Läksiäisiä

"Jacques on huumorimiehiä ja piti Sarkozylle suunnatusta herjastani, joka näytti mukavasti ylittäneen Financial Timesin uutiskynnyksen. Jonkunhan näitä sisämarkkinoita pitää puolustaa..."

Vai että kirjoitti FT taannoisesta letkautuksestasi? Hieno homma, saatat vielä hyvinkin nousta yhdeksi kunnianarvoisan Financial Timesin "vakiosuomalaisista", Martti Ahtisaaren ja Olli Rehnin rinnalle. Tällainen hyvissä ajoin nuorella iällä kerätty pr on kuin laittaisi rahaa pankkiin. Maineesta ja kaikesta muustakin prestiisistä voi olla tulevaisuudessa suurtakin hyötyä pyrkiessä muihin tehtäviin, kuten sanotaan vaikka komission puheenjohtajaksi tai... I don't know... vaikkapa Suomen presidentiksi...?! ;-)

Minustakin on valitettavaa, että HS:n Petteri Tuohinen lopettaa Brysselissä, sillä hän on pitänyt hyvää blogia HS:ssä, jossa olen ollut mukana kommentoimassa asioita. Toivottavasti Petteri jatkaa kotimaassa edelleen blogin ylläpitoa.

Luin tänä aamuna Alexin vieraskynäkirjoituksen HS:stä, ja siinä Alex kertaa perustuslain ympärillä käydyt neuvottelut. Haluaisin nyt edelleen kysyä, että miksi Alex ei kerro mitä uusi sopimus merkitsee Suomen kannalta. Alex näkee asiat kovin Eurooppa-keskeisesti, mutta haluaisin todella tietää, että miten Suomelle käy unionissa, joka siirtyy enemmistöpäätöksiin ja samalla tekee itsestään oikeushenkilön. Omasta mielestäni tämä on tuhoisaa pienen jäsenmaan kannalta, ja varsinkin Suomen kannalta. Suomen painoarvo lopahtaa lopullisesti EU:ssa, kun päätökset perustuvat jäsenmaiden asukaslukuun. Mitä Suomella on tälläisessä unionissa saavutettavaa? Miten äänemme kuuluu jatkossa, kun kiertävä puheenjohtajuuskin katoaa? Kuka puolustaa suomalaisten etuja EU:ssa kun mepitkin näyttävät olevan enemmän EU-mielisiä kuin Suomen etujen ajajia?

Tilanteen EU:ssa pitäisi mennä siihen, että Suomen kansallisia etuja tulisi puolustaa viimeiseen asti. Tämän vuoksi tästä sopimuksesta olisi järjestettävä kansanäänestys, sillä uusi sopimus muuttaa radikaalisti EU:n toimielimien luonnetta, kaiken huippuna se, että EU:sta tulee oikeushenkilö. Vai uskaltaako joku väittää, että tuleva EU on samanlainen kuin tähänastinen EU?

Jan Rossi

Letkautus löytyy myös FT:n nettisivuilta
http://www.ft.com/cms/s/aa692052-2346-11dc-9e7e-000b5df10621.html

Hyvä Jan Rossi,
väitätkö todellakin, että EU toimisi optimaalisella tehokkuudella silloin, jos joka ikinen EU-asioissa mukana oleva poliitikko puolustaisi maansa kansallisia etuja samaan tapaan kuin Puola tällä hetkellä tekee? Mitä silloin saataisiin aikaan, jos joka ikistä päätöstä protestoitaisiin, koska se vähentää jonkin maan asemaa jollain tapaa? Vietäisiinkö EU:ta silloin tiiviimpään, tehokkaaseen suuntaan?

Mieluumminkin pitäisi miettiä, kuinka pelkästään omia kansallisia etuja ajattelevat maat saataisiin joko A) näkemään asia koko EU:n kannalta tai B) potkittua pois unionista. Mihin me oikeasti sellaisia tarvitsemme? Mitä hyötyä meille on siitä, että Puola on jäsenmaa? Ei heiltä saa taloudellista tukea, ei tukea EU:n yhteisiä linjapäätöksiä kohtaan, ei oikein mitään. Halpaa työvoimaa, joka pahentaa suomalaisten työttömyyttä. Ei ainakaan heti tule yhtään aihetta mieleen, jossa Puola olisi EU-asioiden osalta nähty positiivisessa valossa.

