Loistavaa Jyri!
Meillä on kyllä mahtava blogiporukka. Ei tarvitse kuin mainita, että kirjoitan Häkämiehen puheesta huomisessa blogissa ja keskustelu lähtee heti täysillä liikkeelle. Mahtavaa! Kaikkien kannattaa lukea eilisen blogin erinomaisia kommentteja.
Tänään lähden liikkeelle muuntelemalla hiukan tuota Häkämiehen puheen niin sanottua kohukappaletta:
Suomi on turvallinen, sananvapautta kunnioittava demokratia. Silti Suomen ulko-, turvallisuus- ja puolustuspoliittisessa keskustelussa on kolme haastetta: keskustelun puute, keskustelun puute ja keskustelun puute. Ja tämä ei koske vain ammattilaisia, vaan meitä kaikkia.
Puolustusministeri Jyri Häkämiehen Washingtonissa pitämästä puheesta noussut kohu oli sekä surullista että nautinnollista seurattavaa. Surullista, koska harva keskittyi puheen asialliseen sisältöön. Nautinnollista, koska kerrankin uskalletaan keskustella ulko-, turvallisuus- ja puolustuspolitiikasta.
Luin Häkämiehen puheen tarkkaan ja kävin läpi suomalaisten lehtien pääkirjoituksia ja uutisointia. Näin otsikoitiin pääkirjoituksissa ja kolumneissa:
Kaleva: Venäjä, Venäjä, Venäjä. Helsingin Sanomat: Vaikeaa puhetta itse asiasta. Keskisuomalainen: Puolustusminsteri voimaili Washingtonissa. Ilta-Sanomat: Häkämies sanoo Venäjä, kun tarkoittaa Venäjää. Ilkka: Häkämies haastoi historian ja hallituksen. Pohjalainen: Turvallisuuspolitiikassa alkaa uusi aikakausi. Hufvudstadsbladet: Klarspråk i all ärä, men då bör analysen vara korrekt. Turun Sanomat: Kokoomus tarrannut empimättä Suomen ulkopolitiikan ohjaksiin. Lapin Kansa: Häkämies sanoi kuten asia on. Pohjolan Sanomat: Kokoomus vyöryttää ulkopolitiikassa. Aamulehti/Satakunnan Kansa/Lapin Kansa: Ministeri lausui V-sanan. Hämeen Sanomat: Sapelinkalistelulla ei voiteta mitään. Savon Sanomat: Turvallisuudesta saa puhua selkokielellä. Karjalainen: Häkämiehellä liikaa metrejä. Etelä-Suomen Sanomat: Sanankäyttö on turvallisuuspolitiikkaa.
Mielestäni Häkämiehen puhe on erinomainen analyysi Suomen puolustuspoliittisista ratkaisuista. Se on pedagoginen. En löydä siitä yhtään kohtaa, joka jollain tavalla poikkeaisi siitä mitä esimerkiksi puolustusvoimain komentaja Kaskeala tai ylipäällikkö Halonen on aiemmin Suomen puolustuspolitiikasta linjannut.
Puhe lähtee liikkeelle siitä, että Suomi on päätynyt kolmeen puolustuspoliittiseen ratkaisuun, jotka poikkeavat tämänhetken valtavirrasta:
1. Suomi panostaa edelleen aluepuolustukseen.
2. Suomessa on edelleen asevelvollisuus, ei palkka-armeijaa.
3. Suomi ei ole hakenut Natojäsenyyttä.
Sen jälkeen puheessa kerrotaan miksi ja millä tavalla Suomi on päätynyt näihin ratkaisuihin. Puheessa käsitellään esimerkkien kautta muun muassa Naton ja YK:n rauhanturvaoperaatioita ja EU-puolustuksen kehitystä.
Puhe avaa myös ikkunan valmisteilla oleviin ulko-, turvallisuus- ja puolustuspoliittisiin selontekoihin. Puhe on myös retorisesti hyvä, juuri sellainen, joka sopii amerikkalaiseen puhekulttuuriin.
Miksi puheesta sitten nousi niin kova meteli Suomessa (muualla sitä ei pahemmin noteerattu)? Mielestäni siihen oli kolme syytä:
1. Meillä ei olla totuttu suoraan puheeseen ulko-, turvallisuus- ja puolustuspolitiikasta. Yleensä puheet näistä aiheista ovat vähintään kryptisiä.
2. Harvat ovat lukeneet puheen kokonaisuudessaan. Monet vain kommentoivat Ylen radiouutisten juttua aiheesta.
3. Ulko-, turvallisuus- ja puolustuspolitiikalla tehdään nykyään myös politiikkaa, ja hyvä niin.
Julkisessa keskustelussa (ja myös meidän blogikeskustelussa) jakauduttiin kahteen leiriin. On niitä, jotka eivät pidä Häkämiehen puheen sisällöstä (retoriikasta) ja siitä, että se pidettiin Yhdysvalloissa. On taas niitä, jotka pitivät sen sisällöstä ja vähät välittävät missä se pidettiin. Itse kuulun tähän jälkimmäiseen ryhmään.
Minun on vaikea hyväksyä sitä impivaaralaista lintukotoajattelua, että suomalainen ei saa puhua Suomen ulko-, turvallisuus- tai puolustuspolitiikasta ulkomailla. Jos suomalainen ei sitä tee, niin kuka sitten? Luuleko joku tosissaan, että Suomen ulko-, turvallisuus- ja puolustuspolitiikkaa analysoidaan päivittäin rajojemme ulkopuolella? Tähän voi vielä lisätä, että Häkämiehen puheessa oli uutta vain se, että hän puhui selkokieltä.
Se, että oppositiopuolueiden "ei-maailmassa-ole-koskaan-mikään-muuttunut"-porukka nousee barrikaadeille on vielä ihan ymmärrettävää (ja toivottavaakin). Mutta se, että nuoremman sukupolven kansanedustajat marmattavat siitä, että Suomen ulko-, turvallisuus- ja puolustuspolitiikasta ei pitäisi ulkomailla puhua, on vähintäänkin eriskummallista.
En myöskään ymmärrä sitä ajattelua, että maailmantalouden muutoksiin pitää reagoida esimerkiksi innovaatiolla, innovaatiolla ja innovaatiolla (pääministeri Vanhanen) tai koulutuksella, koulutuksella ja koulutuksella (presidentti Halonen), mutta ulko-, turvallisuus- ja puolustuspolitiikan todellisista haasteista pitää olla hiljaa, hiljaa ja hiljaa.
