Vaalit ja vaalit
Eduskuntavaalien loppusuora häämöttää, tai no ainakin melkein. Tähän aikaan neljän viikon kuluttua tiedetään lopputulos.
Vaalivauhdista näyttää olevan kahta näkemystä. On niitä, joiden mielestä keskustelu on toistaiseksi ollut latteaa. Ja sitten on niitä, jotka kärsivät vaaliväsymyksestä jo tässä vaiheessa.
Itse kuulun tuohon ensimmäiseen kategoriaan. Vauhtia saisi olla lisää. Toisaalta vaalikampanjat ovat nykyään lyhyempiä ja kunnon väittelyt käydään vasta loppumetreillä.
Itse haikailen kolmen vaaliteeman perään: EU, Nato ja terveyspalvelut.
Tuntuu siltä, että EU:sta ei haluta keskustella, Natosta ei saa keskustella ja terveyspalveluista ei osata keskustella ainakaan rehellisesti.
Olen itse käynyt yhdet vaalit ja ollut mukana talkoissa kolmessa vaalissa (kunnallis-, presidentin- ja eduskuntavaalit).
EU-vaalien äänestysprosentista käydään aina vilkasta keskustelua, eikä syyttä. Viime vaalien äänestysprosentti oli 40 prosentin luokkaa.
Äänestysvilkkaus riippuu pitkälti siitä, miten tärkeiksi vaalit koetaan. Vastuu on siis ehdokkailla, medialla ja nykyään myös yleisellä kansalaiskeskustelulla, jota eri foorumeilla - ei vähintään keskustelupalstoilla ja blogeissa - käydään.
Olisi muuten mielenkiintoista nähdä vertailu siitä miten paljon palstatilaa ja monta mielipidemittausta Suomen valtamediat julkaisevat eri vaalissa. EU-vaaleista muistan nähneeni kaksi mielipidemittausta.
Veikkaan, että palstamillimetreillä ja mielipidemittauksilla on aika suora korrelaatio äänestysvilkkauteen. Voin toki olla väärässä.
Onko kukaan nähnyt tai kuullut tämäntyyppisestä vertailevast tutkimuksesta? Jos ei ole, niin ehkä tässä olisi hyvä tutkimuksen aihe vaikkapa graduksi?
5 kommenttia
Tuntuu, että monissa blogeissa politiikkakeskusteluksi kutsutaan keskustelua politiikasta, mediasta ja politiikan juoruista. Asiat jäävät syrjään. Keskustellaan siitä että nyt käydään sitten ensimmäiset nettivaalit blogeineen ja vaalikoneineen ja mikä on Kurosen, median ja juorupolitiikan suhde.
Nato? Todella, siitä olisi hyvä puhua. Nythän keskustelua on ansiokkaasti ollut esim. Hesarin Unskin blogissa, kuten myös Venäjästä ja sen viime aikojen edesottamuksista. (Itsekin olen Natosta nettisivuilleni kirjoittanut.) Mutta onko Natosta siitä huolimatta tullut vaaliteemaa? Ei ole. Miksi? Siksikö, että TV-väittelyissä sitä sivutaan nopeasti, mutta ulkopolitiikkaa ei vain oteta 'oikeaksi' vaaliteemaksi. Jostain syystä, se ei vain lyö läpi keskeisimmissä vaalikeskusteluissa. Kuten Alex sanoi, Natosta nyt vaan ei saa keskustella. Ainakaan 'oikeat' poliitikot.
Alexin kommenttiin, ettei EU:sta haluta keskustella sanoisin pikemminkin, ettei EUsta osata keskustella. Ja siksi ei haluta. Sehän on niin monimutkaista, perustuslaillinen sopimus, laajentuminen, palvelutdirektiivi, ja ties mitä.... Normaali suomalainen poliitikko ei halua moiseen lankavyyhtiin sotkeutua, jollei sitä voi yksinkertaistaa kuten Timo Soini: Liian iso solmu, leikataan miekalla poikki ja sillä sipuli. Nyt kun muistelen - todella, en suoralta kädeltä muista yhtään vaalikonekysymystä EU:sta!
Terveyspalvelukeskustelu taas yritetään käydä helposti yksinkertaistaen, kuten Ylen hiuksia nostattaneessa vaalikonekysymyksessä: 'Jos on valittava joko julkisten palvelujen parantamisen tai tuloveron keventämisen välillä, on valittava veronkevennykset. Oletko samaa vai eri mieltä?' Itse mietin vastatessani tätä kysymystä ainakin kymmenen minuuttia: siis mitä?
