Maanantaina 30.11.2009    10 kommenttia

Viisi ehdotusta EU:lle

Terveisiä Ateenasta, jonne laskeuduin äsken. Aamu alkoi lehdistötapaamisella Helsingissä. Aiheena Lissabonin sopimus, joka astuu voimaan huomenna. Sen jälkeen lensin Varsovaan, jossa pidin puheen EU:n tulevaisuudesta. Kuulisin mielelläni arvon blogikommentaattoreiden näkemyksiä puheesta. Puheen jälkeen tapasin kollegani Radek Sikorskin. Keskustelimme EU-asioista, turvallisuuspolitiikasta ja Euroopan itäisestä ulottuvuudesta. Radekin kanssa aika ei käy koskaan pitkäksi. Huomenna osallistun Etyj-kokoukseen täällä Ateenasta. Siitä enemmän tuonnenpana.

10 kommenttia

Tiistaina 1.12.2009 klo 9:38

Nyt kun Afganistanissa jälleen haetaan sotilaallista ratkaisua (villi arvaus tulevasta Obaman strategiasta) olisi ehkä hyvä palauttaa mieliin pari vuotta vanha CBS dokumentti – “Bombing Afghanistan” os. http://www.cbsnews.com/stories/2007/10/25/60minutes/main3411230.shtml
- jossa hieman vertaillaan venäläisten aiempaa ja jenkkien nykyistä käytäntöä Afganistanissa. Pari otetta:

"During the Russian invasion we haven’t heard of 10 members of one family being killed by Russians in one incident. But the Americans did that," a villager remarked.

These Afghans, like many others, are trying to decide whether to support the U.S.-backed government. We expected anger, but we didn’t expect this.

"We used to hate the Russians much more than Americans," the villager replied. "But now when we see all this happening, I am telling you Russians behave much better than the Americans."

Kirjoituksessani “Afganistan – to be or not” os. http://arirusila.wordpress.com/2009/11/02/afghanistan-%e2%80%93-to-be-or-not/
käsittelen nykyvaihtoehtoja hiemen laajemmin ja kiteytin vastauksen seuraavasti:

“My conclusion is that the core question is not in or out. I would see the word with as best practice for future relations between U.S./EU and Afghanistan.”

Mielestäni diplomaattiset ratkaisut ovat jääneet vain USAn sanelemien ratkaisumallien alle. Siksi näkisin mielelläni keskustelua pari päivää sitten Venäjän presidentti Medvedev kansainvälisen politiikan kentille lähettämästä luonnoksesta Euroopan turvalallisuussopimukseksi. Mielestäni luonnos – löydettävissä Kremlin sivuilta os http://eng.kremlin.ru/text/docs/2009/11/223072.shtml
- on melko simppeli ja sille tulisi antaa mahdollisuus; sen olisiko uusi sopimus parempi kuin olemassaolevien järjestelmien paikkaus voisi aika näyttää.

Puheessaan 20.10.2009 Serbian parlamentissa Venäjän presidentti Medvedev tiivisti seuraavasti:

Preparing and signing a European Security Treaty could be a starting point for creating a common security zone in the Euro-Atlantic region, and would provide equal and reliable guarantees to all states.

Enpä panisi vastaa em ajatusta – kiinnostaisi tietää löytyykö EU:n UM:n piiristä yhtään innostusta mainittuun aloitteeseen. Itse innostuin siitä Medvedejevin Helsingin yliopiston puheen jälkeen blogikirjoituksessani – os. http://arirusila.wordpress.com/2009/04/26/russia%e2%80%99s-new-security-and-energy-initiatives/ - varsinkin kun uusi energiasopimus oli yksi puheen komponenteista ja olen samaa mieltä lopputoteamukseni kanssa

“Two last decades have been giving many bad practices which – if copied – can make Europe with surrounding regions more unsecure. I think that now it is time at least discuss about lessons learned, develop and copy better practices. Will the outcome be a new structure or updated old one shall be seen but even more important is to start process itself.”

Tiistaina 1.12.2009 klo 11:47
Jouni Pulli

Alexin puhe oli mielestäni raikkaan innostava ja samalla sisäsiisti eli diplomaattisen balansoitu. Mielihyvällä panin merkille, että Alex kiteytti puheensa 5 konkreettiseen ehdotukseen.

Ensimmäisessä ehdotuksessaan Alex vaati mm., että EU:n tulee aikaansaada kouriintuntuvia etuja sen kansalaisille. Tässä tehtävässä onnistuminen on edellytys, että suomalaistenkin usko EU:ta kohtaan kasvaa.

Ehkä yllättävin ja mieluisin pointti Alexin ehdotuksista oli ajatus siirtyä EU:n tukirahoitteisesta ajattelusta ja budjetoinnista innovaatiorahoitteiseen. Tässä Alex hyvä, saat ehdottoman varauksettoman tukeni. Hyvä!