Olen erittäin iloinen siitä, että keskustelu on lähtenyt oikein kunnolla liikkeelle. Omalta osaltani valmistelen aihepiiriin liittyvää laajempaa puhetta, jonka pidä 22. lokakuuta. Siitä enemmän tuonnempana.
37 kommenttia
Olisi varmaankin aiheellista selvittää, oliko Häkämiehen puheen painotukset yhteneväisiä virallisen ulkopoliittisen linjamme kanssa. Jos eivät olleet, tulisi ehkä myös selvittää, missä määrin ministerimme ulkomaiselle yleisölle esittämän puheen painotukset saavat poiketa Suomen virallisesta ulkopoliittisesta linjasta niin, etteivät ne riko tai niin ettei edes voida epäillä niiden rikkovan perustuslakimme henkeä.
Perustuslakimmehan mukaan ulko- ja turvallisuuspolitiikkaamme johtaa tasavallan presidentti yhteistyössä valtioneuvoston kanssa. Oma tulkintani on, että perustuslain mukaan ministerimmekin voi esittää ulko- ja turvallisuuspoliittiseen linjaamme uusia painotuksia, kunhan siitä on sovittu presidentin ja valtioneuvoston kanssa. Hyvät lukijat haluan erityisesti painottaa, etten väitä, että Häkämiehen toiminta olisi millään muotoa ollut perustuslain hengen vastaista. Mielestäni "käyttäytymissäännöt" olisi yksinkertaisesti hyvä selvittää myös suhteessa perustuslakiimme ja siinä määriteltyyn vallanjakoon niin, ettei ulkovalloille olisi epäselvää onko ulko- ja turvallisuuspoliittinen linjamme muuttumassa vai ei.
Täällä Alexin blogissa ulko- ja turvallisuuspolitiikasta on käyty mielestäni varsin paljon keskustelua, mutta näin ei ole ollut median suhteen, joka on suuressa määrin keskittynyt Nato-kysymykseen, valitettavasti. Saapa nähdä, muuttuuko keskustelu Häkämiehen puheesta nousseen hälyn myötä käsittelemään ulko- ja turvallisuuspolitiikkamme haasteita laajemminkin kuin vain Nato-USA-Venäjä -akselilla.
Onpa vesilasiin onnistuttu kaatamaan ylenmäärin vettä ja vielä hämmentämäänkin se.
Omasta vaatimattomasta ruohonjuuritasostani katsellen olen huolissani kärpänen/härkänen syndroomasta, johon jo viitataan Häkämiehen puheen osalta Venäjän Duumassa.
Vaikeita asioita voidaan (ja tulisi ajaa) ajaa taitavasti ja jopa tyylilläkin tavoitteisiin. Nyt vannotaan suorasukaisuuden ja "asioiden nimittäminen niiden oikeilla nimillä" jne. ajattelematta sitä loppuun saakka, ymmärtävätkö kaikki esim. retoriikan erilaisia painotuksia, puhumattakaan siitä, mistä näkökulmasta ja ilmansuunnasta kukin taho lukemaansa ja kuulemaansa kulloinkin tulkitsee.
Liian paljon paistaa tässä nyt lävitse kokoomuksen patoutunut tarve "olla aktiivinen" erityisesti juuri ulkopolitiikan vaikealla ja monisäikeisellä saralla.
Ehkäpä nykyisen hallituksen kaikkien ministerien kannattaisi keskittyä omaan tekemiseensä syvällisemmin. Valitettavasti ei Häkämiehen reippalilu sanallisen diplomatian saralla suinkaan ole tämän hallituksen ainoa "vasikat kevätlaitumella" riemastus.
Omasta mielestani Hakamiehen puhe oli kerrassaan loistava. Kaikkieivat tietenkaan ole itse puheesta taysin samaa mielta mutta mielestani Hakamiehen osoittama rohkeus on kunnioitettavaa. Itse puheen sisallosta sen verran etta olen Hakamiehen kanssa samaa mielta etta Venaja on Suomen turvallisuus-uhka numero 1 ja tulee luultavasti aina olemaan. Jo kyseisen asian takia minusta on loistavaa etta herra ministeri uskalsi nostaa asian poydalle. Kokonaan toinen asia onkin sitten etta jos hallituksen kanta on eri tai epaselva, niin onko oikein etta yksittainen ministeri menee laukomaan ulkomailla totuuksia jotka saavat muut maat ajattelemaan etta tama on Suomen virallinen linja.
Kannatin myos Halosen silloista puhetta YK:ssa jossa han kritisoi USA:ta ja sen laitonta sotaa Irakissa ja Afganistanissa. Vaikka monet ovatkin kyseisesta puheesta eri mielta, minusta jo se etta Halonen otti aktiivisen roolin ulkopolitiikassa oli kunnioitettavaa.
Nain on myos Hakamiehen puheen kanssa. Ja vaikka monet ovatkin kritisoineet molempia puheita, ja niiden sisaltoa, niin haluiaisin kuitenkin mainita etta vaatii aikamoista totuudenvaaristelya jos vaittaa etta 1)venaja ei ole suomen turvallisuuspoliittinen haaste numero yksi ja 2) etta USA:n sota Irakissa ei ole laiton ja etta USA ei Halosen puheen aikaan ollut johtava lansimaa joka kaytti (ja yha kayttaa) voimapolitiikkaa ulkomailla.
Mikko Paatainen
Ps. Opiskelen talla hetkella USA:ssa joten siksi minulta puuttuvat nappaimistosta suomalaisten aakkosten 3 viimeista kirjainta. Pahoittelen jos tasta aiheutuu haittaa
Puheen suurin merkitys on siinä, kuten Alex:in kirjoituksessaan mainitsi;että kerrankin jopa ulko-ja turvallisuuspolitiikasta puhutaan niiden oikeilla nimillä. Ja ennenkaikkea siinä, että se sai näin vilkkaan keskustelun aikaiseksi. Tälläistähän ei ole vuosikymmeniin tapahtunut.
Ei niinkään siinä, oliko se linjassa virallisen protokollan mukaan, taikka pidettiinkö se väärässä paikassa tai väärään aikaan.
