Maanantaina 30.4.2012    15 kommenttia

Jouni Pullin resepti EU-Suomelle

Tässä toinen vierasblogi, tällä kertaa Jouni Pullilta! Julkaisen näitä vierasblogeja, joita blogin vakiolukijat ja -kommentoijat ovat kirjoittaneet. Toivon tämän Joununkin kirjoituksen pohjalta ainakin yhtä vilkasta keskustelua kuin edellisenkin osalta. Uusia ehdotuksia vierasblogiksi saa edelleen lähettää. Alex

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

Tulevaisuus on merkittävästi erilainen kuin me Suomessa asuvat EU-kansalaiset vielä IT-huuman aikaan kuvittelimme. Sopeutuminen ja uuden rakenteen hyödyntäminen ovat avainasemassa myös EU:n sisällä. Jos emme halua ruveta tuuliviireiksi, tiedostamme ja sovimme yhteisesti, mitkä arvot ja asiat ovat päämääriämme paikallisesti, EU-tasolla ja globaalisti. Ensimmäinen faktisiin mahdollisuuksiimme perustuva rajaus päämäärien suhteen on, että kolmannet tahot antavat niille hyväksyntänsä ja tukevat meitä niiden saavuttamisessa (esim. rahoituksellisesti) niin, että myös jälkeenpäin meitä kannustetaan kehittymään kannaltamme positiivisesti.

Ansaintaan perustuvan työnteon peruskriteeri on se, että työsuoritus tuo lisäarvoa työn vastaanottajalle. Tällöin työsuorituksen teko on yhä useammin myös yrittämisluonteista sisältäen toiminnan asiakkaan rajapinnassa ja huomioiden kolmannet tahot (mm. muut samanlaisen työn suorittajat, muut asiakkaat, viranomaiset) sekä antaen mahdollisuuden omiin valintoihin, suurempaan hyötyyn (riskin ohella) ja harjaantumiseen nähdä asioita myös muista näkökulmista kuin vain oman erikoisosaamisensa suunnalta. Yhtäläisesti maamme suotuisa kehitys edellyttää, että suomalainen työ vientinä tuottaa lisäarvoa asiakkaille ja että ymmärrämme kolmansien tahojen merkityksen. Hankimme kilpailuetua tarjoamalla ja tuottamalla lisäarvoa asiakkaallemme ja asemoimalla itsemme positiivisesti kolmansien tahojen suhteen eli myös markkinataloudessamme diplomatia ja yhteisen edun hyväksyminen ovat toiminnan perusedellytyksiä.

Kuitenkin tämän lisäksi myös sellainen lisäarvo, jota yhteiskuntamme luo kansalaisilleen per se, on tärkeää. Tästä näkökulmasta arvioituina merkittäviä arvoja ovat ainakin: sisäinen kansallinen turvallisuus (sisältäen mm. heikommassa asemassa olevista huolehtimisen) ja EU:n ulkoinen turvallisuus; yrittäminen, työnteko ja yhdessä vaikuttaminen; pitkäaikainen ja vakaa kehitys pohjustaen tulevaa mm. koulutuksella; ja perintömme tuleville sukupolville huomioiden kestävän kehityksen arvot.

EU-tasolla on ehkä tarpeen hakea neuvoa nykyiseen ns. eurokriisiin toisen maailmansodan jälkeisistä ”harjoituksistamme”. Silloisen vaikean tilanteen osasimme kääntää voitoksi:

  1. sotakorvaukset loivat merkittävää osaamis- ja teollista kehitystä maahamme, ja siten myös kilpailukykyä; ja
  2. pystyimme kansakuntana kehittämään yhteiskuntamme hyvinvointivaltioksi yhdessä lähipakolaistemme eli ns. siirtokarjalaisten kanssa.