Alexin painottamat yhteinen energiapolitiikka, panostus vihreään teknologiaan ja virtaviivaistettu, mm. enemmistöpäätöksiin ja rakentavaan pidättäytymiseen perustuva päätöksentekö ovat myös käytännön peruspilareita, jotka toteutuessaan tulevat edesauttamaan EU:n positiivista kehitystä sen kansalaisten eduksi ja koko maailman hyväksi.

Lopulta juuri Alexilla oli perustellusti mahdollisuus esittää viidennessä ehdotuksessaan, että "national foreign ministers could for instance function as special EU envoys in different crises around the world" huomioiden Alexin toiminnan Georgian kriisissä yhdessä Kouchnerin kanssa.

Niin Medvedevin ehdotus Euroopan turvallisussopimuksesta kuin USA:n Afganistan-politiikkakin pyrkivät rakentamaan ratkaisua ylhäältä alaspäin ja siten ne ovat tuomitut epäonnistumaan. Tässä mielessä Medvedevin ehdotus oli suurvaltapuhetta niin kuin USA:n Afganistan-strategiakin ja siten kovin vanhanaikainen. Esitys huomioi kovin vähän globaalin interdepenttisyyden merkityksen yksilö- ja ei-valtiollisella yhteisötasolla (esim. yritykset, NGOt ja INGOt) sekä näiden subjektien välillä.

Haluamatta tarkemmin esittää analyysiäni Medevedevin ehdotuksesta tässä yhteydessä painotan, että yhteinen eurooppalainen turvalisuussopimus tarvitsisi toimiakseen käytännössä perustakseen mieluiten edes jonkinmoiset tosiasiallisesti yhteiset käsitykset ja normit ihmisoikeuksista, ihmisten, palveluiden, tavaroiden ja materiaalien (myös energian) vapaasta ja turvallisesta liikkuvuudesta, taloudellisesta yhteistyöstä ja näiden käytännön edes ontuvan toteuttamisen kehittämisen. Vielä emme tässä ole. Vai väittääkö joku, että sijoittaminen Venäjälle juuri nyt olisi perustellusti turvallista?

Tarvitaan paljon konkreettista ja tuloksellista yhteistyötä Venäjän kanssa ennen kuin Medvedevin ehdotuksella voisi olla käytännön edellytykset onnistua. Tässä Pohjoisen ulottuvuuden konkreettiset hankkeet voisivat toimia edelläkävijöinä huomioiden myös Barentsin alueen ihmisoikeusasiat.

Tiistaina 1.12.2009 klo 13:55
Vilho Partanen

Bravo Rusila ja Pulli ! Juuri noin.

EU:n laajentuminen edelleen:
Muistettava, kun keskustellaan, että kuka kenenkin kanssa alkaa tai suostuu lopulta "leikkimään", että jos vaikka koko Venäjä, Turkki ja jotkut arabimaatkin integroituisivat tavalla tai toisella EU:n kanssa, kokonaispääluku ei silti kilpailisi Kiinan eikäpä paljon edes Intian kanssa.

Laajemmalla EU:lla olisi nykyistä paikallisintressien kompromissi-EU:ta paremmat eväät pitkässä juoksussa niin taloudessa kuin politiikassa ihan oikean globaalisti.

Venäjä:
Hyvä, että ainakin Medveyev ja varmaan jotkut muutkin huipulla ymmärtävät, että suunnattomiin haasteisiin saadaan edelleen - kuten monesti ennenkin alkaen Pietari Suuresta - parhaat avut eurooppalaisista yhteyksistä.

Tuo hänen turvallisuusaloitteensa myöskin pitäisi ottaa nykyistä vakavammin.

USA:n rooli:
Itseasiassa USA ampui ihan itse omaan nilkkaansa, kun alkoi yksinään ulosmittaamaan kylmän sodan voiton hedelmiä kylmän rauhallisesti tilapäisessä ylivoimatilanteessa ja unohti kokonaisuuden ja politiikanteon vaalien säätelemän rajallisuuden, mikä projektipuuhastelu kestää vielä kotvan, kunnes se siitä toivottavasti jotenkin järkiintyy.

Ilman tätä "projektia" kukaan ei edelleenkään kyseenalaistaisi USA:n "strategista partneriutta".

Tämän projektin tiimoilta EU:llakin riittää vielä pitkään jälkipeleissä erilaisia "järkiperäistämishommeleita".

Tiistaina 1.12.2009 klo 15:57
Jan Holmberg

Olen samaa mieltä siitä, että EU:n budjettia pitäisi uudistaa reippaasti. EU tuottaa lisäarvoa kansalaisille lähinnä lainsäädännön ja ulkosuhteiden avulla - ei budjetin avulla.

