Bryggessä ja ehdotus
Tänään oli Bryggen vuoro. Opetan College of Europessa seitsemättä vuotta. Ensimmäiset viisi vuotta vedin 30-tunnin kurssia EU:n jäsenmaista yhdessä professori Brigid Laffanin kanssa.
Viimeiset kaksi vuotta olen vetänyt kuuden tunnin tiivistä seminaaria EU:n perustuslaista. Käynnit Bryggessä ovat aina yhtä antoisia. Oppilaat puhkuvat intoa, ajatuksia ja uteliaisuutta.
Käynnit ovat myös eräänlainen henkireikä. Saa rauhassa tuuletella ajatuksia. Ei myöskään ole haitaksi, että Bryggen listoilla on myös suomalainen "vieraileva proffa".
Tänään kävimme läpi EU:n sopimusmuutosten historiaa yhtenäisasiakirjasta perustuslakiin. Aina kun tuntuu, että integraatio etenee hitaasti niin kannattaa muistaa, että runsaan kolmenkymmenen vuoden aikana unioni on laajentunut ja muuttanut perussopimuksiaan viidesti.
Valmistelin luentosarjan vanhojen muistiinpanojen pohjalta ja luin myös entisten kollegojen kirjan EU:n perustuslaista. The European Constitution: its origins, negotiation and meaning. Saanen suositella.
EU:n perustuslaista on muutenkin kirjoitettu aika paljon. Itse olen lukenut Peter Normanin The accidental constitution; Teija Tiilikaisen, Joni Heliskosken ja Petri Helanderin Euroopan perustuslaki; Kimmo Kiljusen EU:n perustuslaki; sekä Jean Claude Piriksen The Constitution for Europe. Kaikki hyviä katsauksia perustuslain syvyyksiin.
Halusin myös näin blogissa onnitella Christiania, Jounia ja Jania eilisistä maikkarin uutisista. On mielestäni hienoa, että maikkari nosti esille varsinkin ulkopoliittisen keskustelun.
Oli myös jännää nähdä millaisten päätteiden ääreltä kyseiset herrat kirjoittavat.
Syntyi ajatus: mitä jos järjestäisimme laajemman seminaarin poliittisesta blogikeskustelusta? Se olisi kiva tapa tavata porukkaa, jotka käyvät näilläkin sivuilla vilkasta keskustelua.
Puhujuksi voisi kutsua tunnettuja blogikeskustelijoita, sekä bloggaavia poliitikkoja ja toimittajia. Mitä olette mieltä? Kyllä semman saisi hyvin polkaistua kevääksi.
35 kommenttia
Hyvä Alex, Christian van Niftrik, "herhiläisen tavoin" aina keskusteluun valmis Jan Rossi sekä kaikki muutkin täällä kommentoivat, kannatan Alexin ehdotusta lämpimästi, se olisi varmasti mieleenpainuva juttu ja siitä voisi poikia enemmänkin.
Jos sponsorointiin tarvittaisiin joitain kamreerienkin tiukkojen kriteerien läpäiseviä aiheita, niin tässä on jo pari ehdotusta:
1. Poliittisten blogien tulevaisuus ja niiden käyttö- ja väärinkäyttömahdollisuudet (tässä asiassa on varsin monenlaisia vaihtoehtoja ja vaikuttajia olemassa ja veikkaan, että niitä pohditaan jo nyt vaikkapa puoluetoimistoissa tai ainakin pitäisi pohtia);
2. Blogietiikka ja blogien välinen kilpailu.
Lopuksi kiitos Christian van Niftrikille, teidän kommenttinne esim. ilmastonmuutosproblematiikassa ovat niin pitkälle ajateltuja ja silmiä avaavia, että tuntuu kuin itse olisi yltänyt omissa ajatuksissaan vasta sormenpäiden etäisyydelle.
Blogiseminaari on erinomainen idea!
Olin joulukuun alussa Lontoossa kokoustamassa ja seminaareilemassa. Seminaarissa, johon osallistuin oli kaksi luentoa koskien Internetin käyttämistä poliittisen viestinnän ja markkinoinnin välineenä. Britanniassa, Yhdysvalloissa sekä Uudessa-Seelannissa (nämä esimerkit tulivat ko. seminaarissa esille) blogien pitäjät ovat hyvin keskeisiä mielipidevaikuttajia. Blogeissa on jopa tuhansia kävijöitä päivässä ja kyseiset poliittiset kommentaattorit tekevät hommaa jo lähes työkseen.
Blogien lisäksi mielenkiintoinen luento oli 18th Doughty Street (http://www.18doughtystreet.com/) nettitv-asemaa käsittelevä. Nettitv:n perustaja, päätoimittaja sekä ykkösankkuri olivat kertomassa projektin lähtökohdista ja tulevaisuudesta. Erittäin mielenkiintoista oli se, että tuo hanke oli puhtaasti politiikkaan keskittyvä. Ja vaikka hankkeen taustahenkilöt ovat vanhoja ja nykyisiä konservatiiveja löytyy kanavalta myös ohjelmia, joiden vetäjät ovat labourpainotteisia. Eli monipuolisuuteen on panostettu.
Tällaisten nettitv-hankkeiden osalta Suomi on vielä aikamoinen takapajula.
Seminaarissa voisi siis blogien lisäksi käsitellän "netin uusia tuulia" poliittisen vaikuttamisen ja viestinnän osalta. Uskoisin, että maikkarin lisäksi myös Helsingin Sanomat voisi olla kiinnostua seminaarista.
Itselleni tämä blogikommentointi on aivan uusi, mutta kiinnostava väline. Vähän tuntuu tämä formaatti hankalalta kun omiin kirjoituksiin tulleita vastauksia ei enää helpolla löydä muutaman päivän päästä ellei tarkasti muista minkä päivän blogiin tuli kirjoitettua.
Hesarin nettikeskusteluun olen rustannut muutaman kommentin, mutta nepä ovat jääneet julkiaisematta llmeisesti liiallisen mediakriittisyyden vuoksi. Toimittajat eivät tykkää jos lehden kirjoituksia arvostee tai oikoo toimittaja nimeltä mainiten. Ja Hesarihan ilmoitta suoraan, että lehden asiavirheitä keskusteluissa ei edes julkaista vaan ne ohjataan lehden sisäiseen osoitteeseen.
Ylen entinen supersuosittu uutiskeskustelu, jossa oli kait liki kolmetuhatta rekisteröitynyttä kirjoittajaa lakkautettiin hämäräperäisistä syistä. Osa vanhoista kirjoittajista jatkaa Ylen perinteitä kansalaiskeskustelu.net palstalla, jossa voi keskustella vain omalla nimellään. En tiedä uskaltaako sitä tässä yhteydessä mainostaa; keskustelu kun ajoittain äityy kiivasluontoiseksi jos sitä vertaa tälaisen plokin miellyttävään herrasmiestyyliin.
Hyvä Lasse Lahtinen, kävin jo aikaisemmin tsekkaamassa kansalaiskeskustelu.net -palstan sisältöä ja se oli mielestäni paikoin varsin korkeatasoista ja detaljoitua, ainakin niillä aloilla, joista minä olen kiinnostunut. Joissain kohdin harmitti kovin lyhyet kommentit, melkeinpä inttämät, mutta mielestäni sivut ovat joka tapauksessa tutustumisen arvoiset. Oletko osallistunut Unto Hämäläisen Perässähiihtäjä-blogiin? Ainakin Alexin blogiin kirjoittamasi kommentit olisivat mielestäni menneet läpi sielläkin, vaikka vannomaan en mene enkä halua missään nimessä väittää tietäväni Unto Hämäläisen aivoituksia, kunhan vain arvailen.
