikäli valmistaja ei maksa myöhästymisestä seuraavien valtavien taloudellisten menetysten korvauksia täysimääräisinä, on seurauksena, että muut suomalaiset osallistuvat satakuntalaisten työllistämisen maksuun suunniteltua enemmän. Ainakaan tästä vinkkelistä katsottuna Länsi-Suomen talous ei mitenkään loista.

Ainakin Porin ja Rauman osalta ongelmana on myös ollut se, että verraten pienissä kaupungeissa on ollut suomalaisissa oloissa suuria yrityksiä, joiden voimakkaasti fluktuoiva työllistämistarve on luonut jatkuavia ongelmia näillä seuduilla. Välillä on jäänyt työttömäksi tuhansia ihmisiä ja välillä on taas tarvittu satoja erityisosaajia, joita ko. alueelta on ollut vaikea löytää. Nyt pelkona takaraivossa on, että suuret teollisuusyritykset siirtävät jatkossa tuotantoaan ulkomaille, tällöin alueen työttömyysluvut lähtisivät jälleen voimakkaaseen nousuun. Tässä mielessä pitää siis panostaa myös Länsi-Suomeen samalla kun panostetaan koko maahan.

Jos Suomeen vielä rakennetaan lisäydinvoimaloita tai lisäydinvoimala, olisi ehkä järkevää sijoittaa seuraava projekti Itä-Suomeen, jotta sinnekin saataisiin ko. kaltainen megaluokan työlistämishanke. Järvenrannalle rakennettu ydinvoimala olisi myös turvallisempi, koska ei tarvitsisi pelätä ilmastonmuutoksen aiheuttamaa vedenpinnanousua, joka voi tehdä ydinvoimalalsta pahimassa tapauksessa käyttökelvottoman tai ainakin huomattavasti kalliimman käyttää.

Arto Lahden kommentissa jäi hieman kaivelemaan se, että hän vaati nimenomaan keskustalaisia huomioimaan enemmän edustajia, jotka tulevat Länsi-Suomesta. Onkohan tilanne Lahden mielestä erilainen kokoomuksessa? Käsittääkseni puheenjohtaja Katainen tulee Savosta ja eduskuntaryhmän puheenjohtaja Häkämies Kymenlaaksosta. Molemmat alueet ovat ainakin minun kartalla stadista itään. Vai haluaako Lahti, että myös kokoomuksessa länsisuomalaisille kansanedustajille annettaisiin enemmän valtaa kuin itäsuomalaisille?

Käsitykseni on, ettei poliitikon kyky hoitaa kansanedustajan, ministerin tai vaikkapa puhemiehen tai presidentin tehtävää ole riippuvainen siitä, mistä päin Suomea poliitikko on kotoisin, puolueesta riippumatta.

Kerrassaan mainiota, että herrat Soini ja Lahti ovat läsnäolollaan ryydittämässä blogiasi parahin Alex. Olen koettanut löytää jotain poliittisornitologista teosta, josta voisin selvittää millaisia ovat poliittisten puolueiden väliset soidinmenot.

Mutta mainio blogivuorokausi palstallasi, onnittelut siitä!

Jussi Lähde
Hikiä
jussi.lahde@rssemail.com

Ei millään pahalla, mutta jostain syystä koen tällaiset puolueiden yhdistämisajatukset melkein yhtä 1900-luvulle jämähtäneiksi kuin ay-liikkeen kyvyttömyyden nähdä tulevaisuuden haasteita ja 2000-luvulle sopivia ratkaisumalleja.

Jos meillä olisi käytössä, ihan vaan Suomen tasolla, joku d'Hontia - johon Alex tovi sitten viittasi - kehittyneenmpi vaalitapa, vaikka STV (http://fi.wikipedia.org/wiki/Stv), niin tällaiseen(kaan) kikkailuun ei olisi tarvetta. Puolueiden merkitys vähentyisi ainakin jossain määrin, koska mielipiteet kuhunkin asiaan määrittäisi yhteistyöryhmät, eikä enää yksin Puolue. Se olisi tietysti puolueille organisaatioina hankalaa.
Muutos avaisi kuitenkin poliitikoille aivan eri luokan mahdollisuudet ryhmärajat ylittävään yhteistyöhön.

Kaikki tämä sen lisäksi, että äänestäjä saisi vihdoin oikeuden määrätä kenelle hänen äänensä menee - ja kenelle ei.
(STV tai vastaava vaalijärjestelmä kun mahdollistaisi eri puolueista olevien ehdokkaiden äänestämisen lisäksi myös kaikkien vaalipiirien yhdistämisen unohtamatta suhteellisuutta.)

