Sanomalehden kuolema?

Ymmärtääkseni Ny-timesillä ei mene taloudellisesti kovin hyvin. Sen nettiliite on toki paljon luettu ja tuoreimmat uutiset ovat ilmaisia. Lehden nettimainokset ovat surkeita pop-uppeja, joista tuskin voi paljoa veloittaa. Jos vielä kaupallishenkinen mainonta tässä sallitaan niin kyllä Ny-timesin pääkirjoitukset kannattaa aina lukea. Moista agressiivista "amerikanvastaisuutta" ei kotimainen lehdistö tarjoa. Epäsäännöllisesti tulee lueskeltua FAZ, Ruotsin päälehdet ja BBC. Yksi mainioa teitolähde on ulkoasiainministeriön sivuillaan julkaisema kansainvälinen lehdistökatsaus, jossa poimitoja joskus myös itänaapurista. Kotimaan asiat niputtaa nasevimmin Keskisuomalaisen Erkki Laatikainen ilmaisessa kolumnissaan.

Sanomalehden lukemisesta allekirjoittaneella on kokemusta vahan yli 30 vuoden ajalta - aloittelin nelivuotiaana vanhemmilta ylijaaneella sarjakuvasivulla ja parikymppisesta lahtien olen osannut lukea lehden alusta loppuun pain eika painvastoin. Koska olen kotoisin Tampereelta, on paivan lehti edelleenkin "Aamulehti", vaikka koti-Suomessa tuleekin luettua Hesaria ja nyt taalla Melbournessa The Agea.

Itse olen siis yksi niista, jotka nauttivat aamulehdestaan niin paljon, ettei nettilehdista ole millaan sen korvaajaksi, taydentajaksi kylla. The Agessa (joka meille, harvinaista kylla, tulee tilattuna toisin kuin useimille taalla) on huvittanut sen avoin puolueellisuus, lahinna vallassa olevan hallituksen ja etenkin paaministeri John Howardin kritisointi. Taalta kasin huomaa myos sen, kuinka paikallisia Euroopankin uutiset ovat. Kovinkaan moni eurooppalainen asia ei ole viimeisen puolen vuoden aikana uutiskynnysta ylittanyt. Esimerkiksi talla sivustolla paljon keskustelua herattanyt Viron patsaskiista jai takalaisessa lehdistossa maininnoitta.

Kotimaan uutisia on tullut seurattua nettilehtien kautta ja naista Ilta-Sanomat vetaa mielestani pisimman korren. Ei valttamatta sisallollisesti, mutta teknisesti kylla. Se, etta uutisotsikot nakee osastoittain joka sivun alalaidasta on juuri sita, mita itse nettilehdelta haluan - paivan uutistilanteesta saa nopeasti yleiskuvan ja halutessaan lyhyehkon uutisen voi kaydan lukaisemassa. Kotimaisissa nettilehdissa eivat myoskaan mainokset esta uutisten lukemista.

Blogit ovat myos mielenkiintoinen uusi tapa nimenomaan kansalaiskeskustelulle. Hyvia blogejakin on vaan jo niin tulvaksi asti, etta valikointi alkaa olla vaikeaa.

Laura - olen samoilla linjoilla. Nettiversiot eivät korvaa, mutta ovat kyllä hyvä täydennys paperilehdelle. Mansen Aamulehti on muuten aivan loistava lehti. Luen sitä itsekin netistä ja sitten torstaisin ja perjantaisin lentokoneessa. Erinomaisia pääkirjoituksia ja pakinoita. Liberaalissa hengessä.

Vietimme muuten Suzannen ja Emilien kanssa kolme viikkoa Australiassa vuonna 2003 (Melbourne, Sydney ja Canberra). Aivan mahtava maa. Sääli vaan, että se on niin kaukana.

Lasse - hyviä vinkkerjä. Mielestäni on olemassa muutama anglosaksinen media, jotka käsittelevät asioita ikäänkuin kansainvälisestä näkökulmasta: BBC World, Financial Times, International Herald Tribune ja EuroNews. Niitä on kiva seurailla. Näkökulma on ehkä vähän erilainen kuin Keski-Suomen legendalla...=)

Asun Frankfurtissa ja päivittäin metrolla kulkiessani olen kiinnittänyt huomioni juuri sanomalehtien määrään. Pankkiireilla on päivän saksankielinen Financial Times kädessään, toisilla kulkijoilla on usein Frankfurt Allgemeine luettavana. Kahvilassa yksin istuvalla herrasmiehellä on usein kahvin lisäksi sanomalehti seuranaan.

