Hyvä Suomi!
Tänään oli erilainen meppipäivä: olin Helsingissä katsomassa Suomi-Belgia futismatsia. Stadikalla oli mahtava tunnelma. Suomen lisäksi tähtenä oli pelin keskeyttänyt huuhkaja. MTV3 sai ilmaista mainosta.
Matsin jälkeen tapasin muun muassa Forssellin, Tihisen ja Riihilahden. Yrittivät jätkät saada mukaan baanalle, mutta pysyin kovana. Aamulento Brysseliin odottaa kello 7.35.
Täykkärissä käsiteltiin perustuslain etenemissuunnitelmaa. Onneksi Henrik oli silminäni ja korvinani. Esittelijöinä toimineet sosialistien Baron Crespo ja meidän ryhmämme Brok olivat Pöttiksen mukaan kuin teinipoikia innostuksessaan.
Perusviesti on vanha tuttu. Parlamenttia minisopimus ei tyydytä, halutaan lisää. Perustuslaki tekee EU:n demokraattisemmaksi, avoimemmaksi ja tehokkaammaksi ja se tarvitaan nykyhaasteisiin vastaamisessa (energia, ilmasto, terrorismi...). Pääsisältöä ei saa muuttaa, esim perusoikeudet on säilytettävä.
Ystäväni Inigo Mendez de Vigo kiteytti viestin. Hemingwayn Vanhus&Meri-kirjassa taistellaan suuren saaliin kanssa. Rantaan päästessä mitään ei ollut kuitenkaan kalasta jäljellä. Tätä emme halua.
Lähtökohtana on nykyinen sopimusluonnos ja pyrkimys on tiukkaan aikatauluun, jotta uusi sopimus olisi ratifioituna seuraaviin EU-vaaleihin. Merkel on ollut erinomainen. HVK:ssa on mahdollisuus parantaa sopimusta.
Baron Crespo kiteytti projektin tarkoituksen: nyt ollaan rakentamassa ensimmäistä ylikansallista demokratiaa. Nykyisessä sopimusluonnoksessa parlamentista tulisi tasaveroinen lainsäätäjä ja komission pj:n valitsija. Se näkyisi varmasti EU-vaaleissa. Sen merkitystä eurooppalaisen demokratian kannalta ei sovi väheksyä.
Mielenkiintoisena kuriositeettinä todettakoon, että usein varsin samanmieliset federalistit tuntuvat hiukan jakautuvan symbolien suhteen. Toisille ne, kuten lippu, toimivat rauhan symboleina. Toisille kansallisvaltioista tutut symbolit eivät oikein istu antinationalistiselle projektille. Niin tai näin, niihin ei kannata hirttäytyä.
5 kommenttia
Suomen puheenjohtajakauden keskeisin tavoite oli tuoda EU:n vallankäyttöön avoimuutta. Porvarihallitus jatkaa samaa linjaa ja haluaa, että Suomi vaikuttaa ytimessä. Nyt Suomen eduskunnan ratifioimaa perustuslakia revitään auki suljetuissa kabineiteissa jonkun Briannian, Tshekin ja Puolan vaatimuksesta. Ei tähän voi todellakaan olla tyytyväinen. Toisaalta jo Suomi olisi alunperin hylännyt sopimuksen, olisimme nyt pääroolissa. Tätähän kriitikot, mm Esko Seppänen aikoinaan vaativat.
Ehkä on parempi että vanhoja sopimuksia vain uudistetaan juuri sen verran kuin tarvitaan laajenemisen edellyttämään vallan uusjakoon. Itse kannatin aikoinaan perustuslakia, mutta kansalaisen näkökulmasta unioni on toiminut ihan hyvin ilmankin. Tarpeen vaatiessa osia voidaan erikseen neuvoston kokouksissa hyväksyä, kuten jo tapahtui yhteisvastuulausekkeen osalta Espanjan terroristi-iskun jälkeen.
Merkelin ja Sarkozyn epäselvä tai jopa negatiivinen kanta Turkin jäsenyyskysmykseen on erityisen huolestuttava. Ei se edusta johtajuutta vaan populismia. Toivoa sopii, että Ranskan hallituksen uusi vasemmistolainen ulkoministeri tuo eurooppalaiseen keskusteluun toisenlaisen asenteen kuin Sarkozy.