Kun luin tuon Mihail Margelovin kommentin mtv3 uutissivulta
http://www.mtv3.fi/uutiset/ulkomaat.shtml/arkistot/ulkomaat/2007/09/560208
niin tuli mieleeni onko kolminkertaisessa uhassa nyt kyse siis toissavuotisista venäläisten lentokoneiden rajaloukkauksista vaiko Vaalimaan rekkajonoista. Muita turvallisuusuhkia ei Venäjältä mielestäni Suomeen ole kohdistunut, tätä valoa vasten veli venäläisen ihmetys on ymmärrettävää ja suomalaisen kannalta kiusallista. No tulihan selväksi Venäjän kanta Suomen Nato jäsenyyteen eli Venäjän mielestä näköjään ihan sama mitä Suomi tekee!
Rehellisesti on mielipiteenäni sanottava ettei kokoomusministerien toiminta ole oikein ollut onnistunutta hallitustyöskentelyn alkutaipaleella, toisella on inflaation syntymekanismi hakusessa ja toinen hakee paikkaansa milloin Afganistanissa tai Washingtonissa.
Toivottavasti toiminta paranee kun kokemusta karttuu.
Mielestäni puolustusministerin harkintakyky petti täysin. Tämä "Venäjä, Venäjä ja Venäjä" osoittaa täysin, että puolustusministerin ajatuksenjuoksu on suoraan kylmänsodan ajalta. Myös Moskovassa on kummasteltu puolustusministerin lausuntoa.
Miksihän Suomen kolme suurinta turvallisuushaastetta eivät olleet esimerkiksi Lasse Lahtisen mainitsemat "Kiinan varustautuminen, ilmastonmuutos ja USA:n ohjuspuolustusjärjestelmä" tai jotkut muut vastaavat. Mitenköhän olisi kommentoitu, jos puolustusministeri olisi jossain muussa maassa sanonut, että ”Suomen kolme tärkeintä turvallisuushaastetta ovat Yhdysvallat, Yhdysvallat ja Yhdysvallat. Eivätkä ainoastaan Suomelle, vaan meille kaikille.” Tämä olisi sitä paitsi pitänyt paikkaansa. Venäjästä valtiona ei ole uhkaa kenellekään.
Hei, tuo puhehan oli mainio! Kun nyt sain sen luettua läpi, ei voinut kuin miettiä: kukahan tämän kirjoitti; kyllä on osannut hyvin artikuloida ja tehdä puheesta tyylillisesti selkeän ja puheenpidon oppeja hyvin noudattavan. Kielellisesti myös hyvä; sopivasti toistoa ja teksti kulki selkeästi eteenpäin. Tätä tekstiä on hiottu pitkään ja hartaasti!
Puolustuspolitiikkaa kokoomuslaisesti; puoluepolitiikkaa, profiilin nostoa. Toki maailmaa uhkaa joka puolella tänä päivänä ilmastonmuutos, ekologisen tasapainon horjuminen vakavalla tavalla. Samoin Kiinan taloudellisen toimeliaisuuden kasvu ja sen tapa käyttää resurssejaan siinä kuin USAn voimapolitiikkakin. Mutta kun Suomessa on meneillään Nato-keskustelu ja uuden hallituksen alkutaival, on toki nyt otetut aiheet sopivampia niin aikaan kuin paikkaan nähden - kuin toki myös omiin tavoitteisiin suhteutettuina.
Itämeren tilaa ja ilmastonmuutoksen vakavuutta ei varmasti lasketa tähän kategoriaan kuuluvaksi; foorumi näille kysymyksille lienee jossain aivan muualla. Toivottavasti sekin löytyy ja saamme sen asian tapetille myös.
Se, että keskustellaan on hienoa! Tämä on uutta, erilaista. Herkullista, sanoisin!
Herra puolustusministeri oli täysin oikeassa, jätti vain turhat välivaiheet pois.
Olkoon ongelman alku ja juuri vaikka USA:n ohjuspuolustusjärjestelmä tai Kiinan varustautuminen, se ei poista sitä kylmää tosiasiaa, että loppujen lopuksi se on Venäjä, joka Suomea uhkaa. Suomen ei tarvitse liittyä mihinkään, tahi olla liittymättä Kiinan takia. Ilmastonmuutos turvallisuusuhkana on jo melkoisen kaukaa haettua, vaikkakin uhkana toki suurin. Kaikki tiet vie Roomaan, ja loppujen lopuksi Suomen turvallisuusuhka numero yksi on Venäjä.
Se on taas eri asia kannattaako karhua härnätä, kun se ainakin näyttää nukkuvalta.
Voi hyvät ihmiset, ulko-ja turvallisuuspolitiikan tematiikka on Jyri Häkämiehen kohua herättäneen puheen jälkeen ajautunut, ainakin tällä kielellä, jossainmäärin marginaaliin.
Elämme suurten muutosten aikaa.Tätä voidaan verrata ihmiskunnan 1700-luvun valistuksen askeleeseen. Ilmaston lämpeneminen, valtavat saasteet, eliöstön lajikirjon kiihtyvä kapeneminen, rikollisuus ja muut ihmisen aihettamat kädenjäljet on huomiotava ulko-ja turvallisuuspoliittisessa keskustelussa. Mitä sitten pitäisi tedä?
1. Fossiilisista polttoaineista luopumisen aikataulu ja aurinko-, vety-, vesi- ja tuulienergiaan siirtymiseksi
2. Arvojen uudelleen allokointi, kriittisiä arvoja mm. kilpailukyky, talouskasvu, sijoitetun pääoman tuotto, logistiikka, tulos
3. Sivistyksen päivittäminen
4. Uuden todellisuuden luomisen tabula rasa
Elämme suurten muutosten aikaa.
==============
And Finland still has not made the big changes. Still people are using the Soviet anti-American rhetorics and tend to be isolationalist on security issues. Some Finns look like a bunch of outdated hippies from the 1970s with a president to lead them.
Without snow and a heavy winter we would have had the SSR Finlandija from 1940 to 1991. Finland resembles the Netherlands in May 1940. "We are neutral - sleep softly" and in defence matters 150 years backwards.
Häkämies oli aamulla Karhuvaaran kynsissä Maikkarilla, ja kovilla olikin.
