Meppikiertueella Turussa
Koneessa matkalla Helsingistä Brysseliin. Takana onnistunut meppikiertue Turussa. Avustajani Titta Andersson oli rakentanut erinomaisen ohjelman. Naantilainen Juha-Pekka Nurvala oli mukava matkaseuralainen.
Sain eilen illalla vielä kyydiin Hämeenlinnasta Turkuun. Pääsin pehkuihin sopivasti keskiyön pintaan.
Aamun aikainen nousu ei pahemmin väsyttänyt. Helsinki City maratonin jälkeen olen jatkanut, tai paremminkin lisännyt, lenkkeilyä.
Olen juossut tai käynyt kuntosalilla 5-6 kertaa viikossa. Treenimäärän nosto on tuonut mukavasti lisäenergiaa. Eilinen 13 kilometrin lenkki Vanajanlinnan maisemissa, syksyisen kirpeässä auringonpaisteessa, virkisti vielä aamullakin.
Juoksin myös Asuntomessun alueella. Näytti vielä hienommalta kuin messujen aikaan.
Päivän ensimmäisenä keikkana osallistuin Itämeren alueiden (BSSSC) panelikeskusteluun energiasta ja ilmastonmuutoksesta. Kerroin mitä EU:n saralla on saatu aikaan.
Sen jälkeen annoin haastattelun Turun Sanomille. Aiheena Suomen ulko- ja turvallisuuspoliittinen keskustelu. Kerroin mielipiteeni kiemurtelematta. Tulos löytynee huomenna Turun Sanomien kotisivuilta.
Haastattelun jälkeen avasin lukiokäyntien syyskauden. Kaksi mahtavaa kokemusta! Ensin Turun Norssi ja sen jälkeen Turun SYK.
Molemmissa tilaisuuksissa oli lämmin fiilis. Naurettiin paljon. Puhuja punastuu kun saa taputuksia ennenkuin on sanonut sanaakaan. Kysymykset olivat taas loistavia. Ei nuo kansainväliset testit voi ihan väärässä olla. Suomella on erinomainen koulujärjestelmä.
Lukioita kiertäessäni olen huomannut, että parhaimmat tilaisuudet ovat sellaisia, joissa opettajat antavat tilaa oppilailleen. Koulun keskiössä pitää olla oppilas, ei opettaja. Jos opettajat lähtevät mestaroimaan niin oppilaat menevät helposti lukkoon.
Viikonlopusta on tulossa rauhallinen. Peruspuuhastelua, Marimekon verhot kiinni tankoihin, löhöilyä ja pari lenkkiä. Eiköhän se siitä.
9 kommenttia
Moi,
meidän Turun normaalikoulu ei ole pelkästään IB lukio. Avustajanne ovat briiffanneet teitä huonosti.
Turun normaalikoulussa toimii monia eri kouluja, esimerkiksi opettajakoulu, lukio, IB-lukio, kansainvälinen koulu sekä perus ylä- ja alakoulu. Toivomme tarkkuutta tämän tasoisen "poliitikon" julkisissa internet blogeissa. Voisitteko korjata asian mahdollisimman pian. Kiitos etukäteen.
-lämpimät terveiset, aktivisteilta Hai ja Omar.
Moikka Hai ja Omar - paihottelut mokasta. Ei voi avustajia syyttä. Hyvin olivat taustoittaneet. Jostain syystä jäi vaan IB pyörimään ja vähän väsyneenä pistin blogin sisään myöhään perjantai-iltana. Korjaan ilman muuta. Oli muuten aivan loistava porukka! Hyviä kysymyksiä ja fiilis katossa alusta loppuun. Tuollaiset tilaisuudet ovat tämän ammatin parasta antia.
Turun Sanomista 15/9:
[i]"Stubb väittää myyttiä konsensuksesta ulko- ja turvallisuuspolitiikan uhkaksi
Europarlamentaarikko Alexander Stubbin (kok) mielestä näinä aikoina, jolloin Suomi valmistelee kauaskantoisia turvallisuus- ja puolustuspoliittisia selontekojaan, ei ole aika hehkuttaa konsensusta."[/i]
Jyri Häkämies eduskunnassa 13/9:
[i]"Totean tuossa puheessani, että hallitus valmistelee turvallisuus- ja puolustuspoliittista selontekoa, mutta ne, jotka odottavat suuria mullistuksia tuolta selonteolta tai Suomen tulevalta linjalta, tulevat pettymään."[/i]
Ministeri Pertti Salolaisen konkreettinen esimerkki kokoomuslaisesta ulkopolitiikasta oli myötämielisyys NRF-joukkoihin, joita ei tosin Natossa ole saatu kasaan, osallistumisesta (A-talk). Päätöksen myötäsukaisesta vastauksesta Natolle teki jo ulkoministeri Tuomioja yhdessä Ruotsin kanssa. Epäilemättä Tuomiojan alkunperin salassa valmistelema linjaus tullaan hallituksen selontekoon konsensushengessä liittämään.