Nykyisessä vaikeassa tilanteessa eurokriisin haasteet ovat yhtä lailla mahdollisuus kuin sotakorvaukset olivat aiemmin Suomelle. Tilanne oli ja on vaikea, mutta selviytyminen on edelleen mahdollista, jos yhdessä panostamme EU:n kehitykseen ja rakennemuutokseen koko EU:n alueella. Ei tule olemaan niin, että pohjoiseurooppalaiset, saksalaiset, alankomaalaiset ja luxemburgilaiset suostuisivat pitkäaikaisesti tekemään työtä, sen eteen, että muiden töppäilyt maksetaan pohjoisen työllä. Lopulta myös väärin tehneet tulevat muuttamaan toimintansa oikeaan suuntaan, eivät kaikki mutta riittävän monet.  

Ns. hyvinvointivaltiokehityksen mukanaan tuomat ja yhteiskunnallisesti kustannettaviksi halutut tarpeet ovat jo aikoja sitten ajaneet ohi sen, mihin oikeasti on varaa. Nykypolvet ”hyvinvoivat” tulevien sukupolvien kustannuksella kestämättömän kehityksen arvomaailmaan perustuen, myös Suomessa eivätkä vain esim. Etelä-Euroopassa. Tälle tulee vääjäämättömästi stoppi ja pysähdyksen tavasta riippuu, seuraako sitä uusi kehitys vai uusi isäntä. Olemme eläneet liian kauan menneessä, vaikka olemme olleet tietoisia pysyvistä muutoksista, mutta samalla nämä muutokset ovat vahva kestävän kasvun potentiaali varsinkin niille tahoille, joilla on sopivaa kilpailuetua. Tässä on mahdollisuutemme ja siihen pääsemiseksi tarvitsemme vielä valtavasti jalkatyötä uusilla ja kehittyvillä sekä jo nyt vahvoilla markkinoilla sekä käytännön opeista saadun tiedon jalostamista ja levittämistä uusin menetelmin.

Lopulta: ns. vanhan asiakkaan kanssa suoritettava yhteistyö tuo pääsääntöisesti kassaan rahaa selkeästi enemmän kuin uuden asiakkaan ensimmäiset kaupat, molempia siis tarvitaan. Älkäämme siten hylätkö sen enempää historian oppeja kuin sen totuuksiakaan, jotta voimme rakentaa uutta uskottavasti ja ponnistaa kestävältä pohjalta.

Jouni Pulli


15 kommenttia

Maanantaina 30.4.2012 klo 22:11
Vilho Partanen

"...pysähdyksen tavasta riippuu, seuraako sitä uusi kehitys vai uusi isäntä."

Karusti ja sattuvasti sanottu.

Ne 7. päivän vaalit Ranskassa ovat tässä merkittävä myönteistä EU-kehitystä estävä tai edistävä tapahtuma.

Ranska-Saksa -talousakseli on oikeastaan viimenen linnake velkaeskalaation pysäyttämiseksi ja kehityksen suunnan kääntämiseksi ylöspäin.

Jos huonosti käy niin, sitten vain maa kerrallaan tuijottelemme peruutuspeiliin ja pakitamme EU:n valtaväylältä takaisin kansallisiin syövereihin...

Sitten vain odottelemme, mitä uusi isäntä aikoo. Kuka se tuleekin lopulta olemaan...

Torstaina 3.5.2012 klo 12:05
Hanna Laurén

Hei Jouni,

Kiitos syvällisestä kirjoituksesta.

Nostat sotakorvaukset esimerkkinä talouskurimuksesta irti pyristelevälle Euroopalle. Lieneekö sattumaa, että JMB eli komission puheenjohtaja on El Paisin mukaan laittamassa arvovaltansa peliin uuden Marshall Planin hyväksyttämiseksi unionin jäsenmailla? Kysehän on yleisellä tasolla kasvupaketista (Pact for Growth), jolle nyt on annettu syvemmin eurooppalaisten tunteisiin vetoava työnimi.

