Stadissa rundilla
Tänään oli työntäyteinen päivä Helsingissä. Sen hienoin anti oli, että eri tilaisuuksissa sain käsitellä niitä aiheita, joiden kanssa teemme avustajieni kanssa juuri nyt paljon työtä: Suomen EU-strategia, lobbaaminen, HVK, Itämeri ja sisäarkkinat.
Aamupäivä meni Erkki Tuomiojan seurassa. Aloitimme Ekin kanssa Ylen ykkösaamussa (kiitos muuten jo niille, jotka ovat keskustelua kommentoineet). Aiheena Suomen EU-strategia. Mielestäni keskustelu oli hyvä, vaikka itse sanon. Ei mitään nokittelua, vaan asiaa.
Sen jälkeen sain kyydin Ekiltä eduskuntaan. Hän meni hoitamaan hommia ennen meidän yhteisiä HVK-kahveja Euroopan parlamentin tiedotustoimistolla.
Siinä välissä annoin haastattelut Verkkouutisille ja A-studiolle EU-lobbamisesta. Jälkimmäisen haastattelun teki Renny Jokelin. Meillä oli mielestäni hyvä keskustelu. Juttu tulee ulos ensi keskiviikon A-studiossa.
Teemakahveille osallistuivat Henrik Lax, Tuomioja ja allekirjoittanut. Keskustelimme EU:n uudesta sopimuksesta, joka pitäisi hyväksyä lopullisesti parin viikon päästä Lissabonin huippukokouksessa.
Taisimme kaikki potea HVK-väsymystä. Ainakin itselläni on sellainen fiilis, että nyt pitäisi ottaa tauko näiden instituutioiden uudistamisessa. Niistä on nyt väännetty kättä viimeiset 25 vuotta. On aika keskittyä niiden päätösten tekemiseen, eikä vain päätöksentekojärjestelmään.
Aamukahveilta menin Akateemisen Kirjakaupan kautta eduskuntaan. Ja arvatkaas kuka kävi myös Akateemisessa? No Eki tietenkin. Tapasimme jälleen eduskunnassa ennen ulkoasiainvaliokunnan kokousta. Kansanedustaja Tuomioja on kysesien valiokunnan jäsen. Allekirjoittanut kutsuttiin paikalle asiantuntijan ominaisuudessa. Aiheena Pohjoinen ulottuvuus ja Itämeristrategia. Aiheesta käydään muuten keskustelu eduskunnassaa 24.10.
Ulkoasiainvaliokunnan kokouksessa.
Ennen kokousta tapasin Ahvenanmaalaisen kansanedustaja Elisabeth Nauclérin. Keskustelimme Euroopan parlamentin paikkajaosta, ja nimenomaan Ahvenanmaan näkökulmasta. Sanoin mielipiteeni suoraan. Ei ole realismia vaatia Ahvenanmaalle omaa paikkaa. Totesin myös, että Euroopan parlamentissa ehdotuksen esittäminen ei uskottavaa. Keskustelu oli hyvä ja rakentava.
Päivän päätteeksi vietin vielä parisen tuntia kauppa- ja teollisuusministeriön (eli tulevan elinkeinoministeriön) virkamiesten seurassa. Avustajani Tuomas Rautanen oli mukana. Kävimme läpi keskeisiä sisämarkkinakysymyksiä. Olen aina pitänyt KTM:n väestä. Rautaisen ammattitaitoista porukkaa. Palaverissa oli muutenkin rento ja avoin ilmapiiri. Taistelu parempien sisämarkkinoiden puolesta jatkuu.
PS. Kirjoitan viikonlopun aikana, tai viimeistään maanantaina, blogimerkinnän Suomen EU-strategiasta.
PPS. Loistavia uutisia! Budjettivaliokunta hyväksyi ehdottamamme Itämeri-pilottiprojektin. Summa oli 2,5 miljoonaa euroa. Siitä enemmän tuonnempana.
7 kommenttia
Onko sittenkään riittävästi keskitytty parlamentin aseman vahvistamiseen? Minä kun olen niitä demokratian miehiä. Hallituksiin ja kai presidenteiksikin luiskahtaa Euroopassa vaikka minkälaisia lapsitähtiä, mutta parlamentin jäsen joutuu varmistamaan asemansa jatkuvassa vuorovaikutuksessa äänestäjiinsä. HVK:sta voitaisiin aikojen saatossa muodostaa vanhojen viisaiden miesten ja naisten kerho.