Itse en löydä kysymyksiä, joissa hallituksen ulkopolitiikka, jota johtaa pääministeri sekä ulkoministeri, eroaisi tai sen pitäisi erota opposition käsityksestä Suomen Ulkopoliittisen Linjan perusfundamenteistä. Ja hyvä niin.
http://www.turunsanomat.fi/kotimaa/?ts=1,3:1002:0:0,4:2:0:1:2007-09-15,104:2:485834,1:0:0:0:0:0:
http://www.eduskunta.fi/faktatmp/utatmp/akxtmp/puh_47_2007_vp_2_10_10_p.shtml
Jaska (..ja sorry Alex, että taas jauhetaan ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa),
Saatan tulkita ajatuksiasi väärin, mutta mielestäni onnistunut poliittinen johtajuus edellyttää, että tietyssä asemassa olevilla ihmisillä (tässä tapauksessa esim. Halonen ja Niinistö) on vahva arvopohja ja visio siitä millaista maailmaa tässä halutaan rakentaa. Olet varmasti oikeassa siinä, että 'homo homini lupus' ja siitä johtuen olisi myönnettävä ettei tässä missään ihan pasifistisessa herrankukkarossa eletä. Edelläkävijöitä ja optimisteja on kuitenkin aina tarvittu (ja tällä en nyt viittaa erityisesti keneenkään nykypoliitikkoon).
Lempiesimerkkini on parinkymmenen vuoden takaa, jolloin monien monien 'realistien' keskuudessa vallitsi totaalinen sokeus sille, että Neuvostoliitto vaikutuspiireineen saatttaisi kohta romahtaa ilman aseellista kahnausta. Harvojen toisinajattelijoiden juokossa yksi 'utopisti' oli eräs vanhahko puolalaisheppu, joka taisi olla jollain tavalla osallinenkin tapahtumaan. Terveisinä Josif -sedälle tuonpuoleiseen, että "it did'nt really matter how many divisions the Vatican posessed". Kärjistäen siis; mitä iloa sellaisestakaan poliittisesta johdosta on, joka tytyy vain toteamaan sen minkä kaikki jo tietävät.
Uskon kuitenkin, että saatat kirjoituksellasi hakea sitä minkä perään minäkin usein haikailen; karismaattisempaa, visionääristä (poliitista) johtajuutta. Tässä yhteydessä kannttaa kuitenkin pitää mielessä se vanha tarina elefantista ja oravasta: pieni pärjää vaan älyllä ja nopeudella. Länsimaisen sivilisaation on vuosikymmeniä pitänyt rauhan syrjässsä niinkin pullamössönmakuinen ideologia kuin mukavuudenhalu. Eli, on katsottu tärkeämmäksi elää hieman kumarrellen kuin kuolla ylpeinä..
Voimme suomalaisina olla todella ylpeitä kansainvälisten vertailujen kärkipaikasta oppimistuloksissa. PISA:n tulokset ovat hyvä markkinointikanava suomalaiseen kulttuuriin ja koulutusjärjestelmään. Seuraavat tulokset ilmestyvät joulukuun alussa (4.12.2007).
Mutta mistä johtuu, että noin 10-20% oppilaista (erityisesti pojat) menettää kiinnostuksensa oppimiseen peruskoulun aikana?
Miten voisimme luoda oppimiskulttuurin, joka tukee kaikkia opiskelijoita ja ohjaa heitä elinikäisen oppimisen tielle?
Jos nojaudumme olettamukseen siitä, että tekemämme työ on yhä enemmän työskentelyä tiedon ja sen kehittämisen parissa, riittääkö ainoastaan eliitin kouluttaminen työelämälle? Myös perinteisistä ammateista muun muassa siivoojan, sähköasentajan, maatalousyrittäjän, rekka-auton kuljettajan sekä ruokaloissa ja ravintoiloissa työskentelevien työnkuvat vaativat tänä päivänä tiedonkäsittelyvalmiuksia ja älyllisiä taitoja.
Miten suomalaista koulujärjestelmää siis pitäisi arvioida?
PISA:n tilastot kohdistuvat peruskoulunsa päättäviin oppilaisiin. Tämän lisäksi erityisiä haasteita löytyy myös ammatillisesta koulutuksesta ja yliopistoista unohtamatta peruskoulua edeltäviä järjestelmiä.
Hienoja käytännön ratkaisuja, pedagogisia innovaatioita ja tutkimustuloksia ollaan löydetty opettajien, tutkijoiden ja koulun ulkopuolisten tahojen vuorovaikutukseen perustuvista pitkän tähtäimen hankkeista. Niiden taustalla on laaja ja monimutkainen, perinteisistä käsityksistä poikkeava näkemys oppimisesta, tiedosta ja älykkyydestä.
