Mikä fiilis?

Hyvä puoli englanninkielen käytössä oli, että sanavalintoja joutui miettimään entistä tarkemmin, jolloin mielestäni kommenttien taso oli ainakin keskimäärin entistä parempi. Huono puoli oli luonnollisesti se, että ainakin minä jäin kaipaamaan muutaman kommentaattorin sisällöllisesti korkeatasoisia kommentteja, jotka nyt jäivät pois. Toinen lievä pettymyksen aihe oli, etteivät ulkomaiset kommentoijat ainakaan vielä osallistuneet kovinkaan aktiivisesti keskusteluun. Tähän ehkä voisi jatkossa tulla muutos, kunhan ko. kommentoijat Alexin sivut löytäisivät ja tietäisivät, milloin Alex kirjoittaa milläkin kielellä.

Hieman jäin miettimään, onko viikko liian pitkä aika kirjoittaa jollakin kielellä vai olisiko se juuri sopiva. Toisaalta tuntuisi jotenkin väkinäiseltä, että Alex kirjoittaisi esim. kaksi viikkoa suomeksi, sitten viikon ruotsiksi ja sen jälkeen vielä viikon englanniiksi, jonka jälkeen prosessi alkaisi alusta. En halua lähteä mitään ratkaisumallia ehdottamaan, koska sivujen pitää olla Alexin "näköiset" ja sellaisena ne pysyvät vain kun Alex tekee niin kuin parhaaksi näkee.

Joka tapauksessa kokeilu oli mielestäni virkistävä tuodessaan mukanaan myös uusia kommentoijia ja toivon, ettei kokeilu jää ainutkertaiseksi.

Dear Alex,

You well hit the point when raising the question of the experiences as well as feelings.
At the end of the day, you cannot make everybody happy. I therefore recommend, that you continue blogging as you did earlier, basically in Finnish. Depending on the topic and theme as well as main target group you have chosen, you could then write special comments in your Swedish, English, German or French blog.

Siis, luin kaikki jutut englanniksi, ja ymmärsin suurimman osan ylioppilasenglannilla. Mutta koska olen vain tavallinen politiikan ja EU-asioiden seuraaja, kynnys ruveta kommentoimaan englanniksi ainakin minulle on todella korkea. Sitten, toinen juttu. Jos ja kun aiot jatkossa kirjoittaa molemmilla kielillä nk. sekaisin, olisi jonkinlainen jäsentely tarpeen.
Sen verran viikon aiheistasi, että varsinkin ralli Brysselin ja Strassbourgin välillä on käsittämätöntä rahojen haaskuuta. Mitenkähän pitkään menee, että tuosta hölmöläisrallista päästään eroon?
Lentokonenestesäännöksissä kai ollaan jo linjaa löysentämässä?
En halua tehdä mitään omia avauksia, mutta onpa ollut juttua Häkämiehen puheesta. Miten on, keskustellaanko parlamentin käytävillä Venäjästä missä hengessä? Ulkoministerithän nyt olivat julkituoneet huolensa.

Kiitos etta bloggasit enkuksi taman viikon. Keep up the good work.

Mielestäni yleensäkin sivustoja, joissa voi keskustella politiikasta on liian vähän tai sitten en vaan ole löytänyt niitä.
Olisihan se hienoa jos blogin englanninkielen avulla kuulisi enemmänkin mielipiteitä toisten eurooppalaisten maiden kansalaisilta. Jos EU.n tulevaisuutena on olla yhdysvaltojen lainen liittovaltio (mitä toivon) niin kaikennäköinen rajojen madaltaminen on vaan hyvä asia, ja suomenkielihän on varsinainen raja ulkomaalaiselle.

Kiva olisi kuulla Euroopan laajuisesti keskusteltavan esim. EU.n maataloustukiaisista koska jos katsoo mihin EU.n budjetti menee niin tukijakopuljuhan se loppupeleissä on.
Meillähän kohta on EU.ssa nämä meidän kansalliset tuet käsittelyn alla, toivottavasti ottavat huomioon meidän kotomaan viljan hinnan nousemisen kaksinkertaiseksi lyhyessä ajassa, eli alkais nämä väliaikaiset vaikeudet olla voitettuja kun maailmanmarkkinahinnat on meilläkin nyt saavutettu.

