Sunnuntaina 16.9.2007    5 kommenttia

Snälla Vadelmavenepakolainen

Siitä onkin jo aikaa kun viimeksi kirjoitin kirjoista. Seuraavassa kaksi lyhyttä kirja-arvostelua, ensimmäinen suomeksi ja toinen ruotsiksi.

Kolmisen viikkoa sitten luin Miikka Nousiaisen esikoisromaanin, Vadelmavenepakolainen. Kirja on erinomainen ja voin suositella sitä lämpimästi.

Nousiainen kertoo tarinan Mikko Virtasesta, jolla on pakkomielle. Hän haluaa olla syntyperäinen ruotsalainen - moderni, pehmeä ja ymmärtäväinen.

Virtanen jumaloi kaikkea ruotsalaista ja lähes kaikkia ruotsalaisia, tai ainakin niitä, jotka vannovat kansainkodin sosiaalidemokratian hyvyyteen.

Tarina lähtee liikkeelle 19.12.2002 ja loppuu 12.4.2010. Siihen väliin mahtuu tukku tositapahtumia ulkoministeri Anna Lindhin murhasta Tsunamiin.

Nousiainen käsittelee suhdettamme rakkaaseen naapurimaahan realistisen humoristisella otteella. Mikään ei ole tabua. Kaikki pienimmätkin kompleksimme käydään läpi. Jos ei kirjan aikana röhötä ääneen, niin kannattaa huolestua...

Kirjan parasta antia on ruotsalaiset terapiasessiot Tsunamin ympärillä, yksityiskohtaiset kuvaukset Ruotsin saavutuksista sekä ylipäätään kaikki kuvaukset ruotsalaisuudesta. Välillä menee tietenkin överiksi, mutta se onkin kirjailijan tarkoitus.

Parempaa kuvausta ruotsalaisuudesta (ja osittain myös suomalaisuudesta) saa hakea. Toivon, että kirja käännetään mahdollisimman nopealla aikataululla sveamamman kielelle. Siitä tulee taatusti hitti Ruotsissa.

Esikoiskirjailijana Nousiainen muistuttaa Juha Itkosta. Hänenkin ykkönen (ja kakkonen) oli loistava. Viime viikolla ilmestynyttä kolmosta en ole vielä saanut käsiini.

Härom veckan läste jag Stefan Einhorns Konsten att vara snäll. Jag gillade boken skarpt och kan rekommendera den varmt. Boken har även översatts till finska (Aidosti kiltti). I Sverigehar boken sålt mer än 120 000 exemplar.

Begreppet "snäll" kopplas ofta till egenskaper som dumhet och naivitet. Einhorn ger ordet en helt anna mening. Enligt honom "är en snäll människä en individ som lever med etiken i sitt hjärta. Den snälla människan är minst av allt dum, tvärtom mycket klok, eftersom hon har förstått att det vi gör för aandra gör vi också för oss själva".

Jag gillar Einhorns tes. Jag vill tro på den, och jag tror på den. Snällhet är det största vi kan erbjuda vår omvärld - och oss själva. Man lever ett lyckligare liv om man är snäll.

I boken talar Einhorn om falsk och äkta snällhet. Han lägger också fram argument för varför det lönar sig att vara snäll.

Einhorn är professor och ordförande i etikrådet vid Karolinska Institutet i Stockholm. Han jobbade i flera år som läkare. Boken är präglad av praktiska exempel, vetenskapliga studier och anekdoter.

PS. Ensi viikolla osallistun päivittäin tunnin verran Iltalehden nettikeskusteluun. Osallistu sinäkin.


5 kommenttia

Sunnuntaina 16.9.2007 klo 22:24
Pia Niilekselä

Olipa "aidosti kilttiä" antaa tilaa välillä kirja-arvosteluille.

Taitaa lääketieteen opiskelijoiden oppimista koskevat tutkimustuloksemmekin olla "aidosti kilttejä", koska keräsimme vähän aikaa sitten aineistoa myös Karolinskasta.

Onpa upea tuo epäitsekkyyden uusi nimeäminen... Täytynee lukea - vaikka molemmat kirjat.

Sunnuntaina 16.9.2007 klo 22:29
Kari Rajala

Entä oma kirjaprojektisi "The EU: How does work?" -kirjan toinen, uudistettu painos?

Kesäkuun 28. päivä merkinnässä kirjoitit, että se ilmestyy syksyllä. Onko tarkemmasta aikataulusta vielä tietoa?

Kirjavinkki EU:hun liittyen. Pidemmän katsauksen Eurooppa-aatteeseen voi lukea Erkki Toivasen "Eurooppalaisuuden rajoilla" -kirjasta. Luin sen pian ilmestymisen jälkeen pari vuotta sitten ekan kerran ja aloittelin eilen uudestaan. Nyt se on saatavissa myös pokkariversiona.
http://www.otava.fi/kirjat/pokkarit/?book_id=3359&subcategory_id=27
Suosittelen blogin lukijoille, jos ette ole vielä lukeneet.

Sunnuntaina 16.9.2007 klo 23:31
Alex Stubb

Kari - oikovedosten deadline 21.9. Ne näyttävät hyväältä. Oxford University Pressin mukaan kirjan virallinen julkistamiskuukausi on tammikuu 2008. Toivon saavani sen käsiini jo ennen sitä.

Torstaina 20.9.2007 klo 23:12

En ollut aivan yhtä jakamattoman ihastunut tuohon Nousiaisen esikoisromaaniin. Liikaa rekvisiittaa ja välillä liiankin yliampuva. Mutta ehkä en täältä Ruotsista käsin ja Ruotsin(kin) kansalaisena osaa arvostaa suomalaista huumoria? Kirjoitin kirjasta blogissani otsikolla Vadelmaveneellä sinne missä meitä ei ole.

Perjantaina 21.9.2007 klo 6:32
Alex Stubb

Moi Kalle - kiitos kommentista. Ymmärrän täkysi. Kirja on kuitenkin tasapuolisesti yliampuva sekä Ruotsin että Suomen Suomen suuntaan. Siksi tietyt osiot pitää ottaa ripauksella suolaa. Itse huomaan nauravani eniten sellaisille jutuille, joissa jään itse kiinni omista hölmöistä ennakkoluuloistani. Niitäkin löytyi roppakaupalla Vadelmavenepakolaisesta.

Kävin katsomassa kotisivujasi. Erittäin onnistuneet! Lämpimät onnittelut. Monikelisyys toimii hyvin. Kävimme näillä sivuilla pitkän keskustelun kotisivujen monikielisyydestä tässä muutama viikko sitten.

Kirjoita kommentti