Avointa lobbausta
Hesari kirjoitti sunnuntaina elinkeinoelämää kuunneltavan eduskunnan päätöksenteossa enemmän kuin palkansaajia. Eduskunnan kuulemiset liittyvät lobbausta koskevaan keskusteluun, sillä käytetyt asiantuntijat ovat samalla edunvalvojia.
Esitin YLE:n kautta kaksi ajatusta: Eduskuntien valiokunnat voitaisiin avata julkisiksi täysistunnon tapaan ja jonkinlainen lobbarirekisteri voisi olla käyttökelpoinen. Molemmat ideat kumpuavat meppivuosiltani.
Euroopan parlamentissahan valiokuntakeskustelut ovat yleisölle avoimia. Eduskunnan valiokuntatyön avoimuus parantaisi mahdollisuuksia seurata kannanmuodostusta. Äänestäjällä olisi hienojakoisempaa tietoa poliittisten ryhmien keskinäisestä ja sisäisestä dynamiikasta, yksittäisten kansanedustajien todellisesta vaikutusvallasta, aktiivisuudesta, asiantuntemuksesta ja asioiden edistämisen taidosta, eri kantojen sisällöstä, niiden perusteista ja vaihtoehdoista sekä siitä, keitä päätöksenteossa on kuultu ja millä tavalla se on mahdollisesti vaikuttanut.
Kaikkea tätä myös media seuraisi tarkemmin parantaen näin poliittisen keskustelun laatua. Ehdokkailta olisi helpompi vaatia enemmän ja eduskunta nostaisi profiiliaan. Tekisi hyvää politiikalle. Huomio olisi ehkä hitusen vähemmän juoruissa.
Tyypillisimmän vastaväitteen mukaan keskustelu siirtyisi kulissien taakse ja avoimuuden nimissä avoimuus lopulta kärsisi. En usko tähän. Poliitikon luonteeseen kuuluu olla asioista mieltä. Hän haluaa esiintyä keskustelussa edukseen ja viime kädessä edistää kannattamiaan asioita mahdollisimman hyvin perustein. Valiokuntakeskustelut ovat tuo foorumi. Ei siellä kannata hiljaakaan istua. En meppivuosinani miettinyt kertaakaan, ketä yleisössä istui ja mitä he mahtoivat ajatella. Asiat ja halu vaikuttaa vievät menneessään.
Yksi näistä asioista oli lobbaussäännöt EU:ssa. Olin itse aihetta koskeneen mietinnön laatija, siis parlamentin neuvotteluiden vetäjä. Lopputuloksena oli myönteinen suhtautuminen EU-lobbarirekisteriin. Rekisteri löytyy muuten avoimuusrekisterin nimellä täältä.
Mielestäni rekisteri on toteutettu hyvässä hengessä ja tarjoaa päätöksentekijöille lisätietoa siitä, mitkä kysymykset ovat erityisesti kunkin edunvalvojan kiikarissa, keitä he edustavat, kenellä on kulkuluvat parlamenttiin ja kuinka suurista toimijoista suunnilleen on kyse. Jos esimerkiksi Greenpeace tai BusinessEurope (eurooppalaisen elinkeinoelämän kattojärjestö) kolkuttaa päättäjän ovelle tuoden esille omaa näkökulmaa jossain kysymyksessä, perustiedot lobbarista löytyvät helposti.
Rekisterin tarkoituksena ei ole korvata tervettä järkeä: esimerkiksi kun minulle joskus meppinä kerrottiin, että ksylitoli on hyvää hampaille ja Benecol laskee kolesterolia, uskoin. Ja vastaavasti jos joku todistelisi hampurilaisten myönteisistä terveysvaikutuksista, epäilisin. Rekisteri ei siis ota kantaa, mikä on hyvä mielipide ja mikä ei. Jos ottaisi, oltaisiin vaarallisilla vesillä. Ymmärrän rekisterin päätöksenteon taustoitukseen tarkoitetuksi työkaluksi.