Suomi yhdessä muiden jäsenmaiden kanssa voisi kyseenalaistaa tavan, jolla EU-jäsenmaksut kierrätetään jäsenvaltioista EU:lle ja takaisin jäsenvaltioiden pieniin rakennerahastohankkeisiin ja maataloustukeen ja erilaisiin imagonkohotusjippoihin (esim. globalisaatiorahasto ja ruoka-apu).

Jatkossa tulisi pyrkiä järjestelmään, jossa edestakaista varojen siirtelyä ei tapahtuisi vaan jäsenvaltioiden välinen solidaarisuus ja keskitetty resurssien käyttö toteutuisi selkeämmin: olisi maksajia (rikkaat maat) ja saajia (köyhät maat) sekä lisäksi EU:n suoraa omaa varojen käyttöä silloin, kun varojen käytölle on rajat ylittäviä vaikutuksia (kehitysapu, suuret ylikansalliset t&k- ja infrahankkeet sekä EU-hallinto).

Kansallisin toimin ja varoin hoidettaisiin kaikki puhtaasti kansalliset alue- ja elinkeinopoliittiset tar-peet. Tätä Ruotsi yritti ajaa jo 2007-2013 ohjelmakaudelle. Suomessa rakennerahastohankkeet ovat käytännössä kaikki tällaisia kansallisia, valtiorajan sisäpuolelle jääviä hankkeita, joilla ei ole EU-lisäarvoa.

Nykyisessä rakennerahastojärjestelmässä jäsenvaltiotasolla kehitellään hankkeita, joihin haetaan EU-rahoitusta tavoitteena saada kotiutettua mahdollisimman paljon EU:lle maksetusta jäsenmaksusta. En koe tätä järkeväksi ke-nenkään kannalta. Kansalliset hankkeet voitaisiin paremmin toteuttaa ja hallinnoida ilman lisättyä EU-byrokratiaa.

EU:n budjetin menopuolella tulisi keskittyä rahoittamaan suoraan usean jäsenvaltion laajuisia hankkeita jäsenvaltioista riippumatta. Euroopan kannalta parhaat hankkeet saisivat rahoitusta suoraan EU:n budjetista (komissiolta), jolloin EU (komissio) myös valvoisi niitä suoraan.

Subsidiariteettiperiaatteen, jäsenvaltioiden solidaarisuuden ja valvonnan harmonisoinnin kannalta selkeintä olisi, että EU:n talousarviossa luovuttaisiin varainsiirrosta rikkaille jäsenvaltiolle ja jä-senvaltioiden maksuosuuksia alennettaisiin vastaavalla osuudella. Tällöin jäsenvaltiolla olisi sama rahamäärä käytössään kuin nykyisinkin ja vastuu varojen käytöstä olisi selkeästi ja yksiselitteisesti jäsenvaltioilla.

Tiistaina 1.12.2009 klo 16:15
Heikki Liimatainen

"Let’s move from the subsidy-based to innovation-based financing."

Yleensä avaudun täällä kaikista niistä asioista, joissa olen herra ministerin kanssa eri mieltä. Päätänpä nyt avautua puheenne oikeastaan ainoasta asiasta, jossa olen Teidän kanssa samaa mieltä.

Innovatiivisuuteen perustava rahoitus ei ole mahdollinen nykyisellä pankkijärjestelmällä. Niin kauan kuin Eurooppa suojelee nykyistä konkurssissa olevaa pankkijärjestelmäänsä, ei ole mitään toivoa uudesta kasvusta, innovaatioista ja korkemmasta elintasosta.

Konkurssissa oleva pankkijärjestelmä on kansallistettava, ja aloitettava konkurssimenettelyt. Sen jälkeen kansallispankeista aletaan luotottamaan tuotannollista toimintaa, infrahankkeita jne. Yhdysvaltojen, Kiinan, Intian ja Venäjän kanssa luodaan uusi Bretton Woods järjestelmä, jolla estetään spekulointi ja luodaan maailmaan vakiokorkoinen finanssijärjestelmä, jolla tuetaan siis vain tuotannollista toimintaa ja infrahankkeita ympäri maailmaa.

Lisäksi fuusioenergiatutkimukseen ja avaruusohjelmaan tehdään huomattavia yhteisiä lisäpanostuksia. Ihmiskunnalla on oltava konkreettinen visio tulevaisuudesta, jossa elintaso on nykyistä korkeampi, ei matalampi, kuten tällä hetkellä uusmalthusialaiset meitä aivopesevät.

Vielä kerran ensimmäinen askel: LOPETTAKAA PANKKIIRIEN SUOJELU!!!