Uskon, että sanomalehdellä on edelleen merkittävä paikka ihmisten sydämissä, se kuuluu osana jokapäiväiseen elämään. Luen itse paljon uutisia netin kautta, lähinnä Helsingin Sanomat, NY Times, Financial Times ja Reuters. Mikään ei kuitenkaan korvaa sitä tunnetta kun saan sivistää itseäni sanomalehtipaperin rahistessa.

Ehdoton suosikkini on viikonlopun painos Financial Timesista, lehti on kokonaisuudessaan loistava yhdistelmä EU- ja kansainvälistä politiikkaa ja talousasioita. Innolla odotan Alexin seuraavaa kolumnia FTssa. Taidanpa käydä ostamassa sen samantien...Hauskaa viikonloppua kaikille!

Johannes - pitääpä tehdä samoin. FT on muuten täällä Brysselissä ikäänkuin EU:n neljäs instituutio. Erittäin vaikutusvaltainen lehti. Eilisessä semmassa oli FAZ:n päätoimittaja. Hän kertoi, että lehden etusivu uudistetaan syksyllä. Tätä on odotettu 50 vuotta, FAZ:n etusivu ei meinaa ole ihan siitä modernista päästä.

FAZ:n etusivu ei tosiaan ole niitä nykyaikaisempia, mutta kaipa siitä ainakin nostalgiaa löytyy. En osaa saksaa vielä niin hyvin että sitä useinkaan lukisin, joten sisällöstä en osaa sanoa juurikaan mitään. Kyllä sitäkin yhä useammin tulee selailtua..

Olen lukenut FTia parisen vuotta lähes uskonnollisesti, ja se on toiminut tietynlaisena porttina EU-politiikkaan ja samalla olen seurannut tätä blogia alusta alkaen. Yhdistelmä on ollut erittäin hedelmällinen. Toki seuraan EU-asioita muistakin lähteistä, mutta nämä kaksi ovat lähinnä sydäntä. FTn toimittajista John Authersin "The Short View" on aina erinomaista luettavaa ja esim. eilisessä lehdessä Philip Stephensin kolumni Britannian vallanvaihdosta oli mielenkiintoinen.

Valtavirran vastapainoksi on moni muitakin kiinnostavia uutislähteitä. Esimerkiksi Esko Sepäsen toimittama "Uusi vasemmisto", jota ei kyllä pidä ryppyotsaisesti tankata. Eskolla on usein hyviä linkkejä FT:n uutisiin. Itse luen säänöllisesti myös Kuubalaisen "Granman" verkkoliitettä. Kuuban tilanteesta voi perustellusti olla montaa mieltä, mutta Castron viimeaikaiset kolumnit ovat yllättävän teräviä. Esim. kriittinen juttu maissietanoolista saavutti länsilehdistössäkin arvostusta.

Kotimaan päälehtien näkökulma on usein tasapaksu, joten miksei esimerkiksi sosialistiliiton "Murrosta" kannata välillä silmäillä. Tai legendaarista Tiedonantajaa. Ilatehdessä Kalle Isokallion kolumnit ovat loistavia. Kuin myös Talouselämän palkitun päätoimittajan viikoittainen vallitsevien tosiasioiden kyseenalaistaminen.

Hesarin verkkolehti ja erityisesti arkisto on hyvä. Itse tarvitsen sitä työssäni, ja kannattaa maksaa se 2,50 euroa lisämaksu kuukaudessa. Olen huono tallentamaan artikkeleita leikkeinä ja niitä on hankala lajitella. Hesarin arkistosta on kätevä hakea tietoa.

Iltapäivälehtiä tulee harvoin enää ostettua, kun niiden verkkoversiot ovat riittäviä. Turun Sanomilla on hyvä ja kattava verkkolehti. Aikanaan Kalevasta piti käydä katsomassa Jari Elsilän päivän pilapiirroksen, kun ne olivat vielä avoimena.

Yle Areenan palvelu on hieno. Nyt uutiset ja monet ohjelmat on helppo käydä katsomassa, kun itselle sopii. Tosin onhan ne uutiset netistä voinut jo aika kauan katsoa. Netti ja TV lähestyvät toisiaan ja tulevaisuudessa ei ole erillistä TV:tä ja nettiä.

Sanomalehden voima on Alexin kohdassa 4 mainitsemassa toimituksellisuudessa. Toisaalta näytöltä ei jaksa lukea kovin pitkiä juttuja. Lehti lisäksi kulkee moneen paikkaan, minne läppäriä ei voi viedä ja kännykästä ei pitkiä tarinoita pienellä fontilla lue. Toimittajat tunnetaan nimeltä - ainakin Suomessa. Heistä on luotu ja tulevaisuudessa luodaan ehkä enemmän lehdelle brändejä. The Economist on siitä mielenkiintoinen, että lukija ei tiedä kuka tai ketkä ovat artikkelin kirjoittaneet.