Niin tai näin -kasvua kaivataan. Kasvu ei kuitenkaan synny pelkällä keynesialaisella talouspolitiikalla, vaan toimintaympäristön muuttamisella ennustettavammaksi, sisämarkkinoiden vapauttamisella sekä ulkomaankaupankaupan tarpeettomien esteiden kitkemisellä.

Kirjoitat: "Muiden töppäilyt maksetaan pohjoisen työllä." Tämä on minusta osittain legenda, joka ei täysin pidä kutiansa ja jonka levittämisellä taataan sosistipuolueiden hallitusvalta eteläisessä Euroopassa.

Respect.

Hanna

Perjantaina 4.5.2012 klo 10:33
Vilho Partanen

Etelän ”lekottelu” ja pohjoisen ”ahkeruus” ovat kokemanani mielestäni myyttejä. Kysymys on loppujenlopuksi ei tekemisestä vaan mitä tehdään, ja kuinka se tekeminen optimoituu tehokkaan tuottavasti. Tässä niitä eroja syntyy… esim. Kiinan ja EU:n välillä.

On selvää, ettei USA+EU:n julkinen velkaantuminen voi tällaisenaan jatkua, vaan johtavien poliitikkojen täytyy tehdä asialle jotakin. Muuten velkaantumiskierre päättyy niin, että velkojat jossakin vaiheessa menettävät uskonsa velanhoitokykyyn. Sitten sukelletaan ja syvälle yhdessä niin velkojat, velalliset, yritykset kuin työntekijätkin.

http://www.lemonde.fr/idees/article/2012/05/02/economistes-sans-parti-pris-ideologique-nous-soutenons-nicolas-sarkozy_1694172_3232.html?utm_source=dlvr.it&utm_medium=twitter

Ranskassa 19 ”puolueetonta” ekonomistia toteavat, että Hollande ei näyttäisi aikovan muuttaa kaikkia 2007 jälkeisiä talousuudistuksia ja pyrkii jatkamaan julkisen velan vähennystä, mutta tulee puuttumaan varmasti arvonlisäverotukseen ja eläkeuudistukseen siirtäen kustannukset yrityksille. Kahdesta kandidaatista Sarkozy heidän mielestään näyttää paremmin pystyvän vastaamaan haasteisiin.

Perjantaina 4.5.2012 klo 18:21

Hei Hanna ja Vilho,
sekä lämmin kiitos pohdintaa herättävistä ja kiinnostavista kommenteistanne.

Hanna, sotakorvausasiassa meidät ohjattiin varsin karskisti kehitykseen, eikä niinkään lisärahaa tuputtaen. Olet sangen oikessa myös siinä, että ennustettavuutta olisi hyvä lisätä, mutta valitettavasti tässä asiassa eri osapuolilla globaalissa järjestelmässä on käynnnissä myös kilpailu, joka välillä johtaa mm. jopa surkuupaisaan veroalekilpailuun.Tarvitsemme paitsi vapautta myös yhteisiä pelisääntöjä, jotka koskevat kaikkia, myös kiinalaisia ja intialaisia.

Kirjoitin muidrn töppäilyihin vitaten, että "Nykypolvet ”hyvinvoivat” tulevien sukupolvien kustannuksella kestämättömän kehityksen arvomaailmaan perustuen, myös Suomessa eivätkä vain esim. Etelä-Euroopassa." Toisin sanoen luonnollisesti meilläkin töpätään joissain asioissa, esim. vanhusten huollossa ja tulevien ikääntyvien ihmisten huollon suunnittelussa esim. pääkaupunkiseudulla. Subjektiivisuuteni ilmaisuni värissä jotui osin omista noin 20 vuoden kokemuksistani koskien erästä Etelä-Euroopan maata:

1. 90-luvun alkupuolella maassa pukkesi valtaisa kiinteistökupla ja työttömyys huiteli 25 prosentissa;

2. 2000-luvun ekalla vuosikymmenellä:
-maahan rakennettiin valtavasti lisää infrastrukturia, esim. moottoriteitä (kuka rahoitti?),
-työsopimusoikeudet paranivat suuresti (mutta evät kestävästi)
-annettiin miljoonille mahdollisesti laittomille asunnoille rakennusoikeus (ja nyt keissit ovat oikeudessa)

3. jan yt korttitalo on toista kertaa luhistumassa ja vastuussa ovat olleet niin vasemmisto- kuin oikeistohallituksetkin, asiamiehistä puhumattakaan.

