Puhetta viilatessa
Tästä viikosta on tulossa sopivan rauhallinen. Olemme karsineet kalenteria. Tarvitsen luku- ja kirjoitusaikaa.
Pidän ulkopoliittisen puheen ensi viikon maanantaina (22.10) Suomen Atlantti-Seurassa. Se tulee olemaan elämäni ensimmäinen puhe, joka on kirjoitettu ulos ihan viimeistä pilkkua myöten. Siis muille olen kyllä puheita kirjoittanut, mutta itse en ole pahemmin puheita paperista pitänyt. Kerta se ensimmäinenkin.
Puheen otsake on "Maa mi katkovi kahleitansa - Suomen kylmän sodan loppu". Se on jatkoa Ulkopolitiikka-lehdessä vuonna 2005 julkaistulle kirjoitukselle, jossa käsittelin Suomen ulkopolitiikkan (ja varsinkin EU-politiikan) kehitystä 1991-2004.
Tänään viilasin puhetta muutaman tunnin verran.
Päivän mittaan chattasin myös Vasa Övningsskolan kanssa. Taisi muuten olla ensimmäinen ruotsinkielinen chatti. Jättebra!
Tapasin myös juristien keskusjärjestön Thomas Tindemansin. Aiheena lobbaaminen. Hän on lobbarina samassa asianajatoimistossa, jossa Suzanne on töissä. Thomas tuli lobbaamaan lobbaamisesta juristien näkökulmasta. Totesin, että kohtelen kaikkia lobbareita tasavertaisesti. Silloin kun tullaan mepin toimistoon (tai muualle) vaikuttamaan lainsäädäntötyöhön, niin kaikki ovat samalla viivalla: eli lobbareita. Myös asianajat.
Toimistossani kävi myös Aavasaksan mäkikeskushanketta lobbaava delegaatio. Ovat tehneet kovasti töitä keskuksen eteen. Mielestäni hanke on mielenkiintoinen ja toivon, että siinä onnistutaan.
Iltapäivällä viilasimme Henrikin ja Pauliinan (perustuslakivaliokunnan virkanainen) kanssa lobbausraporttia. Siitä tulee hyvä. Henrik ja Pauliina ovat tehneet loistavaa pohjatyötä.
Täytyy kyllä myöntää, että olo on tänään ollut vähän ventti. Kävin katsomassa eilisen maratonin väliaikoja. Ei olisi pitänyt. Tällä kertaa pisti päässä...No, jäipähän jotain pienten hampaitteni koloon.
5 kommenttia
Hei! Laitatko puheesi tänne nettiinkin sitten? Olisi kiinnostavaa lukea se :)
Ralf ja Heidi - tottakai. Ei ole sitä pihtaavaa sorttia. Teksti pannaan tähän blogiin ensi maanantaina kello 13.00 Suomen aikaan.
Mitä tuohon "Ulkopolitiikan" artikkeliin tulee, niin ihmettelin miksi siinä vaiettiin nk. opt-out tilanteen syntymisen mahdollisuudesta hvk:n turvataemuotoilussa kun aiemmin Amsterdamin sopimuksen poikkeukset nimenomaan olivat kritiikin kohde? Ei voi välttyä ajatukselta, että "väärin sammutettu" tai peräti että olisi ollut väärät sammuttajat asialla.
Suomen EU-politiikan tavoitteet? Siinä pohdittavaa viisaammille. Prof. Esko Antolan analyysi Hesarissa oli yllättävän neuvoton, suorastaan sumea. Mitä tahansa unionissa tapahtuukin, se mahtuu Antolan näkymien sisään.
Huolestuttavia asioita uutisissa tänään, kuka katsoi? En muista haastateltavan nimeä, (Venäjän edustaja), mutta pointti oli, että Venäjä ei välttämättä reagoi hyvällä Suomen mahdolliseen Nato-jäsenyyteen. Jopa eivät tykkää, että siitä keskustellaan. Mikä on tilanne, uutisissa haastateltiin Salolaista, joka totesi, että Venäjän ulkopolitiikka on kärjistynyt.
Alex, onko sinun tulevassa puheessasi joitakin vastauksia?
Kuten olen kertonut, en ole poliitikko, enkä osaa hienon liturgisestii kirjoittaa näitä julkilausumia, mutta olen tavallisena kansalaisena huolestunut tämäntyyppisistä lausunnoista. Nyt ne tulivat taas kuin jonkinlaisena noottina meille. Elämmekö edelleen suomettumisen aikaa?
Toivottavasti julkaiset puheesi Suomen ulko- ja EU-politiikasta.
Terveisin
Ralf Grahn