Edellisestä kommentistä jäikin puuttumaan varsinainen pointti (saa lisätä yhdistää kommenttiin, jos pystyy):

Se, että äänestäjät voisivat äänestää sopiviksi katsomiaan ehdokkaita - kokoomuksesta, keskustasta tai mistä tahansa puolueesta - yhdessä ryhmät rajat ylittävän yhteistyön valtavan helpottumisen kanssa poistaisi melkolailla tarpeen miettiä puolueidein yhdistämistä organisaatioina.

Asia kristallisoitui itselleni luettuani taannoin Sari Baldaufin kommentin politiikasta "... puoluepolitiikka on aikansa elänyttä kuten monet muutkin järjestörakenteet. Yrityksistä ovat välikerrokset jo pitkälti hävinneet. Julkisella sektorilla täytyy tapahtua sama." (Talouselämässä 6.10.06)

Niinpä. Vaan kuka ajattelisi asioita oikeasti uusiksi?

"Oikealla uskotaan yksilön vapauteen ja vastuulliseen markkinatalouteen. Vasemmalla liputetaan säätelyn ja holhoamisen puolesta."

Oikeiston ajaman markkinatalouden vastuullisuudesta voi olla joissakin tapauksissa vähintään kahta mieltä. Onhan Kokoomuksessa lutuisten sosiaaliliberaalien lisäksi myös mm. Jan Vapaavuoren, Piia-Noora Kaupin ja Kimmo Sasin kaltaisia markkinastalinisteja. Eikä eurooppalainen tai suomalainen vasemmistokaan mikään monoliitti ole. Ajatellaanpa vaikka SDP:tä, sehän on kuin kansa pienoiskoossa: väkeä on joka junaan ja vielä veturiinkin. Ei ihan äkkiä uskoisi, että Osku Pajamäki ja Lasse Lehtinen kuuluvat samaan puolueeseen, mutta totta se on. Olen edelleen sitä mieltä, että erot "sosialistien" ja "porvarien" välillä ovat suurelta (mutta eivät kaikilta) osin korvien välissä. Ainoa mikä SDP:ssä varsinaisesti klikkaa on sen likeisyys SAK:n kanssa ja vasemman siiven tunneperäinen ja lukkiutunut suhtautuminen Natoon. (Toisaalta eivät kepulaistenkaan Nato-kannat sen parempia ole.) Voi tosin olla, että mielikuviani hallitsee erinomaisen Paavo Lipposen johtama SDP. Heinäluoman SDP voi liikkua (ja on jo liikkunutkin) useita piiruja vasemmistolaisempaan ja etujärjestömäisempään suuntaan, perinteisemmän sosialidemokratian linjoille. Sailaslainen talouspoliittinen realismi ja Ahtisaaren-Lipposen linjan ulkopoliittinen ajattelu on nopeasti poistettu SDP:n poliittisesta ikonostaasista H-luoman tultua puolueen puheenjohtajaksi vuonna 2005. Voi olla, että tämä tietty näkemysten kärjistyminen johtaa ennen pitkää kaksipuoluejärjestelmään. Ehkä se piristäisi terveellä ja jännittävällä tavalla suomalaista poliittista kulttuuria. Kahden vaihtoehdon vaalijärjestelmä tuottaa tasaisia vaalituloksia, sen ovat kaikki suorina kansanvaaleina suoritetut suomalaiset presidentinvaalitkin osoittaneet.

Kiitos kaikille kommenteista. Teistä inspiroituneena kirjoitin huomenna julkaistavan Nykypäivä-kolumnin sinivihreästä yhteistyöstä. On toki niin, että eräänlaisia kolmipuoluejärjestelmiä löytyy myös muualta Euroopasta, mutta yksikään niistä ei ole yhtä staattinen kuin Suomen systeemi. Esimerkkinä mainittakoon Alankomaat, jossa mentiin mukkelis-makkelis edellisissä vaaleissa. Belgian järjestelmään en halua edes kepillä koskea - se on niin erilainen kuin missään muualla.

Olen valmis allekirjoittamaan teesin, että puoleiden rooli muuttuu. Myös sen, että puolueiden yhdistäminen on vähän vanhanaikaista. En ole vaan vielä löytänyt järjestelmää, joka voisi korvata puolueet. Voisiko joku auttaa ideoimaan?

Mitä on mikkelis-makkelis ? In the Netherlands yesterday the government negociations were closed. We are going to get a coalition of the Christian Democrats (centre), Labour and the ChristianUnion (a kind of SKL more to the left in social matters, more to the right in ethical matters). Balkenende is going to lead his 4th government. Labour leader Bos and ChristianUnion leader Rouvoet are to become deputy prime ministers. Bos is probably going to lead the ministry of Finance and Rouvoet could take the new post "Youth and family".
The Netherlands have always had governments with the Christian Democrats having a coalition with either Labour or the Liberals. In 1994 Labour and Liberals (the two opposites in Dutch politics) made the first government without Christian Democrats together with D66 and in 1998 they continued this cooperation.