Mikäs tässä. Ihan hyvin tuo englantikin näyttää luistavan - kaikilta kirjoittajilta. Minulla on sellainen tuntuma, että mielipiteiden kirjo oli jopa tavallista monipuolisempi. Sekin oli hyvä, että vieraskielistä tekstiä joutuu lukemaan tarkasti. Samoin omia ajatuksia tulee mietittyä huolellisemmin. Ei siis tule lauottua ihan kaikkea mitä sylki suuhun tuo. Voit siis, Alex, jatkaa halutessasi samaan malliin!

Oikein hyvä juttu, jatka vaan englanniksikin kirjoittamista!

Alexin alkuperäinen tavoite saada keskusteluun mukaan ulkomaista näkökulmaa on arvostettava ja kunnianhimoinen. Mutta kun ei ole kansainvälistä kokemusta ja harjaantuneisuutta englannin kieleen, blokin seuraaminen muodostui ainakin tällaiselle impivaaralaiselle perus-suomalaiselle änkyrälle ylivertaiseksi tehtäväksi.

Kannattaa varmasti muutama ajatus uhrata perimmäisiin kysymyksiin siitä mikä on poliittisen blokin tarkoitus. Olisiko hyvä tavoite kehittää foorumia mielummin välineenä kansanvallan laajentamiseksi suomalaisen eu-aiheisen kansankeskustelun kautta kuin pakko-englannin kielikurssiksi? Näin kärjistäen -olihan etukäteen selvillä että kokeilu on tilapäinen ja liittyy economistin sanomalehtiblokiin.

Jos pelkällä englannilla meinaat tulla valituksi seuraavissa eu-vaaleissa Suomen edustajana parlamenttiin, silloinhan voit hyvin jatkaa kokeilua. Mutta, jos tarvitset ääniä syystä tai toisesta englanninkieltä täydellisesti osaamattomilta, ehdotan harkintaa. Itse kyllä jotensakin ymmärrän tekstisi, mutta tärkeä mielipiteen vaihto perfecto-tasolla on tuskaa.

Alex hyvä,

Lasse Lahtinen kiteyttää oivallisesti valintaa kannaltasi; eli: mitkä tavoitteet Sinä blogin pitäjänä ja sen ahkerana kirjoittajana olet itsellesi asettanut ?
Miten arvioit blogisi lukija- ja kommentoijakunnan kehitystä nyt tekemäsi kokeilun aikana (melko lyhyt koe objektiivisen tiedon hankkimmiseksi) ? Itselleni on kyllä jäänyt käsitystä, että ulkoimaisia kommentoijia (siis niitä, joiden todellakin on PAKKO käyttää esim. Englantia täällä) on ilmaantuut mukaan kovin, kovin niukalti - ikävä kyllä.
Siten olen itse päätynyt jo tuolla edellä esittämääni suositukseen, että kirjoittaisit tässä blogissa Suomeksi.
Voisitko kenties vaikkapa Economistin blogissasi markkinoida tuota Englannin kielistä blogi-osiotasi ? Siellä voisit koota ennenkaikkea EU:ta koskevat ja sen toimintaa valaisevat kansainvälistäkin mielenkiintoa herättävät kannanottosi. Kiireiset ihmiset ja lukijat sattavat helposti valita kiinnostavimmat blogit juuri niiden monipuolisen asiakeskeisyyden perusteella ja siten, hyvinkin hauskat ja inhimilliset ihmiskeskeiset ja henkilökohtaiset blogit jätetäänsivuun.
Rohkenen tässä ottaa samlla esille myös kainon toivomuksen, että panostaisit myös tämän blogin rakenneuudistukseen mm. siten, että voisimme täällä löytää eri aihepiireihin luokitellut kannanotot kronologisesti järjestyvässä arkistossa. Uskoisin sellaisen helpottavan keskustelun tason nostamista ja samalla vähentävän ns. toistoja.

Tämä blogisi on olllut oivallinen keskustelufoorumi, ja toivon Sinun jaksavan sitä edelleen kehittää ennenkaikkea siten, että se parhaiten auttaa ja kannustaa Sinua omassa vaativassa MEP:n työssäsi, silloin mekin kaikki täällä kirjoittavat ystäväsi kokisimme olevamme mukana EU:ssa ja jopa vaikuttavankin pienen pienellä panoksellamme sen kehittämiseen.