Hyvä Antti Virtanen - Kyse on mielestäni siitä millaiseksi haluamme EU:n kehittyvän. Itse en haluaisi olla näkemässä sellaista kehitystä, että Suomen asema heikkenisi nykyisestä yhtään huonompaan suuntaan. Tuo, että EU:sta kehittyy oikeushenkilö tekee Suomen aseman entistäkin tukalammaksi varsinkin senkin takia, kun unioni siirtyy enemmistöpäätöksiin. Lisäksi kiertävän puheenjohtajuuden lakkauttaminen tekee pienen jäsenmaan vaikutusmahdollisuudet mahdottomaksi. Miksi tässä asiassa katsotaan EU:n etuja? Mielestäni pitäisi katsoa mikä on Suomen etu ja Suomen etujen mukaista ei voi olla se, että Saksan tai Ranskan kaltaiset maat ratkaisevat asioita ilman, että Suomi voisi vaikuttaa mitenkään itseensä kohdistuviin asioihin. Määräenemmistö tekee Saksasta, Ranskasta ja muista suurista maista ylivertaisia suhteessa Suomen kaltaisiin harvaan asuttuihin maihin. Suomi menettää kaiken aikaa vaikutusmahdollisuuksiaan yhä laajenevassa unionissa. Mitä järkeä Suomen on olla mukana tukemassa yhteiseurooppalaisia visioita kun emme voi vaikuttaa unionin kehitykseen?

Tilanteen pitäisi olla siis, että kaikkia EU:ssa päätettäviä asioita tulisi katsoa vain ja ainoastaan Suomen etujen kautta. Tämän vuoksi tästä perussopimuksesta pitäisi järjestää kansanäänestys. Perussopimus muuttaa oleellisesti EU:n toimielinten suhteita ja luo kokonaan uusia toimielimiä, kuten pysyvän puheenjohtajuuden. Mielestäni kylläkin jokaisen suomalaisen tulisi ennenkaikkea kokea EU:ssa olevansa suomalainen kuin eurooppalainen. Mielestäni eurooppalaisuus on pelkkä klisee. Sillä ei ole todellisuuden pohjaa. Saksa ja Ranska takasivat omat etunsa ja valtansa unionissa tällä uudella sopimuksella. Saksa ja Ranska johtavat siis tulevaisuudessakin unionia. Ne eivät koskaan salli minkään muun maan ohjailla omaa kohtaloaan EU:ssa. Mikä on Suomen tilanne?

Jan Rossi

Hei Kaikki - muutama pikahuomio niin, ettei keskustella vääristä faktoista.

1. Neuvoston puheenjohtajuuskierto ei katoa minnekään. Jokaisella maalla säilyy edelleen noin 180 työryhmän ja kaikkien paitsi ulkosuhdeneuvoston kiertävä puolivuosittainen puheenjohtajuus. Uusien sääntöjen mukaan edeltävä, istuva ja seuraava puheenjohtaja tekevät läheisempää yhteistyötä kuin ennen. Puheenjohtajuuteen tulee vain kaksi muutosta ja nekin mielestäni hyviä. Ensiksi uusi "ulkoministeri" (jota siis ei enää ulkoministeriksi kutsuta) johtaa puhetta ulkoaisianneuvostossa. Hän on samalla komission varapuheenjohtaja. Toiseksi Eurooppa-neuvostoon eli huippareihin tulee pysyvä puheenjohtaja, joka hoitaa hommia kaksi kertaa kaksi ja puoli vuotta.

2. Komission kokoonpano on tulevaisuudessa 2/3 jäsenmaiden määrästä. Kierto on jäsenmaiden kesken tasapuolinen, eli välillä myös Saksa ja Ranska ovat ilman komissaaria. Olli Rehn ei ole Suomen viimeien komissaari ellei Suomi eroa unionista tai unioni hajoa. Itse olisin kannattanut mallia, jossa jokaisesta jäsenmaasta on komissaari. Salkut olisi sitten voinut jakaa raskaimpiin ja vähemmän raskaisiin.

3. Oikeushenkilöllisyys on uuden sopimuksen paras asia. Nyt EU:lla on vihdoin mahdollisuus toimia kansainvälisillä kentillä täyspainoisesti. Kun ennen esimerkiksi solmittiin kansainvälisiä sopimuksia niin niistä piti lähes järjestäen tehdä sekasopimuksia jos ne sisälsivät jotain joka ei suoranaisesti liittynyt Euroopan yhteisöjen toimintaan (esim, ihmisoikeuskysymykset). Nyt sekasopimuksilta (ja samalla 27 maan ratifioinnilta!) vältytään.

