Sopu syntyi kello 4.36

Tästä Saksan puolivuotiskaudesta sen verran että kaikki asiat taisivat mennä nappiin. Paitsi se Venäjä huippari. Korjatkaa jos olen väärässä. Voisikin jo nostaa veikkauksia EU-pressa -& ulkoministeri nimistä.. Angela Merkel on vahvoilla... erittäin vahvoilla.

Hyvä asia on, että sopimus on syntymässä eli ettei EU ajautunut umpikujaan. Huono asia on luonnollisesti, että Puolalle annettiin aivan liiaksi periksi. Siirtämällä tärkeää äänestysuudistusta vuoteen 2014 (ja jopa vuoteen 2017) tehdään EU:sta globaalikehityksen kilpikonna eli hengissä pysytään, mutta muut menevät vauhdilla ohi. Taloudellispoliittisessa reaalimaailmassa kilpikonnan kuoreen käpertyminen ei oikein taida onnistua.

Ehkäpä 10 vuoden kuluttua puolalaisten ei enää tarvitse muistella aikaansa rautaesiripun takana, vaan he voivat vihdoin sanoa olevansa yhteisessä veneessä muiden EU-laisten kanssa kun koko EU alkaa olla yhtä paljon jäljessä globaalista kehityksestä kuin Puola nyt on EU:n kehityksestä. EU:n kilpailukyvyn suhteen ei mielestäni nykyisellä päätöksellä annettu ainakaan kovin positiivista kuvaa EU:sta globaalisti atraktiivisena sijoitusalueena, varsinkaan pidemmällä aikavälillä.

Toivokaamme, että jatkoneuvotteluissa väännetään kättä positiivisemman lopputuloksen voitoksi eikä vielä nykyistäkin huonompaan suuntaan.

Joka tapauksessa voinemme olla iloisia siitä, ettei EU:n hajoamisen siemeniä kylvetty, vaikka ehkä joudutaankin pomppimaan seuraavat 7 vuotta vain yhdellä jalalla eteenpäin. Seuraavat pari vuotta tullevat näyttämään, meneekö EU yhteisrintamana eteenpäin vai syntyykö kaksitahtinen EU. Se on mielestäni edelleen varsin toteutuskelpoinen vaihtoehto, jos Puola ja muut vastaanhangoittelijat eivät opi näkemään, että yksin globaalikilpailussa ei pärjätä. Tai ehkäpä nämä maat kokevat jonkun muun liittolaisen tärkeämmäksi kuin EU:n ja sen jäsenmaat ja kansalaiset.

Olen pariin otteeseen kuullut osuvan sanonnan: "Päivä nauraa yön päätöksille." Mistä mahtaakaan johtua, että nytkin sopu saatiin aikaan vasta hämärän laskeuduttua ja auringon jo virnuillessa taivaanrannassa? Oliko "visenttiruoholla" maustettu Zubrovka-juoma parempi viriliteetin ylläpitäjä neuvotteluissa kuin "lännen" energiajuomat vai johtuiko sovun laiha sisältö siitä, ettei sitä olisi muutoin syntynyt lainkaan?

Oikeudenmukaisuuden nimissä todettakoon, ettei Puolaa ja/tai sen johtajia pidä yksinään osoittaa sormella tässä tilanteessa vaan tarkoin pitää tutkia myös Alankomaiden ja Iso-Britannian läpisaamien vaatimusten hyväksyttävyys mietittäessä EU:n tulevan kehityksen perusedellytyksiä sekä luonnollisesti sitä, oliko nyt saavutettu sopu ongelmien lakaisemista maton alle kun ei muutakaan kyetty tekemään.

Valitettavasti en ainakaan vielä osaa olla yhtä "hilpeä" kuin presidenttimme BBC:n uutislähetyksessä hänen halatessa Sarkozya. Lopputulos oli mielestäni hyväksyttävä, mutta ei tyydyttävä eikä missään mielessä kiitettävä saavutus. Merkelin onnistumista EU-politiikassa pystyn arvioimaan vasta kun ns. tekniset neuvottelut on saatu loppuun.

