Karvasta sokeria
Periaatteessa olen vapaiden markkinoiden kannattaja. Näin markkinat päättäisivät, mikä on kannattavaa, mikä ei. Sokerintuotanto pohjoisilla leveysasteilla olisi tietenkin liipaisimella.
Samalla olen luvannut puolustaa suomalaista tuotantoa. Ruoka on strateginen tuote samalla tavoin, kuin esimerkiksi energia. Kysyntä on jatkuva ja heilahtelematon merkiten tuottajalle valtaa. Jonkinasteista tuotantokapasiteettia on näin ollen perusteltua ylläpitää. Nyt siis puhutaan sokerintuotannosta.
Olen myös sitä mieltä, että kaikkia jäsenmaita on kohdeltava tasavertaisesti ja että jokaisessa EU-maassa pitää olla maataloustuotantoa. Nämä periaatteet löytyvät perussopimuksista.
Komissio haluaa leikata sokerin tuotantoa 6 miljoonalla tonnilla. Tavoitteesta on saavutettu vasta 1,8 miljoonaa tonnia. Komissio on asettanut uudeksi tavoitteeksi luopua 3,85 miljoonasta kiintiötonnista markkinointivuonna 2008-9. Komissio pyrkii näin edelleen kannustamaan yrityksiä luopumaan sokerintuotannosta.
Euroopan parlamentti tuki 25.9. tavoitetta. Se haluaa tuottajille suurempia korvauksia kiintiöistä luopumisen kannustukseksi. Parlamentti esitti jokaisesta palautettavasta kiintiötonnista maksettavan korvauksen nostamista 625 euroon. Lienee paikallaan todeta, että parlamentilla on tähän kysymykseen vain lausunto-oikeus.
Suomi ei halua luopua täysin sokerintuotannostaan. Jo pari vuotta sitten tehtyjen suunnitelmien seurauksena toinen suomalaisista sokeritehtaista suljettiin kannattamattomana.
Lopputuloksena luovuttiin siis enemmän kuin tuolloin edellytettiin. Tämä olisi pitänyt nyt huomioida uusissa leikkauksissa. Suomi on jo osuutensa tehnyt. Juustohöylä kuitenkin voitti
Siksi Suomi, jonka linjaa tuin, vastusti neuvostossa ehdotusta, mutta hävisi yhdessä Tanskan, Slovakian ja Tsekin kanssa. Nyt seuraavaksi odotetaan tanskalaisen Danesco aikeita Säkylän tehtaan suhteen.
PS. Huomenna olen meppikiertueella Hämeenlinnassa. Kello 12:15 puhun YLEn Radio Vegassa Sarkozyn ehdotuksesta viisasten miesten ryhmästä.
Brysselin turvaselvityksen jonossa odoteltiin 30 minuuttia. Ei ollut nesteitä laukussa...
13 kommenttia
Alex kirjoitti: "Lopputuloksena luovuttiin siis enemmän kuin tuolloin edellytettiin. Tämä olisi pitänyt nyt huomioida uusissa leikkauksissa. Suomi on jo osuutensa tehnyt."
Järjettömintä koko sopassa on, että Ranska ja Saksa eivät vähentäneet tuotantoaan käytännössä lainkaan. Nyt ne saivat siitä makean palkinnon -ja mallioppilasmaa Suomessa kokonainen teollisuudenala Soinin sanoin "napin otsaan". Eihän tämä nyt näin voi mennä? Miksi Suomen pitäisi noudattaa tätä päätöstä yhtään sen enempää kuin mitä Ranska ja Saksa tottelivat aiempaa tuotantoleikkausta?
Riippumatta siitä mitä mieltä on kotimaisen maataloustuotannon järkevyydestä, tässä petti kaikki: oikeudenmukaisuus, periaatteet ja tyylitaju.
Päätöksellä saatta olla myös kauaskantoiset turvallisuuspoliittiset ulottuvuutensa. Maailmantilanne on kääntymässä suuntaan, jossa eduskunnan puhemies Sauli Niinistö (kok.) on koko arvovallallaan esiintynyt kansallisen elintarvikeomavaraisuuden kasvattamisen puolesta:
"Eduskunnan puhemies Sauli Niinistön (kok) mielestä Suomen on lisättävä omavaraisuuttaan elintarvikkeiden tuotannossa ja energiassa. Niinistön mielestä maailmassa on käynnissä ennen näkemättömän kova talouskilpailu ja taistelu raaka-ainevaroista, johon myös Suomen on varauduttava.