Tuomas Nurmelan info siitä, että joissain blogeissa ulkomailla on jopa tuhansia kävijöitä päivässä on surullisen totta. Sanon surullisen, koska sellaisiin blogeihin kommentointi on mielestäni aika ankeaa. Niissä kuvioissa on melko turha odottaa reaktioita omiin kirjoituksiin ellei todella ärsytä tai ole muuten tunnettu tai elä virtuaalimaailmassa "dagen in och dagen ut ".
Hyvä, Tuomas Nurmela älä ihmeessä ota tätä kritiikiksi kommenttiisi. Reagoin asiaan, koska pari viikkoa sitten minulla oli mielestäni varsin tärkeää sanottavaa johonkin kv. uutiseen koskien Pohjolaa jossain suuressa jenkkiuutisyhtiön blogissa. Kun huomasin, että avausta oli kommentoitu jo yli 1800 kertaa tunsin itseni hyvin pieneksi ja siirryin kotimaan "laitumille", jossa yleensä aina löytää jotain uutta ja läheistä kommentoitavaa. Jenkkiblogissa tuntui siltä, että olisi ensiksi pitänyt alkaa pitää luentoa historiasta, jotta pystyisi antamaan ymmärrettävän vastauksen. Siellä on kuitenkin "cut-it-short" kultaa. Ehkä sadalla "melkein kopiokirjoittajalla" olisi saanut äänensä kuuluviin, mutta sehän olisi ollut sangen typerää ainakin kohdallani koska minulla ei ollut mitään myytävää.
Toisin sanoen nautitaan Alexin, Ainolan, Setä Arkadian, Perässähiihtäjän ja Pyytämättä & Yllätyksenä sekä monien muiden blogien hyvästä ilmapiiristä ja innoittavasta keskustelusta sekä pistetään kortemme kekoon siinä, että blogeista tulisi vielä parempia ja niitä ei kohtaisi "inflaatio eikä devalvaatio". Siinä riittää tekemistä.
Kotona jälleen Mesilän rinteiltä. Aurinkoista mutta julmetun kylmää.
Niin Jouni Pulli kuin Tuomas Nurmela ehtivät jo esitellä hyviä ehdotuksia tulevan "veret seisauttavan" blogiseminaarimme aiheiksi. Mainio alku sanoisin.
Olisikohan tuo "Netin uudet tuulet" sopiva seminaarin paneelikeskustelun teemakeskusteluksi ? Luotaisimme erilaisia tulevaisuuden skenaarioita suuren yleisön, mutta ennenkaikkea kenties poliitikkojemme työkaluiksi. Nyt aniharva poliitikko uskaltautuu edes "maistelemaan" bloggaamista. Tälläkin foorumilla vierailleiden poliitikkojen lukumärän voi laskea likipitäen yhden käden sormilla.
Entä kenet saisimme paneelin puheenjohtajaksi ?
Itse tuolla Messilän mäessä tarpoessani mietin ohjelman runkoa: Siihen olisi todellakin myös paneuduttava huolella, jotta voisimme tarjota ohjelman, josta kaikki voisimme olla ylpeitä.
Se olisi milestäni paras kiitos kaikille kirjoittajille ja kommentoijillemme.
Mielestäni Alexin ehdotus blogiseminaarista on erinomainen, mutta vielä erinomaisempi olisi keskustelu Suomen ulko- ja turvallisuus politiikan tulevaisuudesta. Tälläisessä seminaarissa olisi hyvä analysoida Suomen tulevaisuuden haasteita, turvallisuusympäristön muutoksia, sekä Suomen toiminnasta NATO-kumppanuudessa. Mielestäni ainakin tähän kysymykseen tulisi saada vastaus, että kuinka kauan Suomi aikoo vielä mukana rauhankumppanuudessa ilman aikomusta liittyä NATO:oon? Mikä rauhankumppanuus on Suomelle ja mikä se on NATO:lle. Esillä on avoimia kysymyksiä enemmän kuin on vastauksia.
Hyvä Christian van Niftrik & Alex - Seminaari ideaan sopisi myös blogien ihmisoikeudet, sillä Egyptissä ei tunneta blogidemokratiaa. Maassa tuomittiin opiskelija vankeuteen kun hän oli uskaltanut arvostella yliopistoaan ja presidentti Hosni Mubrakia. Tuomio on täysin käsittämätön, ja rikkoo kaikkia sananvapauden muotoja. Egyptillä on vielä valtavasti tekemistä, jotta maata voitaisiin demokraattisena maana. Egyptissä on edelleen voimassa poikkeuslaki, joka tuli voimaan 1981 kun presidentti Anwar Sadat murhattiin. Ohessa linkki egyptiläiseen blogidemokratiaan.
Hyvää ja aurinkoisrta huomenta kaikille !
Oivallisia seminaariteemoja näyttää tulevan koko ajan erinomaisesti lisää. Aiheita on jo kohta koossa useampaan seminaariin. Loistavaa !
Jan Rossin mainiota aloitetta kehittelisin edelleen. Ottaisimmeko juuri maamme ulko- ja turvallisuusolitiikan pääteemaksi ?
Tai, olisiko 1. seminaarimme pääteema paremminkin "Blogikeskustelu kansalaisen tulevaisuuden vaikuttamiskanavana" ?
Eräs mieleeni tullut malli voisi olla: että järjestäisimme erillisen blogikeskustelun Ulko- ja turvallisuuspolitiikasta täällä Alexin blogissa ennen seminaariamme. Tästä keskustelusta laaditun yhteenvedon ja analyysin veisimme paneelimme ruodintaan. Tähän paneeliimme voisimme pyytää maamme parhaita ja arvostetuimpia turvallisuuspolitiikan asiantuntijoita keskustelemaan juuri tavallisen kansalaisen vaikuttamisen näkökulmasta. Paneelikeskustelijoita haastamaan kokoaisimme ryppään meitä tavallisia kansalaisia. Mielessäni näen jo nyt huikeita ja jännittäviä näkemyseroja- hih !
Päivän ulkopoliittiseksi teemaksi sopisi keskustelu USA:n ulkopolitiikka. USA:n entinen ulkoministeri Madeleine Albright nimittäin ilmoitti, että Irakin sota on Yhdysvaltain ulkopolitiikan pahin katastrofi, josta ei voine olla erimieltä. Irakin sota on ollut katastrofi, täydellinen painajainen presidentti Bushin hallinnolle. Tilanne on kuitenkin se, että presidentti Bush harhautettiin Irakin kriisissä. Presidentille syötettiin vääriä tietoja Irakin joukkotuhoaseista ja muista yhteyksistä Al-Qaidaan, joten Bush teki päätöksensä sodasta virheellisillä tiedoilla. Uskon, että Bush pyrki todella suojelemaan amerikkalaisia terrori-iskuilta, mutta jotkut hallinnossa päättivät valehdella maan johdolle ja ajaa maan hyökkäämään Irakiin.
Tilanne USA:ssa 2001 oli kaaottinen. Maahan oli kohdistunut valtaisa terrorihyökkäys, jota ei ollut koskaan aiemmin tapahtunut. Edes Adolf Hitler ei kyennyt II maailmansodan aikana iskemään Yhdysvaltoihin, vaikka yrittikin sitä. Vuonna 2001 USA:ssa tapahtui valtaisa terrori-isku ja se ajoi amerikkalaiset näkemään, että heidän kotimaansa ei enää ollutkaan turvassa hyökkääjiltä. Tästä lähti liikkeelle Bushin terrorisminvastainen sota, joka on valitettavasti ajanut kansainvälisen yhteisön syvään hajaannukseen. Presidentti Bushin suurin virhe oli aloittaa sota yksin ja jakaa kansat hyviin ja pahoihin. Bushin olisi pitänyt hakea kansainvälistä yhteistyötä terrorismiongelman hoitamiseksi ja saada laaja yhteisymmärrys ongelman vakavuudesta. Tätä Bush ei tehnyt, vaan aloitti yksipuolisen, YK:n tahdon vastaisen sotansa Irakissa, joka on jakanut maailman. Irakin sota on USA:lle raskas tappio. Kansainvälisellä yhteistyöllä asiat olisi saatu hoidettua toisella tavalla, eikä olisi syntynyt jakoa transatlanttisiin suhteisiin.