4. Suomen suhteellinen asema uudessa ääntenpainotusjärjestelmässä ei muutu oleellisesti. Pistän asiasta muistiota, jotka olen vuosien varrella kirjoittanut, nettiin kunhan ne arkistoistani löydän...

5. Europarlamentaarikko ei ole mikään kansallisen politiikan jatke. Jos me vain toteuttaisimme esimerkiksi oman hallituksemme linjaa niin tämän koko putiikin voisi samantien lakkauttaa. Tässäkin kysymyksessä olisi ehkä hyvä lukea EU:n perussopimukset ennen kuin lähtee mestaroimaan.

6. En myöskään ymmärrä niitä, jotka väittävät, että EU:n etu poikkeaisi aina Suomen edusta. Koko asetelmaan liittyy ajatusvirhe. EU:sta puhutaan kolmannessa persoonassa ikäänkuin erillään Suomesta. Sitä se ei ole. Norjalaiset voivat sanoa, että "EU päätti" jostain. Me emme sitä voi tehdä, koska olemme oleellinen osa jokaista EU-päätöstä.

7. Valtasuhteissa ei kannata tuijottaa sokeasti sopimuksiin. Paljon on kiinni siitä miten yksittäinen jäsenmaa tai sen edustajat toimivat. Tähän hätään en muista yhtään tapausta, jossa jonkun yksittäisen jäsenmaan vitaalien intressien yli olisi astuttu. Ja samalla kannattaa pitää mielessä, että tätä hommaa on tehty yli 50 vuotta.

8. Valtasuhteista ja EU-sopimusten sisällöstä voi lukea enemmän näiden sivujen julkaistua osioista. Esimerkiksi Hesarin sunnuntaisivuille kirjoittamassani 18 kolumnin sarjasta löytynee vastaus moneen kysymykseen.

Olen Antti Virtasen kanssa samalla linjalla, paitsi Puolasta. Yhteinen etu ajaa aina kansallisen edun edelle! Yhtenäinen EU on Suomen kannalta paras vaihtoehto. On ihan sama kuka on päättämässä, jos päätökset hyödyttävät kaikkia. Pienillä mailla on vain yksi mahdollisuus - liittoutuminen. Ketkä olisivat Suomen parhaat kumppanit väännettäessä Ranskaa ja Saksaa vastaan?

Aivan loistavaa, että perussopimuspaketti saatiin Juhannuksena kasaan - toivottavasti myös ratifioitua ennen seuraavia Europarlamenttivaaleja!

Alex tuossa jo listasi useita tärkeitä perussopimusta puoltavaa näkökulmaa. Mikä olisikaan ollut sovun vaihtoehto...?

Kuten Alex tuossa viittaa, oman maan ja EU:n edun vastakkainasettaminen on jo lähtökohtana virheellinen. Euroopan ongelmista ja heikosta toimintakyvystä pääosa on kohtuullisen suoraa seurausta tämän tyyppisen ajattelun valitettavasta yleisyydestä.

Mm. se, että EU:sta tulee oikeushenkilö varmasti vain yksinkertaistaa ja selkeyttää asioita - tähänkin asti EY on ollut oikeushenkilö, nyt kaikki "pilarit" paketoidaan yhteen oikeushenkilö EU:n alle.

Siirtyminen määräenemmistöpäätöksiin (kansalaisten + valtioiden määrissä laskettuna) on suorastaan välttämätöntä, jotta päätöksentekoprosessi voi ylipäänsä toivoa.

Myös Jan Rossin väite, että "emme voi vaikuttaa unionin kehitykseen" on vähintäänkin erikoinen.

Kiitos ensinnäkin Alexille kommentista, mutta antaisin muutaman huomautuksen niihin. Kohdassa 1. Alex puhuu neuvoston puheenjohtajuuskierrosta ja siitä, että puheenjohtajuuteen tulee vain kaksi muutosta. Mitkä nämä kaksi muutosta ovat? Nämä eivät ole mitään tahansa muutoksia vaan kaikkein tärkeimmät muutokset jäsenmaan kannalta. EU ottaa kaikkein ratkaisevammat neuvostot pois jäsenmailta kun se nimittää pysyvän ulkosuhdevastaavan ja pysyvän puheenjohtajan Eurooppa-neuvostoon. Jäsenmaan kannalta tämä on pysyvä heikennys. Uuden sopimuksen myötä jäsenmaan ulkoministeri ei pääse johtamaan puhetta EU:n ulkosuhdeneuvostossa, eikä jäsenmaan pääministeri pääse johtamaan Eurooppa-neuvostoa. EU siis nostaa itsensä jäsenmaidensa yläpuolelle ja tämä on suuri ja merkittävä muutos toimielimien suhteissa.

