Sopu syntyi
No niin. Nyt saatiin sitten lopullinen sinetti uudelle reformisopimukselle, jota tässäkin blogissa on vatvottu.
Loppumetreillä oli tyypillistä vääntöä. Italia sai yhden paikan lisää Euroopan parlamentissa. Eli parlamentin katto nousi yhdellä. Paikkoja vuodesta 2009 on 751. En voi väittää olevani tyytyväinen entisen esimieheni iltalypsyyn. Itse asiassa olen yllättynyt ja pettynyt. Vastaavaa toimintaa olisi voinut odottaa joltain muulta, mutta ei Italialta.
Puola sai kirjauksen Ionnina-kompromissista, eli mahdollisuuden estää päätös tiukassa paikassa. En ole nähnyt kirjausta, mutta jos se on julistus niin sillä ei ole mitään juridista merkitystä. Taas piti vaan näyttää vaalien alla, että kyllä me näytettiin muille. Pateettista.
Julkisasiamiehiä tuli kolme lisää, joista kaksi on kiertävää ja kolmas on korvamerkitty Puolalle. Vau, olipa hurja saavutus...
Lopuksi sovittiin vielä siitä, että uusi ulkoministeri nimitetään heti kun sopimus astuu voimaan. Samalla kirjattiin myös Euroopan parlamentin rooli nimitysprosessi. Presidentin nimitys-ajankohdasta en ole vielä tietoinen.
Kaiken kaikkiaan oli hyvä, että sopu syntyi. Nyt ratifiointi, eli hyväksyntäkierros lähtee liikkeelle. Jos kaikki menee hyvin niin sopimus astuu voimaan 1.1.2009. Mutkia voi kuitenkin tulla matkaan.
Paljon riippuu esimerkiksi siitä, järjestetäänkö kansanäänestyksiä. Käytäväkeskusteluissa veikataan, että vain Irlanti järjestää kansanäänestyksen.
Jussi L. kysyi onko Britannia ulkona vai sisällä. Vastaan, että se on sekä ulkona että sisällä. On paradoksaalista, että Britannia sinnitteli kauan vahvistettua yhteistyötä, eli joustavaa yhdentymistä vastaan, koska se pelkäsi jäävänsä rannalle. Nyt se on sitten vapaaehtoisesti pistänyt itsensä paitsioon sisä- ja oikeusasioissa, Schengenin sopimuksessa ja myös osittain perusoikeuskirjasta.
Palaan laajemmalla analyysilla myöhemmin.
13 kommenttia
Olen tyytyväisen helpottunut. Kummallista, että Euroopan itälaita ja länsilaita vuotaa. Sille pitkässä juoksussa pitää tehdä jotakin. Olen myös ylpeä euroopan nykypoliitikoille poliittisen integraation syventämisestä. Nationalismilla tarkoitamme enenevässä määrin koko Eurooppaa!
Anneli Jäätteenmäki esittää Vanhasen/keskustan Online-sivulla, mielestäni aiheellisesti, kysmyksen: "Miten Suomi pystyy turvaamaan vaikutusmahdollisuutensa laajentuvassa Euroopan unionissa?" Jäätteenmäen mielestä kaikkien ministeriemme pitäisi pitää tiiviisti yhteyttä niin EU:hun kuin sen jäsenmaihinkin kolleegat mukaanlukien, mikä edellyttää luonnollisesti runsasta kanssakäymistä eri puolilla Eurooppaa.
Jäättenmäki jatkaa: "Suomen on osoitettava kiinnostuksensa muiden maiden oloja ja ongelmia kohtaan. Sen jälkeen voimme hakea ystäviä, tukea ja kumppaneita."
Koska Jäätteenmäki näin suoraan nostaa esiin em. asiat ja koska Jäätteenmäki on hallituspuolueemme meppi ja koska kuuluisa sokerijuurikaspäätös meni miten meni, voinee epäillä, että Jäätteenmäki on sitä mieltä, että EU-politiikkamme harjoittamisessa on petraamisen varaa.
Tänään olemme monelta taholta saaneet kuulla, että EU-sopimus on ratifiointia vaille valmis. Saimme myös kuulla, että Vanhanen keskustelee tänään Barroson kanssa 141-tuesta. Toivottavasti hallituksemme nyt uskoo vanhempaa valtiomiestä Esko Ahoa, joka toi esille sellaisenkin vaihtoehdon, että kytkisimme yhteen EU-sopmuksen ratifionnin ja 141-tuet. Ahon kanssa olen samaa mieltä, koska joskus Suomenkin on osoitettava kaapin paikka, muuten tässä alkaa olla eteismattofiilis ja ensimmäisenä tuntuu jalkansa meihin pyyhkivän rakas naapurimme Ruotsi.