Mitä tulee WTC-iskuihin, mielestäni on luonnollista, että USA ajautui sekaisin iskuista. Iskut olivat niin musertavia ja osuivat syvälle amerikkalaiseen tajuntaan ja ymmärrykseen. Olen usein miettinyt, että onko Euroopassa edes kunnolla ymmärretty kuinka syvän haavan iskut ovatkaan tehneet amerikkalaisiin? Uskon, että haavat ovat syvällä.
Hesarissa kerrottiin jokin aikaa sitten terroriasiantuntijan näkemys Bushin ensireaktioista 9-11 iskujen jälkeen. Lehden mukaan kylmähermoinen presidentti olisi antanut välittömästi terrori-iskujen jälkeen määräyksen hankkia todisteet Saddamin "syyllisyydestä", vaikka asiantuntijat sanoivat muiden olleen iskun takana.:
Lainaus (HS 10.9.06):
"George W Bush: "Haluan, että heti kun voitte, palaisitte kaikkeen, kaikkeen. Ja katsoisitte, tekikö Saddam Hussein tämän, oliko hän mitenkään osallinen."
"Mutta herra presidentti, al-Qaida teki tämän" [valkoisen talon terroriasiantuntija Richard] Clarke vastasi."
Liki 3000 amerikkalaista murhanneen Osama bin Ladenin tavoittamiseksi Bush ei sensijaan näy ponistelleen kovinkaan innokkaasti. Vastaukset valkoisen talon tiedotustilaisuudessa maaliskuulta 2002 kielivät huolettomuudesta, jopa välinpitämättömyydestä:
"Q But don't you believe that the threat that bin Laden posed won't truly be eliminated until he is found either dead or alive?
THE PRESIDENT: Well, as I say, we haven't heard much from him. And I wouldn't necessarily say he's at the center of any command structure. And, again, I don't know where he is. I -- I'll repeat what I said. I truly am not that concerned about him. I know he is on the run. I was concerned about him, when he had taken over a country. I was concerned about the fact that he was basically running Afghanistan and calling the shots for the Taliban.
---saksittu---
So I don't know where he is. You know, I just don't spend that much time on him, Kelly, to be honest with you."
http://www.whitehouse.gov/news/releases/2002/03/20020313-8.html
Amerikkalainen tutkimus Irakin sodan uhrien määrästä:
http://www.jhsph.edu/publichealthnews/press_releases/2006/burnham_iraq_2006.html
_______
Yhdyn edellisiin kommentteihin ja Alexin ideaan: turvallisuus -ja puolustuspolitiikan keskusteluille voi lämpimästi toivottaa menestystä. Kaikkia mahdollisia areenoja pitää käyttää ja uusia kehitellä. Ja todellakin, paljon laajempaa katsetta kuin vain vanhaa eipäs-juupas jankkausta natosta.
Suomea koskettavat kolme tärkeää turvallisuuskysymystä ovat ilman muuta ilmastonmuutos, Itämären öljykuljetukset ja hyvinvointiyhteiskunnan turvaaminen. Ilmastoon jokainen voi valinnoillaan vaikuttaa jo tänään. Öljykuljetusten turvallisuuteen vaikuttamiseksi tarvitaan poliittista osaamista ja diblomatian taitoja. Kysymys hyvinvointiyhteiskunnan tulevaisuudesta on mitä suurimmassa määrin poliittinen. Kuten Nokian entinen toimitusjohtaja Kalle Isokallio on todennut, pienet tuloerot ovat paras turvatakuu.
Kun on nähnyt Michael Mooren Fahrenheit 9/11 niin alkaa Twin Towersien romahtaminen tuntua vieläkin epämiellyttävämmältä. USA:n ulko- ja turvallisuuspolitiikasta kommentointi on kieltämättä mielenkiintoista varsinkin, jos mietitään, mikä tulee olemaan sen tuleva linja Bushin loppukaudella ja Bushin jälkeen. Eli:
a. Mihin jamaan ja milloin USA jättää Irakin sieltä poistuessaan?
b. Miten USA hoitaa Iranin tilanteen?
c. Milloin Irania pommitetaan jos pommitetaan ja mikä valtio sen tekisi vai olisko niitä useampia?
d. Mitä Iranin pommittamisesta seuraisi?
e. Osallistuuko Venäjä Iranin tilanteen ratkaisuun?
f. Miten USA osallistuu ilmastonmuutosprojektiin?
g. Miten käy maailman kauppaneuvottelujen?
h. Miten USA suhtautuu EU:n perustuslaillisen sopimuksen läpimenoon?
i. Eristäytyykö USA maailmanpoliisin roolistaan kun presidentti vaihtuu ja mitä tekisivät EU, Venäjä, Kiina, Intia ja Japani sellaisessa tilanteessa?
j. Eli mitkä valtiot ja organisaatiot pystyisivät toimimaan kriisien rauhoittajina vai pystyisivätkö mitkään, jos USA välillä vetäisi henkeä ja hoitaisi ulkomaanvelkaansa ja muuntaisi energiakulutuksensa edes muiden länsimaiden tasolle sen sijaan, että USA jatkossakin osallistuisi "ristiretkiin läntisen demokratian puolesta ja terrorismia vastaan" niin kuin mitään ei olisi tapahtunut?
i. Miten USA:n liike-elämä näkee EU:n ja USA:n yritysten välisen yhteistyön hyödyn 10 vuoden kuluttua ja missä yhteistyö tulee olemaan eniten tuloksia tuottavaa amerikkalaisten mielestä?
Tässä oli pari kysymystä. Pointti on mielestäni se, että USA:ta ja sen tulevaa ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa pohdittaessa emme voi emmekä saa unohtaa myöskään liike-elämää, globaalia talousyhteistyötä ja -kilpailua emmekä ilmastonmuutosta.
Vaikka Bushin hallinto onkin pilannut USA:n maineen monien silmissä, USA:lla on jatkossakin paljon annettavaa. Se tulee enemmän "interdepentissä" (mikä on tämän sanan hyvä suomalainen vastine?) maailmassa tarvitsemaan yhä enemmän yhteistyökumppaneita ja "proxeja", jotta sen kapasiteettia ja kykyä voidaan hyödyntää globaalisti. Tässä voi EU:lla olla suuri rooli kunhan saamme mukaan highlanderit, gallialaiset, tatralaiset sekä Puolan kaksoset.
PS. Onko kukaan huolissaan siitä, että Japanissa keskustellaan paljon siitä, että Japani varustautuis sotilaallisesti uudestaan?
Jos presidentti Bush olisikin kysynyt juuri iskujen jälkeen, että onko Saddamin syyllisyydestä selkoa, se on ymmärrettävää sillä USA:n ja Irakin suhteen olivat olleet huonot jo ensimmäisestä Persianlahden sodasta lähtien 1991. Kaikki muistavat Saddamin ja USA:n välisen kissa ja hiiri-leikin, jota Saddam Hussein ja USA harrastivat keskenään koko 1990-luvun.
Mielestäni tilanne ei voi olla sellainen, että presidentti Bush olisi tilannut itselleen haluamansa tiedot alkoittaakseen sotansa Irakissa väärillä tiedoilla, vaan uskon, että jotkut USA:n hallinnossa väärensivät tietoja ajaakseen presidentti Bushin tekemään kohtalokkaat päätöksensä aloittaa laiton sota Irakissa. Olisihan se mielenkiintoista tietää, että kuka tai ketkä kehittivät tiedot Irakin joukkotuhoaseista, joilla USA perusteli hyökkäyksensä Irakiin. Nyt tiedetään, että Irakista ei löytynyt mitään joukkotuhoaseita, joten missä ja keiden toimesta tiedot Irakin olemattomista joukkotuhoaseista syntyivät? Presidentti Bushko tämän keksi? Jos tämä olisi totta, presidentti Bush olisi itse sotarikollinen?