Valitettavasti näyttää käyvän niin, että myös me joudumme maksumiehiksi. Rajallisen ajan tällainen toiminta pystyttäneen hyväksyttämään myös esim. meillä, muttei kuitenkaan pitkässä juoksussa.

Vilho, riippumatta siitä, kuka valitaan Ranskan seuraavaksi pressaksi, ksäitykseni on, että Ranskan heientynyt asema johtaa siihen, että heidänkin kannattaa sopia asioista yhteisymmärryksessä vahvempiensa kanssa.

Hyvää viikonloppua toivoen,
terveisin
Jouni

Perjantaina 4.5.2012 klo 19:59

Hei vielä hyvät ystävät,

pahoittelen kirjoitusvirheitäni, jotka johtuivat ainakin osin siitä, ettei ollut silmälaseja päässä ja mahdollisesti yhä useampien dilemmasta - ajan käytön kehnosta allokoinnista. Terv. JP

Maanantaina 7.5.2012 klo 15:04
Vilho Partanen

http://www.efxnews.com/story/12431/imf-warns-possibility-suspending-greek-bailout-funding-june

Kreikka saattaa kaatua ihan todella, jos sille asetetuista ehdoista vähänkin lipsutaan…

http://www.forbes.com/sites/paulroderickgregory/2012/05/06/hollande-wins-and-europe-descends-into-no-mans-land/

Ranskan vaalien jälkeen kolme vaihtoehtoa, joista valita: ”1) Germany and the European Central Bank cave and bail out any and all debtor countries under the cover of some fictitious future fiscal discipline, or 2) The Eurozone countries muddle along from one band-aid fix to the next as the bond vigilantes breathe down their necks while they hope to catch a break, or 3) Germany and the Nordic states withdraw from the Eurozone to their own currency. The rest of the Eurozone can stay on the devalued Euro or revert to their own currencies.”

Sekä Kreikan että Ranskan uusilla hallinnoilla on nyt kiire vakuuttaa talouselämä. Kreikalla on kiireempää…

http://www.lemonde.fr/europe/article/2012/05/07/berlin-refuse-de-renegocier-le-pacte-budgetaire_1697363_3214.html

Berliini kieltäytyy neuvottelemasta uudelleen EU:n budjettisopimuksesta… "Il n'est pas possible de renégocier le pacte budgétaire". Sen on allekirjoittanut jo 25 jäsenmaata 27:stä.

Jos huonosti käy EU:ssa, niin BRICsit nousevat entistäkin nopeammin.

Modern money talks in English, not in French….either in German.

http://www.forbes.com/sites/matthewhulbert/2012/05/06/putins-bric-power-play-2/

Uusi mahtiliittoutuma teon alla…

http://www.forbes.com/sites/markadomanis/2012/05/06/anti-putin-protests-in-moscow-things-are-getting-ugly/

…jos arkkitehti saa pitää työnsä.

Maanantaina 7.5.2012 klo 21:58
Tuula Kiilamo

Vilho hyvä,

modern money talks English. Without any doubt, also in Asia, India and America, southern and northern.

Modern money may not talk loud French, for the moment being, but it speaks German now and in future, at least in Europe.

Luulenpa, että tällä hetkellä Saksa on meille tärkein maa.

Tulevaisuus on siten eri luku,

Tavoitteet ovat tärkeitä, tämä päivä olemisen ehto.

