Niin paljon, mutta...
...silti niin vähän. Siinä tämä päivä pähkinänkuoressa.
Päivä alkoi päätteen äärellä kello 7.30. Pressiaamaisella puhuimme sokerista, budjetista ja lobbaamisesta. Olisi ehkä pitänyt myös keskustella siitä, että myöhästelevistä junista saa tulevaisuudessa saada korvausta. Kiitos EU.
Päivän parhainta antia oli Ilkka Herlinin ja Anna Kotsalo-Mustosen vierailu Itämeriryhmässämme. Ilkka ja Anna olivat parlamentissa lobbaamassa puhtaamman Itämeren puolesta. Erittäin onnistunut vierailu. Ammattimaista lobbaamista.
Kyösti Virrankoski opasti budjettikysymyksissä. Juttelimme Itämereen liittyvistä pilottiprojekteista. Hyvältä näyttää kyllä sieltä jotain on tulossa. Itämeri kiittää.
Äänestysten jälkeen lounastin Simon Morduen kanssa. Hän on komissaari Verheugenin kabinetin jäsen. Juttelimme tavaroiden vapaasta liikkumisesta...ja maratoneista. Hän vetäisi Brysselin 20 km aikaan 1h10min! Edellinen maratoni meni 2h39min. Respect!
Tsekin TV-haastattelun jälkeen osallistuin valiokuntien puheenjohtajien kokoukseen. Sisämarkkinavaliokunnan varapuheenjohtajana tuurasin puheenjohtajaamme Arlene McCarthya. Valiokuntien puheenjohtajat kiistelivät mille valiokunnalle kukin raportti kuuluu. Kädenvääntö muistuttaa ministeriöiden välistä valtataistelua...
Seuraavaksi poliittisen ryhmämme keskustelu Euroopan parlamentin paikkajaosta. Pidän pitkän ja tunteellisen puheen pienten maiden asemasta. Sali on hiirenhiljaa. Saan tukea, enkä vain pienten maiden edustajilta. Auttaako tuki. En tiedä.
Annan haastattelun lobbauksesta. Annan sen uudestaan, koska nauhuri ei toimi ensimmäisellä kerralla.
Lähden lenkille avustajani Tuomas Rautasen kanssa. Vuorossa on 10 kertaa 1000 metrin vetoharjoitus. Neljän minuutin kilometrejä. Parin minuutin hölkkää ja taas menoksi. Saldona 1h 15min lenkki. Kroppa kiittää.
Suihku ja sen jälkeen kollegani Christell Schaldemosen järjestämälle illalliselle. Erinomainen tilaisuus. Sali täynnä asiantuntijoita ja meppejä.
Kello on 23.00. Nyt hotellille nukkumaan.
Tuli kai tehtyä paljon, mutta päivän päätteeksi se tuntuu niin vähältä...kun on puhunut rakkaittensa kanssa vain puhelimitse.
7 kommenttia
Herraisä! Suutarin lapsilla ei todellakaan ole kenkiä. Jopa päivystävät lääkärit voivat tukeutua työaikadirektiiviin ja rekkamiehetkin velvoitetaan nokkaunille muutaman tunnin ajamisen jälkeen. Mutta, europaralamentaarikkojen avustaja laukkaa ylipitkän päivän päätteeksi työnantajansa perässä sydän kurkussa pitkin Strasbourgin kujia ;-)
Sokerista sanoisin sen verran, että Sirkka-Liisa Anttila on siellä puolustamassa suomalaisen sokerin tuotantoa. Saa nähdä, miten käy.
Itse olen sen verran suomalaisen maaseudun puolella, että toivon mukaan Suomessa vielä sokerijuurikasta viljellään jatkossakin.
Täytyy vielä katsoa tarkasti mitä Brysselissä sovittiin, mutta ainakin aamun lehtien perusteella eilinen päivä on koko Suomen EU-historian mustin hetki. Tästä edespäin on syytä vakavasti kysyä mitä hyötyä Suomelle on noudattaa unionin päätöksiä ylipäätään?
Voisimmeko oppia jotain näistä mustista hetkistä? Miksi meille käy näin? Emmekö osaa puolustaa omia etujamme? Miksi noudatamme aina kaikkia ohjeita niin tarkasti, jos lopputulema on surkea? Tiedätkö sinä. Alex?
Hei Kaikki - otetaan ihan iisisti sokerin kanssa. Katsotaan nyt mitä päätös tarkoittaa ja mitä seurauksia sillä on. Malttia.
Niin, että otetaan iisisti vaan ja kiitetään, kun joka asiassa jyrätään yli mennen tullen!
Tarkoitukseni ei ole kehua vain itsestään selvyyksillä. Tuo kolumnisi 21.9. Nykypäivässä oli kuitenkiin jälleen erittäin hyvä kirjoitus koskien mm "suomettumista".
Jatka vain rohkeasti valitsemallasi tiellä niin kyllä vähitellen muutkin huomaavat että voi olla rohkeastikkin eri mieltä.
Tsemiä!