Olisihan mielenkiintoista tietää, että kuka antoi ulkoministeri Colin Powellille 2003 tiedot kun hän YK:ssa yritti hakea turvallisuusneuvoston päätöslauselmaa sodalle Irakissa. Powell esitti tuolloin YK:ssa USA:n todisteita muun muassa Irakin oletetuista joukkotuhoaseista, joita ei ollutkaan. Powell väitti muun muassa, että Irak olisi siirrellyt joukkotuhoaseitaan toisiin paikkoihin juuri ennen niiden alkuperäisiin sijaintipaikkoihin kohdistuneita tarkastuksia. Ulkoministeri Powell todisteli myös, että kemiallisten ja biologisten aseiden tehtaita olisi tuolloin raivattu maan tasalle tarkastusten pelossa sen jälkeen, kun niistä oli suoritettu massiivisia kuljetuksia muualle. Nyt tiedetään, että mitään joukkotuhoaseita ei ollut, joten avainkysymys on, että kuka harhautti Bushin hallintoa aloittamaan Irakin sodan, vai olivatko nämä valheelliset syyt sodalle Bushin ja Powellin keksimiä?
CIA julkaisi 2005 sivuillaan asetarkastuksia johtaneen Charles Duelferin tekstejä. Siinä todettiin, että Saddam Husseinin aseohjelmat kuivuivat kokoon vuoden 1991 Persianlahden sodan jälkeen. Avainkysymys Irakin sodan osalta on se, että kuka kehitti syyt sodalle ja antoi valheelliset tiedot Bushille tehdä päätös sodan aloittamisesta 2003? Tulivatko määräykset valheellisten tietojen käytöstä Bushilta? Jos tämä on totta, sillon USA:ta johtaisi tällä hetkellä presidentti, joka perustaisi politiikkansa valheille.
Jan Rossi: "Olisihan mielenkiintoista tietää, että kuka antoi ulkoministeri Colin Powellille 2003 tiedot kun hän YK:ssa yritti hakea turvallisuusneuvoston päätöslauselmaa sodalle Irakissa."
CIA:n silloinen johtaja George Tenet. CIA on käytännössä presidentin alaisuudessa toimiva tiedustelupalvelu. Joukkoasevalheiden ja Osama-Saddamin kytköksen vääristelyn selvittyä Tenet joutui eroamaan 4. kesäkuuta 2004. Bush kommentoi eroa puheella, jonka mukaan Tenet oli tehnyt loistavaa työtä "George Tenet did a superb job for America. It was a high honor to work with him, and I'm sorry he left" Joulukuussa 2004 Bush palkitsi George Tenetin yhdellä USA:n korkeimmista ansiomerkeistä, vapausmitalilla.
Todellinen Irakin sodan takapiru lienee kuitenkin varapresidentti Cheney, joka totesi viime vuoden syyskuussa, että Yhdysvallat ei kadu Irakiin hyökkäämistä, vaikka sodan perusteluiksi väitettyjä joukkotuhoaseita ei löytynytkään.
Lähde: Suomen TV:ssäkin näytetty dokumentti "The Dark Side", (HS 11/9-06)
Mielenkiintoiseksi asian tekee presidentti Bushin osuus Irakin sodassa. Jos todelliset takapirut ovat olleet Paul Wolfowitz ja Dick Chaney, ja Bush ei ole tiennyt valheellisista tiedoista mitään, Chaney olisi silloin ollut salaliitossa presidenttiä vastaan ajaakseen Yhdysvallat tietoisesti sotaan Irakissa? Näinkö asiaa pitäisi katsoa?
Tuo, että George Tenet palkittiin vapausmitalilla taas ainakin minulle kertoo siitä, että palkinnolla haluttiin varmistaa, että Tenet pitää jatkossa suunsa kiinni sodan syyn seurauksista. Mielestäni historian tutkijoilla tulee olemaan melkoiset apajat kun he alkavat pöyhimään presidentti Bushin kautta ja hänen osuuttaan Irakin sotaan. Jos osoittautuisi, että Bush olisi tiennyt kaiken ja olisi kuitenkin tehnyt päätöksensä hyökätä Irakiin valheellisilla tiedoilla, tämä merkitsisi sitä, että Bushin koko politiikka lepäisi valheiden ja valehtelun päällä. Yhdysvaltoja olisi siis 2001-2009 johtanut kaikkien aikojen suurin valehtelijoiden klubi.
Varapresidentti Dick Chaney ilmoitti muuten tänään, että hän pitää yhteenottoa Iranin kanssa mahdollisena, jos maa ei luovu ydinohjelmastaan. Eli vaikuttaako Chaney taustalla saadakseen USA:n hyökkäämään nyt myös Iraniin? Kts. linkki.
Ymmärtääksemme paremmin Irakin sotaa edeltävää tilannetta kannattaa lukea vaikkapa seuraavat kirjat:
Bob Woodward: THE COMMANDERS (siitä saa hyvän kuvan esim. Colin Powellista)
Bob Woodward: PLAN OF ATTACK (syitä sotaan menoon, mm. Tenetin osuus)
Tommy Franks: AMERICAN SOLDIER (sotilaan näkökulma Irakin sodasta)
Michael R. Gordon ja Bernard E. Trainor: COBRA II (kirjasta selviää kuinka pian 9/11:sta jälkeen Irakin invaasiota ja Saddamin siirtoa pois vallasta alettiin suunnitella ja miten sodan jatko möhlittiin)
Bob Woodward: STATE OF DENIAL: BUSH AT WAR, PART III (tässä kirjassa Woodward on "kääntänyt kelkkansa" ja antaa melko synkän kuvan siitä, miten asioita on hoidettu Irakin sodan osalta ja miten huonosti esim. USA:n ja brittien välinen tiedustelutietojen vaihto toimi).
Irakin sodan kohdalla ei kannata unohtaa amerikkalaista sotateollista kompleksia ja esim. rakennusteollisuuttaja sekä näiden läheisiä suhteita Bushin administraatioon. Oliko se 12 miljardia dollaria, jotka ovat edelleen kadoksissa Irakin jälleenrakennus- ja muissa jenkkiprojekteissa koskien Irakia? Kenen taskuja nämä fyrkat nyt polttavat? Ehkä ei kenenkään, onhan kyse varsin paksunahkaisista ja häikäilemättömistä miehistä.
Hyvä Jouni Pulli - Kun puhutaan Irakin sodasta, täytyy muistaa, että varapresidentti Dick Chaneyn Halliburton-yhtiö sai jälleenrakennusurakoita Irakista. Mikäköhän tilanne on nyt? Miten jälleenrakennusurakat ovat jakaantuneet Irakissa? Miten Irakin öljyn tuotanto on jaettu? Millainen ote maan keskushallinnolla on Irakin öljyntuotantoon? Pystyvätkö Etelä-Irakin shiiat vaikuttamaan alueidensa öljyntuotantoon?
Mitä tulee itse Irakin sodan selvittämiseen, mielestäni senaattori ja tuleva demokraattien presidenttiehdokas Joe Biden ottaa siihen erinomaisen kannan. Hänellä on usean kohdan ohjelma Irakin kriisin selvittämiseksi. Suunnitelman ytimen muodostaa paikallishallinnon kehittäminen kurdien, sunnien ja shiiojen välillä. Mielestäni suunnitelma mahdollistaisi myös liittovaltion mahdollisuuden ed. mainittujen kansanosien välillä. Voisiko Irakissa olla mahdollista Bosnian kaltainen tilanne, jossa liittovaltio muodostuu serbien, bosnikkien ja kroaattien omista tasavalloista?