Japanissahan känny-netti-paperi on jo kauan toiminut synkassa. Tilaaja katsoo töihin mennessä kännystä uutiset, töissä jatkaa niiden lukemista netistä (tekee ehkä töitäkin), töistä kotiin mennessä taas katsoo lehden mobiilisivuja ja illalla lukee lehden kotona. Homma menee suomalaittain väärin päin. Kyllä minusta on hienoa, että paperinen lehti on aamulla laatikossa! Netti on kiva ja nopea, mutta on paperilehdellä tilansa, kuten on kirjallakin. Ajankäytössä TV perinteisessä mielessä lienee häviäjä ja siksi sulautuu netin kanssa.

Radio on pitänyt hyvin pintansa, vaikka 1980-luvulla sen loppua ennustettiin ja harva uskoi kaupallisiin kanaviin. Tosin niissä on suppeat soittolistat ja höpötystä, jota vain autossa tai taustaäänenä jaksaa jonkin aikaa kuunnella. Yle Areenasta voi sitten etsiä hyviä puheohjelmia ja ladata niitä vaikka mp3-soittimeen ja kuunnella vaikka puupinoa tehdessä tai autoa pestessä.

Mielestäni internet on loistava väline kansainvälisen median seuraamiseen. Olen aina silloin tällöin käynyt suurten brittilehtien sivuilla sekä hieman säännöllisemmin Dagens Nyheterin sivuilla.

Näin maaseudulla asuvalle nettilehdet ovat todella hieno juttu. Ai niin, eräs suosikkini on myös virolainen Postimees-lehti, jota luen toisinaan viron kielen ja kulttuurin harrastukseni johdosta.

In my opinions European parliamentarians could do a bit more to open all (at least public) media for citizens of the other 26 EU member states.

Jan - I think you are right. One of the problems is that we lack truly pan-European media. Most media coverage is national. The FT, IHT, WSJ, BBC World and EuroNews are an exception to the rule.

I've been one of the fortunate MEPs in that I've been able to participate in the public debate in many EU member states, mainly through TV, radio and newspaper interviews. And I must admit that I quite enjoy it. It's a bit like being an ambassador for your country...

Kiitos hyvästä blogikirjoituksesta. Seuraten huomioitasi muutamia kommentteja:

1) Murros: totta. Printtilehtien levikki laski muutama vuosi sitten, ei enää. Mm. World Association of Newspapers WAN vuosittainen tilasto osoittaa tämän. Euroopassa levikit, painos ja -lukijamäärät ovat olleet viimeisinä vuosina nousussa. Osittain ilmaisjakelulehtien ansioista. Levikkituotot ovat kohtuullisen hyvällä mallilla, samoin ilmoitustuotot.
2) Sanomalehtien yksi vahvuustekijä tulee olemaan digitaalisuudessa. Lisäksi nettiversiossa on jo nyt enemmän aineistoa kuin printtilehdessä. Kaikki aineisto on digitaalista alusta lähtien. Ei tarvita digitointia kuten esim. vanhempien kirjojen osalta.
3) Sanomalehti ei kuole; jatkossakin tulee olemaan vahvoja paikallisia, alueellisia ja valtakunnallisia lehtiä. Haasteena on se, että digitaalisuus ja monimuotoinen tarjonta edellyttävät huomattavia investointeja ja kulurakenteen hallitsemista. Sanomalehtipaperin hinta on merkittävä tekijä.
4) Sanomalehtien luotettavuus ja lähdekritiikki tulee olemaan keskeinen menestystekijä. Vaikka välillä lukijat ovat eri mieltä lehdessä + verkkolehdessä esitetyistä asioista, voi sanomalehteen tietolähteenä luottaa (vrt Wikipedia, kansalaisjournalismi jne). Monet opiskelijat(kin) menevät ’harhaan’ luottaessaan esim Wikiin.
5) Tilastot osoittavat isoillekin kansallisille lehdille kasvua. Lisääntyvä värillisyys lehden eri osiossa, kompakti koko, eirlaiset liitteet jne pitävät yllä lukijoiden ja ilmoittajien mielenkiintoa. Ja isoilla mediataloilla on resursseja mm. hankkia tai perustaa ilmaislehtiä joilla ne laajentavat mediamixiään.