Sitten kohta 3. Siinä Alex puhuu oikeushenkilöllisyydestä. EU:sta siis tulee oikeushenkilö ja se saa oikeuden solmia sopimuksia, jotka sitovat jäsenmaita. Voiko Suomi olla vaikuttamassa kaikkiin niihin mahdollisiin sopimuksiin, joita EU alkaa oikeushenkilönä tekemään? Miten Suomen edut turvataan kaikissa EU:n solmimissa sopimuksissa?

Ja kohta 5. Vihdoinkin joku meppi sanoo suoraan, että europarlamentaarikko ei ole mikään kansallisen politiikan jatke. Mitkä siis ovat ne väylät, joita kautta jäsenmaa voi vaikuttaa oman politiikkansa läpiviemiseksi EU:ssa kun MEP ei sitä ole? Kansallisien parlamenttien jäsenten ei siis kannata vaivata meppejä kansallisessa politiikassa? Onko komissio väylä kansalliseen politiikkaan EU:ssa, vai presidentin johtama Eurooppa-neuvosto?

Kohtaan kuusi sanoisin näin, että EU ja Suomi ovat kaksi erillistä asiaa sillä käsittääkseni Suomikin on edelleen myös oikeushenkilö, vai viekö uusi sopimus Suomelta oikeushenkilöllisyyden?

Jan Rossi

Suuret persoonat saavat tilaa ja vaikutusvaltaa EU:ssakin sopimuksista ja kansalaisuudesta tai maan pienestä sopimuksellisesta painoarvosta riippumatta. Tällaisesta tilanteesta meillä on hyvä esimerkki aivan omasta takaa: Paavo Lipponen.

EU kv. oikeuden subjektina pystyy toimimaan entistä ripeämmin ja näin ollen EU on myös luonnollisempi ja tehokkaampi partneri kv. yhteistyössä muille, EU:n ulkopuolisille valtioille ja yhteisöille. Kv. oikeushenkilöllisyys on myös selkeä edellytys sille, että EU voi tulevaisuudessa toimia yhtenä suurena vaikuttajana moninapaistuvassa kv. yhteisössä.

Vaikka minuakin harmittaa joidenkin maiden varsin opportunistinen käyttäytyminen ja lisävaateiden esittäminen jo kertaalleen sovituista asioista, en kuitenkaan olisi näille maille ja näiden maiden kansalaisille ja yrityksille näyttämässä ovea ulos EU:sta, joka on myös rauhan prosessi, mistä ovat arvoisat kommentaattorit näilläkin sivuilla huomauttaneet. On parempi, että vastaanhangoittelijatkin pysyvät EU:n sisällä kuin se, että ne mahdollisesti jatkossa muodostaisivat jopa turvallisuuspoliittisen uhan EU:ta vastaan. Tästäkin johtuen on hyvin puolustettavissa, että EU:n tulee vastaisuudessakin laajentua, joskin ehkä hitaammin kuin viime aikoina on tapahtunut.

Se, että toimittajat palaavat Suomeen ja uudet tulevat tilalle on positiivista ainakin siinä mielessä, että uudet toimittajat Brysselissä kirjoittanevat hieman eri vinkkelistä ja eri painotuksin asioista ja tuovat siten meille uudenlaista informaatiota. Lisäksi saamme Suomeen vankan Brysselin-tietotaidon omaavia henkilöitä, jotka pystyvät täällä asuessaan tehokkaasti ja toisella tavalla levittämään EU-tietouttaan kuin jos he vain toimisivat Brysselistä käsin.

Ajattelin vielä kommentoida Alexin muita kohtia, joita hän esittelee 8 kohdan luettelossaan. Kohdassa 2 Alex sanoo, että "Komission kokoonpano on tulevaisuudessa 2/3 jäsenmaiden määrästä. Kierto on jäsenmaiden kesken tasapuolinen, eli välillä myös Saksa ja Ranska ovat ilman komissaaria." Olisi upeaa, jos asia olisikin todella näin, mutta sen päivän haluan nähdä kun komissiossa ei ole yhtään jäsentä Saksasta ja Ranskasta. Tälläinen tilanne olisi historiallinen, että EU:n hermokeskuksessa ei olisi yhtään komissaaria avainvaltiosta. Uskon, että Saksa ja Ranska jollakin tapaa hoitavat, että heidän edustuksensa säilyy jatkossakin komissiossa. Näillä mailla ei ole tapana antaa tuumaakaan periksi omasta asemastaa EU:ssa.