Bosnian rauhansuunnitelma hyväksyttiin Daytonissa 1995, voisiko samanlaista yrittää Irakissa tulevaisuudessa kun shiiat ja sunnit saavat itselleen sellaiset johtajat, joiden kanssa rauhansopimusta voisi yrittää? Kurdeilla on jo Pohjois-Irakissa toimiva itsehallinto. Kts. oheinen Joe Bidenin suunnitelma Irakille.
Olemme kaikki silminnäkijöitä aitiopaikoilla parin viime vuosikymmenen ehkä suurimpaan kansainväliseen tragediaan.
Jugoslaviaa johti voimamiehen ja aidon partisaanin ottein ja keinoin Josip Tito. Irakia puolestaan nyttemmin teloitettu Saddam Hussein. Molemmille johtajille oli ominaista visio, karisma ja luja tahto, joiden avulla he johtivat monista etnisistä ja uskonnollisista ryhmistä koottuja valtioitaan.
Itse olisin taipuvainen uskomaan, etteivät erityisesti amerikkalaiset poliittiset johtajat vieläkään ole ymmärtäneet johtajuuden merkitystä näiden alueiden historiassa ? Tosin en ole varma siitäkään, ymmärtävätkö kaikki Eu:n johtajatkaan tätä.
Nyt näillä alueilla on sovellettu lähestulkoon alastonta raakaa sotilasvoimaa, vieläpä niin, ettei "pelastajilla" ole ollut minkäänlaista selkeää suunnitelmaa siitä, miten näitä alueista tulevaisuudessa hallinnoidaan, miten näiden alueiden kansalaisten tulevaisuus, turvallisuus ja taloudellisen hyvinvoinnin perusteita luodaan. Häpeän avuttomuuttamme asiassa. Meidän on aivan turha osoittaa sormella vain USA:ta, UK:ta tai muita näissä maissa toimivia "pelastavia enkeleitä".
Olemme kaikki osallisia näissä tragedioissa omien hallitustemme ja näiden toimien ja/tai toimimattomuuden kautta.
Meidän valtiojohtomme korostaa mieluusti YK:n roolia ja toimia mm. juuri tämäntyyppisissä kohtalokkaissa selkkauksissa. On totta, ettei esim. Irakin sotaan ollut kenelläkään YK:n valtuutusta. Mitä en halua uskoa on, että nyt ollaan tilanteessa, että YK ei edelleenkään voi toimia tilanteen korjaamiseksi Irakissa ? Emmekö ikinä pääse eroon erimielisyyksistämme sodan alkaessa ? Emmekö viimeistään nyt voisi neuvotella YK:n ratkaisuja, jotka juuri nyt voisivat rauhoittaa tilanteen, luoda neuvotteluilmapiirin, luoda yhteistyön Irakin eri ryhmittymien välillä ja ennekaikkea tyrehdyttää järjetön verenvuodatus, jossa kärsijöinä ovat juuri meidän kaltaisemme tavalliset irakilaiset ? Onko YK meidän aikakautemme suuri hampaaton tiikeri ? Miksi Pohjoismaden hyvinvoivat valtiot vaikkapa Suomi etunenässä, eivät tee yhteisiä aloitteita YK:n toiminnan stimuloimiseksi juuri Irakissa. Missä ovat Suomen suuret YK- "fanit" tänään ?
Myönnän toki, että historia opettaa meille myös sen karun tosiasian, että suuret sodat, ruttotaudit jne. ovat olleet tehokkaimmat kehityksen moottorit maailmassa. Haluaisin kuitenkin uskoa, että humaani, yhteistyövaltainen ja kansallisuudet integroiva yhteistyö vie hyvinvointimme vähintään yhtä pitkälle ja yhtä nopeasti. Näin myös Serbiassa ja Kosovossa sekä Irakissa.
Mistä löydämme siihen tarvittavan luottamuksen ? Missä ovat ne EU:n ja muiden johtavien maiden visonäärijohtajat, joilla on rohkeus aidosti johtaa kansaansa kompromissien kautta globaaliin yhteistyöhön humaanisten arvojemme säilyttämiseksi seuraaville sukupolville ?
Hyvä Jan Rossi, Joe Bidenin ehdotus on periaatteessa kannatettava. Muistan kun eräs meidän korkea-arvoinen ja kansainvälistäkin mainetta ja kokemusta saanut, silloin eläköityvä upseerimme sanoi jo muutama vuosi sitten, että jenkit ovat sodan Irakissa hävinneet ja että järkevin vaihtoehto olisi irtautua Irakista ja antaa paikallisten sotia niin kauan keskenään, että ne tajuaisivat kutsua YK:n paikalle.
Edellä kuvailemani optio ei kuitenkaan mielestäni ole enää mahdollinen, sillä mikäli USA lähtisi kipin kapin pois Irakista, joku muu tulisi tilalle, jos ei suoraan niin ainakin välillisesti. Ensimmäiseksi tulee mieleen Iran.
Olen lukenut sellaisiakin väitteitä, joiden mukaan USA:n tarkoitus oli alun perin pyrkiä jakamaan maa kolmeen osaan. En kuitenkaan usko tällaiseen ajatelutapaan, koska jos tämä olisi ollut alunpitäen tarkoitus, USA olisi toiminut hyvin eri tavalla kuin se on tehnyt tai sen ainakin olisi pitänyt toimia eri tavalla.
Ongelmana on tietenkin öljy- ja kaasuvarantojen jako. Uusimpien tietojen mukaan Länsi-Irakista (sunnialueelta) on löydetty laajoja ja lupaavia uusia esiintymiä. Jos tämä on totta, maan jako kolmeen osaan helpottuu jonkin verran. Ongelmana ovat kuitenkin edelleen kurdien uhka ensisijaisesti Turkkia vastaan ja Iranin mahdollinen yliote shiia-alueisiin. Tältä pohjalta katsottuna ehkä toteuttamiskelpoisinta olisi jakaa Irak kolmeen eri valtioon. Mutta tässäkin on ongelmansa, koska kyse ei ole pelkästään uskonnosta vaan myös klaaniyhteiskunnasta. Monilla irakilaisilla on sukuliaisia muissa arabivaltioissa ja näillä sukulaisillla merkittävä asema liike-elämässä. Kyse on siis myös sukulais- ja klaaniyhteisöistä ja niiden keskinäisistä riippuvuuksista, jotka menevät "yli" erilaisten uskonnollisten näkemysten.
Tilanne on hyvin vaikea Irakissa myös siksi, että USA:lla menee kaikki resurssit "katu-uskottavuuteen" eli siihen, että edes päivittäisten toimien suorittaminen olisi turvallista Irakin kansalle, näinhän ei nyt ole. Eikä tule olemaan, koska amerikkalaisia joukkoja tarvittaisiin joidenkin laskelmien mukaan jopa 400.000 (lue puoli miljoonaa)tilanteen rauhoittamiseksi.
Jos amerikkalaiset julkisesti ilmoittaisivat, että Irakissa on käynnissä sisällissota, solmua voitaisiin lähteä avaamaan, varsinkin, jos USA myöntäisi, että he eivät yksin pysty ratkaisemaan tilannetta vaan tarvitsevat YK:n apua. Toivon, että tähän lopputulokseen tullaan jo ennen kuin Bushin hallinto poistuu laskeutuvan esiripun taakse. Sillä säästettäisiin monen irakilaisen ja amerikkalaisen henki.
