Viikon kohokohdat

Ei haluta puhua ulkopolitiikkaa, koska siinä ehdokkaiden ja puolueiden erot ovat ehkä suurempia kuin maan sisäisissä asioissa; mitä turhaa ottaa asioita esille kun hyvin menee tälla lailla leppoisastikin!

Suurinta osaa kansalaisista ei ulkopolitiikka kiinnosta niin paljon, että siihen kannattaa uhrata paukkuja - ehkä monilla ehdokkaillakin on enemmän mielipiteitä oman elinpiirin lähiasioista. Tämä ei varmasti ole pelkästään suomalainen ilmiö. Äänestäjien äänet saa parhaiten laariin ottamalla esiin asioita jotka ovat tavallisia ja ihmisten arkeen ja päivittäiseen selviytymiseen liittyviä. Kansanedustajaehdokas on kuitenkin ihan tavallinen ihminen hänkin; jos helpommalla pääsee lupaamalla lapsperheille lisää tukaa ja sairaanhoitajille lisää palkkaa, parannusta eläkeläisten asiaan niin miksi mennä suuremmille miinakentille puhumaan vaikeammista asioista?

Kiintoisaa oli tosin huomata, että Matti Vanhanen otti tänään esiin omassa päiväkirjassaan Srebrenican ja kansanmurhat.

Ehkä se keskustelu siitä hiljalleen, edes pikkuisen, lisääntyy. Aika aneemistahan tämä on ollut!

Kyse ei varmaan ole siitä etteikö haluttaisi puhua- ketään ei vaan tunnu kiinnostavan EU tai edes valtakunnallisetkaan isommat linjat. Erilainen etujärjestö- ja edunvalvontatoiminta on eniten pinnalla. Päivän paneeleissa (työttömien ja yrittäjien järjestämissä) aihepiirit pyörivät täysin järjestävän tahon problematiikassa. Tämä sektoroitunut ajattelutapa on vanhanaikaista ja ei loppujen lopuksi kiinnosta edes kohderyhmää - pelkästään aktiiveja. Maailma on kokonaisuus ja kokonaisuuksien kautta asioita tulisi lähestyä. Järjestetään aiheesta sessio kun tänne Hämeeseen tulet- ja herätetään sitä keskustelua!

Hyvä Stina Silja, kommenttisi perusteella voimme ilmeisestikin todeta, että puolueet ja jopa jotkut niiden ehdokkaat pyrkivät pelaamaan varman päälle. Sellainen ajattelu tuntuu kuitenkin käsittämättömältä siinä mielessä, että varsin suurella osalla ehdokkaista läpimeno ei ole lainkaan itsestäänselvää. Vaikuttaa jotenkin siltä, että joko näillä ehdokkailla ei ole mitään sanomista esim. EU-, ulko- ja turvallisuuspolitiikasta (eli kompetenssi puuttuu) tai sitten on ylempää tullut käsky olla näistä asioista puhumatta.

Hyvä Sari Rautio, kuulisin mielelläni perustelusi siitä, miksei ketään muka kiinnosta EU tai Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikka, johon osana kuuluu esim. se, että tankkereita liikkuu "hörhöjen " ohjailemana Suomenlahdella ja on vain ajan kysymys kun Suomenlahti on Euroopan öljykaivo.

Suomessahan vallitsee kunakin aikana pari 'totuutta', siis muutama asia josta puhutaan. Puhua saa toki muistakin asioista, muttei niitä oikein kukaan noteeraa. Nythän poliittisesti korrektina vaaliteemana ovat esim. pätkätyöt ja työelämän epävarmuus. Ne pitää tuomita, niitä pitää ihmetellä ja kaupan päälle vielä todeta, että pätkätyöt ovat haitallisia naisten ja miesten tasa-arvolle. Ei silti, pätkätyöt ovat ongelma monelle, niistä pitää puhua ja niitä pitää pyrkiä vähentämään.