Kohdassa 7 Alex puhuu valtasuhteista. Alex sanoo, että "Valtasuhteissa ei kannata tuijottaa sokeasti sopimuksiin. Paljon on kiinni siitä miten yksittäinen jäsenmaa tai sen edustajat toimivat." Tähän sanoisin näin, että jokaisen, joka vähääkään käsittää politiikasta jotain, tuijottaa sopimuksiin. Todellisten poliitikkojen tulisi olla tarkasti perillä sopimusten sisällöstä, niiden merkityksestä ja kuinka ne on solmittu. Ja mitä tulee siihen kuinka jäsenvaltiot toimivat on myös tärkeä. Kysyinkin jo sitä, kuinka jäsenmaa voi ajaa kansallisia tavoitteitaan EU:ssa. Kysymys siis kuuluu, että miten, jos meppien kauttakaan kansallinen hallitus ei voi saada ääntään kuuluviin. Alexhan ilmoitti jo, että europarlamentaarikko ei ole mikään kansallisen politiikan jatke. Kysymys siis kuuluu, että miten yksittäinen jäsenmaa voi vaikutaa vaikkapa turvallisuuspolitiikan linjaan kun uuden sopimuksen mukaan unionia johtaakin ulkosuhdeneuvostossa pysyvä edustaja ja neuvostoa johtaa pysyvä presidentti? Miten ulkosuhdeneuvoston edustaja ottaa jäsenmaan turvallisuuspoliittiset tavoitteet huomioon kun edustaja kuitenkin katsoo unionin kautta asioita. Tähän asti jokaisen jäsenmaan ulkoministeri on voinut tuoda oman jäsenmaansa painotukset ulkosuhdeneuvostoon. Tämä jää nyt pois.

Olen siis sitä mieltä, että EU muuttaa selvästi muotoaan ja tämän vuoksi tästä sopimuksesta tarvittaisiin kansanäänestys. Asia kuitenkin on niin, että siitä ei Suomessa järjestetä kansanäänestystä, koska Suomi ei halua ajaa EU:ta uuteen kriisiin. Suomi haluaa antaa vaikutusvaltansa EU:ssa pois ja tyytyä maksajan rooliin. Jos olen väärässä, toivoisin keskustelua tästä lisää.

Jan Rossi

Jan Rossi puhut paljon mutta sanot vähän. Oma kantasi on, että Suomen edut ajavat Euroopan yhteisten etujen edelle. En ole samaa mieltä kanssasi, kuten ei varmasti moni muukaan. Pelkällä mielipiteelläsi et voi argumentoida, ellet kasaa sen avuksi perusteita sille, että mielipiteesi on objektiivisesti arvioiden oikea. Kommenttisi komissiosta on omaa otaksuntaasi. Ulkosuhdeneuvostoon viedään edelleen aivan normaalisti jäsenvaltioiden omia kantoja; puhetta johtaa EU:n "korkea edustaja". Sama koskee huippukokouksia. Mielestäni muutos on hyvä ja perusteltu, joka tuo lisää jatkuvuutta ja omistautumista näiden erittäin tärkeiden kokoonpanojen toimintaan. Lisäksi jäsenvaltioiden puheenjohtajuuskaudet kestää puolitoista vuotta, kun troikka toimii yhdessä koko tämän ajan. Mielestäni erittäin mielenkiintoinen järjestely ja odotan innolla miten se lähtee toimimaan.

Oikeushenkilöllisyyden siirtyminen EY:ltä EU:lle toki antaa mahdollisuuden solmia kansainvälisiä sopimuksia jotka sitovat jäsenvaltioita, mutta ei näitäkään sopimuksia solmita ilman jäsenvaltioiden vaikutusmahdollisuuksia, ei se ulkopoliittinen valta tuolla tavalla hetkessä livahda pois jäsenvaltioilta, joista kuitenkin koko EU muodostuu ja joilta unioni toimivaltansa loppupeleissä johtaa.

Jäsenvaltioilla on edelleen aivan normaalit vaikutuskeinot virallisia ja epävirallisia reittejä pitkin. Neuvosto on edelleen olemassa.