"Omavaraisuudesta kannattaa vähän maksaakin", Niinistö sanoo.
Se tarkoittaisi muun muassa suurempia maataloustukia, mutta se olisi Niinistön mielestä pieni hinta maksettavaksi."
kehitysmaiden viljelijät varmasti kiittävät jokaista toimenpidettä joka vähentää tuettua ylituotantoa ja antaa heillekkin mahdollisuuden säällisiin ansioihin työpanoksellaan.
jokainen suomalainen vauvasta vaariin maksaa eu.n tilastojen mukaan kansallista tukea maanviljelylle n.330 euroa vuodessa, uskoisin useimpien veronmaksajien olevan tyytyväisiä mikäli tämä verorasite siis pienenee.
ehkäpä ei enään tarvitse kehitysmaatukeakaan maksaa tulevaisuudessa niin paljoa enään jos ja kun paikalliset sokerinviljelijät tulevat toimeen omillaan.
kun suomi on niin innokas edelläkävijä kaikessa ympäristö- ja haittaverotuksessa niin voisimme myös näyttää miten olemme edelläkävijöitä maanviljelyn sopeuttamisessa aitoon markkinatalouteen.
joutuuhan tässä muutkin sopeutumaan epäreiluihin sisämarkkinoihin eu.ssa.
Raportoidessaan eilen ministerineuvoston päätöksestä maikkarin iltauutisissa, Helenä Petäistö vihjaisi, että sokeripäätös kielii suomalaisten heikoista lobbaustaidoista. Itse en ole sokerireformiin perehtynyt, mutta tämä jäi kaivelemaan. Olisiko päätös ollut vältettävissä, jos Suomesta oltaisiin oltu aktiivisemmin (ja rakebtavammin) liikkeellä jo silloin kun YMP -uudistus alkoi vuosia sitten ottaa tuulta purjeisiin?
Kirjoitit Alex, aivan oikein, että energia ja maatalous ovat maille nk. strategisia elinkeinoja. Komissio onkin energiapäätösissään ollut valmis -kokonaistavoitteiden saavuttamiseksi- neuvottelemaan maakohtaisista kiintiöistä. Maatalouden suhteen näin ei tunnu olevan.
Luin eduskunnan sivuilta keskustelun aiheesta. Enpä muista milloinka salissa on ollut niin synkeät tunnelmat kuin eilen. Ei se auta, että pääministeri Suomessa heristää nyrkkiä komissiolle ja vastuullinen ministeri sanoo olevansa surullinen. Erityisen pettynyt pitää olla myös Saksan käytökseen. Vai eikö hallitus aktiivisesti hakenutkaan Berliinistä ymmärrystä? Hallituksen kausi tullaan punnitsemaan sen saavutusten, ei kauniiden puheiden ja ohjelmien perusteella. Nyt jos alistutaan, se voi olla suomalaisen maatalouden alasajon alkusoitto.
Miksei Suomi yksinkertaisesti painostanut tässä kysymyksellä joka vaatii yksituumaisuuden eli perustuslailla? Moni voi nyt perustellusti kysyä miksi meidän pitäisi hyväksyä sellaisen valtioliiton perustuslaki, jonka suuriin jäsenmaihin emme sopimuskumppanina voi luottaa?
Tämä liippaa nyt vain osin asiaa, mutta mielestäni pohdinnan arvoinen. Kumpiko vaakakupissa painaa enemmän ruokakorin hinta vai ruokakorin terveellisyys! Tarkoitan tällä ruoan terveyttä vaalivaa tai jopa parantavaa vaikutusta. (Sokerijuurikas ei liene funktionaalinen laisinkaan.) Olen kuullut tutkimuksesta, jossa lähiruolla todettiin olevan terveyttä edistävää vaikutusta. Vai onko tämäkin viherpiipertäjien legendaa?