Lasse Lahtinen kirjoittaa osuvasti mm.: "Ehkä on parempi että vanhoja sopimuksia vain uudistetaan juuri sen verran kuin tarvitaan laajenemisen edellyttämään vallan uusjakoon." Fokus on luonnollisesti siinä, että EU pitää saada toimimaan globaalina vaikuttajana yhtenäisesti. Muistaen kuitenkin viimeaikaiset vaikeudet perustuslaillisen sopimuksen läpiviemisessä mielestäni olisi EU:lle ja sen kansalaisille ensiarvoisen tärkeää, että uusi sopimus soisi mahdollisuuden EU:n määräenemmistöiseen päätöksentekoon. Tätä asiaa ei liene tarvetta vähätellä vaan se on itse asiassa EU:n uskottavan jatkuvuuden kannalta elintärkeää.
Putin vastasi USA:n ohjuspuolustushankkeeseen ensin uhkaamalla ja sitten esittämällä yhteistyötä. EU:n vastaus viipynee, vaikka Puola ja Tsekki ovat EU-maita johtuen mm. siitä, että EU:n yhteinen ulko- ja turvallisuuspolitiikka ovat vielä "vaiheessa".
Mepeilläkin olisi nyt varsin voimallisen esimerkin turvin erinomainen tilaisuus kertoa kannattajilleen, miten tärkeää on käytännössä saada läpi perustuslaillisen sopimuksen sisältö mahdollsimman laajasti. Jos EU jatkaa tekeytymistään "globaalina poliittisena raatona", "korppikotkat" löytävät varmasti paikalle ja ratkaisevat keskinäisellä kinastelullaan ja siipienlevittelyllään kohtalomme. Ts. EU on saatava toimintakykyiseksi myös EU:n ulkopuolisesti mahdollisimman nopeasti. Se, minkä otsikoiden alle EU:n perustuslaillisen sopimuksen sisällön yksityiskohdat sovitaan on toissijaista, pääasia on EU:n uskottava toimintakyky.
G8-kokouksen yhteydessä tavanneet Blair ja Sarkozy ovat sopineet keskenään yksinkertaistetusta EU:n instituutioita koskevasta sopimuksesta. Tämä lienee merkki siitä, että kriittisesti sopimukseen suhtautuvat maat keräävät omia joukkojaan kesäkuun Eurooppa-neuvoston kokouksen lähestyessä. Europarlamentin kannanotto laajan perustuslakisopimuksen puolesta on äärimmäisen tärkeä viesti Eurooppa-neuvoston valtionpäämiehille.
Ranskan ja Hollannin ei-päätökset ovat ajaneet perustuslakisopimusprosessin jonkinlaisen "alimman yhteisen nimittäjän" etsimiseen, millä koetetaan väkisin välttää kansanäänestykset jäsenmaissa. Myös laaja sopimus (johon voitaisiin jopa lisätä merkintöjä vaikkapa laajentumiseen, ilmastopolitiikkaan tai energiaan liittyen) voitaisiin todellisuudessa saada ratifioitua järkevässä aikataulussa - erityisesti nykyisesä, muuttuneessa poliittisessa tilanteessa.
Eurooppa-neuvoston kokouksen suhteen ongelmallista on se, että siellä tehtävät ratkaisut tuntuvat olevan pelottavan kaukana demokratian kouran ulottumattomissa. Suorilla vaaleilla valitut MEPit, jotka myös edustavat laajasti eri puoluekantoja, on jätetty Merkelin vetämässä prosessissa sivustakatselijan asemaan. Samalla suurien jäsenmaiden päämiehet tekevät linjanvetoja perustuslain suhteen G8-kokouksessa ja missä vielä.
Kehumista ei ole myöskään Merkelin menettelyissä: ensin neuvotteluja käydään salaisten virkamiesten välityksellä, jonka jälkeen perustuslakisopimuksen tulevaisuutta valmistellaan salaisen kirjeenvaihdon perusteella. Tämäkö on EU:n vastaus kansalaisten toiveeseen demokraattisesta, läpinäkyvästä ja lähellä kansalaisia toimivasta unionista?
Minusta suomalaiset MEPit voisivat hyvin lisätä painetta hallituksen suuntaan, jotta Suomi yhdessä 18 sopimuksen jo ratifioineen maan kanssa torppaa ehdotukset perustuslakisopimuksen kastroinnista. Samalla tavalla Europarlamentti voisi ennen Eurooppa-neuvoston kokousta propagoida perustuslakisopimusmyönteistä kantaansa näkyvästi myös äänestäjäkuntansa suuntaan. Tai mikä vielä parempaa, Ranskan ja Britannian kansalaisten suuntaan..