Alex osui oikeaan monilta osin ns. perustuslaillisen sopimuksen kohtalon osalta ja kiitän Alexia siitä, että hän halusi ajatuksensa kanssamme jakaa.

Luin Alexin ilmoituksen, jossa hän sanoo, että nyt saavutettu sopimus voitto olisi voitto Euroopalle. Samalla Alex iloitsee siitä, että EU vihdoin ottaa paikkansa Yhdysvaltain rinnalla maailmanpoliittisena suurvaltana. Tässä Alexin ilon keskellä ajattelin kysellä, että oliko sopimus voitto Suomelle? Euroopalle se oli ehdottomasti voitto, mutta Suomelle se oli mielestäni raskas tappio. Tilanne on se, että Suomi saattaa menettää komissaarinsa. Voiko Alex ja tämä nykyinen hallitus taata, että Suomi saa pitää jatkossakin komissaarinsa? Onko Suomi niiden 17 maan joukossa, joilla on oma pysyvä komissaari?

Tilanne on myös se, että enemmistöpäätöksiin siirryttäessä Suomen asema käy sietämättömäksi kun Suomi on nettomaksaja EU:ssa. Lisäksi Suomen kannalta tilanne muodostuu ongelmalliseksi kun jäsenmaat menettivät mahdollisuuden kiertävään EU-puheenjohtajuuteen presidentin viran perustamisen takia. Pidän uutta sopimusta pelkkänä silmänkääntötemppuna EU:n kansalaisia kohtaan. Mitään oleellista ei muutettu, joten toisena kysymyksenä esitänkin, että mitä järkeä kansanäänestyksillä olikaan Ranskassa ja Alankomaissa kun kansalaisten ääni syrjäytettiin tällä tavalla?

Mielestäni tilanne EU:ssa on nyt kehittymässä siihen suuntaan, että pienet jäsenmaat menettävät äänensä ja ne joutuvat kohtuuttomaan asemaan kun suuret ratkaisevat asiat enemmistöpäätöksillä tulevaisuudessa. Suomi saattaa menettää tulevaisuudessa jossakin asiassa vaikkapa maataloutensa, jos enemmistössä päätettäisiin muuttaa radikaalisti vaikkapa maataloustukijärjestelmää. Suomi on nyt joutumassa epävarmuuden tielle EU:ssa.

Jan Rossi

Janin pointti sopimusuudistusprosessin demokraattisuudesta on ihan validi. Tuntuu hassulta, että ensin kansalle annetaan mahdollisuus lausua mielipiteensä perustuslakisopimuksesta ja väärän vastauksen jälkeen samat uudistukset hyväksytään karsitussa paketissa. Kehumista ei ole myöskään menettelyissä, joilla sopimusta on Saksan pj-kaudella yritetty pelastaa (Sherpa-menettely, salaiset kirjeenvaihdot jne). Millä tavalla demokratia on toteutunut tässä prosessissa?

Itse sopimusmuutokset ovat kuitenkin kiistatta myös Suomen etu. Integraation syveneminen on Suomen kaltaisen pienen jäsenmaan kannalta hyvä asia, katsoipa asiaa taloudelliselta, ulkopoliittiselta tai miltä vain näkökantilta. Kun päätöksentekojärjestelmää virtaviivaistetaan, aina löytyy voittajia ja häviäjiä. Loppupeleissä kuitenkin kaikki hyötyvät, kun EU toimii tehokkaasti kansalaistensa hyväksi.

Olisi kuitenkin mielenkiintoista kuulla Alexin näkemyksiä siitä, mitkä seuraavat askeleet EU:n kehittämisessä voivat olla. Yritetäänkö 2010-luvulla koota sopimukset yksiin kansiin? Eurobarometrin mukaan kaksi kolmasosaa EU-kansalaisista kannattaa ajatusta EU:n perustuslaista: voitaisiinko perustaa oikea perustuslakikonventti?

Joo kyllä tosta Merkelistä paistaa jotenkin sellainen rautarouvatyylinen ja hirveän itsevarma meininki.
Merkel osaa hymyilläkkin todella itsevarmasti oikeissa paikoissa.
Tosin ei se paha juttu ole kun kerran hyviä tuloksia tuntuu syntyvän.