Minäkin olen surullinen. Itse asiassa raivoissani. Miten tässä näin pääsi käymään – ja varmasti nyt sitten tottelemme heti ja laitamme päätöksen toteutukseen välittömästi. ”Olisivat viljelijät vain tyytyväisiä. Saavat nyt rahaa vaikka mitään ei tarvitse tehdä” ajatellaan. Se, että viljelijät uskoivat edellisen päätöksen oikeellisuuteen ja investoivat tulevaisuuteen laitehankinnoin, on vain yritystoiminnan riski joka täytyy hyväksyä. Eihän Wahlrooskaan valita vaikka onkin sokerin suurviljelijä. Mutta hänpä ymmärtääkin globaalin kaupan lait ja osaa toimia oikein.
Eihän meidän oman maan asioista tarvitse huolehtia, noudatetaan vain niitä päätöksiä joita tulee EU:staniin kyllä me pärjäillään. Kyllä siellä EU:ssa asiantuntijat tietävät mikä meille on parasta. Niin, ja pitäähän kaukomaiden tuotantoa tietenkin tukea, siellä on paljon halpaa työvoimaa ja he tarvitsevat työtä. Meillä kyllä voi elää tukiaisilla mutta ei siellä, köyhissä maissa. Oltaisiin iloisia vain, olemme siinä asemassa, että meidän pitäisi osata ajatella muita kuin itseämme. Muualta saa hyvää sokeria, hyviä hedelmiä ja kaikkea auringossa kasvanutta maukasta ja edullista maataloustuotetta. Ranska ja saksakin viljelevät sokerijuurikasta entistä enemmän – kai meille nyt kelpaa sama sokeri kuin heillekin, ei meidän kaikkea tarvitse itse tehdä, hyvänen aika.
Puhumattakaan lihasta joka on edullista; miksi turhaan täällä karjaa kasvattaisimme kun Brasiliassa se on halvempaa; siellä poltetaan sademetsätkin juuri tähän tarkoitukseen. Perunakin tulee varmasti halvemmin ja suurempana jostain muualta – onhan ranskanperunakin keksitty jossain ihan muualla; miten me täällä kuvittelemme, raukoilla rajoilla, että saisimme jotain hyvää aikaiseksi sillä saralla. Vetisiä kumiperunoita täällä vain viljellään.
Eikö niin? Omavaraisuus on niin kauan tyhmää ja järjetöntä kuin se kriisi oikeasti tulee.
Joku puhuu lämpimikseen lähiruuan järkevyydestä ja ekologisuudesta; tuotetaan perusruoka lähietäisyydellä niin ei tule ongelmia kuljetuksen kanssa, syödään ruokaa joka on tuoretta ja peräisin omalta alueelta, osa omaa historiaamme. Ihan hölmöä puhetta. Kyllä se globaali ruoka on parasta, ihan varmasti. Eletään tätä päivää, ei haikailla vilja-aittojen ja menneen maailman perään.
Onhan se niin, että asumme kaukana pohjoisessa ja meitä on vähän, pienempi kansa täällä patikoi kuin monessa Euroopan kaupungissa on ihmisiä. Mitä me pullikoimme oikeastaan; ostetaan vain sokeri ja muukin maataloustavara kehitysmaista ja muualta. Mennään mukaan Natoon; jos joku kriisi tulee niin kyllä ne sitten meille sieltä ruokatavaraa ja polttoainetta tänne lähettävät. Laitetaan pellot metsiksi niin saadaan tyhjille pelloille jotain käyttöä; toimivat sitten maapallon keuhkoina kun muualta metsät häviävät. Kun nyt kerran EU oli sitä mieltä, että Suomessa ei kannata sokeria viljellä, niin suljetaan heti tehdas ja laitetaan pellot muulle tuotannolle. Valmistaudutaan samalla muunkin tuotannon alasajoon, ei täällä pohjoisessa kannata mitään viljellä. Kallista hommaa se on, verrattuna muihin maihin.
Ja muistakaa: tietenkin meidän täytyy totella päätöksiä, muuten isommat maat voivat suuttua.