Tiistaina 8.5.2012 klo 7:13

Edellä määriteltiin tuottava työ: suorite antaa lisäarvoa.

Julkisesta rahasta EU:n alueella yli 60% käytetään "toistemme paitojen pesuun" eli palveluihin, erityisesti SoTe-palveluihin.

Suurin "vanhan sairaan Euroopan" ongelma on v:een 2040 asti vanheneva ikärakenne, heikentyvä huoltosuhde ja supernopeasti kallistuva ihmisen viimeisen elinkuukauden erikoissairaahoito.

Kun samaan aikaan parhaat aivot askaroivat Keynesin & al parissa ja toiseksi parhaat tutkivat geenejä (eli siis mahdollisuutta löytää tolkkuja ratkaisuja SoTe-dilemmaan), kannattaa muistaa, että hyvä SoTe tuottaa valtavia lisäarvoja.

Jos sellaiseen on intressiä pyrkiä.
Juuri nyt ei siltä näytä. EU:ssa (olen AK:n /CoR jäsen),
valtakunnassa (olen Kuntaliiton SoTe-toimija), maakunnissa (olen maakuntavaltuuston jäsen), kuntayhtymissä (olen sairaalaylilääkäri) tai kunnissa (olen kuntavaltuuston jäsen).
Enemmänkin pohditaan (osaamattomasti?) finanssikriisin teoriaa ja käytäntöä.
Itse panostaisin H. van Rompoyn kortille.
Ja hoitaisin ministerien karheat välit (STM) plastisemmiksi, tai edes kimmoisemmiksi.

Tiistaina 8.5.2012 klo 9:16
Jotu Karjalainen

Hieno kirjoitus Jounilta, ja jos oikein ymmärsin niin kirjoituksessa kritisoitiin nykyistä tapaa hoitaa Euroopan talouskriisiä.

Itse en näe miten Kreikka voisi pärjätä tällä taloutensa kurjistamisella ja velkamäärän kasvattamisella, eikö olisi parempi päästää maa konkurssiin ja irti eurosta jolloin markkinat hoitaisivat tehokkaasti ja nopeasti velat ja saatavat tasapainoon. Raju ryske jonka jälkeen olisi kumminkin pohja miltä yrittää ylöspäin omalla valuutalla.
Nykyinen tilannehan näyttää todella surkealta eikä tulevaisuudeltakaan ole muuta kuin kurjuutta odotettavissa.

Espanjan tilanne on taas oikea malliesimerkki myös siitä miten käy kun markkinoiden ei anneta toimia vaan tappioita vältellään viimeiseen asti pitämällä miljoona asuntoa myymättömänä pankkien taseissa jottei tarvitsisi tappioita niellä, tuloksena koko ajan hiipuva talous jossa työttömyys huitelee 25%.
Tähän päälle vielä mahdollinen apupaketti ja vaatimus säästöistä niin saadaan työttömyys entistä rajumpaankin kasvuun, miten sitä voi yksikään maa alhosta nousta jossa ei työtä ole.

Samat ongelmat ovat myös Portugalissa ja Irlannissa eri suuruisina, eivät näytä pärjäävän apupakettiensa kanssa vaikka sitä meille niin mielellään uskotellaan.

Toisin on kumminkin Islannissa jossa kansa päätti ettei lähde maksamaan pankkiensa toilailuja, talous on hyvällä nousu-uralla ja tulevaisuus näyttää siellä valoisalta.

No mutta Islantihan ei kuulu Euroopan Unioniin. Timo Soini on ollut koko ajan oikeassa puhuessaan ettei eri kokoiset taloudet pärjää samassa valuutassa, tämä olisi hyvä jo muidenkin poliittisten päättäjien myöntää ja aloittaa vihdoin Euroopan tervehdyttäminen kriisin syventämisen sijaan.