Kyse on myös rahasta. Kuten tiedät, amerikkalaiset jakoivat Irakin jälleenrakentamisurakat pääosin jenkkiyhtiöille. USA:n ulkopuolisille yrityksille jaettiin jämät ja aliurakointi. Nyt on rahaa kateissa melkoisesti, mutta maa on edelleen raunioina. Minne ne rahat ovat kadonneet? Sitä pyritään selvittämään, mutta lopputuloksen voi jo arvata etukäteen.
Selvitin n. 1½ vuotta sitten mahdollisuutta osallistua erääseen bisnesmessuun Baghdadissa. Hinta olisi ollut huikea. Messut olisi pidetty aivan lentokentän vieressä ja majoitus olisi ollut parakeissa 2-hengen huoneissa, yksi henkilö per yritys. Turvallisuutta ei olisi taattu muualla kuin messualueella. En mennyt niille messuille enkä menisi nytkään.
Hyvä Christian van Niftrik, YK:n on perin hankala mennä Irakiin niin kauan kuin USA kuvittelee ratkaisevansa ongelman. Veto-oikeus turvallisuusneuvostossa on liiankin tuttu. Toisaalta tämän syyn taakse emme kuitenkaan voi jäädä lekottelemaan, vaan EU:n tulisi olla aktiivinen tässäkin asiassa, mikä kuitenkin vaatisi EU:lta yhteistä ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa ja yhteisiä puolustusvoimia. Tällä hetkellä on vaikea kuvitella, että saisimme esim. Iso-Britannian tai Italian innostumaan uudesta rauhanoperaatiosta Irakissa. Projekti vaatii onnistuakseen koko YK:n turvallisuusneuvoston ja kaikkien arabivaltioiden tuen mukaan lukien sen, että irakilaisille ei toimiteta aseita ulkopuolelta. Iranin rooli ei ole merkityksetön. Jotta Irak ja Iran saadaan takaisin globaalin rauhan tielle vaaditaan merkittävää yhteisymmärrystä USA:n, Venäjän, Kiinan, Intian, EU:n, Israelin ja arabivaltioiden kesken. Tämä yhteisymmärrys voidaan saavuttaa vain, jos samalla sovitaan energiavarojen käyttöoikeudesta.
Hyvä Jouni Pulli - Kuten eilen sanoin, varapresidentti Dick Chaney totesi, että Iranin suhteen USA:lla on kaikki auki. Tulevaisuutta silmällä pitäen USA:n on ehkä pakko päästä eroon Iranin shiiamullahien johtamasta maasta, sillä Iran kasvattaa vääjäämättä vaikutusvaltaansa Irakissa kun amerikkalaiset joskus vetäytyvät sieltä. Uskon, että USA:n on kaadettava Iranin hallitus, jotta Irak ei siis valu Iranin käsiin. Iran odottaa USA:n vetäytymistä Irakista. Irakin shiiat ovat yhteistyössä Iranin shiiojen kanssa, joten ovatko amerikkalaiset pakotettuja kaatamaan Ali Khamenein johtamat mullahit Teheranissa? Mielestäni tähän asiat saattavat Iranin ydinkiistassa ajautua.
Jos näin ei käy ja USA veätytyy Irakista ja Iranin mullahit pysyvät vallassa, mihin Irakin tilanne alkaa kehittymään? Mielestäni ei ole kuin yksi vaihtoehto. Irakin shiiat kääntyvät Iranin puoleen. Vai onko Alexilla tai Jounilla jokin toinen visio asiasta?
Hyvät herrat Jan Rossi ja Jouni Pulli: Dialoginne Irak/Iran/USA akselista on hersyvän mielenkiintoista seurattavaa.
Rohkenen tähän suosittaa syvällisemmän historiaperspektiivin ottamista mukaan laajentamaan ja lisäämään näkökulmia.
Olemme jokainen koulussa jo saaneet lukea muinaisesta tuon alueen mahtovaltiosta, eli Persiasta. Minne se on kadonnut ? Vai onko se kadonnut ? Onko se edelleen olemassa, ei aiemmin tunnettuna kokonaisuutena vaan pirstaleina ja koko tuolle alueelle levittäytyneenä heimojen ja uskontojen tilkkutäkkinä ?
Toki alueen kartta näyttää erilaiselta kuin miltä se näytti vaikkapa 1000 vuotta sitten, vaan samat kansat sillä alueella edelleen elävät ja asustavat. Samat uskonnot ovat edelleen voimissaan. Heikoin kohta tänään lienee alueen kansantalous, jonka riippuvuuss on silloisesta "globaalista" kaupasta kääntynyt pahaksi "riippuvaisuudeksi" öljystä.
Tarkasti ottaen paikallinen talous tosiasiassa suhteellisen pienenä kansantaloutena ei suinkaan ole öljyriippuvainen vaan öljyriippuvaisuus on meillä länsimailla, jotka koetamme kaikin keinoin suojata huokean öljyn saatavuuden kasvavan hyvinvointimme voiteluaineeksi.
USA toistaa Vietnamissa tekemiään virheitään. Taas törmäämme mielenkiintoiseen, mutta äärimmäisen vaikeaan yhtälöön: Kun USA saa johtajan, joka on riittävän luja irrottaakseen maansa Irakista, laukaisee se puolestaan kehityksen, jonka suunnista voimme vain piirtää erilaisia skenaarioita. Irakin sisällissota, Iranin valtapolitiikan nopea kasvu, Saudien ja muiden vanhoillisten arabimaiden sekasorto niiden pyrkiessä aitoon demokratiaan, Egyptin ajautuminen sisällissotaan jne jne ? Näitä kysymyksiä riittää. USA:ssa taas menee muutamia vuosia kansallisen itsetunnon palauttamiseen kalliin sotatalouden laskujen maksamiseen.
Jotenkin näen pääosin vain historian opetusten valossa ankeita kuvia: On vaikeaa nähdä, miten demokratiakehitys alueella toteutuisi ilman voimakkaitakin paikallisia siällissodan piirteitä. Omin voimin aikaansaatuina ja/tai ulkopuolisisen sysäysten tuloksena (mallia Irak tänään).
Voisiko sitten jokin ulkopuolinnen voima hillitä näitä latentteja voimia purkautumasta sodiksi ja vainoiksi ? Olisiko YK:lla tarvittavaa voimaa ja auktoriteettia. Periaatteessa näin on, vaan taas kuvaan astuu öljy, länsimaiden riippuvuus öljystä. Taloudelliset intressit ovat voimakkaammat kuin inhimilliset voimat ja arvomaailmat.
Tämän päivän tiedoin historiasta ja nykytilanteesta Irakissa, olisin taipuvainen uskomaan, että USA:n selkeä vetäytyminen alueelta olisi hyvä 1. siirto alueen rahoittamiseen pitemmällä aikajänteellä. USA:n poistuminen alueelta antaisi mahdollisuuden hallitulle (myönnän, että vaikea asia) YK-vetoiselle operaatiolle, jonka punaisena lankana tulisi olla alueen talouden, sen väestön hvyinvoinnin ja koulutuksen roima kohentaminen. YK:n tulisi voida auttaa näitä kansoja ja ihmisiä auttamaan itse itseään.
Tämän prosessin toteuttaminen kysyy YK:lta ja sen merkittävempien jäsenvaltioiden johtajilta aitoa johtajuutta, halua tehdä aidosti yhteistyötä, jossa voittajia olisivat kaikki.
Aave kummittelee Irakissa- alueellisen suursodan aave. Saudi-Arabia on avoimesti ilmoittanut tukevansa sunnikapinallisia eli al-qaidaa Irakin mahdollisessa sisällissodassa.
Jouni Pulli kirjoittaa, että puolen mijoonan miehitysarmeija vasta saisi Irakin tilanteen rauhoittumaan ja turvaisi jälleenrakennuksen aloittamisen. Sotahistorian opetusten mukaan asia onkin juuri näin. Mutta vaikka jokainen kynnelle kykenevä amerikkalainen sotilas märättäisiin Irakiin, USA:n maavoimat ei saavuta edes puolta tarvittavasta miesmäärästä.
