Tiistaina 30.8.2011    12 kommenttia

Lännestä itään

Lounastapaaminen Saksan eurooppaministeri Werner Hoyerin kanssa oli enemmän kuin ajankohtainen. Agenda oli tosin varsin erilainen kuin ensikohtaamisessamme 90-luvun puolessavälissä, jolloin itse toimin ministeri Melinin avustajana ja Hoyer oli Saksan edustajana Amsterdamin sopimusta valmistelleessa reflektioryhmässä. Nyt keskiössä oli luonnollisesti talouskriisi ja yhteinen huoli siitä, miten tästä mennään yhdessä eteenpäin mahdollisimman vähäisin vaurioin.

Oli mielenkiintoista käydä keskustelua kokeneen kollegan kanssa jolla oli selvästikin näkemystä kokonaiskriisin ratkaisemiseksi, mutta myös tiettyä ymmärtämystäkin Suomen vaikeaa tilannetta kohtaan. Hoyerin viesti oli selkeä; mikään ei ole vahingollisempaa Euroopalle, sen kasvulle ja kilpailukyvylle, kuin ratkaisematon kriisi joka murentaa uskoa euroon yhteisenä valuuttana ja Eurooppaan globaalina toimijana. Tämä näkemys minun on helppo jakaa.

Yhteisiä luovia ratkaisuja on siis etsittävä ja löydettävä. Yksityiskohdissa näkemyserot usein korostuvat, mutta niihin ei tule takertua. Nyt ei ole oleellista miettiä "kuka venettä keikutti" vaan miten kurssi vakautetaan ja myös pidetään vakaana. Vakauden ylläpidossa Suomella ja Saksalla on kyllä opetettavaa muillekin.

Tapasin myös vanhan tuttuni, Ukrainan ulkoministeri Kostiantyn Hryshtshenkon. Puhuimme kahdenvälisistä kysymyksistä ja EU-asioista. Kerroin suomalaisyritysten kiinnostuksesta Ukrainaa kohtaan mutta toin esiin myös kohdattuja ongelmia. Ukrainan-kauppamme on toipumassa vuoden 2009 romahduksesta, ja kasvupotentiaalia on erityisesti vesisektorilla, jätehuollossa ja energiahankkeissa.

Suomi kuuluu EU:n piirissä Ukrainan ystäviin. Tuemme neuvotteluja EU:n ja Ukrainan assosiaatiosopimuksesta ja toivomme, että se valmistuu joulukuuhun  mennessä. Ukrainan pääsy EU:n 500 miljoonan kuluttajan markkinoille on valtava mahdollisuus. Tuin samalla Ukrainan demokratiakehityksen vahvistamista. Ystävät voivat puhua toisilleen suoraan.

Ukraina on suuri maa aivan Suomen lähinaapurustossa. Kiova on lähempänä kuin Bryssel. Vierailuvaihtomme on aktiivista ja käytännönläheistä, ja löydämme tapaamisissa helposti yhteisiä ratkaisuja. Ukrainan eurooppalainen suuntaus ansaitsee täyden tukemme.


12 kommenttia

Tiistaina 30.8.2011 klo 16:34
Tuula Kiilamo

Hyvä ministeri Alex,

vanhan tuttavasi Werner Hoyerin ajatuksista olisi ollut hienoa kuulla lisää ja tarkemmin.
Siis ymmärtämystä Suomea kohtaan: missähän mielessä?

Muuan tärkeä taho SAaksassa tuomitsee

Ei todellakaan tule miettiä veneenkeikuttajaa, mutta tulee oppia tehdyistä virheistä.

Muuan merkittävä saksalainen talousmies toivoo radikaalia ratkaisua: Saksa, Suomi, Hollanti ja Itävalta omaksi talousyksikökseen.

Mitä mahtanet tuumia?

Keskiviikkona 31.8.2011 klo 13:50
Mika Kaakinen

Lykkyä tykö työhönne. Ja presidentti Haloselle myös.

Torstaina 1.9.2011 klo 9:21
Vilho Partanen

http://www.taloussanomat.fi/politiikka/2011/05/27/puttonen-eurosta-on-mahdotonta-erota/20117561/12

Henkelin ehdotuksessa voisi olla paikallisesti lyhyen tähtäimen taloudellista järkeä, mutta pidemmällä juoksulla sen toteutuminen johtaisi EU:n poliittiseen jakautumiseen kahteen osaan ja lopulta hajoamiseen.

Saksan johtamaan "parempaan" vähemmistöön ja niihin muihin. Silloinhan Saksa käytännössä johtaisi Eurooppaa joko suoraan tai muuten.

Sellaisen tilanteen estämiseksi Euroopassa on käyty kaksi maailmansotaa, ja itseasiassa sotakierteen katkaisemiseksi ja tasapainon luomiseksi solmittiin aikanaan atomi, hiili ja teräsunionit yms., joista koko EU muotoutui sittemmin.

EU:n hajaantuminen ja nykymaailman geopolitiikka sopivat huonosti yhteen etujamme ajatellen...