Minusta parasta haastattelussa oli, että Häkämies myönsi kolminkertaisen Venäjä-retoriikan olleen huonosti harkittu, eikä hän enää sellaista käyttäisi. Ja, että se käyttäminen oli vain ja ainoastaan hänen päätöksensä, josta hän nyt vastaa. Ei se myöntö aivan suoraan eikä kiemurtelematta tullut, mutta tuli kuitenkin sitten selkeästi, ja se oli huokaisun paikka sohvalla.
Haluan uskoa, että virheharkinnan myöntämisellä nyt pelastetaan puheen muu anti. Ja tärkein - ministerin uskottavuus.
Suomen Puolustusministeri esitelmöi oman hallinnonalansa vallitsevista perusteista, tulevaisuuden näkymistä ja suhteista muiden länsimaiden vastaaviin.
En lainkaan ymmärrä, mikä siinä puheessa - kun sen kokonaisuudessaan lukee - olisi erityisen ongelmallista. Ei Häkämies ole tässä itseään millään lailla nolannut toisin kuin esim. Tuomioja.
Venäjän osalta Häkämies yksiselitteisesti toteaa, että olisi typerää väittää Venäjän muodostavan perinteisen turvallisuuspoliittisen uhan Suomelle. Sen sijaan hän sanoo, että kaikilla rintamilla vahvistuva Venäjä on Suomelle paitsi mahdollisuus mutta myös vakava haaste.
Häkämiehen retoriikka oli aika kepeää, kuten monet tässä edellisessä ketjussa ovat todenneet. Lisäksi suloisesti ovat sekaantuneet sanat haaste ja uhka. Tuo "Venäjä, Venäjä, Venäjä" liittyi ilmeisesti oikeastaan tähän kohtaan puhetta.
"Our cooperation in defence procurement matters with the United States is extensive. We fly the F-18 Hornets, and we are now in the middle of the Mid-life Updates, MLU’s, for these fighters. There will also be discussions on other technology releases during my meetings in the Pentagon tomorrow."
Suomen ilmavoimat haluaa modernisoida Horneteja, mutta USA ei ole ollut halukas myymään uusinta tekniikkaa. "Russia, Russia, Russia" lienee ollut osoitettu USA:lle, jotta se olisi halukkaampi kaupankäyntiin. Miten Pentagonissa kävi? Siitä en ole nähnyt uutista.
Tarmo Viitaluoma on mielestäni oikeassa noiden uhkien kanssa.
Janille muistutukseksi, että kyllä ratkaisutaistelut käytiin kesällä 1944. Ei silloin lumesta apua ollut. Kyllä se lumi täällä Suomessa on talviaikaan.
Miksi Suomen rauhanturvapolitiikka on ollut menestyksellistä? Siksi, että siellä on ollut miehiä ja naisia, joilla on jokin siviiliammatti. He ovat olleet mukana rauhanturva-alueiden jälleenrakentamisessa. He ovat osanneet muutakin kuin kulkea luotiliivit päällä tuijottaen jatkuvasti kiväärin tähtäimeen. Miksi Häkämies ei tätä tuonut esiin puheessaan?
Alex on blogissaan hankalassa asemassa, sillä ethän sinä voi muuta kuin kehua kokoomusministereitä. Miten paljon pitäisi tyriä, että voisit moittia Jyriä? Miten suureksi pitäisi inflaation nousta, jotta oma väki voisi kritisoida valtionvarainministeriä?
Tänäänhän oli taas yksi Nato-kyselyn tulos Hesarissa. Tehty ennen tätä Häkämiehen aloittamaa keskustelua.
"Miten paljon pitäisi tyriä, että voisit moittia Jyriä? Miten suureksi pitäisi inflaation nousta, jotta oma väki voisi kritisoida valtionvarainministeriä?"
Erityisen hyviä kysymyksiä! Mihin perustuu Alexin toiminta?
Olli Kivinen tyhjensi pajatson tämän päivän Hesarissa, vai mitä?
Omasta mielestäni Häkämiehen puhe oli täyttä asiaa, mutta miksi hän peruutteli puheensa jälkeisessä haastattelussa? Olisi pitänyt linjansa ja sanonut saman tien, että Venäjän kehitys huolestuttaa suomalaisia.
Venäjä, Venäjä, Venäjä-keskustelu paljasti asian, joka oli kaikkien nähtävissä jo viime keväänä: hallituksen yhteispeli ei toimi ulkopoliittisissa kysymyksissä. Kokoomus haluaa rohkeampaa ulkopolitiikkaa, Vanhanen haluaa jatkaa SDP:n viitoittamalla tiellä. Tietä voidaan myös kutsua paasikiviläiseksi, eli kun mistään ei puhuta, kenenkään ei tarvitse huolestua.
Luulen, että jos Paasikivi eläisi, hänen linjansa olisi kuitenkin toisenlainen nyt kuin sotien jälkeisessä tilanteessa. Silloin hän lähti liikkeelle siitä, että koska Suomella ei ole merkittäviä liittolaisia, on tunnustetta geopoliittiset tosiasiat: Neuvostoliitto on lähellä ja sen kanssa on opittava elämään.
Nyt ei kuitenkaan enää eletä kylmän sodan vuosia. Maantiede ei ole muuttunut, mutta geopolitiikka on. Areenan pitäisi olla vapaa avoimelle keskustelulle, mutta se on Suomessa sula mahdottomuus, koska paasikivi on kuollut. Ei ole olemassa valtioviisasta isää, joka antaisi lapsilleen vapauden lentää pesästään ja elää omaa elämäänsä.
3 x Venäjä-keskustelu on myös paljastanut sen, kuinka kapeilla harteilla ulkopolitiikkamme on. Pääministeri on avainasemassa ulkopoliittisia linjanvetoja tehtäessä. Häneltä valitettavasti puuttuu tyystin näkemys siitä, mihin maailma on menossa. Siksi on hänen näkökulmastaan turvallisempaa ummistaa silmät maailmalla tapahtuneille muutoksille, ja todeta yksinkertaisesti, että 60 vuotta sitten valitulta linjalta ei ole syytä poiketa.
On varsin mielenkiintoista, että eduskunnan puhemies käyttää presidentin puheenvuoroja. Niinistö tuntuu olevan jonkinlainen varjo-presidentti, jota ei sido presidentti-instituution virallisuus ja "virallinen ulkopoliittinen linja". Ikävä juttu, että vaaleissa kävi kuin kävi.