Mutta kansainvälinen politiikka ja EU - eivätkö ne kiinnosta äänestäjiä? Vai eivätkö ne kiinnosta mediaa, vai eivätkö ne kiinnosta poliitikkoja?
En tiedä itsekään vastausta tähän muna ja kana tilanteeseen. Mutta totta on, että monet poliitikot eivät paljon kv. politiikasta tai EU:sta puhu, koska eivät niistä paljon tiedä ja koska ne ovat vaikeita ja monimutkaisia asioita.

Minulle neuvottiin heti aluksi ehdokkaaksi lähtiessäni, että kansainväliset suhteet voi olla hyvä aihe takataskussa, mutta ehdokkaan teemana ne eivät kiinnosta kansaa. Kiinnostusta keskusteluun tuntuu olevan lähinnä pienemmän asianharrastajaporukan piirissä. Venäjä- ja Natokeskustelu ovatkin nyt lähteneet käyntiin netissä, ja myös lehdistö on kirjoittanut molemmista. Mutta vaalikeskusteluissa niitä ei näy. Tai jos niistä kysytään, vastaukset pidetään mahdollisimman lyhytsanaisina ettei vaan kukaan luule, että oikeasti Natosta tai Venäjästä haluataan puhua.

Entäpä esim. kriisinhallinta johon valtion puolelta ollaan kovasti panostettu, ainakin sanoissa? Ollaanko oikeasti? Väitän, että mekanismien luomisesta huolimatta EU:n rooli rauhanturvaamisessa on menossa alas pikemminkin kuin ylöspäin. EU rahoittaa muutamia operaatioita, sekä Afrikan unionin joukkoja, mutta oma globaali vastuu ei ole noususuunnassa. Puhutaanko meillä Suomessa kriisinhallinnasta tai rauhanturvasta nykyään muuten kuin joskus 'sinkkiarkkupelon' yhteydessä? Onko sitä mainittu missään vaalikysymyksissä?

Suomen kansainvälinen rooli ja vastuu ovat yksi neljästä päävaaliteemastani, mutta myönnän oman syyllisyyteni - en ole itsekään ehkä riittävästi nostanut kansainvälisiä kysymyksiä esiin vaalikirjoituksissani. On nimittäin tullut se tunne, ettei ketään kiinnosta kansainväliset asiat - paitsi Nato kohdalla yksinkertainen kysymys kyllä vai ei - vaan halutaan siirtyä nopeasti takaisin kotimaahan. Pidä sinä sitten itsepäisesti yllä kansainvälisyys-, tai puhumattakaan EU-keskustelua!

www.ninasuomalainen.fi

Jouni Pullille pieni kommentti: no aivan varmasti monet pelaavat varman päälle!!! Eihän läpimeno tosiaankaa ole suurelle osalle varmaa, tietenkään, mutta siitä huolimatta kannattaa puhua asioista jotka kokee hallitsevansa. Ja myös kannattaa pysytellä asioissa jotka oman käsityksen kannalta kiinnostavat ihmisiä eli potentiaalisia äänestäjiä. Näin kuvittelen ehdokkaiden ajattelevan; käykääpä kyselemässä rokkapatojen äärillä ehdokkailta omista ulkopoliitista linjauksista ja turvallisuuspolitiikasta niin aika äkisti sen huomaatte! Ympäripyöreitä lauseita "asian tutkimisesta" ja "ympäristön mahdollisen hyvästä huomioonottamisesta" kuulee koko ajan mutta eiväthän sellaiset lauseet mitään tarkoita. Jokainen ratsastaa omalla hevosellaan; jollakin hepan nimi on "paremmat eläkkeet" toisella "terveydenhoitoon on satsattava" ja kolmannella "työttömyys on puolitettava". Arvokkaita ja hyviä asioita sinällään, mutta kun niitä päätettäviä asioita on niin paljon muitakin, jos nyt läpi pääsee! Yllättävän moni pääsee, keppoisin tiedoin!