Jäätteenmäen puheenvuoro löytyy seuraavaasta linkistä kohdasta "Blogi": http://www2.eduskunta.fi/fakta/edustaja/414/index.html
Kompastuihan tämä EU kuitenkin taas kerran eteenpäin. Kiitos Alexin ja muiden tulisieluisten näkijöiden.
Onnittelumme siis menee EU:lle tänään, joka johtajistaan huolimatta onnistui astumaan askeleen eteenpäin kohden kilpailukykyisemmän, turvallisemman, sosiaalisemman ja ennakoitavamman globaalin toimijan roolia maailmassa. Vielä meillä EU:n asukkaina ja äänestäjinä on "valoa putken pääsä.
Hei Alex! Pitäisikö sinun mielestäsi useammassa maassa järjestää kansanäänestys sopimuksesta? Kuinka ratifiointiprosessi etenee muuten?
Eipä tämä sopu enää herätä mitään isompia tuntemuksia. Kuulemma uudessa paperissa on samat selostukset kuin vanhassakin. Kyseessä lienee siis maailman ensimmäinen perustuslaki (tai siis perustuslakisopimus vai mikä lie), jossa kannatetaan militarisointia:
"Jäsenvaltiot sitoutuvat asteittain parantamaan sotilaallisia voimavarojaan."
Itse kannatan aseriisuntaa. Tarvitseeko eu-Britannia upo-uuden atomisukellusvenelaivaston ja Ranskalainen kansallisylpeys ydinpomminsa? Tuskin.
Hyvä Lasse Lahtinen, vastaukseni lienee jossain määrin yksinkertaistava niin kuin ehkä kysymyksesikin ainakin minun mielestä.
Iso-Britannian uusi atomisukellusvenelaivasto ei ole sen pahempi kuin Venäjän tai Amerikankaan vastaatavat uudistusprosessit. Karheasti sanottuna sama pätee Ranskan ydinpommeihin, suomalaisesta vinkkelistä ajatellen. Yksinkertainen pointtini on, että kannattaen myös aseistariisuntaa olen sitä mieltä, että Euroopan pitää pystyä nostamaan sotilaallista uskottavuuttaan ja sen jäsenvaltioiden yhteistyötä turvallisuuspoliittisissa asioissa, jotta aseistariisunnalle olisi todelliset globaalit edellytykset. Eli hiekkalaatikossa pelataan hiekkalaatikon bossien säännöillä ellei mama tule apuun ja sellaista pelastavaa enkeliä ei nyt juuri ole näköpiirissä.
Olisi ehkä paljon parempi, että britit ja ranskalaiset vastaisivat eurooppalaisesta ydinpelotteesta kuin Bushin hallinto, jonka kannatus on vajonnut jo 24 prosentin tasolle ja jonka intressitkin näyttävät olevan hyvin ulkoeurooppalaiset. Myönnän kyllä, että Bushin hallinto haluaa edelleen sotkeutua EU:n turvallisuuspolitiikkaan pyrkimällä saamaan aikaiseksi kahdenkeskeistä sotilaallista yhteistyötä EU:n sisällä sekä Puolassa että Tsekissä sijoittamalla ohjusjärjestelmänsä Naton ja EU:n ulottumattomiin ko. maihin.
Jouni Pulli, on varmasti paikallaan pohtia a) minkälaisten kysymysten ajaminen on Suomen ja suomalaisten kannalta tärkeää EU:ssa, siis mikä on todella "kansallinen etu" ja b) kuinka tehoja voitaisiin lisätä.
Esitin hiljan blogissani Eurooppaministerin sijoittamista pysyvästi Brysseliin hoitamaan suhteita Euroopan unionin toimielimiin ja jäsenmaihin.
Terveisin
Ralf Grahn
Hei Kaikki - en missään nimessä kannata yksittäisiä kansanäänestyksiä. Jokaisessa EU-maassa on edustuksellinen demokratia. Voisin hyväksyä yleis-Eurooppalaisen kansanäänestyksen, mutta en voi voi hyväksyä, että yksittäinen maa voi estää muiden etenemisen. Se ei ole demokratiaa.
Ratifiointiaikataulua ei vielä ole. Sopimus pitää ensin allekirjoittaa. Sen jälkeen kukin jäsenmaa ratifioi sopimuksen perustuslaillisen järjestelmänsä mukaisesti. Muutamissa maissa riittä parlamentin absoluuttinen enemmistö. Suurin osa vaatii jonkun hiukan suuremman enemmistön.
