Liian lujaa
Aina välillä on sellaisia päiviä, että huomaa menevänsä liian lujaan. Tänään oli yksi niistä.
Normaalisti maanantait ovat suhteellisen rauhallisia päiviä. On aikaa lukea ja kirjoitella.
Tänään meillä oli valitettavasti liikaa agendalla. Oli vain pakko hoitaa juttuja pois päiväjärjestyksestä. Ei ole kiva kun tuntee olevansa kuin liukuhihnalla tapamisesta toiseen.
Paradoksaalisinta oli, että meillä oli kolme tapaamista lobbareiden kanssa, jotka tulivat lobbaamaan lobbaamisesta...Yksi heistä oli sitä paitsi huono lobbaamaan.
Muuten lobbausraportti etenee ihan hyvin. Meillä on nyt auttamassa kaksi uutta virkamiestä. Loistotyyppejä molemmat.
Muut tapaamiset liittyivät raporttiini vastavuoroisesta tunnustamisesta. Siinäkin edetään aikataulussa. Muutosehdotusten deadline on 11.10. Tavoitteena äänestää sisämarkkinavaliokunnassa marraskuussa tai viimeistään joulukuussa. Näin ollen voisimme viedä raportin täysistuntoon tammikuussa.
Osallistuin myös tunnin verran Iltalehden keskustelufoorumiin. Ei ehkä välttämättä maailman helpoin formaatti, mutta kyllä se siitä. Kyseessä on kokeilu ja huomenna kokeilemme uudestaan.
13 kommenttia
Buenos tarde Alex!
Lobbauksella yleisesti ottaen on kansan parissa aika huono kaiku, kuten joskus aikaisemmin kirjoitin, lobbari ei edusta demokratiaa vaan aina tiettyä tahoa. Kirjasin muistiin vuosi sitten (25.8.06) Euroopan talous- ja sosiaalikomitean jäsenen Leila Kurjen (STTK) Vieraskynä Hesarissa: "Selkeät Eurooppalaiset arvot: ihmisoikeudet, ihmisarvon kunioittaminen, demokratia, työmarkkinaosapuolten vuoropuhelu, tasavertaisuus, yhteisvastuu, sosiaalinen oikeudenmukaisuus."
Onko Alex Leilan luettelo arvoista vedenpitävä? Puuttuuko jotakin, onko painotuksessa näkemyseroja, muuttuuko painotukset jne...?
Mitääh?! Siis eivätkö kansalaisjärjestöt T. Viitaluomen mielestä ole osa demokraattista prosessia? Tulitko ajatelleeksi, että Brysselissä lobbaavat esimerkiksi opiskelija-, ympäristö-, ihmisoikeusjärjestöt sekä esimerkiksi Roomalais-Katolinen Kirkko. Myös yksittäinen kansalainen voi lobata (eli toisin sanoen yrittää vaikuttaa päättäjiin.). Ei siihen mitään suurta voitelukoneistoa tarvita. Tähänhän edustuksellinen demokratia nojaa vaalien välillä. Vai pitäisikö kenties siirtyä sellaiseen poliittiseen järjestelmään, jossa kansalaisen ainoa tapa ottaa osaa poliittiseen keslusteluun on käydä kerran neljässä vuodessa äänestyskopissa?
Totta on, että lmyös iike-elämän edustajat kertovat näkemyksiään poliitikoille ja virkamiehille. Jos näin ei tapahtuisi, mistä hiivatista esim. Alex hannkisi taustatietoa sisämarkkinoita koskevien näkemystensä tuoksi? EU -instituutiot (toisin kuin esimerksiksi suomalainen virkamieskunta) rohkaisee voimallisesti kaikkia niitä tahoja joita kulloinenkin lainvalmistelu koskee kertomaan päätöksentekijöille kuinka lain voimaantulo vaikuttaisi kansalaisten ja yritysten elämään. Millaisia direktiivejä meille syntyisi, jos lobbarit menisivät lakkoon??
Hyviä kysymyksiä tässä keskustelussa... :)
Itse pohdiskelen seuraavia:
1) Onko lobbaaminen entistä tärkeämpää tänä päivänä?
2) Miten lobbauskäytäntöjä voisi kehittää mepin infoähkyn helpottamiseksi?
Toki avoimessa kansalaisyhteiskunnassa pitää kaikilla olla oikeus tasapuolisesti saada esittää näkemyksensä. Mutta ei jonkun teollisuuseuran tms. jäsenmaksu voi tarkoittaa automaattisesti audienssia kansanvallalla valittujen päättäjien luo. Luulisin, että suurin osa nk. lobbareiden viestistä on aivan julkista tietoa ja lobbaus lähinnä omien ennestään tunnettujen yhden asian näkökulmien ylikorostamista. Kysynkin niin päin että kuka ottaa vastuun lobbarien lupauksista, esim. kun Suomen emu-ratkaisun kylkiäisiksi luvatut suurinvestoinnit jäivät tulematta?
Selkeät pelisäännöt lobbaamiselle pitää toki olla, mutta ei pilkkua viilaten. Lobbareitten keskinäinen kilpailu hoitaa lopun sääntelyn. Ja fiksulle päättäjälle lobbarit ovat oivallisia työkaluja, sillä aina sitä oppii uutta.
"Kysynkin niin päin että kuka ottaa vastuun lobbarien lupauksista -- ?"
