Oma fiilis
Kiitos kaikille eilisistä kommenteista. Monien kanssa samaa mieltä. Omat fiilikseni:
1. Kokeilu toi uusia ja erilaisia näkemyksiä sekä blogin kommentoijilta että bloggaajalta.
2. Luku- ja kommenttipiiri laajeni, vaikka muutamat vakiokommentaattorit eivät osallistuneet viikon pohdintoihin.
3. Koko viikon tunsin kirjoittavani ikäänkuin eri porukalle - eli sitä kirjoitti suomalaisena "ulkomaalaiselle". Siinäkin on puolensa ja puolensa.
Vetäisin viikon kokeilusta seuraavat johtopäätökset:
1. Kokeilu kannatti ja sitä voidaan jatkaa, joskin kevyemmällä tahdilla.
2. Kansainvälisen yleisön houkutteleminen vie aikansa. Economistin blogi ei ollut huono alku.
3. Voisimme ehkä jatkaa mallilla, jossa kirjoitan englanninkielisen blogimerkinnän kerran tai pari viikossa ja viittaan niissä suomenkielisiin blogeihin.
Katsotaan miten homma etenee. Otamme talteen kaikki muut kehitysehdotukset ja jatkamme kotisivujen parantamista, myös arkistoinnin osalta.
Huomenna otan kantaa Jyri Häkämiehen erinomaiseen puheeseen, jonka hän piti Yhdysvalloissa. Eläköön demokraattinen keskustelu myös ulko- ja turvallisuuspolitiikasta.
13 kommenttia
Pullin kanssa olen aika samoilla linjoilla. Voisi ehkä Häkämiehen suoraa puhetta luonnehtia ulko-ja turvallisuuspolitiikamme popularisoinniksi. Oletan puheen statuksen asettuvan suurinpiiirtein samalla tasolle kuin taannoin USA:n työministerin lausunnot Suomessa.
Keskustelu Jyri Häkämiehen puheesta tarttui yksityiskohtaan ja meni hakoteille. Toiset pitävät Venäjän hokemista sopimattomana, toiset kehuvat rohkeudesta.
Mielestäni näkökulma oli suppea ja näköala kovin rajoittunut, Alex Stubb.
Mutta mihin jäi EU-maan puolustusministerin näkemys maailman turvallisuusuhista, unionin yhteisen ulkopolitiikan kehittämisestä, yhteisen puolustuspolitiikan muovaamisesta ja yhteisen puolustuksen rakentamisesta?
Mihin jäivät Suomen hallituksen rakentavat kannanotot presidentti Sarkozyn esittämiin viisaiden ryhmään ja Euroopan puolustuksen vahvistamiseen?
Kotimaisen puolustuksen osalta opit olisivat voineet olla vuodelta 1918, lähes.
Maakunnan ääneltä hukattu mahdollisuus maailman turuilla.
Toivoisin enemmän Suomen johtavilta poliitikoilta, puolueeseen katsomatta.
Joko olisi aika siirtyä analyyttiseen ja avoimeen keskusteluun ulko- ja turvallisuuspolitiikasta, uusin näköaloin?
Terveisin
Ralf Grahn
Haluan tässä ja nyt kiittää Ralf Grahnia erinomaisesta puheenvuorosta Suomen ulkopolitiikastamme ja sen toimijoista.
Mielestäni myös ministerien kuin meppienkin on näissä olennaisissa asioissa pystyttävä nousemaan puoluepolitiikan ja puoluesidonnaisuuden yläpuolelle ja vakavasti harkiten käyttää valtakunnan kannalta tärkeimpiä poliittisia foorumeita sillä tavoin hyväksi kuin maan etu ja hyvä diplomatia edellyttää.
En ole lukenut koko puhetta, vaan nähnyt median välittämän osan, niinkuin suurin osa kansasta. Voi siis olla, että puhe on suurelta osin aivan OK. Jokainen vähänkään uutiskorvaa omaava hoksaa kuitenkin heti, mistä kohtaa media ottaa referaatin.
Kolmen kerran Venäjä-painotus oli lapsellista retoriikkaa, joka ei sovi puolustusministerin tasolle. Olkoonkin, että puhuttiin haasteesta ei uhasta, niin mediakatsoja koki sanomalla tarkoitettavan uhkaa.
Voi, että tuli harmitus mieleen, kun ajattelin, kuinka rakentava ja vakuuttava Jari Koskinen olisi puolustusministerinä tässäkin kohtaa ollut.
Olen samaa mieltä Helenan kanssa siitä, että kolmen kerran Venäjä-painotus oli lapsellista retoriikkaa.
En ole itsekään lukenut koko puhetta, mutta yhden valtion painottaminen tuolla tavalla luo mielikuvan, että puhutaan jostakin vakavammasta kuin pelkästä haasteesta.