Olisiko demokratia ratkaisu Irakille tai muille diktatuurimaille? Olen melko skeptinen tästä. Amerikanvastaisuus takaisi monissa vähemmän kehittyneissä maissa ääriainesten pääsyn valtaan kansan tuella. Jos vaikka Pakistaniin ja Saudi-Arabiaan tulisi demokratia, ensimmäisen näiden maiden uusien hallitusten tulilinjalle joutuisi USA. Muistellaanpa miten kävi Palestiinan vapaissa vaaleissa.
_____
Iranin armeija on aivan eri tasolla kuin oli Husseinin kaarti. Iranin tukema Hizbollah pysäytti voittamattomana pidetyn Israelin armeijan maahyökkäyksen Libanonin sodassa. Venäjän on vastikään myynyt Iranille huipunykyaikaisen it-järjestelmän. Edes täsmäiskun onistuminen Iranin maan alle kaivettuihin ydinlaitoksiin on epätodennäköistä. Israelin väläyttämä ydinisku taas laukaisee niin hirvittävän sotatilan koko alueelle, ettei sen seurauksia uskalla edes arvioida. Putinin mukaan Venäjä on näihin päiviin asti toimittanut varaosia Iranin F-14 hävittäjiin, joten ne lienevät täydellisen lentokunnossa ja terästettyjä venäläisillä ilmasota-aseilla. USA:n lentotukialukset taas ovat helppo kohde Iranin sukellusveneiden vedenalaisille ohjuksille. Vielä helpompi kohde ovat tankkerit, joiden upottaminen suistaisi maailmantalouden kurimukseen.
Iran kuten mm. Suomi on sitoutunut ydinsulkusopimuksen velvoitteisiin, jotka sallivat maan rikastaa itse uraania. IAEA:n tarkastajat valvovat tekniikan rauhanomaista käyttöä. Diplomaattinen ratkaisu on mahdollinen jos USA niin haluaa. Onko ydinsulkusopimusta tiukempien rajoitusten ajaminen YK:n kautta Iranille missään määrin edes oikeudenmukaista? Mielestäni asiasta tulee keskustella.
Israel, Intia ja Pakistan eivät ole edes ydinsulkusopimuksessa mukana, mutta niille sallitaan automaattisesti joukkotuhoaseet?
Arvon keskustelutoverit. Joudun oikaisemaan itseäni. Putinin mukaan Pentagon on toimitanut varaosia Iranin ilmavoimien F-14 koneisiin, ei siis Venäjä. Puheen originaalista voi tarkastaa.
"Moreover, I do not know whether you are aware of this or not but you should know that military technology and special equipment is still coming from the United States. Until now. Until now spare parts for F-14 planes come from the armed forces and the Pentagon."
Putinin selitys miksi Venäjä myy it-aseita Iranille:
"We recently delivered an anti-aircraft weapon system to Iran – that is true – with a medium range, approximately 30 to 50 kilometres. That is true. Why did we do this? I can explain why. We did this so that Iran did not feel it had been driven into a corner. So that it didn’t feel that it was in some kind of hostile environment. Rather that Iran could understand that it had channels of communication and friends that it could trust. We very much expect that the Iranian party will understand and hear our signals."
http://www.kremlin.ru/eng/speeches/2007/02/10/0138_type82912type82914type82917type84779_118135.shtml
Hyvät Christian van Niftrik ja Lasse Lahtinen - Tällä hetkellä tilanne Irakissa on se, että shiiajohtaja Moqtada al-Sadr oleskelee tiettävästi Teheranissa, syystä jota emme tiedä. Tämä oleskelu Iranissa kuitenkin kertoo siitä, että al-Sadrilla olisi läheiset suhteet Iranin mullahhallitukseen. Kaavaileeko Iran mahdollisesti al-Sadrista ja hänen mahdi-armeijastaan Irakin tulevaisuuden hallitsijaa Iranin kyljessä? Mitä sanoo shiiajohtaja al-Sistani, joka on shiiojen suurin ajatollah tällä hetkellä Irakissa?
Yhdysvalloille Iran ja Syyria aiheuttavat suurimman uhan tällä hetkellä Lähi-idässä. USA on pyrkinyt kaikin keinoin pienentämään Syyrian vaikutusvaltaa Lähi-idässä ja tämän vuoksi Syyria ajettiin ulos Libanonista. Tilanne on siis se, että USA on lähtenyt Lähi-idässä tielle, jonka lopputulosta ei kukaan osaa ennustaa. Mielestäni on täysin selvää, että USA ei voi vetäytyä Irakista niinkauan kun mullahit hallitsevat Irania ja presidentti Bashar al-Assad Damaskosta. Presidentti Assad muuten vieraili äskettäin Teheranissa vahvistamassa Syyrian ja Iranin suhteita. Molemmille maille Hizbollah avain Libanonin saamiseen takaisin ed. mainuttujen maiden etupiiriin. Libanon on strategisesti tärkeä maa Iranille Israelin painostamiseen.
Hyvät keskustelukumppanit, esittämämme kommentit tuovat problematiikasta monia tärkeitä asioita esille ja minista eri näkökulmista, mikä on mielestäni ilahduttavaa. Mutta vyyhti on historiallisine kiinnityskohtineen ja vuosikymmenten vääryyksien takia niin monimutkainen, että olemme ehkä päässeet tarkastelemaan vasta jäävuoren huippua. Alueellisestikin kriisi voi laajeta ja koskettaa konkreettisesti hyvin monia valtioita ja kansoja alkaen lännessä jo Turkista ja minne vedämme rajan etelässä ja idässä pohjoisesta puhumattakaan.
USA ei sisäpoliittisista ja talodellisista syistä johtuen välttämättä pysty jäämään Irakiin enää kovin moneksi vuodeksi. Iranissa on myös merkitttävässä määrin länsimaista elämäntyyliä arvostavia ihmisiä mutta se, että valta vaihtuisi kovin pian Iranissa on mielestäni epätodennäköistä. Pitkällä aikavälillä se on hyvinkin mahdollista, sen opettaa meille jo historia.
Mutta miten saisimme edes jonkinlaisen tasapainon alueelle jo parin vuoden sisällä? Siihen kysymykseen ei taida kenelläkään olla todellisuudessa toimivaa vastausta ainakaan vielä.
USA:n mahdollisen hyökkäyksen seurauksia Iraniin en halua edes alkaa arvailla. Lasse Lahtisen määritelmä "Alueellisen suursodan aave" kelpaa ainakin alkutilanteeksi, mutta turvallisuus voisi olla laajemmaltikin uhattuna.
Öljystä voi kai sanoa saman kuin viinasta: hyvä kaveri mutta huono isäntä, sitäkin voi nauttia vain rajallisesti ja liiallinen riippuvuus vie tuhoon. Persian ja Irakin energiavaroja hamuavat niin länsimaat kuin nyt myös Venäjä, Kiina, Intia ja Japani sekä muut arabivaltiot sekä Iranin ja Irakin sisällä vielä eri ryhmittymät. Ei siis riitä, että Lähi-idässä päästäisiin sopuun sinänsä vaan myös muiden taloudellisten valtojen pitää pystyä sopimaan siitä, etteivät ne lähde "kalifiksi kalifin paikalle" tai toiseksi "sheriffiksi" USA:n tilalle. Silloin voisi YK:lla ola rauhoittava ja jälleenrakentava rooli.
Öljyllä saamistaan tuloilla näiden maiden pitäisi pyrkiä kehittämään kansantalouttaan vähemmän riippuvaiseksi öljystä. Tähän on joissain arabivaltioissa ainakin osin päästy, vaikkei siellä demokratia vallitsekaan.