Unionin pitää turvata uskottava toimintaky. Rupesin miettimään riittääkö että rakenteet saadaan perustuslailliseen kuosiin. Lisäksi tarvitaan poliittista tahtoa ja kykyä toteuttaa sitä. Ei nykyinen sopimukseton tilakaan estä käymästä periaatteellista keskustelua vakavista kysymyksistä. Pullin mainitseman ohjuskilven suhteen dialogi on ajautunut umpiperään -tai sitä ei edes käydä.
Unionin tärkein saavutus on rauhan takaaminen eurooppalaisessa kehityksessä. Se on saavutettu demokraattisella menettelyllä. Unioniin ulkopoliittinen edustaja Javier Solana on esittänyt kriitillisen huomion Tshekin ja Puolan aikomuksille ottaa aluelleen Yhdysvaltalaisen ohjuskilven osia. Ko. maiden kansalaisten enemmistö vastustaa hanketta. Alueellisessa kansanvaalissa yli 90% väestöstä asettui tutka-asemaa vastaan. Miten EU voisi tässä kysymysessä edisttää rauhaa ja kunnioittaa demokratiaa? Toisiko perustuslaki mahdollisuuden enemmistömenettelyllä ratkaista tämänkaltainen kriisi, joka vaati yhteisen ulkopoliittisen näkemyksen?
"Toisille ne, kuten lippu, toimivat rauhan symboleina. Toisille kansallisvaltioista tutut symbolit eivät oikein istu antinationalistiselle projektille. Niin tai näin, niihin ei kannata hirttäytyä."
Olen ihan samaa mieltä. Itse kallistuisin tässä kiistassa enemmän jälkimmäisten perustelujen kannalle. En tajua, miksi perustuslakiin piti alun alkaen kirjata maininnat yhteisestä lipusta, yhteisestä kansallishymnistä etc. Ei pidä käsittää väärin, itselläni ei ole yhtään mitään kumpaakaan vastaan. Pelkään kuitenkin, että tällaiset näyttävät eleet ja symbolit voisivat aiheuttaa vastareaktiota ja osaltaan lisätä nationalistisia, integraatiokriittisiä äänenpainoja EU:ssa. Ei EU tarvitse yhteishengen luomiseen mitään symboleja. Yhteishenki syntyy siitä, että eurooppalaiset kokevat jakavansa yhteisen vaalimisen arvoisen projektin. EU perustelee olemassaoloaan parhaiten olemalla kaikkien jäsenmaiden kannalta mahdollisimman toimiva kokonaisuus, josta koituu konkreettista hyötyä vaurauden ja vakauden muodossa. Avainsana tässä on toimivuus. Tämän tavoitteen rinnalla erilaiset päättäjien taholta yläviistosta tyrkytetyt kansallisvaltiosymbolit ovat täysin toissijaisessa roolissa. Toimivuuden kannalta EU:n perustuslaki (tai miksi sitä sitten päädytäänkään kutsumaan) on tunnetusti ratkaisevassa asemassa. Perustuslaillista sopimusta tarvitaan välttämättä jo pelkän päätöksenteon tehostamisen kannalta. Muuten ei hyvää seuraa.
Lähes kaikilla tuntuu olevan oma visionsa siitä, millainen EU:n ns. perustuslaista pitäisi tulla. Vertauskuvia käyttääkseni toiset haluavat siitä erilaisilla symboleilla kuorrutetun raskaan barokkikirkon, kun taas eräille tuntuu kelpaavan pelkkä vähimmäisvaatimukset niukin naukin täyttävä vaatimaton hökkeli. Itse kannatan tyylikästä ja virtaviivaista funkisrakennusta, joka pitäisi sisällään kaiken olennaisen.
Olen erittäin tyytyväinen Angela Merkelin perustuslain suhteen osoittamaan johtajuuteen ja uskon, että myös Nicolas Sarkozyn dynaamisilla lääkkeillä potilas voidaan saada elvytettyä hyvinkin nopeasti. Ehkäpä Merkel ja Sarkozy löytävät samanlaisen loistavan yhteisen sävelen Eurooppa-politiikassa kuin Helmut Kohl ja Francois Mitterrand aikanaan. Toivossa on hyvä elää. Tästä voi seurata vielä jotain kaunista...