Luulenpa, että englanninkielisen blogin pitäisi olla aika pitkään hengissä ja saada huomiota kansainvälisissä tiedotusvälineissä, jotta foorumin eurooppalaistuminen onnistuisi. Oma tuntumani on, että 'ulkomaalaisten' meppien kotisivuille ei osata hakeutua -ei ainakaan blogi-osuuteen. Itsekin yleensä kaivelen meppien poliittiset näkemykset esiin puolueryhmien tai EP:n sivuilta (keskustelut, aloitteet, kysymykset etc.). Monen mepin sivut ovat kaikkea muuta kuin interaktiiviset -Alex on todella poikkeus joukossa. Näistä syistä poliittisen kulttuurin vallankumous, vai sanottaisiinko 'sea change', vaatii sinnikkyyttä, pitkäjänteisyyttä ja jonkin verran julkisuutta blogille. Habermasilaisittain ajatellen Stubbin blogin kaltaiset eurooppalaiset kansalaisfoorumit ovat vahvistuvan demokratian keuhkot. Up to you: helpommallakin pääsisi, mutta jalon päämäärän eteen täytyy joskus ottaa riskejä.

Hyvä Alex

Vaikka en ole kokoomuksen kannattaja( paitsi erehdysten erehdys
vuonna 2004) olen lukenut päiväkirjaasi aina suurella mielenkiinnolla.
Siitähän saa oikeasti selville, mitä te mepit siellä touhuatte.

Kieliopinnot jäivät 70-luvulle ja sen takia tämä viikko oli tylsä.
Mutta näinhän mepin täytyy tehdä.

Lämpimin terveisin Tapsa

Minusta oli ainakin mukava lukea blogimerkintöjäsi englanniksi. Niitä lukiessa jouduin keskittymään enemmän ja ovat siksi myös hyvää harjoitusta englannin kielen taidoilleni.

Mitään miinuksia en sinällään keksi, kunhan englanninkieliset merkinnät kirjoitetaan jatkossa harvempaan kuin nyt tällä viikolla. Se lienee ollut tarkoituskin, jos oikein ymmärsin?

Mieleeni juolahti sellainen kysymys, että kuinka ajattelit mahdollisesti päättää, mitä merkintöjä kirjoitat suomeksi ja mitä englanniksi. Ihan fiiliksen vai aiheen mukaan? Eli siis esimerkiksi Suomea ei niin paljon koskettavat aiheet englanniksi, vai miten...

”Good job!” Oli hieno idea kokeilla vuorovaikutteista bloggailua englannin kielellä! Saimme viikon aikana kiitettävän määrän vierailijoita ja muutaman ulkomaisenkin kommentoijan palstalle! Lisäksi palaute kokeiluviikosta nosti esiin monia yleisiä kysymyksiä, jotka ovat hyödyllisiä tämän blogin kehittämisessä jatkossa.

Lienee esimerkiksi tärkeää pohtia useamminkin, mikä on tämän blogin tarkoitus, kuka tai ketkä sen määrittelevät, miten blogia voisi markkinoida ja miten blogin ydintehtävän toteutumista käytännössä voisi tukea erilaisin rakenteellisin muutoksin blogissa.

Nämä kysymykset muodostavat mielestäni melko monimutkaisen systeemin. Ei esimerkiksi ole lainkaan itsestään selvää tehdä valintaa sen suhteen, kuka tai ketkä lähtökohtaisesti blogin tarkoituksen määrittelevät. Käsitykseni mukaan siihen kysymykseen vastaaminen on perusta monelle muulle blogia koskevalle ratkaisulle. Missä määrin siis haluat kulkea ruohonjuuritasolla jatkossa? Onhan se edelleen tavoitteesi?

Mitä mieltä olet, jos seuraava englanninkielinen kokeiluaika olisi pidempi? Tällöin saattaisimme saada ihmiset rohkeammin lukemaan ja kommentoimaan englanniksi, oppiihan kieltä huomaamattaan lukiessa ja kirjoittaessa. Menneen viikon aikana törmäsimme todennäköisesti väliaikaiseen kielimuuriin. Ehdimme päästä jyvälle suhteestamme englannin oppimiseen päivän aiheen jäädessä tässä mielessä hieman sivummalle.