Loppupelissä meidän elintasomme on juuri niin hyvä kuin pystymme pärjäämään globaaleilla markkinoilla, työn hinnan sivukuluineen tulee olla kilpailukykyinen, nykyisin elintasomme on kiirinyt kilpailukykymme ohi joten elämme velaksi ilman töitä.

Tiistaina 8.5.2012 klo 14:25
Alex Stubb

Tämä on vintage Pullia! Loistava kirjoitus. Kiteyttää ison kaaren. Kiitän ja kumarran.

Alex

Keskiviikkona 9.5.2012 klo 19:44

Arvoisat kolleegat käsittelette ansiokkaasti montaa tärkeää seikkaa Euroopan tulevan kehityksen osalta. Koska Alex antoi minulle mahdollisuuden "rulettaa" mielestäni arvokkaan hetken koskien avaustani tässä politiikkaa käsittelevässä nyky-EU-kulttuurimme parhaassa blogissa, tunnen saaneeni myös oikeuden hieman vielä avata pohdintaa. Ja siksi pyrin alla menemään toivottavasti tuorein ajatuksin eteenpäin yhteisessä asiassamme: Euroopan pelastamisessa, kommentoimalla kommenttejanne.

Ja Alex, lämmin kiitos sinulle antamastasi mahdollisuudesta! Olet kartalla myös, koska osaat jatkossakin hyödyntää EU:nkin käytävillä rakentamaasi potentiaalia ja uskottavuuttasi, ja juuri nyt vis-à-vis perhe-ja pk-yritystemme vientiponnistelut. Arvostan tätä mielestäni haastavaa ja osin vaikeaa työtäsi suuresti. Pisteethän lasketaan vasta pitkän ajan kuluttua, de facto.

Vilho Partasen kolme vaihtoehtopointtia ovat syvän pohdinnan arvoinen kuvaus eri mahdollisuuksista. Haluaisin tuohon lisätä vielä pari kovin toisenlaista skenaariota, mutta niille ei tässä kohdin ole tilaa, muutoin kuin toteamalla seuraavaa:

a. Näen Euroopan tulevaisuuden hieman pidemmällä aikavälillä varsin positiivisena, mikäli ymmärrämme aidosti olemassaolevan tietopääomamme potentiaalin koskien tulevan kehityksen ratkaisuja globaalistikin sekä käytämme sitä huomioiden ensisijaisesti oman eli Euroopan etumme.

b. Tilanne esim USA:ssa ja Kiinassa voi melko pian olla kovin toisenlainen kuin nyt arvioidaan; tässäkin asiassa Euroopalla on omat mahdollisuutensa vaikuttaa tulevaan kehitykseen.

Olisimme kovasti hölmöjä, ellemme ymmärtäisi Saksan merkitystä tämän päivän EU:ssa, mutta ehkä meidän olisi samalla hyvä avata ovea UK:nkin suuntaan. Siellä on eletty "matokuurilla" jo tovin ja UK:lla tulee jatkossa olemaan selkeästi suurempi vaikutusvalta globaaliin kehitykseen kuin on ollut asiaintila viime vuosikymmenet. Ranska on ollut myös Sarkozyn aikana "ongelmalapsi" enkä valitettavasti näe tässä asiassa kovin pian suurta muutosta parempaan suuntaan, elleivät ranskalaiset itse ymmärrä asettaa itseään oikeaan arvoon maailmankartalla; siis arvoon, joka on jossain mielessä nykyistä selkeästi kevyempi ja jossain toisessa mielessä onneksi arvokkaampi.