Mitä tulee tuohon Suomenlahden tankkeri-liikenteeseen ja sinne piakkoin kaikella todennäköisyydellä rakennettavaan kaasuputkeen, olen itse siitä todella, todella huolissani. Olen laittanut siitä kysymyksiä myös joillekin kansanedustajaehdokkaillekin; Merikukka siihen vastasikin viikon kysymyksenä tänään. Sain myös Matti Vanhasen erityisavustajalta asiaan liittyen vastauksen, mutta asia ei ole tietenkään helppo kellekään. Konkreettista vastausta ei tietenkään ole olemassakaan. Mielestäni TÄLLAISIA asioita tulisi nimenomaan pitää yllä keskustelussa; ympäristöpolitiikka ei tunne valtakunnan eikä puolueiden rajoja; niistä asioista pitäisi jokaisen ottaa selvää ja toimia.

Al Gore sai Oscarin ympäristöfilmistään; se herättää ihmiset huomaamaan kuinka pieni pallomme on, kuinka meidän toden teolla pitäisi alkaa siivota omia jälkiämme. Mutta kun on kyse polttoaineen saamisesta omiin pikku kärryihimme, ei millään muulla tunnu todellakaan olevan mitään väliä.

Hyvä Nina Suomalainen ja Stina Silja, pakkohan minun on teitä uskoa, jos olette käytännössä kokeneet, ettei kansalaisia kiinnosta ulko-, turvallisuus- ja EU-politiikka. Se, ei silti tarkoita sitä, että tilanne pitäisi hyväksyä. Päinvastoin nyt pitäisi entistä ponnekkaammin panostaa informaatiooon em. asioissa. Tässä asiassa on paljon tehtävää esim. Eurooppalainen Suomi ry:llä sekä tietenkin tulevilla kansanedustajillamme. Blogeissa pystymme me tavallisetkin kansalaiset vaikuttamaan ainakin yleiseen mielipiteeseen nostamalla kv. ja EU-asiat yhä uudelleen ja uudelleen esiin.

Lisääntyvästä laivaliikenteestä Suomenlahdella ovat kirjoittaneet Hesarissa mm. Juha Tulimaan (Euroopan luotsijärjestön presidentti ja Luotsiliiton puheenjohtaja) paljon kertovassa artikkelissaan "Itämerellä käyttöön aluksien avomeriluotsaus" ja Markku Mylly (Merenkulkulaitoksen pääjohtaja) varsinkin suurten tankkerin talvimerenkulkua käsittelevässä artikkelissaan "Pelisäännöt Suomenlahden aluksille".

Tulimaa perää Itämeren avomeriluotsausta asetuksin säädeltäväksi ja tietyille aluksille pakolliseksi. Myllyn mukaan "luotsipakon asettaminen Itämerellä liikkuville aluksille vaatii kansainvälisen merenkulkujärjestön IMO:n hyväksymisen". Myllyn mukaan nyt pitäisi sopia ensiksi vapaaehtoisesti pelisäännöistä, jolla varmistetaan Itämerellä liikennöivien alusten henkilöstön osaaminen.

Olisin tässä kohdin valmis menemään vielä pidemmälle: odottaessamme mahdollista IMO:n päätöstä avomeriluotsipakosta Itämerellä ja senjälkeisiä kansallisia säädöksiä, voisimme jo nyt ehdottaa muille itämeren valtioille, että mikään maa ei vastaanottaisi satamiinsa sellaisia suuria laivoja eikä päästäisi ulos satamistaan sellaisia suuria laivoja, joissa ei ole brygalla avomeriluotsia. Voi olla, että tällainen sopimus voisi jossain määrin rikkoa IMO:n nykyisiä säännöksiä, mutta sillä ainakin nopeutettaisiin IMO:n toimintaa asiassa (onkohan koko asia edes agendalla siellä?) sekä ennen kaikkea suojattaisiin Itämertamme ja sen rantoja mahdollisilta katastrofeilta.

Päivän kysymys: miksi ehdokkaat ja puolueet eivät halua puhua EU:sta tai kansainvälisestä politiikasta ylipäätään?