Annan tässä vaiheessa vain yhden konkreettisen kehitysidean. Ehdotan siis pidempää kokeiluaikaa jatkossa, koska ensisijainen tarkoituksemmehan on oppia pohtimaan EU-kysymyksiä, eikä palauttaa mieliimme kielten oppimiseen liittyviä tuntemuksia kouluajoilta. Tarvitsemme aikaa ja kannustusta rohjetaksemme osallistua tämän blogin kehittyvään toimintakulttuuriin.

Näkemyksemme mukaan ihan ensimmäiseksi on kuitenkin mietittävä, mitä asiaa ja ketä tai keitä tämän blogin halutaan palvelevan. Nähdäkseni meissä on halukkuutta ja resursseja tämä blogin käytäntöjen kehittämiseen kansalaista lähemmäksi asiatiedosta luopumatta. Missä määrin haluat toteuttaa sen? Ja missä kysymyksissä haluat blogin palvelevan jyrkemmin vain sinun toimintaasi liittyviä tavoitteita?

Sisukkaan, pitkäjänteisen ja uutta luovan kehittämisen hengessä,

Pia Niilekselä

Luin blogimerkinnät – jotkut vain nopsaan vilkaisemalla mutta kaikkien aiheet kyllä vähintään silmäillen; tällä viikolla jopa muita viikkoja paremmin. Olen sivuston ajoittainen seuraaja, lähinnä siksi että, oma ajankäyttö ei mahdollista kovin aktiivista osallistumista bloggailuun oman scopen ulkopuolelle. Valitettavasti.

Osa menneen viikon blogimerkinnöistä ei sinällään ollut varmasti keskusteluun niin tarkoitettujakaan; on vaikea mennä esittämään mielipidettä esimerkiksi tiistaisesta mepin päiväohjelmasta vaikka se sinällään ihan mielenkiintoinen olikin lukea. ”Kiirettä pittää”, olisi voinut lohkaista. ”Ilman avustajia ei moinen onnistuisi”, voisi myös sanailla.

Kaikki aihealueet eivät tuntuneet kovin kiintoisilta samalla lailla - mikä on toki luonnollista. Kun alkaa jotain bloggaajana kertoa, on hyvä miettiä miksi sen asian kertoo eteenpäin. Ja millä lailla kertoo asioita eri yleisöille; onko Economistin lukija ja suomalaisen blogin lukijakunta erilaisia tai, vastaavasti, niin samanlaisia, että heille käy sama tarina?

Aivan selkeäsi olin itse huomaavani, että tyyli on kielen ja kohderyhmän vaihtuessa erilainen. Vaikea analysoida ihan selkeästi tässä, millä lailla.

Se, mikä tällaisen blogin tarkoitus on, on aina hyvä itselleenkin selkeyttää. Onko se infon antaminen, keskustelun herättäminen, yleinen esillä olo…? Syitä bloggailuun on toki lukuisia. Samoin toki täällä meidän lukijoiden päässä. Median edustajat lukevat varmasti sivustoasi eri mielellä kuin vaikka oman puolueesi ihmiset, omat tuttavasi ja ystäväsi ja sitten muiden puolueiden ihmiset. Se kirjava joukko muita, joihin itsekin kuulun, lukee juttujasi ehkä osin vain mukavan tarinan toivossa, yleisen infon antajana. Itsestäni on mukava olla perillä asioista myös politiikan ja varsinkin EU:n osalta, tässä tapauksessa. Siispä klikkailen sivulle kun aikaa on; joskus töissä lounaan jälkeen, joskus jopa kesken tylsän kokouksen. Kokoukset ovat usein virtuaalisia ja niihin osallistutaan verkkoyhteydellä. Siispä on helppoa joskus käydä vilkaisemassa mitä muilla sivustoilla on tekeillä. (Ei kai kukaan kollega nyt näe tätä tunnustustani...?) Useimmiten lueksin sivua, kuten nyt, kotipöydän ääressä kun lapsukaiset puuhaavat omia juttujaan.