Joka tapauksessa demareiden ajautuminen oppositioon on kuitenkin tuonut suomalaiseen ulkopolitiikkaan lisää pelivaraa. Toivottavasti tämä pelivara käytetään, eikä jälleen ajauduta "Saako ulkopolitiikasta keskustella"-keskusteluun.
En ole lukenut Häkämiehen puhetta, mutta haluan kommentoida yhtä viestinnällistä seikkaa: puheenkirjoittajien tulisi ainakin jollain tasolla osata ennakoida myös se, millainen nosto puheesta todennäköisesti tullaan tekemään. Juuri siksi, että suurimmalla osalla ei ole aikaa/mielenkiintoa lukea koko puhetta.
Kari Rajala: "Miksi Suomen rauhanturvapolitiikka on ollut menestyksellistä? Siksi, että siellä on ollut miehiä ja naisia, joilla on jokin siviiliammatti. He ovat olleet mukana rauhanturva-alueiden jälleenrakentamisessa. He ovat osanneet muutakin kuin kulkea luotiliivit päällä tuijottaen jatkuvasti kiväärin tähtäimeen. Miksi Häkämies ei tätä tuonut esiin puheessaan?"
Häkämies: "The term most often used for this activity within the EU is “crisis management”. It includes military operations but it emphasizes other tools: political, economic, and other non-military instruments."
....
Häkämies:"Despite their name, the Battle Groups are not meant for waging war. Their scope of tasks is the so-called “enhanced Petersberg tasks”. These tasks range from humanitarian support operations, search and rescue operations, as well as evacuation operations all the way to the separation of parties by force, if needed."
...
Häkämies:"One of the challenges is that we must clearly recognize that in most crises we need a comprehensive crisis management approach, and a mixture of different crisis management instruments. We will often need the military among them, but not necessarily always."
Laura Walinilta mielenkiintoinen pointti: Mikä on riippumattoman (?) median vastuu uutisoidessaan asioita, ja minkälainen on lukijan vastuu oman medialukutaitonsa suhteen.
Toimittajilla on halutessaan valta yhdistellä eri lauseita ja synnyttää alkuperäisestä poikkeavia mielikuvia. Kuten Häkämiehen puheen (äärimmäisen lyhyissä ja suppeissa) referaateissa on tehty: ..."meillä on syytä pitää ruuti kuivana..." ja "...Venäjä on Suomen ykköshaaste...".
Kari ja Pia - tapoihini kuuluu sanoa asiat suoraan. Tässä tapauksessa olen samaa mieltä Jyri Häkämiehen analyysin kanssa, ja siksi annan hänelle täyden tukeni. Jos olisin eri mieltä, niin sanoisin sen. Toivon, että tämä on myös näkynyt näillä sivuilla kun olen kehunut eri puoluetaustan omaavien henkilöiden näkemyksiä.
Yritän parhaani mukaan keskittyä siihen mitä on sanottu, en siihen kuka sen sanoi. Samalla myönnän ihan suoraan, että kyllähän sitä aina myös katsoo kuka on mitäkin sanonut ennenkuin lähtee itse laukomaan.
Lienee kuitenkin aika luonnollista, että olen samaa mieltä Kokoomuslaisen puolustusministerin kanssa. Olisinko puolustanut ex-ulkoministeri Erkki Tuomiojaa jos hän olisi sanonut saman Venäjästä Yhdysvalloissa? Takuulla, mutta kun hän ei koskaan sellaista sanoisi.
PS. Liisa Jaakonsaari (sd.) puhuu taas kerran asiaa. Tällä kertaa Kansan Uutisissa. Olen Liisa-fani!
Kiitos Pasi! Kun hän otti esiin suomalaiset rauhanturvaajat, niin olisi ollut hyvä ottaa esiin nimenomaan omat hyvät kokemuksemme, kun ne myös omien haasteiden osalta tuotiin esiin. Kuka kissan hännän nostaa, jollei...
Hyvä kuitenkin, että siellä oli nuo poimimasi näkökulmat EU:n kriisinhallinnan osalta. Siinä erityisesti amerikkalaisilla olisi paljon oppimista.
About Austria and NATO in The Economist
The two coalition partners publicly agreed to maintain the status quo on Austria's neutrality and national security doctrine, but continue to disagree on these issues nevertheless. An OVP reform group recommended abandoning Austria's neutrality and keeping NATO membership prospects open. A significant faction within the SPO, however, wants to remove the option of NATO membership from the national security doctrine.
====
Things can also work to the other side. Because of Alex contributing to the Economist I am now looking more and more in this interesting weekly. Although I ended my subscription to Suomen Kuvalehti after the events in May 2006 I still have a lot to read to learn languages with. I get 6 Polish news weeklies every week.
Häkämiehen puhe ja sen sytyttämä vilkas keskustelu tarjoilee huikean mielenkiintoisen näkökulman poliittiseen toimintaan ja ehkä siihenkin, milloin toiminnasta tulee poliittista. Ehkä joidenkin mielestä se on aina jollain tapaa poliittista.
Kiitos kaikille kirjoittajille rikkaasta keskustelusta. Sain taas uutta virtaa poliittisten kysymysten pohtimiseen, joiden äärellä olen lähes nolla.
Christian van Niftrikin ja Pasi Pekkisen kannanottoihin viitaten, ei ole helppoa oppia tarkastelemaan asioita irrallaan välittömistä havainnoista ja tulkinnoista. Medialukutaito ynnä muut joko-tai-ajattelua kehittyneemmät kriittisen ajattelun muodot ovat pitkän tähtäimen haasteita. Mielestäni todella tärkeitä taitoja kenen tahansa kannalta, ei vain ammattilaisten.
Taidolla nähdä asioiden taakse lienee tänä päivänä yhä keskeisempi merkitys erityisesti kansalaisen poliittisen toimijuuden kannalta ja toimijuuden kannalta yleisesti.
Tähän haasteeseen vastaamiseksi "Koulutus, koulutus ja koulutus" ja "Innovaatio, innovaatio ja innovaatio" voivat yhdessä olla vaihtoehtoisia avauksia, tosin eivät mitään itsestäänselvyyksiä.