Eu on osa kansalaisten arkea eikä herätä niin voimakkaita intohimoja kuin aiemmin. Edes perusssuomalaisten vaaliohjelmasta ei enää löydä vaatimusta Suomen eroamisesta unionista. Eu on kansalaisten arjessa yhä enemmän sama asia kuin Eurooppa: fundamentti joka on ja pysyy.

Tietenkin pitää erityisesti kiittää niitä poliitikkoja kuten esim. Stubbia, Kiljusta, Seppästä ja Tuomiojaa jotka aktiivisesti tiedottavat kukin tahollaan ja tyylillään unionin asioista. Kiitos. Virkamiehistä Antola ja Tiilikainen kirjoittavat tiiviistä ja ymmärrettävää tekstiä. EU:sta kiinnostuneelle kansalaiselle löytyy ilmaislehteä, webbisivua ja blogia. Joku perustuslakikysymys on kokonaisuudenssaan niin monitahoinen propleemi, etten hirveästi ihmettele, jos suurin osa kansasta ei siihen ole perehtynyt. Kuten Erkki Toivanen on todennut: jos koko perustuslakisopimus olisi ajettu läpi ilman hymnejä ja fanfaareja hallintouudistuksen nimellä, se olisi jäsenvaltioissa jo ratifioitu.

Jos sallitaan näin positiivisella palstalla niin hieman purnaisin EU-parlamentin suomenkielisistä nettisivuista. Verrattuna eduskunnan sivuihin ne ovat sekavat. Puheenvuorojen ja äänestystulosten haku ei sieltä tahdo onnistua. Vai onnistuuko?

Hyvä Lasse Lahtinen, perustuslaillinen sopimus olisi mennyt ainakin palasina läpi ellei etunenässä Ranska olisi nostanut sitä pilviin presidentti-ideoineen. Käisttämätöntä suuruudenhulluutta!

Kyse on nimenomaan kansainvälisestä sopimuksesta, joka aukeaa lukijalleen huonosti, siten puhe EU-kansalaisten perustuslaista ja itse teksti eivät okein tue toisiaan. Pilkottuina pienempinä deklaraatioina ja lakeina sopimus olisi ollut paljon helpommin ymmärrettävissä, vaikka päinvastaistakin on väitetty.

Suomessa monet nettisivut ovat selvempiä kuin ulkomailla ja niin on esim. kaupunkiarkkitehtuuri. EU-parlamentin sivut voisi ensitöiksi korjata niin, että se paljon puhuttu läpinäkyvyys myös toteutuisi käytännössä.

Hyvä Jouni Pulli,

siis kysehän ei ole siitä etteikö nuo mainitsemasi asiat kiinnostaisi- niillä vaan ei ole riittävän vahvoja etujärjestöjä pitämään asioita esillä? Olen osallistunut kohta jo liki pariinkymmeneen paneelikeskusteluun, joissa järjestäjinä ovat olleet opettajat, työttömät, seniorit, yrittäjät jne- kukin omista lähtökohdistaan. Toki keskustelu vaalien ympärillä on paljon muutakin, mutta valittettavan usein näyttää sektoriajattelu ja palasten tarkastelu olevan yleisempää kuin kokonaisuuksien hahmottaminen. Helpompaa se ainakin on - mutta luo vinksahtaneita näkökulmia.
Tästä opiksi ja asiat pöydälle!

Minulla on sellainen mielikuva, että esim. EU-asioiden vähäiseen kiinnostukseen jne vaikuttaisi mm. se tosiasia, ettei suomalainen media juurikaan EU-asioista paljoa kerro. Paikalliset suomalaiset uutiset ovat voimakkaasti etusijalla.
Kun sitten EU:sta raportoidaan ja kerrotaan asioita, tuntuu niille olevan tyypillisisntä negatiivisuus ja jopa halveksunta: Raoportointi keskittyy uusien lakien ja direktiivien muassaan tuomiin vaikeuksiin, byrokratiaan, kustannuslisään jne jne.
Mahdollisuudet ja hyvät asiat ohitetaan tai kuitataan lyhyellä maininnalla faktasta.
Onko siis, ihme, ettei asioista synny mielenkiintoisia keskusteluja ?