Nykyinen maailmantilanne on mikä on, valitettavasti. En minä silti ymmärrä mikä itu oli sementoida asevarustelun lisääminen perustuslakiin, koska kuitenkin on syytä pyrkiä pitkällä aikavälillä vaikuttamaan maailmanmenoon aseiden tarpeen vähentämiseksi. Kriitikko voisi todeta, että brittien sukellusveneasetta uusitaan myös suomalaisten veromarkoilla jäsenmaksualennuksen kautta. Se järjestely lienee pysyväistä sorttia, toisin kuin 141-tuki.
kiitos Alex, tämän blogin ansiosta ja kautta minäkin olen hiukan seurannut nyt puolen vuoden ajan tätä eurooppa politiikkaa,
ja kyllähän tuntuu eurooppalainen politiikka olevan suureksi osaksi vain riitelyä, kun kansallisessa päätöksenteossa puolueet riitelevät kannattajiensa eduista keskenään on euroopassa puolueryhmittymien lisäksi myös kansalliset intressit haussa jolloin riitelyn määrä nousee neliöön.
nyt on sama sopimus uudelleen solmittuna mikä viimeksi kaatui kansanäänestyksiin jäsenvaltioissa, tällä kertaa siis ei enään kansalaisilta kysytä.
mielestäni eu.sta tulee tehdä nopealla aikataululla liittovaltio yhdysvaltain tapaan, muuten eu hajoaa omaan riitelyynsä.
Demokratia on kiva asia, mutta selvästi eurooppalaisessa päätöksenteossa olisi kysyntää diktaattorille.
Hyvä Ralf Grahn olet varsin oikeassa esittäessäsi toiveen, että pohtisimme, millaisten asioiden ajaminen olisi todellakin eduksemme EU:ssa sekä miten voisimme tehokkaammin toimia EU:ssa. Keskustelussa näistä asioista pääsisimme aimo loikan syvemmälle, jos meillä olisi nykyisen hallituksen selkeä EU-strategia ja -taktiikka tiedossamme. Valitettavasti Kanerva ei puhettaan pitänyt enkä ole Vanhasen puheistakaan löytänyt mitään selvää EU-strategiaa taktiikasta puhumattakaan. Viimeaikaisten esimerkkien valossa näyttää siltä, että asioita hoidetaan ad hoc-tyyliin ja myöhässä.
Kannatan myös ehdotustasi EU-ministerin sijoittamisesta Brysseliin. Ehkäpä sellaisella ratkaisulla hallituksen päivittäiseen työhön saataisiin enemmän EU-näkemystä sekä pystyttäisiin toimimaan ajoissa eikä myöhässä.
Hyvä Lasse Lahtinen, ajatustasi brittien sukellusveneaseen uusimisesta myös suomalaisten veromarkoilla on vaikea kieltää. Valiettavasti olemme jo joutuneet maksumiehiksi USA:n tuhoisasta Irak-politiikasta, mikä on vaikuttanut mm. öljyn hinnannousuun.
Mitä tulee asevarusteluun yleensä, on mielestäni parempi, että maksammme mieluummin sellaisesta asvarustelusta, mikä tehdään EU:n alaisuuudessa ja hallinnassa, kuin sellaisesta, mikä tehdään USA:n, Venäjän ja Kiinan määräämänä ja hallitsemana. Tässä asiassa vaihtoehtoja on kovin vähän eikä mikään niistä ole miellyttävä pyrittäessä aseriisuntaan, mutta EU:n sotilaallinen tyhjiö ajaisi koko EU:n suurvaltojen ajopuuksi. Aseiden valtaa on pikku hiljaa korvaamassa informaation hallinta, sekin tuo mukanaan monia epämiellyttäviä yllätyksiä.
Mitähän käytännön merkitystä tällä sopimuksella on eu-kansalaiselle? Vai onko sopimus vain itseisarvo valitulla tiellä, osa Brysselin "sirkusta"? Tarkoitan että mitä tapahtuisi lähivuosina jos sopimusta ei koskaan oltaisi tehty?
Toisaalta, miten pystytään pitämään kiinni uuden sopimuksen pykälistä, jos ei vanhoistakaan, esim. isojen EU-maiden budjettivajeet. Lisäksi kun suomalaisen sopimukset tuntuvat olevan vain niitä varten jotka niitä tahtovat noudattaa (you know what I mean;) )
Itseni ja kaltaisteni mielestä lienee suht yhdentekevää mitä Brysselissä puuhataan, jos jotain EUn etuja mietin niin yhteinen euro lienee ainut iso etu.
Juha
Helpotuksen huokaus, hetkeksi, vaikka vuori on taas synnyttänyt hiiren.