Itse olen kielenkäytöstä sitä mieltä, että käytetään eri kieliä vuorotellen. Luulen kuitenkin, että on paras pitää suomi pääkielenä, vaikka nuo kaksi muuta ehkä muussa päivittäisessä kommunikoinnissasi ja toiminnassasi ovat vahvemmin esillä; enkku ja ruotsi.

Hienoa, kun kokeilet uusia juttuja ja uskallat tehdä asioita tällä lailla!

Yllä oli puhetta keskustelun ymmärtämisestä, kommenttien tasosta sekä englanniksi kommentoinnista. Vaikka blogin sisältö on hyvä, englanniksi kirjoittettujen kommenttien mainittiin olevan korkeatasoisempia. Englanniksi ei kommentoida hetken mielijohteesta, vaan oman viestin sisältöä pohdiskellaan tarkkaan.

Mielipiteenvapautta, tai mielipiteenvapauden toteutumista ajatellen viestit herättivät mielenkiintoisia kysymyksiä. Toteutuuko sananvapaus, jos ei kykene ilmaisuun? Tämä korostuu erityisesti englanniksi viestiessä. Kuinka paljon tärkeitä näkökulmia jää pimentoon itsesensuurin vuoksi? "Eihän minusta ole tänne kommentoimaan kun en tunne asiaa tarpeeksi ja muut täällä ovat niin fiksuja."

Kiitos siitä, että Alex tarjoaa keskustelukanavan päättäjien (päättäjän?) ja äänestäjien välille ja arkipäiväistää hämärää EU-todellisuutta!

Lasse Lahtisen kommentin siivittämänä ehdotan yhtä tapaa, jolla suomenkielinen erinomainen blogi pystyisi edelleen kehittymään ja sen lisäksi englanninkielinenkin bloi saisi enemmän kiinnostusta.
Hyvä Alex ehkä voisit heittää englanninkieliseen blogiin esim. kerran viikossa alustuksen. Jos mainitset näistä merkinnöistä myös suomenkielisessä blogissa, silloin englanninkieliseen blogiisi kirjoittaisi varmasti myös osa meistä suomalaisista, tietenkin aiheesta riippuen. Kuten Pia Niilekselä yllä kirjoitti, englanninkielisen blogin läpimeno vaatii rutkasti sinnikkyyttä sekä myös markkinointia.

Ylläoleva koskee luonnollisesti myös ruotsinkielellä kirjoittamista. Vaikka kolmikielinen yhden miehen pitämä blogi kyllä tuntuu melkoiselta taakalta.

Ymmärrän kyllä, että pidät, hyvä Alex, tärkeänä kirjoittaa lähes päivittäin blogimerkintöjä, mutta ei mielestäni ole suureksi haitaksi, jos joku keskustelua herättävä blogimerkintä roikkuisi esim. suomenkielisessä blogissa viimeisimpänä merkintänä esim. 3-4 päivää, ainakin joskus.

Joskushan olisi myös mielenkiintoista nähdä, miten suomalaisten ja muiden EU-kansalaisten mielipiteet eroavat tietyssä asiassa, eli voisit heittää koepallon meille finskeille ja siten myöhemmin kirjoittaa samasta asiasta englanninkielisessä blogissa.

Oma ruusuinen käsitykseni Euroopan Unionista on itsellisten valtioiden yhteisö, jossa kansalliset erityispiirteet on sekä huomioitu, että niillä on aivan keskeinen asema liiton vahvuudessa. Jos tästä periaatteesta tingitään, unionin suosio eurooppalaisten kansojen silmissä horjuu. En muista montaakaan kertaa kuulleeni esimerkiksi Saksan liittokanslerin tai Ranskan edellisen pääministerin käyttäneen kansainvälisellä (saatikka kansallisella) areenalla julkisesti englannin kieltä. Suomessa taas englannin turhaan pakkosyöttöön esimerkiksi mainonnassa ja lehtien työpaikkailmoituksissa suhtaudutaan kumman passiivisesti. Huomioiden kuinka työläs ja sankarillinen saavutus suomen nostaminen rahvaan kielestä valtakunnan eliitin käyttöön ja hovikelpoiseksi aikoinaan oli. Oman vakavan ongelmansa muodostaa akateemisen tutkimuksen engannistuminen; vieraannutetaan oma kansa uusimmasta tiedosta.