Joonakselle sanoisin näin, että mielestäni tämä saavutettu lopputulos on erittäin huono Suomen kannalta, sillä määräenemmistöön siirryttäessä Suomen asioista päättäisivätkin saksalaiset ja ranskalaiset suuremman asukaslukunsa takia. Eihän voi olla niin, että maamme tulevaisuudesta pääsisivät päättämään muut kuin me itse? Hämmästelen suuresti tämän hallituksen alistuneisuutta saavutetun sopimuksen edessä. Puola hoiti osuutensa hienosti. Se kykeni antamaan selkeän viestin muulle Euroopalle, että se puolustaa kansallisia etujaan viimeiseen asti ja on jatkossakin lujatahtoinen etujensa puolustamisessa.

Pian EU laajenee yli 30 maan unioniksi ja silloin Suomen asema käy entistäkin heikommaksi jos Suomen linja ei jyrkkene EU:ssa. EU:n kaltaisessa liitossa tarvitaan kovaa linjaa. Kannatan jyrkkää kansallisia etuja puolustavaa EU-politiikkaa, jonka keskiössä on pelkästään Suomen kansalliset edut. Puheet eurooppalaisesta liitosta voidaan unohtaa. Kannatan vahvaa Suomea ja maamme etujen puolustamista.

Tilanne tämän perustuslain osalta saattaa kuitenkin muuttua sillä ainakin Irlannissa ja Tanskassa suunnitellaan kansanäänestystä asiasta ja paineet kansanäänestyksen järjestämiseen on kovat myös Britanniassa. Jos sopimus menisi kansanäänestykseen Britanniassa, se kaatuisi siellä. Tämän jälkeen keskitetty EU olisi historiaa.

Jan Rossi

Jan Rossi heitti kysymyksen:
"Onko Suomi niiden 17 maan joukossa, joilla on oma pysyvä komissaari?"

Kun unionissa on 27 maata - jatkossa ehkä enemmänkin - ja 17 salkkua jaossa, niin vastaus lienee, että automaattisesti ei ole omaa pysyvää komissaaria.

Virallisestihan komissaari ei ole maansa edustaja. Käytännössähän toki komissaarit pyrkivät ajamaan omankin maansa etua. Se voi hienovaraisemmin ilmetä esim. siten, että omalle maalle tärkeiden asioiden valmistelun komissaari antaa kabinettinsa avustajille, jotka ovat kotimaasta ja näin avustajien "motivaatio" kansallisesti tärkeille kysymyksille on korkeampi.

Täytyisi olla niin hyvä komissaari, että hän nauttisi muiden maidenkin luottamusta ja jatkaisi komissiosta toiseen ja ehkä jopa puheenjohtajana. Tällaista luottamusta taas ei saane, jos oikein läpinäkyvästi ja voimallisesti ajaa (jatkuvasti) kansallista etua.

Vaikea yhtälö siis.

Konventti edusti aitoa demokratiaa. Nyt sen työn tulokset tärveltiin tavalla, joka ei ollut kunniakasta ja lopputulemaksi, joka ilmeisesti on aiempaa kehnompi. Kun hallitukset vievät "sovun" jäsenmaihinsa hyväksyttäväksi, kyynikko voisi kysyä miksi tämä uusi ratkaisu etenisi ratifiointiprosessina yhtään sen rivakammin kuin vanhan konventin paperi, joka sentään oli avoimuudella ja perusteellisesti laadittu?

Jos tuleva hvk ja ratifiointikierros epäonnistuvat, Suomen hallituksen ei pidä hyväksyä lupumista kiertävästä puheenjohtajuusmallista, joka on (jälleen!) osoittanut toimivuutensa.