Eihän terveyspalvelujenkaan ratkaisu ole vain se, että kasvatetaan budjettia usealla sadalla miljoonalla eurolla. Mutta mikä ihme nielee kaikki nuo varat joka vuosi, jos se ei ainakaan ole oma tai monen muun suomalaisen terveydenhuolto, jonka me hoidamme työterveydenhuollon tai yksityisen kautta. Minusta tähän tarvitaan vähintäänkin salapoliisi.
www.ninasuomalainen.fi
Vanhoihin EU-maihin verrattuna Suomi käyttää keskimääräistä vähemmän rahaa terveydenhoitoon bkt-osuutena. Julkisen terveydenhoidon bkt-osuus on Suomessa jopa pari prosenttia alhaisempi kuin USA:ssa. Kokonaisuudessaan terveysmenojen bkt-osuus meillä on puolet Yhdysvaltojen vastaavasta. Muutama sata miljoonaa lisää terveyspalveluihin ei kaada Suomen taloutta, jos nk. jakovara on miljaardeja euroja kuten puoluejohtajat inttävät. Ei kai hoitajien pätkätyöongelman, jonojen ja lääkäripulan poistaminen onnistun ilman verovaroja?
Nato-kysymyksellä hämmentämisessä on vaaransa. Jos puoluejohtajat ryhtyisivät pontevasti vaatimaan Suomea Naton jäseneksi, mutta kansa sitten keskustan ja kokoomuksen edellyttämässä äänestyksessä tuon ratkaisun hylkää, ajautuisimme vakavaan turvavajeeseen. Ei kai vastuullinen poliittinen eliitti voi myöntää, jos ulkopoliittinen linjamme olisi hetteisellä pohjalla? Parhaiten Suomen eduksi toimitaan kun johtajat tekevät ratkaisunsa oman ammattitaitonsa pohjalta, torikyselyihin vilkuilematta. Eikä kansaa galluppien mukaan hirmuisesti edes kiinnosta natokeskustelu. Miksi siitä pitäisi väkisin tehdä vaalikysymys?
Ääniaktiivisuuden virkistämiseksi kaikki keinot tulevat tarpeeseen. SAK aloittaa pian oman vaalikampanjansa, jossa toivotaan puoluekantaan katsomatta lisää palkansaajien etuja ymmärtäviä kansanedustajia eduskuntaan. Kannatetaan.
Hyvä Alex! Nostat terveydenhuollon kolmen tärkeimmän asian joukkoon.
Moni muukin kuin Nina Suomalainen ihmettelee, mihin terveydenhuollon rahat uppoavat. Pari viikkoa sitten Euroopan parlamentin entinen puhemies Pat Cox ilmaisi huolensa terveydenhuoltoa uhkaavasta kriisistä. ”Jokaisen jäsenmaan on löydettävä uusia keinoja terveydenhuollon olemassa olevien resurssien järkevään ja tehokkaaseen käyttöön tilanteessa, jossa väestömme ikääntyy.”
Minustakin oli omituisesti asetettu tuo Ylen vaalikonekysymys. Siihen on sisäänrakennettuna ajatus, että terveydenhuollon tuottavuuteen ei tarvitsisi kiinnittää huomiota.
Kuitenkin juuri tuottavuus - tai sen puute - on isoin ongelma suomalaisessa terveydenhuollossa. Rahaa menee enemmän ja enemmän, mutta palvelut eivät parane. Hoitoonpääsy on edelleen iso ongelma, vaikka maassa on ollut hoitotakuu kohta kaksi vuotta.
Tämä vaaliteema olisi hyvä Kokoomuksen nostaa enemmänkin esiin nyt vaalikamppailun loppusuoralla.
Kyllä on aivan selvää, että terveydenhuoltoon tarvitaan lisää rahaa. "Suomalaisilla on oltava oikeus saada laadukasta terveydenhuoltoa. Hoitojonot on kyettävä purkamaan kaikkialla Suomessa. Tämä edellyttää terveydenhuollon määrärahojen turvaamista. Valtion on korotetulla valtionosuudella tuettava sellaista kuntasektorin palkkaratkaisua, jossa koulutetuille ja naisvaltaisille aloille – kuten hoitoalalle -maksetaan keskimääräistä suuremmat palkankorotukset." www.kokoomus.fi
Tuottavuus=tulos/kustannus. YK:n terveystilaston perusteella eri maiden terveydenhuollon tuottavuutta on helppo arvioida. Suomi on monilta osin tuloksillaan terveydenhuollon kärkimaa vaikka rahaa käytetään bkt-osuutena keskimääräisiä teollisuusmaita vähemmän. Tuottavuutemme on siis määritelmän mukaan nykyisellään huippuluokkaa.