Tästä kysymyksestä nousee esiin kysymys: Miten lobbareiden toiminnan laadusta huolehditaan? Riittääkö pelkkä kilpailuttaminen?
Käsitykseni mukaan toiminnan laatua nostamalla saatetaan helpottaa myös meppien kuormittumista infoähkyyn. Mitä mieltä olet? Millaisia lobbauskäytäntöjen muutoksia tämä vaatisi?
Vai ollaanko lobbauskäytänöissä jo edellä aikaa?
* * *
"Ja fiksulle päättäjälle lobbarit ovat oivallisia työkaluja, sillä aina sitä oppii uutta."
Näkemykseni mukaan mepin on tärkeää myös miettiä, minkä laatuista tietoa hankkii suuresta informaatiomassasta.
* * *
Lähtökohtaisena kysymyksenä nousee mieleen, mikä on lobbaamisen merkitys tänä päivänä verrattuna esimerkiksi vielä 70- tai 80-lukuun?
Eikös se Lasse Lehtinen niin ole, että poliitikko kantaa vastuun siitä kenen juttuja kuuntelee ja mihin niistä uskoo? Virkamieskunnallakin luulisi jonkinmoisen ennakkosensuurin ja propagandasuodattimen olevan paikallaan. Pointtisi on kuitenkin loistava.
Nykyään näkee paljon sitäkin, että edunvalvontaa hoidetaan mielummin mediapaineen kautta kuin dialogilla lainsäätäjien kanssa. Harva se päivä, kun joku EVA.n tms tutkimus nostattaa suuria otsikkoja ja sitä sitten poliiitikot referoivat kuin jumalan sanaa.
Hei kaikki,
Tässä muutamia aikaisempia ajatuksiani lobbauksesta:
Blogimerkintä 2.7.:
http://www.alexstubb.com/fi/index.php?trg=diary&id=897
European Voice kolumni englanniksi:
http://www.alexstubb.com/fi/index.php?trg=publication&id=8&item=344
MEP-kynä kolumni suomeksi:
http://www.alexstubb.com/fi/index.php?trg=publication&id=&item=348
Alex
Kiitos lähteistä, Alex. Ne avasivat mukavasti perspektiiviä lobbaukseen. Nyt on ajatus vähän kirkkaampi.
On tosi innostavaa vierailla täällä toisen alan näkökulmasta. Toisaalta oppii paljon uutta, toisaalta huomaa eri näkökulmien rajallisuuden.
Ehkä liian harvoin pysähdymme ajattelemaan, että katsomme maailmaa vain omin silmälasein...
Mahtavaa! Lobbauksesta puhutaan nyt muuallakin mediassa...
Millä perusteella Satu Hassi pitää Kokoomuksen käsitystä lobbauksesta kaunistelevana?
Hei Alex,
Kiitos lähteistä. Olen näkemyksestäsi samaa mieltä. Tuolla tavoin itsekin olen eri tehtävissäni tapaamiini etujensa valvojiin suhtautunut. Lähestymistapa on aivan luonnollinen. Samahan se on ihmissuhteissa. Kaikilla meillä - valehtevat, jos muuta väittävät - toimintaamme ohjaa oma etu. Eikä siinä ole mitään vikaa, kunhan kunnioitetaan sitä, että toisten oma etu saattaakin olla vastakkainen.
Satu Hassi ja muut äärivasemmistotaustaiset vihreät antavat Suomessa lausuntoja Stubbin naiviudesta. Minä kutsun Stubbin näkemystä fiksuksi realismiksi. Sääntelyllä ei synny muuta kuin turhaa paperinpyörittelyä.
Olen itsekin sitä mieltä, että liika sääntely on aika hurjaa...
Näkemykseni mukaan enemmän mahdollisuuksia luotaisiin tänä päivänä sääntelyä madaltamalla niin politiikassa kuin esimerkiksi oppimisympäristöjä kehitettäessä.
Tuttu tunne. Joinain päivinä moposta ei tunnu löytyvän käsijarrua ja sitten illalla päässä pyörii karusellia tuhat ja yksi keskenjäänyttä proggista.
Sitten lobbauksesta. 'Vanhana' lobbarina olen ehdottomasti sitovan lainsäädännön kannalla. EU:ssa tarvittaneen jonkinasteinen lobbaus-skandaali, että edunvalvonnan ABC saa lainvoiman. Tällaista skandaalia taas EU ei nyt poliittisesti tarvi. Ei varsinkaan Parlamentti(!). Tämä jyrkähkö kantani ei ollenkaan tarkoita, ettei EU -lobbaus olisi suhteellisen hyvissä kantimissa. Oman kokemuksen mukaan suurin osa lobbareista on hyvinkin suoraselkäisiä ja ymmärtävät kuinka tärkeä osa toimivaa demokratiaa heidän työnsä on.
On kuitenkin monta vahvaa syytä kannattaa sitovia sääntöjä EU -lobbaukselölle:. Tässä niistä tärkeimmät 1.) sanalla lobbari on jo nyt kyseenalainen kaiku. Tämä harmittaa. 2.) Kaikissa EU -maissa (esim. Bulgaria ja Romania) lobbauksen ja korruption väinen ero ei ole täysin selvä.
P.S. Kävin myös vilkaisemassa IL:n keskustelua. Johtuukohan nimimerkin taakse kätkeytymisestä vaiko iltalehtien lukijakunnasta, että kommenttien taso oli vähän sitä sun tätä. Forza con te Dr. Stubb!