Kiitos kuitenkin Häkämiehelle tällä kertaa ulko-, turvallisuus- ja puolustuspolittisen keskustelun avauksesta. Osallistuminen politiikkaan ei mahdollistuisi ilman kunnon keskustelua, eikä kriittisen ajattelun kehittyminenkään.
Habermasin jälkikaiuissa, jälleen.
Alex, toimintatapasi on mielestäni tullut hienosti esille. Omasta puolestani viittasin kysymykselläni yleisen tason pohtivaan kommenttiin, en välittömästi kyseenalaistaakseni toimintaasi ilman perusteita.
En tiedä mitä Kari ajatuksillaan tarkkaan ottaen tarkoitti, en pysty vastaamaan hänen puolestaan.
Ehkä en aikomuksistani huolimatta onnistunut ilmasemaan asiaani parhaimmalla mahdollisella tavalla. Anteeksi.
Hieman kärjistäen ja tulkiten voisi todeta Häkämiehen puheen herättäneen kansalaispiireissä kahtalaista tunnelmaa. Osan mielestä Venäjä on Suomelle turvauhka, osa taas katsoo, että ei ole. Itse olen jälkimmäisellä kannalla. Myös Häkämies on jälkipuheissaan näin selittänyt.
Puolustusministeri sanoi eilen ylen ykkäösaamussa valinneeensa puheen tyylin Venäjän osalta huonosti. Tästäkin olen sotaministerin kanssa tismalleen samaa mieltä.
Kari Rajala kysyi yllä aiheellisesti myykö USA vihdoinkin Suomelle kaivattua päivitettyä aseteknologiaa Hornetteihin. Ykkösaamun haastattelussa ministeri Häkämies myönsi, että tällaisia myönteisiä tuliaisia ei ollut tuomisina. Ohessa linkki ohjelmaan:
http://areena.yle.fi/toista?id=812248
Ulkoministeri Kanerva niputti puolustusministerin esiintymisen vanhasuomalaisella harkinnalla. Kokoomuksen Verkkouutiset kertoo:
"Lause oli Kanervan mukaan epäonnistunut, koska se antaa aiheen väärille mielikuville ja tulkinnoille. Haaste muuntuu ihmisten mielissä uhkapilveksi.
- Verbalistiikka petti, Kanerva kuittasi. Hän itse sanoisi, että Venäjä on realiteetti.
...
-Jos Venäjä kokee, että heitä ollaan enemmän tai vähemmän eristämässä kansainvälisessä yhteisössä, ei Suomi saa löytyä tätä työtä tekevien maiden joukosta."
Laura Walin on oikeilla jäljillä todetessaan ettei useimmilla ole aikaa/mielenkiintoa lukea koko puhetta.
Pidän erityisen valitettavana, että tämä ajan/mielenkiinnon puute tuntuu vaivaavan myös eräitä puhetta uutisoivia toimittajia. Juuri uutisten kauttahan kansalaiset (medborgare) muodostavat käsityksen ministereiden ja muiden tekemisistä, ei niinkään alkuperäisten lähteiden perusteella. En suinkaan ole itse tutustunut kovin laajasti aihetta käsitteleviin uutisiin (miksi olisin? luinhan itse puheen), mutta kovasti tunnutaan takertuvan noihin muutamaan kohtaan puheessa, ruotimatta kokonaisuutta. Luettuanne puheen ja keskusteltuanne siitä, vastaako tämä lyhyt uutinen kenties käsitystänne sen sisällöstä?
http://www.yle.fi/uutiset/haku.php?action=page&id=259444&search=h%E4k%E4mies
Ehkäpä nopeus on sittenkin uutisoinnissa tärkeintä. Ikävää on, että kansakunta ei tule muodostaneeksi käsitystään tapahtumista edes auttavasti tosiasioiden perusteella. Pahoittelut tästä aiheen viereydestä, olen vain jo jonkin aikaa ollut todella pettynyt suomalaiseen journalismiin. Mitä virkaa on sananvapaudella, jos sitä ei käytetä meidän yhteiseksi parhaaksemme?
Niin kävi, kuten pelkäsin. Häkämiehen turvallisuuspoliittinen 'kurvit suoraksi' -avaus ei onnistunut herättämään keskustelua itse asiasta, eikä liioin upottamaan kengänpohjilta maistuvaa stasi -jankutusta. Harmi.
Eilisistä hapahkoista pohdinnoistani huolimatta, tahdon uskoa hyviin tarkoitusperiin. Ehkä puolustusministerin pitämän puheen (kirjoittajan) jalo tarkoitus oli ampua lähtölaukaus ulko- / turvallispoliittiselle keskustelulle hyvissä ajoin ennen selonteon julkistamista. Tämän tuo mystinen jenkkiretoriikan akrobaatti (heidät voi Suomessa laskea yhden käden sormin) päätti tehdä hirvikiväärillä..
Nyt vain kävi niin, että joudumme jo kolmatta päivää seuraamaan median epätoivoista yritystä todistaa Häkämiehen ulostulon skandaaliarvo. Vielä kaikki takarivin siltarumpupoliitikot eivät ole päässeet fariseustelemaan, että "henkilökohtaisesti en ihan valistsi noita sanoja". Eivätkä kaikki maakuntalehdet ole ehtineet tekemään lukijagalluppia aiheesta.
Jotain me suomalaiset olemme tällä episodilla itsellemme ehtineet todistaa: Kyllä -geopoliittisesti ajatellen, Suomen sopiikin olla huolestunut Venäjän kehityksestä. Ja. Ei -kukaan ei ammu kuularuiskulla kohti Arkadianmäkeä, kun tuo kymmeniä vuosia kielen alle piilotettu V -sana lausutaan kovaa ja korkealta.
En tiedä mistä mieleeni kuitenkin muistuu tapaus Pirjosta. Pirjo oli hiljainen, kiltti, jäykkä ja.. muiden oppilaiden mielestä aika tylsä tyyppi. Ilmeisesti Pirjon sisällä oli kiehunut jo pidemmänän aikaa, koska hän tunsi erottuvansa liian huonosti joukosta. Yhdeksännen luokan keväällä, kesken maantiedon opettajan paasauksen, Pirjo pomppasi pulpetista ja rääkäisi "voi v***u!. Tuo huomionkipeä rivioppilas kai toivoi tulevansa nuhdelluksi. Kenties Pirjo oli jo vuosia harjoitellut repliikkiään kotona (tai sitten kysynyt neuvoa äänekkäämmältä veljeltään Pasilta). Pirjo oli nähnyt unta siitä miten luokkatoverien haavit räpsähtäisivät ihastuksesta auki. Mutta kävikin niin, että ensin petti opettaja Keinäsen pokeri ja sitten muutkin oppilaat alkoivat tirskua.