PISA:n tulokset ovat hyvä markkinointiväline Suomelle. Ne ovat vaihtoehtoinen tapa lähestyä suomalaisen koulutuksen monimutkaista järjestelmää, joskin hyvin kapea tämän päivän haasteissa.
Kirjallisuus:
www.pisa.oecd.org
Hakkarainen, K., Lonka, K. & Lipponen, L. 2004. Tutkiva oppiminen. Järki, tunteet ja kulttuuri oppimisen sytyttäjinä. Porvoo: WSOY.
Hakkarainen, K., Bollström-Huttunen, M., Pyysalo, R. & Lonka, K. 2005. Tutkiva oppiminen käytännössä. Matkaopas opettajille. Porvoo: WSOY.
"Koulun keskiössä pitää olla oppilas, ei opettaja."
Hieno huomio, Alex! Sanotaan, että opettajan tai kasvattajan tärkein tehtävä on tehdä itsensä tarpeettomaksi.
Opettajan tilananto oppilailleen on välttämätöntä korkeammantasoisten ajattelun taitojen kehittymisen kannalta, mikä erottuu muun muassa oppilaiden asettamina laadukkaina kysymyksinä.
Toisaalta opettajan on osattava antaa tukea oikeaan aikaan. Hän ei voi jättää oppilaitaan heitteille. Jos opettajalla on käsitys, että oppilaat ovat entuudestaan itseohjautuvia, mitä tuolloin tekisimme opetuksella tai koulutuksella? Tämä on myös aikuiskoulutuksen ongelma. Ajattelemme, että "no, ainakin aikuiset ovat itseohjautuvia".
Myös businessmies tarvitsee oppimista tukevia rakenteita, jos aihealue ei ole hänelle entuudestaan omin. Esimerkiksi keksimäsi kolmen pääpointin esitys hyvillä esimerkeillä, keskustelulla ja huumorilla toimii tässä varmaan tosi hyvin?
Yllättävän paljon voimme oppia myös siltä vierustoverilta.
Näin näitä EU-asioitakin voidaan esimerkiksi oppia.
Olisiko blogiisi mahdollista saada RSS-syöte myös kommenttien osalle, kuten on esim. Hesarin
http://blogit.hs.fi/
ja Osmo Soininvaaran
http://www.soininvaara.fi/wordpress/
Worpressin pohjalle tehdyissä blogeissa?
Näin kommentointi edellispäivien aiheisiin jatkuisi ehkä pidempään ja heti näkisi, mihin kommentteja on tullut.
Kari - tsekkaan ja palaan asiaan.
Ei nyt suoraan liity aiheeseen (koska en ole vielä Turun sanomien juttua nähnyt), mutta ulko- ja turvallisuuspoliittiseen keskusteluun kuitenkin.
Mielestäni kaksi avainpelaajaa tässä keskustelussa on Tarja Halonen ja Sauli Niinistö. Siksi että heillä on paljon mielipidevaikuttamisen valtaa tavallisiin kansalaisiin nähden. Ja kansanhan pitää näissä asioissa olla suurten linjojen takana.
Mielestäni Halonen ei johda keskustelua (vaikka korostaakin aina johtavansa ulko-ja turvallisuuspolitiikkaa), vaan peesaa kansaa perässähiihtäjän tavoin. Hän maalailee kansalle kuvia siitä, millainen maailman PITÄISI olla ja tällaiset positiiviset toiveunet miellyttävät suuresti tavallista kansaa. Tai sitten hän keskittyy toissijaisiin yksityiskohtiin päätöksentekojärjestelmistä ja aikatauluista.
Niinistö taas puhuu mielestäni asioista tarkkailevasti ja pyrkii analyyttisesti hahmottamaan vallitsevaa TODELLISUUTTA. Hän ei kaihda maalata myös negatiivisia potentiaalisia skenaarioita, joihin pitää varautua. Kuka haluaisi ruususen untansa häirittäväksi syvän rauhan aikana?
Mielestäni myös jotkut toimittajat olettavat kyseisiä rooleja em. henkilöiltä, ehkä alitajuisesti. Ja se näkyy myös heistä tehdyissä haastatteluissa. Tuorein esimerkki YLE:n lauantaiseuraohjelmassa tällä ja viime viikolla (Halonen ja Niinistö vieraina vastaavasti). (http://areena.yle.fi/hae?pid=173757)
PS. Halonen muuten lipsautti em. ohjelmassa, että "ne, jotka ovat olleet tällaisen NOPEAMMAN eeee NOPEAN NATO:oon liittymisen kannalla" Siis ehkä hänkin on NATO:oon liittymisen, mutta hitaan liittymisen kannalla? Sitten kun joku muu on tehnyt ns. likaisen työn ja saanut kansan sille kannalle?