Lisäksi täytyy kommentoida täysin absurdia kommenttiasi siitä miten sopimukset määrittävät jäsenmaiden ja edustajien painoarvon ja vaikutusmahdollisuudet. Ensinnäkin esität kommenttisi "joka vähääkään käsittää politiikasta jotain, tuijottaa sopimuksiin" Suomen eturintaman EU-asiantuntijalle, Alexille, jolla on yhteyksiä ja suhteita, joita et varmasti voi edes käsittää. Alex on tasan tarkkaan oikeassa siinä, että oma painoarvo luodaan, sitä ei anneta. Voisin sanoa, että tuon tietää jokainen, joka käsittää politiikasta vähääkään.

Jan: Miksi olisi mielestäsi loistavaa, että Saksa ja Ranska olisivat molemmat ilman komissaaria? Saksan ja Ranskan yhteenlaskettu väkiluku on noin 30% EU:n n. 500 miljoonasta kansalaisesta. Jos komissiossa olisi 27 komissaaria, heillä pitäisi väkilukuunsa nähden olla noin kahdeksan komissaaria. Suomen 5 miljoonaa kansalaista oikeuttaisi noin 0,3 komissaariin.

En millään ymmärrä, miten Suomen vaikutusvalta tässä yhtään vähenee. Ihmisillä on jokin aivan absurdi harhakuvitelma siitä, että nykyisten sopimusten puitteissa Suomen veto-oikeus tai suppeampi päätöksentekovalta EU:ssa olisi Suomen valta-aseman kannalta jotenkin parempi - päinvastoin! Mitä paremmat toimintaedellytykset EU:lla, sitä paremmat mahdollisuudet Suomella on vaikuttaa EU:n kautta myös omiin asioihinsa.

Tämä "kansallinen" näkökulma tuntuu myös vähän teennäiseltä. Myös sopimusuudistuksen jälkeen EU:n päätöksenteko nojaa sekä Euroopan parlamentin että Euroopan Unionin neuvoston päätöksentekoon. Tällöin EU:ssa valtaa käyttävät edelleen jäsenvaltioiden hallitukset sekä suorilla vaaleilla valitut MEPit. Miten tässä tilanteessa tämä kansallinen näkökulma heikkenee?

Jos tarkastellaan asiaa Suomen etujen näkökulmasta, niin veto:n voimin monet muut jäsenmaat ovat pönkittäneet omia kansallisia intressejään Suomen kustannuksella tai veto:n takia Komissio jättää tietyt aloitteet suoraan pöydälle. Suomi kyllä de facto hyötyy sopimusuudistuksena voimakkaasti - suurien jäsenmaiden saneluvalta on vähenemään, ei kasvamaan päin, mitä enemmän siirrytään yhteispäätösmenettelyyn tai delegoidaan valtaa Europarlamentille.

Lasse Holopainen kirjoittaa nasevasti ja hyvää analyysia, mutta kysyisin nyt tuosta painoarvosta. Millaisen painoarvon sitten tämä nykyinen maamme pääministeri on sitten luonut EU:ssa? Kuunnellaanko nykyistä keskustan puheenjohtajaa niin, että painoarvomme olisi kovaa luokkaa EU:ssa? Tottakai olet oikeassa sanoessasi, että painoarvo luodaan, sitä ei anneta. Onko painoarvoa siis luotu? Mielestäni ei ole. Nykyinen pääministeri ei ole kovin kuunneltu, eikä hänen aikanaan Suomea ole noteerattu kuin maatamme olisi pitänyt noteerata EU:ssa. Tilanne vaan on sellainen, että pääministerin tehtävä olisi kyettävä ylläpitämään kovaa painoarvoa EU:n kaltaisessa järjestelmässä, mutta keskustan puheenjohtajalta se ei ole onnistunut toivotulla tavalla verrattuna hänen edeltäjäänsä.

Sanot oikeushenkilöllisyydestä näin: "Oikeushenkilöllisyyden siirtyminen EY:ltä EU:lle toki antaa mahdollisuuden solmia kansainvälisiä sopimuksia jotka sitovat jäsenvaltioita, mutta ei näitäkään sopimuksia solmita ilman jäsenvaltioiden vaikutusmahdollisuuksia" Tähän kysyisin nyt, että miten Suomi voi vaikuttaa oikeushenkilö EU:hun kun se käy kansainvälisiä neuvotteluja jonkun osapuolen kanssa ilman suomalaisten osallistumista neuvotteluihin? Jotta Suomi kykenee todella vaikuttamaan oikeushenkilön toimintaan, Suomella tulisi olla oma komissaari, mutta kun komissaarista luovutaan, vaikutusmahdollisuudet heikkenevät oleellisesti. Mitä kautta siis komissaarittomassa tilassa Suomi pääsee vaikuttamaan oikeushenkilön neuvottelemiin sopimuksiin? Mielestäni Suomella tulee olla mahdollisuudet vaikuttaa oikeushenkilön toimintaan. Meppien kautta se ei onnistu, koska Alex on jo ilmoittanut, että meppi ei ole kansallisen politiikan jatke EU:ssa.