Tuula Kiilamo tiivistää loppuvirkkeessään reaalipolitiikan ytimen kiitettävästi ainakin omasta mielestäni. Eli tulkintani mukaan päästäksemme kuivin jaloin eteenpäin meidän on tunnustettava tosiasiat samalla ymmärtäen nykyisen potentiaalimme hyödyntämisen petaamisen jo nyt. Mitään edes joksikin aikaa positiivisesti pysyvää ei saavuteta hetkessä, mutta ei se puhelin soi, jos ei ole edes numeroa. Oikeasti: vaikeat ajat ovat suuri ponnistuksen stimuloija, parempaan, myös tuleville polville. Eli kyse on myös mahdollisuudesta yrittäjillemme ja yrityksillemme, jos se heille/niille annetaan viisaasti tukien.

Antti Liikkasen kommentin arvoa on perin hankalaa yliarvioida, jos on edes elementäärinen ymmärrys SoTen merkityksestä ei pelkästään Suomen vaan oikeammin myös koko EU:n yhteisen politiikan kehityksen tarpeiden kannalta. Kuten Antti Liikkanen toteaa, SoTen kautta meillä on luotavissa valtavasti lisäarvoa ja mielestäni samalla lisätä EU:n klpailukykyä. SoTE:n haasteet ovat siten selkeä mahdollisuus kilpailuetuun sen sijaan, että tuijotetaan vain lyhytaikaisiin lisäkustannuksiin. Ennakointi ja siirtymä pois kvartaali- tai vaalikausiajattelusta koskee myös poliittista päätöksentekoa ja myös SoTessa. Edesmennyt Aatos Erkko sivusi oivalluksessaan kvartaalitalousajattelun hyödyttömyydestä mielestäni tämänkin asian jo aikoja sitten, kunnia hänelle. Tässä asiassa on edettävä ripeästi ja me suomalaiset olemme paraatipaikalla pilotiksi vai odotammeko tässäkin asiassa ruotsalaisten ratkaisuja?

Jotu Karjalaisen viimeinen ajatus kannattaa sisäistää meidän kaikkien.

Jotun pohdinnan osalta komppaan Jotun ajattelua myös sillä tavoin, että - ja taas suuresti pelkistäen - eurokriisi on pyritty osin väärin sammuttamaan ja siksi se voi edelleen valitettavasti polttaa suuremman areaalin kuin olisi ollut välttämätöntä. Kuitenkin jo tapahtuneen kritisointi, vaikka voi ollakin sinällään hyödyllistä ja puolustettavissa, tulee vasta kakkossijalle ainakin minulle.

Nytkin on olennaista tähdätä eteenpäin - tulevaan. Röhnöttäminen, eristäytyminen ja kutistaminen mädännyttävät kasvulta juuret ja muodostavat pullonkaulan, eli porkkanaakin tarvitaan ei vain keppiä kunhan kulloisenkin lääkkeen määrä, järjestys ja intervalli ovat tiedossa. Riskienhallinta on nyt hakusessa, globaalisti. Suomi pärjää osana EU:ta ei yksin.

Torstaina 10.5.2012 klo 10:05
Vilho Partanen

http://www.spiegel.de/international/europe/euro-struggles-can-be-traced-to-origins-of-common-currency-a-831842.html
Euroliitossa oli alun alkaenkin ihan liian monta heikkoa linkkiä ja siipeilijää, mutta hyvässä uskossa ja talouden myötätuulessa riskejä siedettiin…

http://www.athensnews.gr/portal/1/55396
Kreikaton euro jatkaisi eteenpäin…

http://www.forbes.com/sites/afontevecchia/2012/05/08/risk-of-greece-leaving-the-eurozone-rises-to-75-reports/
Kreikka voisi erota eurosta vaikka jo kesällä.

http://www.futurity.org/society-culture/when-global-money-talks-it-speaks-english/
When money talks worldwide to money hungry people, it speaks English…by way of the vocabulary of the Economics and related Sciences.

Sunnuntaina 13.5.2012 klo 17:56
Vilho Partanen

http://yle.fi/uutiset/professori_kanniainen_eurossa_valuvika/6088014

Aivan kuin Kanniainenkin lukisi tätä blogia:=)

Tauti EU:ssa on kova, ja lääkkeet karvaat niellä...mitä ne lopulta tulevat olemaankaan.