Demokratiaterveisin
Tarmo Viitaluoma
Penni ajatuksistasi Tarmo. Suomessa on jäänyt HVK -levy päälle. Valtaa halutaan keskittää sellaisiin käsiin, joilla ei ole hajuakaan eurokasalaisten ajatuksista. Anneli jäätteenmäen tämän aamuinen vieraskynä Hesarissa osui asian ytimeen.
Uskon ja väitän, että vain parlamentarismin ja aktiivisemman kansalaisyhteiskunnan ansiosta, EU:n legitimiteetti kasvaa.
Asiasta kolmanteen: missä piileskelee Astrid Thors? Meille valittiin ensimmäistä kertaa EU -asioista vastaava ministeri. Missä hän on? Mikä hänen linjansa on? Britanniassa vastaavalla paikalla olevat ministerit ovat ottaneet EU -politiikan johtamisen käsiinsä. Miksi ihmeessä Kanerva olisi pitänyt EU -linjapuheen? Miksi ihmeessä Kanerva vei Barrosolle 141 -tukea koskevat terveiset..(muistaakseni muuten sopimuksissa lukee, että 141 on siirtymäkauden tuki. Ilmastonlämpenemistäkö tässä odotellaan vai EU:n siirtymistä ajasta ikuisuuteen??) Kokoomuksen suunnasta on kovasti kritisoitu epäselvä työnjakoa presidentin ja hallituksen välillä. Nyt olisi aika kysyä mikä on hallituksen EU -politiikka ja kuka sitä johtaa.
Odotan innolla Alexin seuraavaa blogimerkintää aiheesta.
"Ykkösaamun" ohjelma-aika on valitettavan rajattu mutta olisin mielelläni kuullut keskustelijoiden Tuomioja ja Stubb ajatuksia samassa ohjelmassa pari päivää aiemmin esiintyneen Esko Antolan kommenttiin EU:n jäsenmaiden soinilaistumisesta. Onko ilmiö terve vai huolen aihe? Pitäisikö sille tehdä jotain?
Eduskunnan suuri eli EU-valiokunta saa aikanaan selvityksen sokerikysymyksen tapahtumista. Jos voidaan osoittaa, että esimerkiksi puhelindiplomatiassa ja kahdenvälisten (luottamuksellisten) suhteiden rakentamisessa on parantamisen varaa, uusi vaikuttamisstrategia pitää tehdä siltä pohjalta.
Tuomioja toisti tärkeän näkökulman, josta voi saada potkua unionin tulevaisuuden haasteisiin. EU on ehkä euroopan menestyksekkäin rauhan projekti kautta aikojen. Monissa kyselytutkimuksissa unionin jäsenmaiden kansalaisten näkemykset ulkopolitiikan kysymyksistä ovat likeellä toisiansa. Jos tätä osa-aluetta vahvistetaan, se edellyttää johtajuutta ja mahdollisesti voidaan joutua tallomaan Washingtonin varpaille. Se on kuitenkin suunta, jota täytyy jatkaa, ja jolla on globaalistikin merkitystä. Kysynkin millä välineillä rauhanprojektia jatketaan? Onko tosiaan viisasta panna laajenemiskeskustelu koipussiin?
----
Minä en jaksa hehkutta parlamentin autuutta. Eikö esimerkiksi konservatiiviryhmä ole hajoamisen partaalla? Päätöksiä ym. lausumia tehdään näytöstyyliin, mutta onko niillä loppujen lopuksi edes tarkoitus vaikuttaa asioihin? Esimerkkinä kohuttu muistio USA:n ihmisoikeusloukkauksista; miten sen toteutumista on seurattu?
Keskeisin rauhan kysymys on EU:lla tänä päivänä löytää yhteistyö Islamin kanssa!
Rauhan kannattaja
Tarmo Viitaluoma
Olen Lahtisen kanssa samaa mieltä, että EU-parlamentin rooli ei ole nykyään toimiva. Komission rooli on liian suuri ja (ministeri)neuvosto toimii liikaa isojen maiden politiikan mukaan.