Vertauskuvallisesti tahdon kai sanoa, että mikäli Pervez Musfarrah vetäisisi vastaavan setin ('Intia, Intia, Intia') vaikkapa Iranissa -reaktiot maailmalla olisivat toiset. Ajatusleikkiä voi jatkaa sijoittelemalla eri maita näihin rooleihin. Minun kaltaisteni idealistien suureksi pettymykseksi johtopäätös taitaa olla, että koolla on sittenkin merkitystä.
Sitäkin olen mielessäni pyöritellyt, että miksi Häkämiehen "suoraa ja rehellistä" puhetta suitsuttavat tahot meinasivat muiluttaa presidenttimme hänen luvatessaan ottaa reippaammin ihmisoikeusasiat esille Kiinan vierailulla. Ei siitä ole kauaakaan kun valikoidut vapaan kaupan edistäjät skandalisoituivat tällaisesta suorapuheisuudesta, joka saattasi tärvätä vientimme mahdollisuuksia. Jos siis kursailematon suoruus (tunnettaneen nykyään nimellä the Häkämies doctrine) on diplomatiassakin suomalainen itseisarvo -sovellettakoon sitä yhtä terhakkaasti jokaiseen maahan.
Meillä hämmästeltiin vielä hetki sitten EU -vastaisia ja Amerikan autuuteen uskovia puolalaisnationalisteja, kunnes poliittisen historian tutkijat selittivät, että "tämä on täysin ymmärrettävää käytöstä juuri kommunismin ikeen alta vapautuneelle heikohkolle demokratialle". Kauankos siitä on, kun Suomesta tuli itsenäinen tasavalta?
Maltanpa nyt viimein mieleni ja innolla odottelemaan uusia uusia ulko- ja turvallisuuspoliittisia avauksia.
Hei Kaikki - mahtavia kontribuutioita! Eihän tässä voi kohta enää marmattaa, että ulkopolitiikasta ei keskustella. On myös hienoa nähdä, että sivuille on tullut paljon uusia kommentaattoreita. Tervetuloa!
Toivoin jossakin sivulauseessa kainosti, että Alex ottaisi Häkämiehen puheeseen kantaa, ja hänen ilmoituksensa seurauksena syntyi jo valtava kommenttivyöry! Mitä tästä opimme? Meiltä ihan oikeasti puuttuu rauhanajan "normaali" ulkopoliittinen keskustelu, sillä liturgioita on osattu jo vuosikymmenet. Koska en ole ulkopolitiikan asiantuntija, vedän tavallisen politiikan seuraajana seuraavia johtopäätöksiä.
1. Presidentti Haloselta puuttuu tällä hetkellä taustatuki, sillä ulkoministeri on vaihtunut. Erkin kanssa oli yhteinen sävel. Halonen yksin tuntuu olevan hieman eksyksissä. (Erkki sooloilee nyt yksikseen oppositiossa).
2. Pääministeri Vanhanen on ollut eksyksissä jo pidempään ulkopolitiikan suhteen. Väittäisin vain niin, että hänellä ei oikein ole substanssiosaamista näissä ulkopolitiikan kiemuroissa. Hän yrittää myötäillä vähän kaikkiin suuntiin.
3. Kokoomus tekee nyt aika (rajujakin) avauksia ulkopolitiikan saralla, ja sekös kismittää varsinkin demareita. Siellä on ainoa (toisin) ajattelija Liisa Jaakonsaari, joka on ollut jo pitkään eri linjoilla kuin akseli Tuomioja-Halonen.
Mikä lienee lopputulema? Toivon mukaan näillä uusilla ja tuoreillakin avauksilla vihdoin ja viimein päästäisiin ulkopolitiikan vanhakantaisista liturgioista eroon, ja pystyttäisiin puhumaan asioista niiden oikeilla nimillä. Ei Häkämiehen puhe mitenkään Venäjä-vastainen ollut, kuten nyt Tuomioja yrittää todistella.Tuomioja & Halonen ovat avoimesti arvostelleet USA:n Irak-politiikkaa monilla forumeilla. Noh, jos nyt Häkämies kertoo, että Venäjä on haaste (ei uhka), mitä ihmeellistä siinä on, kaikkihan sen tietävät? Kaikkihan me myös tiedämme, että eivät USA:n toimet aina koko maailmanpolitiikan kannalta niitä loppuun asti ajateltuja ole olleet?
Itse en hirveästi perusta sopulien arvioista, joten ehdottomasti kannattaa lukea aina puheiden originaalit. Yksi arvovaltainen arvio Häkämiehen puheen vaikutuksista on luettavissa päivän Turun Sanomista, jossa valtioneuvos Harri Holkeri (kok.) arvioi myös presidentin kanslian toimia. Holkerin mukaan Kekkosen kansliapäällikkö ei olisi päästänyt Häkämiehen puhetta sormiensa lävitse:
"Pohdin avoimesti, mitä mahdollisia toimenpiteitä nimenomaan kokoomuksen tulisi tehdä. Vieläkin olen sitä mieltä, että asiassa syntyi vahinkoa. Häkämiehen niskaan ei kuitenkaan pidä kaataa kuin osa arvostelukyvyn pettämisestä.
...
Ei voi kuvitellakaan, että vastaavaa olisi tapahtunut hänen [presidentin kansliapäällikkö Jarmo Viinasen -LL] edeltäjänsä, Suomen nykyisen Viron suurlähettilään Jaakko Kalelan aikana. Hänen syvällinen kiinnostuksensa olisi nimenomaan tällaisessa tapauksessa välittömästi sytyttänyt punaisen lampun."
Hei Piia ja Alex! Tarkoitin Piia noilla kysymyksilläni sitä, mihin itsekin viittasit eli medialukutaitoa ja kriittisyyttä. Se täytyy muistaa (ja muistetaankin) myös tässä erinomaisessa blogissa. Alexin viiteryhmä on kokoomus ja se vaikuttaa hänen mielipiteisiinsä, kuten hän omassa vastauksessaan sanookin ja näinhän se pitää olla, jos on politiikkaan lähtenyt. Totta on Alex, että avoimesti annat tunnustusta mielipiteille ja henkilöille puoluekannasta riippumatta.