”Sinivihreää yhteistyötä voi syventää kolmessa vaiheessa. Ensin yhteistyö ja yhteinen hallitusohjelma (vrt. presidentin vaalit ja Ruotsin vaalit). Sen jälkeen yhteinen poliittinen liike. Ja lopuksin pitkässä juoksussa yhdistyminen.”

Alex, tässä ideassa on kipinää! Se sisältää ajatuksen yhteistyöstä, jossa on tarkoitus kehittää uusia yhteisiä toimintamalleja ja toiminnan välineitä. Loppua kohden idea hieman rakoilee. Sen voi ymmärtää organisaatioteoreettisesta näkökulmasta ainakin kahdella tavalla:

1) Puolueiden yhdistyminen heijastaa melko staattista organisationaalista toimintaa, jolla ei välttämättä pystytä vastaamaan tämän päivän haasteisiin.
2) Puolueiden yhdistyminen heijastaa uudenlaista vakiintunutta työnkehitystyyppiä.

Kirjoittamasi kolumni Nykypäivään kirkasti asiaa hyvin. Se eritteli paremmin sinivihreän aatteen perusteita. Lisäksi kuluttajansuojan käsite avasi kauniisti ajatusta poliittisen toiminnan mahdollisesta motiivista muodostaa yhteisiä ja dialogin avulla tapahtuvia erilaisten näkökulmien törmäämisen ja väittelyn areenoita, missä yksimielisyyteen pääseminen ei ole keskeistä vaan ennemmin syntyvän toimintamallin elinvoimaisuus.

Luvassa on uudenlaisia jännitteitä poliittisella kentällä. Myönteinen haaste.

Kun tätäkin keskustelua seuraa jää todella miettimään:

MIHIN PUOLUEITA TARVITAAN SUOMESSA ?

Onko tämä historiallinen reliikki, joka nyttemmin hyvin aikansa palvelleena, ei ymmärrä väistyä ja antaa tilaa ihmisille ajatella itse ja toimia oman harkkinnan pohjalta ?

Mielessäni on muhinut muutaman päivän tuo Aijoovain esille nostama Sari Baldaufin ajatus siitä, että "... puoluepolitiikka on aikansa elänyttä kuten monet muutkin järjestörakenteet. Yrityksistä ovat välikerrokset jo pitkälti hävinneet. Julkisella sektorilla täytyy tapahtua sama." Baldauf ei oikeastaan sano, että puolueet ovat aikansa eläneitä vaan, että puoluepolitiikka on sitä. Ts. rajatylittävä yhteistyö voisi olla huomattavasti laajempaa niin kuin se on yritystenkin välillä.

Baldauf haluaisi myös, että välikerrokset häviäisivät. Olen samaa mieltä, jos tämä tarkoittaa sitä, että emme tarvitse kuntien ja valtion väliin lisää hallintoa esim. nykyisten maakuntien muodossa vaan enemmän yhteistyötä kuntien välillä esim. terveyshuollossa ja koulutuksessa. On sangen oireellista, että poliisipiireistä halutaan säilyttää vain kolmasosa mutta kuntien määrä on edelleen sadoissa näin vähäväkisessä maassa. Keskusta toimii edelleen muutosta vastustavana voimana, mikä tulee meille kansalaisille kalliiksi.

Baldaufin ajatuksista ei kuitenkaan voi ainakaan loogisesti tehdä sellaista johtopäätöstä, että puolueet tulisi lakkauttaa, koska eihän yrityksiäkään ole lakkautettu. Superkapitalistisglobaalisessa järjestelmässä voisi tosin käydä seuraavasti: Ensin suuret yritykset syövät pienet ja sitten suuret yritykset syövät toisensa ja lopulta suuryritysten suuromistajista jäisi yksi henkiin, joka omistaisi koko maapallon yritystoiminnan. Tähän suuntaan ollaan menossa ja tässä kohdin puolueet ja muut kansalaisjärjestöt voivat toimia vastapainona.

Voihan toisaalta käydä niinkin, että puolueet kuihtuvat ja tilalle tulevat erilaiset intressiorganisaatiot, jotka sitten pyrkivät vaikuttamaan henkilöinä per se valittuihin kansanedustajiin ja meppeihin. Voisiko tällaisessa tilanteessa syntyä nopeasti kehittyviä ryhmittymiä, jotka sitten taas haihtuisivat ilmaan asian tultua ratkaistuksi? En oikein usko, että näinkään tulee tapahtumaan, sillä vaikka ihminen on itsekäs, ihminen panostaa myös sosiaaliseen turvallisuuteen, joka helpoiten saavutetaan kuulumalla pysyvästi johonkin ryhmään ja vaikuttamalla yhteisellä voimalla. Joten, hyvä Alex, ei minullakaan ainakaan vielä ole mitään sellaista valmista ratkaisua edes visiona, joka voisi korvata puolueet.