Menenpä tästä lounaalle. Ruokalassa on kuulemma tänään tilapi-kalaa jota on tuotettu toiselta puolen maapalloa. On helpommin saatavissa kuin kotimaista kalaa. Ja on kuulkaa niin hyvää. No, vähän kuivakkaa se on suomalaiseen verrattuna, mutta kun panee paljon kastiketta ja syö riisiä sen kanssa (ei perunaa, ei missään tapauksessa) niin kyllä sillä masu täyteen tulee. Salaattia otan kyytipojaksi, siinä on oliiveja Kreikasta; ne seudut taisivat kärsiä kesän tulipaloista; kannattaa mennä syömään, kohta niitä ei enää saa. Jälkiruuaksi otan kupin kahvia ja banaanin Hondurasista – tulee näin syödessä tuettua maapallon köyhiä, siitä tulee kyllä hyvä mieli ihmiselle.
Ei tässä suomalaista maajussia kannata lähteä tueksimaan. Sillä kuitenkin menee muutenkin hyvin. Onhan se nähty siitä telkkariohjelmastakin; morsiamia vaan etsivät kun aikaa on. No, leipä on meilläkin ruokalassa suomalaista; varmasti saisimme parempaa ja edullisempaa leipää Euroopasta jos yrittäisimme kunnolla.
Minusta tämä oli hienoin uutinen, mitä EU:sta on pitkään aikaan tullut. Vihdoinkin tehdään jotain konkreettista kieroutuneelle sokerin tuotannolle EU:n alueella. Ei toki millään tavoin riittävää, jos kerran Ranska ja Saksa eivät joutuneet vähentämään tuotantoa juuri yhtään, mutta askel on kuitenkin oikeaan suuntaan.
Sokeria ei mitenkään voida pitää "strategisena tuotteena". Mikäli on tarvetta, sitä voidaan varastoida kymmeniksi vuosiksi, eli on aivan turha varautua näkymättömissä oleviin katastrofeihin ylläpitämällä sokerin tuotantoa Suomessa vain ja ainoastaan niitä varten.
Nykyään sokerin tuotannon kontrollointi tarkoittaa sitä, että kansalaiset joutuvat sekä maksamaan enemmän ostamastaan sokerista, että tukemaan sen tuotantoa verovaroista. En ymmärrä, miksi suomalaiset sokerintuottajat täytyy nostaa niin korkealle, että heidän hyvinvointinsa kustannetaan kaikkien muiden rahoilla. Ilmiselvän taloudellisen tehottomuuden (eli resurssien tuhlaamisen) lisäksi toiminta on hyvin epäeettistä.
En tuota sokeriasiaa osaa kommentoida, mutta jatkan aiheeseen liittyvästä eli lobbauksesta.
Suurin ero Suomen eduskunnan ja Euroopan parlamentin välillä lienee, että eduskuntaan kutsutaan asiantuntijoita lausumaan mielipidettään käsiteltävänä olevista lakiehdotuksista ja näin kaikki valiokunnan jäsenet saavat saman tiedon. Kysehän tässäkin on lobbaamisesta. Lobbari vain kutsutaan valiokunnan toimesta ja lobbaus tapahtuu valiokunnan kokouksessa ei lounaalla tai illallisella. Kutsuttu henkilö tuo kuitenkin oman taustaryhmänsä näkemyksen. Varmasti kansanedustajia lobataan muutenkin turuilla ja toreilla sekä sähköpostilla.
Kysymys Alexille: Vierailee parlamentin valiokunnissa asiantuntijoita kuultavina vai onko kaikki tiedonhankinta yksittäisen parlamentaarikon ja herhiläisinä pyörivien lobbareiden varassa?
Linkki päivän Kouvolan Sanomien mielipidesivulle, jossa Satu Hassi vastaa pääkirjoitukseen, jonka linkin laitoin alkuviikosta varsinaiseen lobbauskeskusteluun.
"Europarlamentissa pukki pääsee liian helposti kaalimaalle"
http://www.kouvolansanomat.fi/Mielipide---Sana-on-vapaa/2007/09/28/Europarlamentissa+pukki+p%E4%E4see+liian+helposti+kaalimaalle/200724112968/69
Minä tulkitsen, että komission päätös on vakavasti ristiriidassa sen kanssa mitä ehdotus perustuslaillisesta sopimuksesta sanoo maatalodesta. III-123 artikla:
"2. Yhteistä maatalouspolitiikkaa ja sen mahdollisia erityismenetelmiä suunniteltaessa otetaan huomioon:
a) maatalouselinkeinon erityisluonne, joka johtuu maatalouden yhteiskunnallisesta rakenteesta sekä eri maatalousalueiden välisistä rakenteellisista eroista ja luonnonolojen eroista;
b) aiheellisten mukautusten toteuttaminen asteittain;
c) se, että maatalous on jäsenvaltioissa tuotannonala, joka liittyy läheisesti talouteen kokonaisuudessaan."