Kysymys kuinka hyödyllinen unionin yhteinen ulkopolitiikka olisi Suomen kannalta ei ole aivan yksioikoinen. Saksan ja Puolan välillä syventynyt historiallinen juopa saattaa johtaa arvaamattomiin vääntöihin, joilla on heijastusvaikutuksensa reuna-alueille. Joissain asioissa olisi parempi liittoutua avoimesti Saksan kanssa kuin olla Puolan arvaamattoman ulkopolitiikan panttivankina näennäisen yhteisessä rintamassa. Puolustusyhteistyön tiivistäminen Ruotsin kanssa ei edellytä EU-päätöksiä. Onkin ollut mukava havaita porvarihallituksen toimeliaisuus Tukholman suunnalla. Vaikka EU pysähtyisi riitoihin, Suomen kansallisista etunäkökohdista voidaan viisaalla politiikalla pitää huolta.

Lasse Lahtisen hyvään kirjoitukseen jatkona sanoisin näin, että kiertävä puheenjohtajuus oli keino tuoda EU puolivuosittain kunkin EU:n maan pääkaupunkiin ja lähelle EU:n kansalaisia. Puheenjohtajuus työllistää tuhansia ihmisiä EU:n ympärille ja nyt tämän jäädessä pois EU loitontuu entisestään jäsenmaistaan. EU:sta uhkaa tulla kaukainen, näkymätön tekijä kansalaisten elämässä, vaikka se päätöksillään vaikuttaakin jäsenmaidensa kansalaisten elämään.

Mielestäni viisivuotinen EU:n presidenttiys on pitkä aika. En haluaisi olla näkemässä jotakin virasta luopunutta EU:n maan johtajaa vielä EU:n presidenttinäkin. Nyt on ehdotettu Tony Blairin valintaa EU:n ensimmäiseksi presidentiksi. Mielestäni ehdotus on järisyttävän huono.

Olen aiemmin ollut federalistisen EU:n kannalla, mutta nähdessäni tämän sopimuspaperin, mielipiteeni federalismista on muuttunut kriittisemmäksi. On ehkä sittenkin parempi jos EU kehittyisi itsenäisten valtioiden yhteenliittymänä ja löyhänä valtioliittona. Asian ratkaisi lopullisesti enemmistöpäätöksiin siirtyminen. Pienten maiden kannalta tämä on katastrofi. Suomen kaltaisen reuna-alueen maalle se on suorastaan kauhistuttava tilanne. Enemmistöpäätöksiin perustavassa EU:ssa Suomen etuja ei voi puolustaa kun nytkään Keski-Euroopan maat eivät ymmärrä Suomen kaltaisen maan erityistarpeita.

Jan Rossi

Odotellaan nyt, että joku kääntää "minisopimuksen" suomeksi, että siihen pääsisi kunnolla perehtymään. Toimiva valtajärjestelmä luo toki mahdollisuuksia, so. välineet, suotuisalle yleiseurooppalaiselle kehitykselle, mutta ei ole vielä sen takuu. Tärkeintä on että halutaan, ja on kykyä, harjoittaa maanosamme kannalta hyvää politiikkaa. Itse olen rahaliittoa lukuunottamatta myös ollut melko kritiikitön EU-fani, mutta mitä enemmän päivänpolitiikan asialistaa pyritään ammentamaan historian roskatynnöreistä, sitä kriittisemmin tämän päivän tapahtumia on syytä tarkastella.

Unioni on osoittanut menestyksellisyytensä rauhan projektina kun uusia jäsenmaita on tuettu voimakkaasti. Ei ole noussut äärimmäisyysliikkeitä ja nationalismia. Se on historiallisessa katsannossa loistokas saavutus. Tärkeintä on pysyä samalla uralla.

Unionin paljon puhutun yhteisen ulkopolitiikan saavutukset ovat toki myös mainittavat; Haagin rikostuomioistuin, Kioton sopimus ja yhtenäinen WTO-näkemys. Näissä unioni toimiii silmiinpistävästi USA:n vastapoolina maailmanpolitiikassa. Joku kirjoitti, että EU:n pitäisi kilpailla tulevaisuudessa myös Venäjän kanssa. Tähän ei liene tarvetta. Eduskunnan puhemies Sauli Niinistö (kok.) on todennut, että "ainoastaan EU:n ja Venäjän strateginen liitto pitäisi Euroopan jollakin tavalla mukana talouskehityksessä." Tämän asian laajempi sisäistäminen luo osaltaan edellytyksiä valoisalle tulevaisuudelle.