Hyvä Sari Rautio,

Tarkoitukseni ehkä hieman provosoivalla kysymyksellä oli saada aikaan keskustelua siitä, miksei ihmisiä kiinnosta esim. EU-asiat. Kiitos selkeyttävästä vastauksestasi, ymmärrän, että on vaikea nostaa EU-asioita esille tilaisuudessa, jossa kaikki muut puhuvat vaikkapa sairaanhoitajien palkoista. Ehkäpä esim. Eurooppalainen Suomi ry voisi vinkistäsi ottaa vaarin ja järjestää vaalikeskusteluja myös EU-asioiden ympärille.

Christian van Niftrikin kanssa olen samaa mieltä. Pelkän suomalaisen median informaation varassa EU-asioista putoaa auttamatta kärryiltä. Lukemalla esim. Frankfurter Allgemeine Zeitungia, www.euobserver.comia, www.euractiv.comia ja Alexin sivuja on jo selvästi paremmin kärryillä siitä, miten tärkeitä päätöksiä EU:ssa tehdään Suomen kansalaisten kannalta. Mielenkiintoista onkin, että miksi osa mediaa on ajamassa Suomea Natoon ja osa mediaa haluaa passivoida ihmisiä EU-asioissa. Minulle tämä asia ei ole auennut.

Parahin Sari Rautioo,

Etujärjestöjä? Kuulostaa kamalalta! Kai asioita voi saada muutenkin eteenpäin! Ehkä kiinnitän liikaa huomiota sanan sisältämään byrokratiaan ja erityisen negatiiviseen mielikuvaan, mutta silti luulisin, että jos asiat osataan kertoa oikealla tavalla, ne kyllä saadaan nousemaan myös yleisempään keskusteluun ihan yksittäisen ihmisen esiin ottaminakin.

Joskus keskustelun avaajaksi ja kiinostuksen herättäjäksi riittää tarpeeksi tunnetun henkilön persoona. Jorma Ollila sai jokunen aika sitten ympäristöasiat tapetille - tosin vain hetkeksi, ei siitä keskustelua syntynyt sinällään - kaikki vain halusivat kommentoida Ollilan mielipidettä ;-)

Jos asiat ovat vaikeaselkoisa ja monimutkaisen oloisia ja jos niillä ei ole suoraa yhtymäkohtaa ihmisten elämään, ei asia herätä kiinnostusta. Asiat pitää selittää kuulijakunnille selkeästi ja niiden edut ja haitat kiinnostavasti kertoen - pitää siis ottaa viestin kohderyhmä huomioon. Pitää personoida; passiivimuoto ei ole oikea muoto kertoa asioita eteenpäin. Tämä ei tietenkään tarkoita opettajamaista luennointia vaan asian ymmärtämistä itse niin, että sen pystyy selittämään selkokielellä vaikka Pihtiputaan mummolle.

Poliitikkojen helmasynti on puhua paljon ja saarnata asioista niin, että kuulijakunta puutuu. Pihvi jää ymmärtämättä helposti joskus tuntuu, että näin käy myös siellä lähettävässä päässä.

Kokonaisuuden kertominen on mielestäni juuri teidän poliitikkojen asia - selkeästi!

Tsekin kauppaministeri Martin Riman haluaa lisätä ruskohiilen tuotantoa Tsekeissä, jotta tsekit olisivat vähemmän riippuvaisia Venäjän kaasusta. Ruskohiiltä riittää 40 vuodeksi. Ko. kaivostoiminnan ja ruskohiilen polton haitalliset ympäristövaikutukset ovat huomattavat. EU:lla on vielä pitkä matka siihen, että saadaan kaikki jäsenmaat ymmärtämään ympäristönsuojelun todelliset tarpeet ja toimenpiteiden kiireellisyys.