I do not understand the problems of Finnish politicians with the remarks of Häkämies. It seems some Finnish politicians like Tuomioja have not overcome the self censorship of YYA-times (in which the Soviet Union was Finland's greatest challenge too). In foreign and security matters Finland is probably the weirdest nation I know.
http://www.hs.fi/english/article/H%C3%A4k%C3%A4mies+in+Washington+Russia+Finlands+greatest+challenge/1135230121121
Kekkosen ajan lapsena olen helpottunut ilmapiirin avautumisesta. Sen ajan hyshys-politiikka oli hyvin ahdistavaa. Olimme henkisen rautaesiripun takana ja sitä puolusteltiin "reaalipolitiikan" nimissä.
Nyt voi vaikka puolustusministerikin puhua läpiä päähänsä ilman nootin uhkaa ja vaikka sellainen tulisikin, ei se aiheuta punaisen lampun hälytystilaa.
Nykyisin Suomessakin on tilaa hengittää.
Häkämiehen puhe kannattaa lukea -ei kuunnella eikä katsella. Ensimmäiset kaksi-kolmannesta tekstistä on sekä tyylillisesti että sisällöllisesti hyvin kirjoitettu. Siinä on anglosaksista raikkautta ja tiukkaa asiaa. Viimeinen kolmannes taas on jo retorisestikin aika köyhä.
Sisällöllisesti tuossa geopoliittisessakin osuudessa saattaa olla totuuden siemen, mutta taktisesti veto oli huono. Siinä mätti sekä ajankohta (aiheesta on juuri valmistumassa selonteko), foorumi (vaikka CSIS onkin jonkinlainen think tank, ministeri edusti maamme hallitusta Yhdysvalloissa) ja puhuja ('ruuti on kuivaa' pullistelu pienen maan puolustusministeriltä on aika surkuhupaisaa kuultavaa).
Televisiosta katseltuna tuntui kuin olisi katsonut saksalaisten dubbaamaa amerikkalaista elokuvaa, eli ministeri tuntui tankeroenglanteineen lukevan itselleen aika vierasta tekstiä..
No, negatiivisuus on pahasta. Kiitos Jyri ja Jyrin innokkaat taustavoimat siitä, että ei tarvi päivästä toiseen lukea sivu kaupalla Tiitisen listasta, joka ei oikeasti kiinnosta ketään. Kiitos myös siitä, että Suomessa puhutaan taas ulkopolitiikasta. Harmi vaan, että ministeri ei tehnyt cowboy -avaustaan selonteon julkaisun jälkeen ja kotimaisella foorumilla.
´Summa summarum: tyylitajua ei voi ostaa eikä lainata.
Häkämies sanoi Yhdysvalloissa, että Suomella on kolme turvallisuushaastetta - Venäjä, Venäjä ja Venäjä. Näin meille on uutisoitu. Mitä muuta Häkämies puheessaan sanoi, on jäänyt media-keskustelussa hämärään. Kaikki kokoomuspoliitikot Niinistöstä alkaen kehuvat puhetta reippaaksi ja rehelliseksi, jopa uskaliaaksi.. Oppositio on aivan kauhussaan. Hmm. Onko tämä mediapeliä; jollei, niin mikä sitä on?
Media on myös kertonut, että presidentti ei ole nähnyt puhetta vaikka olisi pitänyt. Olisiko hän kieltänyt sen pitämisen, jos olisi nähnyt sen?
Uutinen tuntuu olleen, että vielä vähän nuori ja kokematon pojan jullikka on mennyt ilman opettajan lupaa puhumaan suulla liian suurella ja nyt on opettaja vihainen. Ja kaikki open kamut myös. ”Hyi, Jyri!”
Oppilas oli kyllä antanut puheen opettajalle mutta vähän oli vissiin piilottanut sitä muitten papereiden sekaan ja ope ei ollut sitä nähnyt. Nyt pitää kyllä antaa satikutia, vähintäänkin täytyy Jyrin mennä nurkkaan seisomaan vähäksi aikaa.
Avautuiko nyt ilmapiiri? Olemmeko nyt rohkeampi kansakunta?
Hei, antakaa meille se puhe kokonaisuudessaan!
Itsekkin tiedän vain mitä media on puheesta välittänyt, ihmettelen suuresti mikä on pointtina mennä laitonta sotaa käyvään maahan puhumaan toisen supervallan uhasta.
Ihan kuin Häkämies olisi ajatellut hankkia ystävät kaukaa ja viholliset (mahdollisimman suuret) läheltä. Näinkö meitä Natoon ajetaan väkisin?
Mielestäni puhe ei ollut kovinkaan viisas kun ajattelee tulevaisuudessa Yhdysvaltojen painoarvon maailmanpolitiikassa vähenevän juuri Venäjän ja Kiinan eduksi.