Hatunnosto Alexille, että hän jaksaa ja ehtii ylläpitää tätä blogia! Täällä on monia ja moniarvoisia mielenkiintoisia mielipiteitä. Keskustelua ei paljon synny, jos kaikesta ollaan samaa mieltä. Silloinhan vastaukseksi mielipiteeseen riittäisi suomalainen runsassanainen "joo". Tämä on mielestäni hyvä väylä lukea ja katsoa, mitä parlamentissa ja EU-politiikassa tapahtuu.
Vielä kommentti vieraskielisyyskokeiluun. Minusta se onnistui hyvin. Se, että tänne ei tullut vieraskielisten kommenttien tulvaa ei ole ongelma eikä ihme. Nettimaailma on on täynnä blogeja. Ei kukaan ehdi kaikkia lukea ja kaikkeen osallistua. Täytyy "focusoida" ;-)
Unto Hämäläisen Perässähiihtäjät ovat olleet erittäin mielenkiintoisia ja viimeiden Perässähiihtäjän loppumisen jälkeen monen ladut ovat johtaneet tähän blogiin.
Minusta nyt sotketaan asioita.
1. Vika ei ole siinä, että mainitaan Venäjä ( tai vaikka Ruotsi tai Färsaaret ) 3 kertaa, vaan että analyysi on keskeneräinen ja jopa väärä.
Monet kokoomuslaiset ovat mediassa maininneet, että hienoa kun puheessa on uutta ulkopoliittista sisältöä.
Sitä siinä juuri ei ollut, vaan se oli yksinkertainen ulko-ja puolustuspoliittisen nykylinjan kertaus. Minusta ongelma on se , että luullaan puhuttavan jostain "raikkaasta" uudesta avauksesta ja kuitenkaan se ei sitä ole.
Jos puhuja on kuitenkin esim. sitä mieltä, että jokin toinen maa ( esim. Venäjä ) on Suomelle erityinen haaste, niin pitäisi käyttää Foorumi kunnolla ja analysoida se asia hyvin konkreettisesti ja ennenkaikkea puhujan ( tai Suomen ) mahdollisesta uudesta näkökulmasta. Jos näin ei tehdä, niin siitä tulee pelkkää retoriikkaa.
Häkämiehen puhe oli erinomainen analyysi. Paradoksaalista on, että puheen paras ja huonoin anti on juuri tuo Venäjä-kolminaisuus. Se oli tehokeinona kyseenalainen ja antoi vääränlaisen painotuksen Häkämiehen ajattelusta. Tämän Häkämies on itsekin myöntänyt. Toisaalta ilman Venäjä, Venäjä, Venäjää näin syvällistä ja piristävää ulkopoliittista keskustelua ei olisi syntynyt.
Tuomiojan ja muiden demarien ärhentelyt ja jopa vaatimukset Häkämiehen erosta ovat osoituksia pitkään vallassa olleiden pettymyksestä asemien menettämisestä.
Turvallisuushaasteita listattaessa minua on ihmetyttänyt mihin on jäänyt uskonnollinen fundamentalismi. Liberaaliin vapauteen kuuluu myös vapaus olla tyhmä ilman kuolemantuomiota. Niinpä ruotsalaisen paikallislehden päätoimittajalle ja graafikolle langetetut fatwat on otettava vakavasti, ja tämänkaltaiset ilmiöt on otettava - ei yksistään haasteina, vaan jopa uhkina.
Omalta osaltani sanon suoraan, että olen täydellisen suvaitsematon kaikkea suvaitsemattomuutta kohtaan.
"En myöskään ymmärrä sitä ajattelua, että maailmantalouden muutoksiin pitää reagoida esimerkiksi innovaatiolla, innovaatiolla ja innovaatiolla (pääministeri Vanhanen) tai koulutuksella, koulutuksella ja koulutuksella (presidentti Halonen) --."
Huomenta, muistatko missä yhteydessä ja milloin nämä hokemat lausuttiin? Tarvitsisin tiedon siitä.
Parh. terv. Piitsu
Hei Pia,
Pääministeri Vanhasen lausahdus on puheesta, jonka hän piti Suomen puheenjohtajuuskauden alussa listatessaan Suomen pj-prioriteetteja.
Halonen taas heitti "koulutus, koulutus, koulutus" kommentin kesäkuussa Berliinissä BDI:n (Federation of German Industries) tilaisuudessa.
Alex
Kiitos tästä, Alex!
Kun porvarihallitus asetti ryhmän valmistelemaan turvallisuus- ja puolustuspoliittista selontekoa, ulkoministeri Kanerva totesi ilmoittavansa natokantansa julkisuuteen vasta työn valmistuttua. Ministeri Häkämies sensijaan ilmoitti kannattavansa natojäsenyyttä joka tapauksessa -vaikkei hallitus ollut edes aloittanut selvityksen valmistelua. Sotaministeri uskoo natoon. Hän toteuttaa aatettaan työssään horjumatta ja vakaumuksellisen ruudikkaana. Se on arvostettavaa.
Mutta onko puolustusministerillä pääministerin ja presidentin edustaman ulkopolitiikan johtajuuden tuki takanaan ja onko noudatettu pienelle maalle soveliaita diblomatian pöytätapoja?
_____
Olen lukenut Häkämiehen puheen. Se on täynnä puolittaisia totuuksia (mm. pohjoisnapaepisodi ja pommilennot) sekä kätkettyjä vihjauksia (haasteet, johtopäätökset, virushyökkäys, jopa Venäjä käyttämässä voimaansa naapurimaita vastaan jne.). Paljon mielenkiintoisemman analyysin turvallisuuspolitiikasta esittivät viime viikolla eduskunnan puhemies Sauli Niinistö ylen lauantaiseurassa sekä toisaalla ex-liittokansleri Gerhard Shröder. Niinistön mukaan suurimmat uhat maailmalla ovat Kiinan varustautuminen ja mahdollinen voimapolitiikka, ilmastonmutos sekä USA:n talousvajeet. Schröder taas nimesi eurooppalaiseksi turvauhkaksi USA:n ohjuspuolustusjärjestelmän.