Salon sokeritehtaan lakkauttamisen yhteydessä suomalainen elintarviketeoillisuus siirsi muutakin tuotantoaan Turun seudulta Säkylään (Lännen Tehtaat OYJ). Nyt unioni aikoo maksaa sievoisen summan sokeritehtaan tanskalaisille omistajille jos koko Suomen sokerituotanto lopetetaan. Kerrannaisvaikutuksia voi tällä hetkeää vain arvailla. Viljelijöille korvauksista on varattu vain roposia. Kokoomuksen verkkouutiset:
"Suomen osuus luopumiskorvauksista on 50 miljoonaa euroa, josta noin viisi miljoonaa euroa menee viljelijöille ja juurikastuotantoon osallistuville koneurakoitsijoille. Loput noin 45 miljoona saisi tanskalaisen Daniscon 80-prosenttisesti omistava Säkylän sokeritehdas, jos sen toiminta lopetetaan."
Euroopan unionin komission nettisivuilta voi käydä lukemassa mitä mieltä maatalouskomissaari on elintarvikeomavaraisuudesta, kansallisista tuista ja maataloustukiaisista:
Mariann Fischer Boel totesi: ”On ilahduttavaa, että ministerit hyväksyivät nämä tärkeät rakenneuudistusrahastoa koskevat muutokset. Rakenneuudistusrahasto on uudistuksen avaintekijä, joka tarjoaa taloudellisia kannustimia yrityksille, jotka eivät pysty kilpailemaan alhaisemmilla hinnoilla. Uskon, että tänään hyväksytyt muutokset kannustavat yhä useampia yrityksiä luopumaan kiintiöistään. Kehotan niitä käyttämään tätä tilaisuutta hyväkseen. Hintojen laskiessa kilpailu kiristyy. Vuoden 2010 jälkeen ei ole enää taloudellisia varoja tukea tuottajia, joiden on poistuttava alalta.”
Vakavin kysymys kuuluu koskeeko tämä linjaus muutakin komission maatalouspolitiikkaa? 141 tukea, maitoa yms. yms. ??? On selvää, ettei Suomi kykene millään tuotantolinjalla ilman tukiaisia kilpailemaan eteläisempien tuottajamaiden kanssa, joten se joutaa "luopumaan kiintiöistään"? Tämäkö on se tavoite?
Ensimmäisessä kappaleessa kerrot olevasi "periaatteessa" vapaiden markkinoiden kannattaja. Kaksi seuraavaa kappaletta kertovatkin sitten upeasti miten asian laita käytännössä on. Käviköhän kirjoittaessa mielessä kuinka selkärangattoman kuvan tämä antaa?
EU:n maataloustuet ovat suunnitelmatalouden rumimpia muotoja, jotka aiheuttavat jatkuvasti lisäkustannuksia kaikille. Sen lisäksi, että kansalaisten varoja röyhkesti ryöstetään viljelijöille, haittaavat tuet kehittyvien maiden maatalouden kehittymistä. Tämä puolestaan nostaa paineita nostaa kehitystukea, joka on taas pois velkaisen kansan kassasta.
Itse olen Alexin kanssa samaa mieltä ruoan strategisesta luonteesta. Toki Suomessa saa vapaasti kannattaa maatalouden lopettamista ja siirtymistä globaaliin markkinatalouteen elintarvikkeiden hankinnassa. Mutta minun käsityksen demokratiasta tarkoittaa, että tämän luokan kysymys pitää päättää Suomen kansan valitsemassa eduskunnassa. En minä sitä hyväksy, eikä se ole edes EU:n periaatteiden mukaista, jos tällainen ratkaisu Suomelle sanellaan neuvoston enemmistöpäätökselleä komission ehdotuksesta ja sen aploodien säestämänä.
Tervetuloa Hämeenlinnaan Alex. Oletko Hämeenlinnan vierailusi aikana "kenttäväen" tavattavissa ?