Lisäksi prof. Puttonen olikin jo taannoin kertonut, että moninkertaiset päällekkäiset valuuttamuutokset ja järkestelmät tulevat kalliiksi, eikä niistä ole mitään hyötyäkään - päinvastoin.

Torstaina 1.9.2011 klo 14:43
Hanna Laurén

"We understand the demand our government has posed is not easy for others to accept." EU Observer 1.9.2011

En itsekään kakistelematta puhuisi yksikön tai monikon ensimmäisessä sijamuodossa ("our governmnet has posed.."). Kansallisen edun puolustaminen on luonnollinen osa kv -politiikkaa, mutta tämä on aikamoinen hokkus pokkus - temppu.

Nimelliset rahavakuudet eivät vähimmässäkään määrin turvaa kansallista etuamme - sikäli mikäli uskomme jatkossakin olevamme viennistä riippuvainen, pienehkö ja syrjässä sijaitseva maa. Itse pistäisin paukut vaikkapa merenkulun rikkidirektiiviin (there we have a case), sisämarkkinoiden toimivuuteen (niin kotona kuin vieraissa) ja alueiden välisen kaupan kasvattamiseen kasvavien markkinoiden kanssa ("atención senor ministro").

Kun argumentoidaan, että jokainen jäsenmaa on vastuussa taloudestaan, ollaan myös moraalisesti valmiit myöntämään, ettei EU:n rahanuudelleenjakoautomaattia voi enää kasvattaa alue- ja maataloustukienkaan muodossa (hint: 1/3 of the total budget). Tässä voi pilkka vielä tujahtaa omaan peltoon.

Harkintamyssyyn heilahti muuten juuri sellainen kantaaottava FB status: "Today - we are all Greeks".

Eli antaisitte jo Kostakselle - mikä Kostakselle kuuluu ja sitten opettelemaan sitä mistä aito federalismi lähtee: keskitetystä ulko-, talous ja finanssipolitiikasta. On askarreltu liikaa aivan väärillä alueilla. Kohta ollaan siinä pisteessä, että kansallinen liikkumavaramme esim. liikennepolitiikassa on reippaasti kapeampi kuin Sveitsin kantooneilla, mutta ulko- ja talouspoliittisesti eletään kuin päättömät kanat käkisalmen markkinoilla.

Torstaina 1.9.2011 klo 21:06
Heikki Liimatainen

Hanna Laurén

Mikäli rahanuudelleenjakoautomaattia kasvatetaan, Suomesta tulee yhä suurempi nettomaksaja. Miksi maataloustuet pitäisi pyörittää EU:n budjetin kautta? Tavoite tulisi olla ainoastaan, että Suomi ei ole EU-budjetin nettomaksaja.

Ei tässä Kostakselle edelleenkään mitään anneta. Kostas kärsii vuosia vielä. Tässä otetaan veronmaksajien harteille saksalaisten ja ranskalaisten pankkien saamisia.

Torstaina 1.9.2011 klo 22:25
Pirkko Luhtanen

Edelleenkin kuuluttaisin teiltä "tietäjiltä", miten suuret ovat ne miljoonat,jotka Saksan ja Ranskan pankit ovat Kreikalle lainanneet? Kuka sen tietää, voisitteko kertoa?
Asiasta kymmenenteen, olipa mielenkiintoinen ja sarkastinen kommentti kansanedustaja Eero Lehdeltä (jonka taloustietämystä muutoin suuresti arvostan) että hän on menossa on Kreikkaan lomalle, ja erityisesti tulee tarkkailemaan, saako mistään ravintolasta minkäänlaista kuittia. Aikaisemmin kun ei kuulemma ole kuitteja ilmaantunut. Kun ilmeiseen Kreikassa aika pitkälti yrittäjyys toiminut täysin veroja maksamatta.
Siis tässäpä on juuri se kohtalonkysymys: Miksi ihmeessä meidän pitäisi tukea kansakuntaa, joka on pelannut omaan pussiinsa, veroja maksamatta.Miksi ihmeessä suomalaisten pitäisi maksaa kreikkalaisten huijaukset???
Ja kaiken lisäksi kuten lähes kaikki kommentaattorit tietävät, huijannut EU-jäsenyyden täyttämisehdoissa.
Siis miksi tällaista hullutusta pitäisi tukea?
Tai sitten vastaavasti, miksi pitäisi tukea pankkeja, jotka tukivat tätä?
Alan muuten ihan oikeasti kuulostaa perussuomalaiselta.

Torstaina 1.9.2011 klo 23:46
Hanna Laurén

Heikki,

Hyviä pointteja. Relevantteja pohdintoja.

Kritisoin itsekin rahanuudelleenjakoautomaattia. Silti muistuttaisin, että vaikka olemme helpolla yhteenlaskulla olleett nk. nettomaksajia - talouden tunnusluvut viittaavat vahvasti siihen, ettemme ole pers'nettoa EU jäsenyyden vuoksi tehneet. Olemme osanneet ottaa hyödyn irti sisämarkkinoista aika tavalla paremmin kuin esimerkiksi kreikkalaiset.