Tiistaina 1.12.2009 klo 17:01

Olen sikäli samaa mieltä Pullin kanssa että ylhäältä alaspäin pakotetut ratkaisut ovat vanhanaikaisia ja kestoltaan epävarmoja. Silti kaipaan keskustelua Medvedevin alotteista. Miksi? Mielestäni kansainvälisessä politiikassa ei ole löytynyt tai toteutettu ruohonjuuritasolta kumpuavaa järjestelmää vaan toimitaan yhä suhteellisen muodollisten organisaatioiden kautta koska parempaa ei tarjolle ole tuotu. Siten kyseessä olisi huonoista vaihtoehdoista ehkä vähemmän huonon kehittäminen. Ja tämä voisi tapahtua tuoreen debatin kautta kyseenalaistamalla olemassaolevat valtioiden väliset yhteistyökuviot. Tämä ei kyseenalaista sitä, etteivätkö valtioiden ulkopuoliset ylikansallisetkin orgaanit voisi kentällä saada samanaikaisesti parempia tuloksia aikaan.

Ylipäätään ongelma kuvastuu paikallisuuden ja demokraattisen järjestelmän luonteeseen. Tulokset kansanäänestyksissäkin voivat joskus yllättää kuten Sveitsissä pari päivää sitten.

Tiistaina 1.12.2009 klo 17:42
Hanna Laurén

Sir,

I do agree with points 1,3, 4 and 5 of your final conclusions. But I have a few doubts with regards to point number 2, in which you argue that "the EU needs a new, forward-looking economic project – a new economic narrative – with a significant role given to green, low-carbon technologies. This includes a common energy policy."

It is true that the world is in search of a new economic paradigm. It is even more true that the Members States ought to stop short-sighted nationalism and stand united in rewamping the EU's energy policies. Yet, I am slightly concerned of the tautology of "green, low-carbon economy", which sometimes ignores the necessary underpinning question of "what constitutes the green, low-carbon economy". As a former MEP, you must be aware that with this marketing-line, lobbyists sell you anything from electric cars and wind-energy to nuclear power and gigantic shopping malls.

Moreover, and here I refer to your brilliant prognoses on the fututre of the EU back in 2005, the Union's activities ought and will focus on politics rather than economics. Value struggles are likely to top the agenda of the parliament and public discussions for the years to come. Thus, "the big project" cannot be economic but political in its nature, if one does not wish to further distance citizens from Brussels and weaken the nascent political community. Sustainable economic prosperity is a by-product of democratic legitimacy. If that would not be the case, centrally lead illeberal systems had not fallen one after the other in 20th century.

Hanna

P.S. Pahoitteluni englannikielisestä kommentista. Puheesi ja akateemiset oivallukseni kulkevat paremmin ´lontooksi´ näin aamutuimaan (in local time).

Tiistaina 1.12.2009 klo 18:34
Mika Kaakinen

Lykkyä tykö.

Jumalan siunausta.

Paavo Väyrysen olen kerran nähnyt Prismassa hedelmäosastolla. Ihan näytti ihmiseltä.

Tiistaina 1.12.2009 klo 20:13
Ritva Lehtinen

Kiitos Hanna, you gave me the courage to write in English.
I have previously tried very hard to write in Finnish!
- probably ended up looking like an idiot !

Well, hang me if you want, it's simply easier for me to express my opinion in English.

Back to Afghanistan and Ari Rusila's comment:
http://www.nytimes.com/2009/12/01/us/politics/01scotus.html?_r=1&th&emc=th

Pls see the above article in the N.Y.Times today. I don't care even if the Supreme Court in the States vacated the lower court ruling related to the release of the photoes in Iraq and Afghanistan regarding the abuse of the US soldiers in the above mentioned countries.

My problem of understanding the issue is very simple :
USA with the Nato allies keep on attacking the abuse by the Iraqi & Afghan "warriors", yet in the same time it seems to be forbitten to review the incidents related to the above mentioned Westers forces.

What do you call it... well, some kind of double standard.

Perjantaina 4.12.2009 klo 14:34
Matti Saarinen

Alex,

puheeseesi viitaten (EU-ulkoministerit erityislähettiläinä), haluaisitko jotenkin tiivistää, mikä näkemyksesi on kansallisten ulkoministerien roolista tulevaisuuden muuttuvassa ja ulkopoliittisesti yhä aktiivisemmassa EU:ssa?

Se on minulle rivikansalaiselle - ja ehkäpä monelle muullekin - hämärän peitossa.

On ilo lukea blogiasi, josta välittyy arvostuksesi verkostoitumista ja hyviä sosiaalisia suhteita kohtaan. Verkostoituminen on työtä, jota kaikki suomalaiset eivät ymmärrä arvostaa. Hyvät ihmissuhteet mahdollistavat substanssiosaamisen maksimaalisen hyödyntämisen!

Yst. terv.
Matti Saarinen
Espoo

Kirjoita kommentti