YK:n tilastojen valossa terveydenhoidon tuottavuus absoluuttisia hoitomenoja ja tuloksia vertailtaessa näyttäisi olevan kaikkein parasta köyhässä valtiojohtoisessa Kuubassa. Vuoden 2003 YK-tilaston mukaan syntymäkuolleisuus mm. on Kuubassa alhaisempi kuin Yhdysvalloissa ja kansalaisten eliniänodote maissa on likimain sama.
Puhtaasti tieteellisesti laadittuja tilastoja vertailtaessa Suomen kannattaisi siis tuottavuuden parantamiseksi ottaa mallia Kuubalaisesta terveydenhuollosta ennemmin kuin USA:n hyperkalliista järjestelmästä, joka perustuu yksityiseen sairaanhoitoon ja yksityisiin vakuutuksiin. Ideologiallahan ei tässä voi olla sijaa kun puhutaan kansalaisten hyvinvoinnista. Valitaan siis todistetusti parhaan tuottavuuden takaava systeemi?
Alex hyvä: Sanot naulan kantaan, kun ihmettelet latteita vaaleja. Sekin vähän, mitä vaikkapa katukuvassa näkyy ehdokkaitten ja/tai puolueitten vaalimainoksia näyttää enemmän olevan esillä velvollisuudesta ja pakkopullana kuin äänestäjien innostamiseksi ja aitojen, selkeiden vaihtoehtojen tarjoamiseksi politiikan rintamalla. Yhtä mössöä kaikki. Kuin olisi ollut sama mainostoimisto asialla kaikilla puolueilla ?
Kovin köyhäksi jää vaalien varsinainen anti, kun puolueiden ainoa "kilpailuvaltti" on kisailu siitä, kuka eniten huiputtaa äänestäjää sillä, miten suuria etuuksia äänestäjille tarjoaa.
EU:ta pidetään itsestäänselvyytenä. Olemme sen mallioppilas ja mukana ??? kaikissa sen ytimissä. Jostakin syystä maamme EU-keskustelua hallitsee lähinnä älyllinen mietintä "kahden lautasen politiikasta".
Ulkopoliittiset suhteemme ovat loistavat niin itään kuin länteen asiasta ja henkilöistä riippumatta. Nato-keskustelua sävyttää kisa siitä, kuka lupaa siirtää päätöksen liittymisestä kauimmaksi ajassa ?
Työllisyystilanne on jo uskomattoman hyvä maassamme, ja paremmaksi se tulee kun vielä valitaan vanha hallituspohja hallitsemaan seuraavat neljä vuotta. Näin riippumatta siitä, että viikoittain maastamme ulkoistetaan satoja työpaikkoja kaukomaihin.
Kuka kantaa huolta Itämerestä ja sen tuloillaan olevasta ekologisesta katastrofista ? Missä ovat tarpeelliset ja riittävät öljyntorjuntakalustot, - laivat ja koulutettu ja harjoitettu henkilöstö ?
Maamme kansalaisten ikärakenne huononee merkittävästi tulevina vuosina. Vanhusten ja sairaiden ihmisten kasvavan ryhmän hoitamiseen varaudutaan tekemällä - ei mitään.
EU paneutuu vakavasti ilmastonmuutokseen. Suomi vastustaa uusia tavoitteita mutta hyväksyy ne sitten kahden yön ja kolmen päivän ankaran harkinnan jälkeen - vai pettikö kenties kommunikaatio ao ministerien välillä ? Loistava koordinaatio jatkuu luonnollisesti myös tulevaisuudessa.
Viinan kulutus kasvaa maassamme edelleen ja sen aikaansaamat tragediat ja rajut lisäkustannukset yhteiskunnalle lisääntyvät huimasti vuosittain. Hallituspuolueet eivät asiassa toimi, vaikka ongelma heitetään sille "päin pläsiä". Oppositio keskustelee antaumuksella viinien vuosikerroista ja jättää hallituksen onnelliseen päättämättömyyden tilaansa.
Provosoiden hieman sanoisin, että näiden vaalien suurin yllätys olisi se, jos äänestysvilkkaus ylittäisi edellisten eduskuntavaalien tason.