Venäjä ja Venäjän raaka-aineet ovat Euroopalle elintärkeitä, ei meidän tehtaisiin tulevaisuudessakaan mitään aleta Yhdysvalloista raahaamaan, siksi Venäjä suhteet ovat meille tärkeämmät kuin yhdysvaltain vastaavat.
Euroopan tulisi olla yhteneväisempi, eikä antaa Yhdysvaltain jakaa meitä eri kuppikuntiin kuten ollaan nähty Irakin sodassa ja tässä Puolan ja Tsekkeihin suunnitellussa ohjuspuolustusjärjestelmässä.
Vahva ja yhteen hiileen puhaltava Eurooppa ei ole välttämättä Yhdysvaltain etu heidän omasta mielestään.
Hei, antakaa meille se puhe kokonaisuudessaan!
http://www.csis.org/component/option,com_csis_events/task,view/id,1361/
Seuraavassa on linkki, josta Häkämiehen esityksen voi kuunnella/katsella. Paras osuus on mielestäni yleisökysymykset puheen jälkeen. Niistä kuulee ainakin osin, mistä asioista kuulijat olisivat halunneet saada enemmän tietoa. Ja toisaalta vastauksissaan Häkämies on luonnollisempi kuin puhetta "vääntäessään".
http://www.csis.org/component/option,com_csis_events/task,view/id,1361/
Alex, pointtisi 3 "sitä kirjoitti suomalaisena "ulkomaalaiselle"", jäi pohdituttamaan siltä osin, että teimmekö me merkintöjesi kommentaattoreina myös samoin. Ainakaan minulla sellaista fiilistä ei ollut, mutta toisaalta sinä kirjoititkin myös The Economistin blogaajana. Eli viesti muuttaa hieman muotoaan yleisöstä riippuen. Siinähän ei ole sinänsä mitään väärää kunhan peruspointti pysyy samana. Lienee selvää, että The Economistin keskivertolukija eroaa melkoisesti blogiasi aktiivisesti seuraavista meistä.
Häkämiehen puheen erinomaisuudesta voinemme ola varsin montaa mieltä. Häkämiehen puhe olisi ollut ehkä toisella tapaa kuvaileva, jos hän olisi pitänyt sen Moskovassa. Kuulijakunta vaikuttaa luonnollisesti puheen vivahteisiin, muttei sen luonnollisestikaan pidä vaikuttaa ulkopoliittiseen linjaamme. Häkämiehen kommentit kysymyksiin puheen jälkeen olivat mielestäni CSIS-tilaisuuden paras anti. Siltä osin Häkämies pärjäsi paremmin kuin olisi puheen perusteella voinut toivoa.
Huolestuttavintahan koko "episodissa" olivat kolme asiaa:
a. sekä Halonen että Vanhanen antoivat ymmärtää, ettei puhe ollut aivan sellainen kuin he olisivat halunneet (ts. Suomen ulko- ja turvallisuuspoliittisesta linjasta tuli erilaisia viestejä);
b. Halosen "esikunnassa" tiedettiin puheen olemassaolosta, muttei sitä ehditty kunnolla käymään läpi ennen puheenpitoa; ja
c. Häkämies lateli oman painotuksensa CSIS-puheessaan ilman, että hän olisi puhetta käynyt läpi sen enempää Vanhasen kuin Halosenkaan kanssa.
Herääkin kysymys, eikö presidenttimme ja/tai hänen avustajansa, pääministeri Vanhanen tai edes Häkämies pitäneet Häkämiehen "linjavetoa" CSIS:ssä sen arvoisena, että puheen sisällöstä olisi etukäteen sovittu. Eihän meiltä kovin usein puolustusministerin tasoista henkilöä käy jenkeissä kertomassa ulko- ja turvallisuuspoliittisesta linjastamme.
No, moka mikä moka, tuskinpa itse puheesta Suomelle mitään vahinkoa syntyy, tai niin ainakin toivoisin. Ehkäpä jotkut ulkovallat haluavat entistä tarkemmin kuulla koko valtiojohtomme kannan ennen kuin uskovat yksittäisen ministerimme painotuksiin.
Puheesta jäi kuitenkin rahtusen sooloilun maku, onko sitten kyse vain ministerin omista painotuksista vai kokoomuksen pyrkimyksestä vaikuttaa ulko- ja turvallisuuspoliittiseen linjaamme "ulkopuolelta" jää nähtäväksi. Tai sitten ei ole kyse kummastakaan, niin ainakin toivoisin. Kaikkihan muistamme Kekkosen ajan, jolloin tukea käytiin hakemassa Moskovasta asti. Globalisaation myötä myötätuntoa pystynee tänä päivänä saamaan myös muista ilmansuunnista kuin idästä - miksei siis myös Atlantin takaa aina Natojäsenyyteen saakka.