Sanot myös näin: "Myös sopimusuudistuksen jälkeen EU:n päätöksenteko nojaa sekä Euroopan parlamentin että Euroopan Unionin neuvoston päätöksentekoon." Tässähän tämä dilemma onkin. EU:n parlamentti ei ole kansallisten parlamenttien vaikutuskanava. Toiseksi Eurooppa-neuvostonkin kautta ei voi vaikuttaa jäsenmaan politiikalla, koska puheenjohtaja on pysyvä. Olen jokseenkin varma, että tuleva EU:n presidentti tulee kaikissa merkittävissa asioissa puolustamaan EU:n kantaa suhteessa jäsenvaltioihin. Ei Suomella ole tässä tilanteessa mitään vaikutusmahdollisuuksia.

Joonas Turunen sanoo minulle näin: "Miksi olisi mielestäsi loistavaa, että Saksa ja Ranska olisivat molemmat ilman komissaaria?" En usko, että nämä maat koskaan tulevat olemaan ilman omaa komissaaria. Viimeistään silloin kun ne uhkaavat jäädä ilman rivikomissaaria, komission johtoon saadaan jomman kumman maan edustaja, ulkoministeriksi jomman kumman maan edustaja tai EU:n presidentiksi nousee joko ranskalainen tai saksalainen. Kompromissien kautta Saksa ja Ranska aina varmistavat etunsa EU:ssa.

Jan Rossi

Jan Rossi - olen aiemmin kirjoittanut sinulle muutaman henkilökohtaisen sähköpostin, jossa olen yrittänyt varovasti selvittää tämän blogin keskustelusääntöjä. Olen toivonut, että näillä sivuilla:

1. pysytään kutakuinkin päivän aiheessa.
2. ei mennä henkilökohtaisuuksiin (paitsi meikäläistä saa tietenkin tykittää).
3. säilyy arvokas/herrasmiesmäinen keskustelutyyli.

Olen viime päivien aikana jälleen saanut sähköpostiviestejä, joissa puututaan sinun tapaan käydä keskustelua näillä sivuilla. Viestit ovat tulleet henkilöiltä, jotka joko seuraavat näitä sivuja tai osallistuvat keskusteluun.

Useat ovat ilmoittaneet, että eivät jatka enää keskustelua näillä sivuilla jos tyylisi ei muutu.

Toivosinkin nyt vielä tämän viimeisen kerran ihan näin avoimen keskustelun hengessä, että ystävällisesti muuttaisit kommenttiesi sävyä. Jos näin ei tapahdu niin en valitettavasti voi enää julkaista kommenttejasi.

Pahoittelen,

Alex Stubb

Hyvä Alex - En koe loukanneeni ketään kirjoituksillani kun itse en ole saanut minkäänlaista negatiivista palautetta, mutta jos näin on päässyt käymään, esitän nöyrimmät anteeksipyyntöni kaikille, jotka ovat kokeneet kirjoitteluni loukkaavaksi. Se ei ole koskaan ollut tarkoitukseni. Ymmärrän toki, että aiheessa tulee pysyä, mutta keskustelu venyy välillä toiseen suuntaan. Ja vielä kerran pahoittelen jokaiselle, joka on kokenut kirjoitteluni loukkaavana.

Jan Rossi

Kiitos Alexille HS:n aamuisesta kolumnista. Mainio tiivistelmä. Mikäli sopimusuudistukset menevät läpi jäsenmaissa, Eurooppalaiset päättäjät saavat entistä tehokkaammat välineet tehdä tulevaisuuden politiikkaa. Käytetäänkö uusia työkaluja vastuullisesti, jää nähtäväksi. Viimekädessä -sehän on meidän kansalaisten päätäntävallassa.