Tätä ei voi liikaa korostaa. Poliitikko on äänestetty kantamaan vastuuta. Päättäjä ei voi vastuutaan ulkoistaa. Taustatiedot, väitteet, vastaväitteet, eri näkökulmat, tutkimustulokset, selvitykset, aihetta koskevat intressit, uskotut seuraukset eri kohderyhmien kannalta ovat kaikki päätöksenteon käyttövoimaa. Mielipiteiden kirjo on avoimen yhteiskunnan perusedellytys. Valistunut poliitikko kuuntelee mahdollisimman laajasti ja tarkasti, päättää arvostuksiensa perusteella ja kantaa vastuun.
Tärkeääkin tärkeämpi blogialustus Alexilta, kiitos!
Alex panosti henkilökuntansa kanssa meppinä aikoinaan hyvin tärkeään asiaan, suorastaan erääseen vallan tärkeimpään vaikutuskanavaan: talouselämän ja intressijärjestöjen sekä poliitikkojen vuoropuhelun sääntöihin ja meidän kaikkien EU-kansalaisten eduksi tämän vuoropuhelun avoimuuden puolesta. Nyt Alex toivoisi avoimempaa valiokuntakäytäntöä sillä varauksella, ettei suoraan maan turvallisuuteen liittyvistä asioista käytäisi valiokuntakeskustelua avoimesti - viisas ja välttämätön varaus sekä muutoinkin kannatettava kehitys. Nykyistä avoimempi valiokuntapohdinta nostaisi yksittäisten kansanedustajien ja koko eduskunnan merkitystä sekä samalla antaisi kansalaisten keskuudessa uuden syyn olla kiinnostunut yhteisten asioidemme eteenpäinviemisestä ja tulevasta suunnasta itse kullekin tärkeiksi kokemissamme asioissa ja sellaisissa asioissa, joiden osalta uskomme itsellämmekin olevan painavaa sanottavaa. Avoimempi valiokuntatyöskentely ei veisi asioiden pohdintaa kuiskutteluksi vaan toisi valtaa aktiivisesti ja asioita avoimesti pohtiville, eli osaajillemme, joita kunnioitamme ja ansaitusti arvostamme.
Tässä yhteydessä lienee sopivaa laajentaa pohdintaa käsittämään myös twitter/some-strategiaa. Meidän kunkin henkilökohtainen julkinen brändäyksemme sekä pyrkimyksemme vaikuttaa, saavuttaa taloudellista tai muuta etua ja siihen liittyvä strategia on luonnollisesti itsemme päätettävissä. Valitsemiemme päättäjien some-strategia on mielestäni hyvällä tolalla, jos päättäjämme kertovat asioista julkisesti niin, että voivat seisoa sanojensa takana arvojensa mukaisesti. Some-strategiassa on olennaista huomioida myös laajempi kehys, johon kuuluvat politiikassa esim. puolueen käytänteet ja kannat, maamme etu ja hallituksen linjaukset. Alex kulkee näissä asioissa tuulenhalkaisijana. Niin Alex, en taida olla ainoa, joka kovasti odottaa Enbusken ja sinun twiittaamiseen liittyvää teosta.
On ymmärrettävää, että niin poliittisilla puolueilla kuin suurilla yrityksilläkin ovat omat some-strategiansa. Asian ydin näyttäisi nyt olevan, että esim. puolueen some-strategia voi joutua Don Quijote –maiseen ”olemattomien tuulimyllyjen taisteluun”, jos se pyrkii noudattaman hyvin voimallisesti esim. twitter-strategiaa sisältäen vaikkapa kehotuksen jäsenilleen twiitata juuri tietyllä tavalla tietystä asiasta. Seurauksena voisi olla, että tällainen strategia kohtaa vastastrategioita sillä erotuksella, että ns. vastustajat toimisivat esim. ei-oikein identiteetein. En väitä, että Suomessa mikään puolue tai yhteisö toimisi edellä kuvatulla tavalla vaan haluan ainoastaan nostaa esiin tällaisenkin mahdollisuuden.
Twitter on mielestäni loistava verkostoitumisen ja mielipiteen vaihdon ja yhteenkuuluvuuden kanava niin kuin blogitkin. Somen sivuilmiöiden kautta meillä on myös mahdollisuus nähdä tulevaisuuden rikollisuuksiin, esim. hakkerointiin, ja niiden taloudellisiin ja sosiaalisiin vaikutuksiin. Twitter on myös anturi tulevan vaikuttamisen ja ansainnan moninaisesta kirjosta.