Lauantaina 19.5.2012 klo 7:51
Marjatta Mäkinen

En malta olla pistämättä lusikkaani tähän EU/Kreikka/finanssikriisi-soppaan. Mielestäni olemme tilanteessa, joka aiemmin on synnyttänyt sotia. Käsitykseni on, että toteutettu kriisin hillintä on ollut prosessina välttämätön. Euroopan kansat ja valtiot eivät olisi muuten ymmärtäneet, miten vaikeasta tilanteesta on kysymys. On suuri yksinkertaistus sanoa, että suomalaiset joutuvat maksamaan etelän hulttiovaltioiden huonosta taloudenhoidosta (perussuomalaisten eduskuntaryhmän varapuheenjohtajan Pentti Kettusen politiikkaradiossa esittämä näkemys). Olemme hoitaneet asiamme paremmin kuin moni muu etenkin koska saimme purra käärmeen päätä jo 90-luvun kriisissä.
Mutta olen Pullin kanssa samaa mieltä: rahoitamme palveluita, joihin meillä ei ole varaa. Juhana Vartiainen on maininnut 3-vuotisen hoitovapaan kalleudesta. Lisänä on suurten ikäluokkien eläkkeet ovat raskas taakka, nuoret eivät ole halukkaita tekemään tavallisia töitä saatuaan opinto- ja asumistukea. Rahaa heiltä ei ainakaan puutu, jos katsoo Helsingin puistojen tyhien sampanjapullojen kasoja vappujuhlinnan jälkeen. SAMPANJAA! Siitä ei näiden nuorten vanhempien ikäluokka edes haaveillut. Paitsi vasemmistonuoret ehkä suorittaessaan ystävyysvirailuja Neuvostoliitoon! Summa summarum: suomalaisetkin elävät yli varojensa eikä se voi loputtomasti jatkua.

Palatakseni vielä Kreikkaan: Alex sanoi eräässä yhteydessä, että tämä kriisi on parasta, mitä Euroopalle on tapahtunut, koska nyt puhutaan Euroopasta (oliko se näin?). Suomalaisia ei rauhasta puhuminen kiinnostanut mutta huoli omasta lompakosta toi Euroopan keskusteluagendalle. Täytyy toivoa, että kreikkalaiset hoksaisivat keskustella parlamentarisminsa toimimisesta, joka on heidän onnettomuutensa perimmäinen syys. Kreikkalaisethan katsovat demokratian syntyneen Kreikassa. Toivonkin sen palaavan syntysijoilleen ja pian!

Sunnuntaina 20.5.2012 klo 14:30
Vilho Partanen

Josko vispaisin shampanjavispilällä toteamalla, että aito shampanja tulee EU-laillisesti vain ja ainoastaan Ranskan Champagnen maakunnasta ja muu samalla tavalla pullotetu kuohuva vappujuoma jostakin muusta maasta tai Ranskan muusta maakunnasta on pelkkää kuohuviiniä.

Kuohuviiniin lienee nykyhinnoilla opiskelijoillakin varaa kerran vuodessa esim. vappuna, eikä pulloja erota Champagnessa pullotetuista tutkimatta etikettejä.

Vakavammin demokratiasta, että toivottavasti kelpaa kreikkalaisille "oma keksintö" nyt tässä vakavassa tilanteessa.

Säästötoimet ovat ovat meillä pakolliset tässä taloustilanteessa, sillä yhteiskunta kuluttaa kokonaisuutena enemmän kuin kukaan pystyy kustantamaan.

Toivoa sopii, ettemme säästämishuumassa juo shampanjaa ja säästä pelkkiä tulitikkuja, vaan talouskrapulasta syntyisi jotakin käytännöllistä ja toimivaa näennäispuuhastelun sijaan.

Kirjoita kommentti