Neuvoston ongelmana on myös se, että ministerit vaihtuvat ja neuvostojen kokouksia voidaan käyttää ja käytetäänkin sisäpolitiikan työvälineenä useissa jäsenmaissa. Ongelmat jäsenmaan sisäpolitiikassa voivat johtaa ongelmiin neuvoston työskentelyssä.
Olisiko kahden kamarin parlamentti - josta Alexkin on kirjoitellut - mahdollisuus pitkäjänteisempään EU:n kehittämiseen? Kun senaattiin (ylähuoneeseen) valittaisiin joka jäsenvaltiosta kaksi edustajaa, pitäisi kansallisessa keskustelussa vaalien alla puhua EU-asioista. EU-senaatin vaalikausi eroaisi kansallisten parlamenttien vaalikausista ja sitä kautta hallitusten toimikausista. Näin se toisi (mahdollisesti) jatkuvuutta ja olisi vähemmän maan sisäpoliittisen pelin työkalu, kuten neuvosto voi nyt olla. Pitäisikö senaatin ja alahuoneen vaalit olla eri aikaan? Tuleeko silloin kuitenkin liikaa vaaleja ja vaaliväsymys iskee puolueisiin ja kansalaisiin.
Tämä oli nyt vain pohdintaa, ei siis mikään varma mielipiteeni.
Viikonlopun loppukevennys: Miten saada EU-jäsenmaksusta hyväksyttävämpi?
Suomalaiset ovat viimeisimmän tiedon mukaan nettomaksajia EU:lle noin 45 euroa/henki (n. 5,3 milj. suomalaista), mikä tekee n. 55 e/äänestysikäinen (n. 4,3 milj.). Pääosa maksuista on maataloustukea ja huomattava tuen saaja on ranskalainen viininviljelijä. Koska ranskalaiset viinit eivät enää pärjää hinta-laatusuhteellaan uuden maailman viineille, on viinin ylituotanto ongelma Ranskassa ongelma.
Ehdotan jäsenmaksun hyväksyttävyyden ja viinin ylituotanto-ongelman osaratkaisuksi seuraavaa:
Uuden maailman 8 euron viiniä vastaava ranskalainen viini maksaa noin 13-14 euroa. Jos ajatellemme tuottajahinnaksi noin 2-2,50 euroa pullo ja jaamme täysi-ikäisen maksaman EU-jäsenmaksun 55 euroa 2,25 eurolla saamme noin 24. Ranskalaiset voivat siis toimittaa meille suomalaisille 24 pulloa viiniä täysi-ikäistä kohden. Komissio toimittaa meille viinikortit, joilla kerran kahdessa viikossa voi käydä hakemassa oman kiintiöpullon.
Kustannusten suhteen ranskalaiset eivät jää tässä tappiolle ja suomalaisillekin tulee hyvä mieli EU:sta ainakin kaksi kertaa. Samalla voidaan nostaa huomattavasti väkevien veroja, kun voidaan vedota tähän "ilmaiseen" EU-viiniin ja mahdollisten terveyshaittojen lisääntymiseen.
Pirteää sunnuntaiaamua arvoisat keskustelijat!
Valittaen on todettava etten kauheasti lämpene Kari Rajalan kaksikamariajatukselle. Mielestäni demokratia toteutuu riittävässä määrin nykyisessä yksikamarisessa europarlamentissa. HVK:n asema ja etenkin ministerineuvosto on mielestäni aikansa nyky muodossa eläneet. Ilmastonmuutos, Itämeri ja Välimeri ovat luonteeltaan ylikansallisia. Eurooppalainen vastuu kehityksestä tulisi keskittää Afrikan suuntaan, jo pelkästään laittoman maahanmuuton estämiseksi. Kansallinen etu tulisi jatkossa mieltää yhteiseksi Eurooppalaiseksi eduksi. Vivá Uusi Uljas Eurooppa!
Eurooppalaisuuteen ihastunut
Tarmo Viitaluoma
On tietysti uuvuttavaa vääntää samaa sääntöjen uudistamista vuositolkulla (joulukuusta 2000) tietämättä vieläkään toteutuuko mikään.
Mutta kun vaikeudet ja epävarmuus johtuvat juuri säännöistä, jotka eivät tältä osin kehittyisi.
EU:n puutteet ja epätasapainot eivät häviä mihinkään ennen kuin ne korjataan lopullisesti luomalla demokraattinen unioni.
Terveisin
Ralf Grahn