Jos saan kommentoida esille nostettua aihetta, niin Jan Rossi, mielestäni aktiivinen kirjoittelusi heijastaa sitä, että pyörität omaa pientä blogiasi täällä kommenttiosastolla. Näiden Alexin blogin kommenttien hyötyarvo ainakin omalla kohdallani on kärsinyt erittäin kovasta inflaatiosta ja on aiheuttanut sen, että en yleensä edes jaksa lukea kommentteja, koska tiedän niiden sisältävän n -määrän sinulta tulevia pitkiä kommentteja. Kommenttisi ovat varmasti sisällöltään pohdittuja ja informatiivisia, mutta oman, toki rajallisen ymmärrykseni mukaan blogien kanssa toimiessa hyviin tapoihin kuuluu, ettei pyritä ryöväämään huomiota omilla kommenteilla itse blogin pitäjältä, siksi yleiseksi tavaksi on syntynyt, että blogin kirjoittajat käyvät keskustelua keskenään omissa blogeissaan. Eli voit kirjoittaa vastineen Alexin kannanottoon tai fiilistelyyn omaan blogiisi. Ne joita kyseinen debatti tai vastauksesi kiinnostaa, voivat siten käydä lukemassa omia ajatuksiasi sieltä.

En väitä olevani blogietiketin asiantuntija tai puhuvani millään tavalla Alexin tai hänen toimituskuntansa puolesta, mutta itse en pidä suotavana sitä, että omien aktiivisten lukijoiden puuttuessa kirjoitellaan muiden blogeihin normaalien blogimerkintöjen tyyppisiä ja pituisia kommentteja ja yritetään siten väkisin saada lukijoita omille pohdiskeluille. Jokaisen blogin pitäjän on itse luotava omalla blogillaan ja sen sisällöllä se lisäarvo, joka lukijoita houkuttaa sinne aktiivisesti palaamaan. Olen tilaajana Alexin blogissa ja minua toki kiinnostaa ihmisten satunnaiset ja ytimekkäät kommentit, myös vastakkaista mielipidettä edustavat sellaiset, mutta en halua tätä blogia sähköpostilukijaani tilatessani "joutua" lukemaan myös muiden blogeja. Mikäli nämä muut blogit minut vakuuttavat, niin ryhdyn toki niitäkin lukemaan, mutta omasta vapaasta tahdostani.

Ajattelin vielä palata tällä palstalla kirjoittamiini aiheisiin, sillä keskustan meppi Hannu Takkula näyttää tuleen samalle linjalle kanssani kun hänkin kyselee tämän päivän kannanotossaan samoja asioita, joita olen käsitellyt tässä kirjoitusosiossa EU:n perustuslaista.

Takkula nimittäin sanoo, että Suomessa tulisi pohtia, onko Euroopan unioni menossa siihen suuntaan, johon Suomi haluaa sen menevän. Samalla pitäisi Takkulan mukaan kysyä, että saimmeko perustuslain myötä sen, mitä todella halusimme vai olimmeko hyvin käyttäytyvä ajopuu? Takkula myös käsittelee täysin samalla tavalla näitä asioita kuin minäkin. Takkula nimittäin sanoo Verkkouutisten jutussa, että "Komissaari ei saa virallisesti olla oman maansa etujen ajaja, mutta käytännössä näin on aina ollut. Kun Suomi tulevaisuudessa on ajoittain ilman suomalaista komissaaria, heikentyy vaikutusvaltamme kiistatta - Unionin presidentti tulee erittäin suurella todennäköisyydellä aina suuresta jäsenmaasta. Jo nyt muutama suurvalta sanelee päätöksiä liikaa ja presidenttijärjestelmä tulee tätä valta-asetelmaa vahvistamaan."

Olen onnellinen, että edes yksi suomalaismeppi ymmärtää näitä asioita ja avoimesti uskaltaa kyseenalaistaa Suomessa hyväksytyn perustuslain, joka on Suomen kannalta katastrofi. Perustuslaista olisi käytävä syvällistä kansalaiskeskustelua, mutta toistaiseksi asiasta on täysin vaiettu. Miksiköhän? Takkulan kannanotossa nousee yksi asia ylitse muiden. Europarlamentaarikko kysyy Suomen etujen perään.

http://www.verkkouutiset.fi/juttu.php?id=110809

Jan Rossi

Ihan pakko kysyä, että miksi kaikilla jäsenmailla pitäisi olla oma komissaari ja mitä tarkoitat raskailla ja vähemmän raskailla salkuilla?

Ja sitten vielä, avataanko ministerineuvoston kokoukset yleisölle tällä sopimuksella?
Entä siirtyykö komission puheenjohtajan valinta parlamentille?

Haluan vielä lisätä, että mielestäni on surullista, että EU-lainsäädännön ensisijaisuutta kansalliseen lainsäädäntöön nähden ei lisätty tähän sopimukseen.