Kostakselle kuuluu vanhan tarinan mukaan antiikin ajoista kumpuava miehinen ylpeys. Sitä en tohtisi riistää. Kun koiran ajaa nurkkaan - se yleensä puree. Voimme toki antaa Saksan ja Ranskan pankkien kärsiä, jos se meistä hyvältä tuntuu, mutta niiden pankkiirien myötä kilometritehtaalle on vaarassa joutua yhä kasvava joukko suomalaisia duunareita.

Perjantaina 2.9.2011 klo 16:07
Tuula Kiilamo

Hyvä ministeri Alex,
hyvät kommentoijattaret,

Voin todeta se, että askaroimme aivan samojen mietteiden parissa. Vaikka Suomen tilanne on kaikkea muuta kuin helppo, on hienoa todeta, että ajatuksillamme on yhtäläinen linja.
Tällä tarkoitan kriittisyyttämme.

Minä toivoisin näille sivuille lisää faktoja suomalaisista lähteistä. Alex on ottanut sen kannan, että hän ei vastaa kysymyksiin.

Ehkä se on joltisenkin viisasta, mutta toisaalta hankalaa kommentoijan kannalta.Vastinetta ehkä saa muilta, mutta tosiasiat pysyvät salassa.Alexin kannat jäävät auki.

Siksi olikin hienoa lukea sekä Pirkko Luhtasen että Hanna Laurenin näkökulmat.

Syntyy kuitenkin vuorovaikutusta.Hienoa!

Perjantaina 2.9.2011 klo 17:10
Heikki Liimatainen

Hanna Laurén

"Olemme osanneet ottaa hyödyn irti sisämarkkinoista aika tavalla paremmin kuin esimerkiksi kreikkalaiset."

Juuri näin. Kreikka käytti halvan lainarahan ja rakennetuet matalan tuottavuuden aloihin ja julkisen sektorin lihottamiseen. Etelä-Euroopan maat tarvitsevat omat valuuttansa ja yli 5 prosentin tasaisen inflaationsa. Kansa hyväksyy huomaamatta, että he köyhtyvät hitaasti. Tällä hetkellä EU tarjoaa sisäistä devalvaatiota Etelä-Eurooppaan ja se radikalisoi poliittisen ilmapiirin siellä vääjäämättä.

Pirkko Luhtanen

Kreikan velkakirjoja on saksalaisilla pankeilla 16 miljardia euroa, ranskalaisilla pankeilla 15 miljardia euroa. (kesäkuu 2011).

Lauantaina 3.9.2011 klo 0:17

Niin, kritiikin esittäminen on toki kunnioitettavaa. Kuitenkin me tarvitsemme ratkaisuja ja ehdotuksia siitä, miten tästä eteenpäin. Ainakin minä peräänkuulutan LISÄARVOA ja KILPAILUKYKYÄ. Eli jos aikaansaamme enemmän kuin kulutamme ja tuhoamme (siinähän länsimainen kulttuuri on tehnyt meistä mestareita) meillä on rehellinen mahdollisuus katsoa lapsiamme suoraan silmiin ja kertoa, että heillekin on luvassa eläke - ehkä.

Italo Calvino kirjoitti aikoinaan hyvän kirjan (oikeastaan aika monta, mielestäni), jossa hän totesi suunnilleen niin, että vauraita eivät ole ne, jotka voivat paljon ostaa, vaan ne, jotka voivat paljon heittää pois jätteinä. Tämä seikka tulee olemaan koko maapallon dilemma tällä vuosisadalla. Eli materian ja energian uudelleenkäyttö on kartalla yhä räikeämmin. Tätä seikkaa pitäisi todella pohtia koskien ns. pohjoista ulottuvuutta.

Sunnuntaina 4.9.2011 klo 23:40
Hanna Laurén

Luin 2000 -luvun taitteessa Hampurissa liiketaloutta ja muistan kuin eilisen päivän syyn miksi saksalaiset halusivat euron: D-markan vahvuus söi maan vientiä ja uhkasi taloutta. Saksa, jos mikään maa, on hyötynyt julmetusti Etelä-Euroopan varhaisesta mukaantulosta euroon. Jotenkin tuntuu lyhytnäköiseltä, että euron heikennyttyä ollaan ensimmäisenä heivaamassa välimeren maita yli laidan.

Pohjimmiltaan euroopan talouskriisin ratkaisemisessa on kyse samasta dilemmasta kuin matkapuhelinten markkinajohtajuudessa: Sisäänpäinkääntyminen ja brändin hämärtyminen vs. tuntosarvien huolto ja käyttäjäystävällisempi tulevaisuus.

Tiistaina 6.9.2011 klo 12:42
Vilho Partanen

http://www.bloomberg.com/news/2011-09-05/merkel-said-to-tell-cdu-members-that-greece-must-meet-conditions-for-aid.html

Merkelin hallinto on myöskin "mixed bag"...ja Saksan D-markat varastoitiin euron käyttöönotossa toisin kuin monet muut kansalliset rahavälineet, jotka "varmuuden välttämiseksi" hävitettiin.

Lisäksi Kreikan keskuspankillahan on varmaan samanlainen oikeus painaa euroja kuin muillakin euromaiden keskuspankeilla...

Kirjoita kommentti