Reaalipoliittisesti ajateltuna mielestäni länsimaailman on turha tuputtaa meidän demokratiaamme arabivaltioiden ja Persian yhteiskuntarakenteen perustaksi. Yhteiskuntakehityksen on tultava sisältäpäin, "nationbuilding" vielä höystettynä pakkodemokratisoinnnilta on teoriassa hieno ajatus mutta käytännössä se unohtaa paikallisen historian ja paikalliset tavat valtarakenteista puhumattakaan. Tässä kohdin voi esim. vertailla entisen DDR ja Länsi-Saksan kehitystä.
Jan Rossi hyvä: Ymmärrän toki mainiosti argumentointinne punaisen langan.
Minulle kuitenkin muodostuu käsitystä, että jos lähdemme argumentistanne " että USA ei voi vetäytyä Irakista niin kauan kun mullahit hallitsevat Irania ja presidentti Bashar al-Assad Damaskosta.", joudumme tilanteeseen, jossa USA on vuosikausia kiinni tuossa Irak & Iran "ryteikössä" niin poliitisesti, taloudellisesti kuin sotilaspolittisesti vuosikausia, ellei kymmeniäkin vuosia. Tämä kehitys vuorostaan vetäisi myös EU:n yhä syvemmälle tähän eskaloituvaan konfliktiin. Tämä ei voi eikä saa olla kenenkään tahto.
Tilanne lukkiintuu entistä pahemmin ja tiukemmin, jonka seurauksena myös suursodan (ml.ydinaseen käyttö) kasvaa reippaasti.
Tästä syystä argumentoin itse mieluummin USA:n irrottautumisesta tästä "viidakosta". Vasta silloin alueen omat kansat, ihmiset ja heidän johtajansa pääsevät aidosti keskustelemaan alueen tulevaisuusesta keskenään.
Lienee todennäköistä, että jossakin vaiheessa paikalliset heimot käyttävät myös "kättä pitempää" neuvotteluiden jatkeeksi. Tätä prosessia johtavat YK:n maat voisivat holhota vahinkojen minimoimiseksi. Olennaista olisi saada alue stabiloitua ja sen jälkeen vähitellen integroitua muun maailman kansojen ja valtioiden joukkoon. Olemalla sotiva osapuoli paikalla ei rauhanomainen rinnakkaiselo luonnista.
Silloin kun Iran vielä oli USA:n "taskussa" maata hallitsi Shaahin epädemokratia. Jos puhutaan vallanvaihdosta Iranissa, pitäisi myös sanoa kenen haltuun se valta sitten pitäisi vaihtaa. Nykyinen systeemi uskonnollisine vaikuttajineen mutta myös edistyksellisine demokraattisine vaaleineen ei välttämättä ole kovin huono järjestelmä. Samalla tavalla kun Putinin tuo Venäjän kehityksene ennustettavuutta, Iranin johtajiston mielenliikkeet ovat ennalta-arvattavissa.
Iranin demonisoinnillekin on arabimaiden mittapuun mukaan kovin vähän perusteita. Juutalaisuus mm. on maan virallinen vähemmistöuskonto ja juutalaisilla on kiintiöedustus Iranin parlamentissa. Verrataanpa tilannetta vaikka takaperoiseen Saudi-Arabiaan.
Näyttää siltä, että kun USA typeryyksissään listasi Iranin pahan akselivallaksi ja näytti Irakin esimerkillä mitä tuleman pitää, Iranille jäi tasan yksi vaihtoehto: pyrkiä neuvottelupöytään ydinohjelmallaan kuten Pohjois-Korea. Paras keino laukaista kärjistynyt tilanne on, että USA pyyhkii Iranin terrorivaltioiden listalta ja tarjoaa maalle täydet turvallisuustakuut ilman ehtoja. Vallanvaihto Teheranissa ei onnistu edes verta vuodattamalla koska oppositiota ei ole. Ratkaisun avaimet löytyvät nyt Washingtonista eivätkä ne ole sotilaallisia keinoja.
Tänään Iranin presidentti Mahmud Ahmadinejad ilmoitti, että maan ydinohjelmassa "ei ole jarrua eikä peruutusvaihdetta". Eli Iran aikoo jatkaa valitsemallaan linjalla, joka antaa USA:lle lisää keinoja jatkaa maan painostamista. Samalla Iran ilmoitti olevansa valmis sotaan asiansa puolesta, joten tilanne saattaa eskaloitua sodaksi Iranissa. Mielestäni nyt jaetaan niitä pelikortteja, joista Lähi-idän tilanne koostuu 2010-luvulla. Irakissa odottaa amerikkalaisten poistuttua valtatyhjiö ja Iran odottaa olevansa se, joka täyttää tuon tyhjiön. En usko, että Irakista saadaan leivottua todellista demokratian mallimaata, koska maan historia ei tunne demokratiaa.
Mitä tulee Lasse Lahtisen mainitsemaan demokraattiseen Iraniin, mielestäni Iran ei ole demokratia vaikka maassa pidetäänkin vaaleja. Iranissa todellinen valta on valvojien neuvostolla, jota johtaa uskonnollinen johtaja Ali Khamenei, joka tuli asemaansa 1989 ajatollah Khomenein jälkeen. Valvojien neuvostolla on veto-oikeus parlamentin päätöksiin ja se ohjailee presidentin toimintaa. Mitä demokratiaa tämä tälläinen on? Mielestäni Iranin johtajat ovat kehittäneet omalta kannaltaan oivallisen, iranilaisen demokratian. Kansa saa äänestää vaaleissa, mutta islamilaiseen vallankumoukseen ja Khomeinin perintöön kansa ei pääse vaikuttamaan. Eli iranilaiset eivät todellisuudessa kykene vaikuttamaan maan suuntaan.
Iranissakaan ei ole koskaan ollut todellista demokratiaa vaan maata ovat hallinneet itsevaltaiset diktaattorit ja shaahit vuosisatojen ajan. Shaahin valta murskaantui lopullisesti tammikuussa 1979 kun ajatollah Khomenei saapui Pariisista Iraniin tekemään islamilaisen vallankumouksensa. Tämän jälkeen 1980 maa joutui kahdeksan vuotta kestäneeseen sotaan Irakin kanssa. Tuolloin USA tuki vielä Saddam Husseinia, mutta tuki loppui lopullisesti kun Hussein miehitti Kuwaitin 1990.
Jos joku väittää Irania demokratiaksi, hän on väärässä. Mutta kun vertailukohdaksi otetaan Saudi-Arabian ja Pakistanin kaltaiset USA:n läheiset liittolaiset, Iran ei enää vaikuta pahimmalta tyrannialta.
Eikä pidä puhua vain Iranin tavoitteista Irakissa. Saudidiplomaatti sanoo ettei maa jää katsomaan vierestä USA:n vetäytymistä:
"If things become so bad in Iraq, like an ethnic cleansing, we will feel we are pulled into the war"
Huomenna turvaneuvosto kokoontuu ruotimaan Iranin tilannetta. Toivotaan EU:n edustajilta yksituumaista ja jämäkkää esiintymistä rauhan puolesta, sotaa vastaan. USA:n epäselviä todisteita Iranin väitetystä joukkoaseohjelomasta ei pidä sinisilmäisesti uskoa.
Kirjoitin tuossa yllä, että Persian ja Irakin energiavaroja hamuavat niin länsimaat kuin nyt myös Venäjä, Kiina, Intia ja Japani sekä muut arabivaltiot sekä Iranin ja Irakin sisällä vielä eri ryhmittymät. Olisi pitänyt tietenkin sanoa Iranin eikä Persian, toivottavasti kukaan ei harmistunut tästä huolimattomuudestani, pahoittelen virhettäni.
Merkel vaikutti täysin turhautuneelta Iranin tilanteesta. Toivokaamme, ettei tämä tarkoita sitä, ettei EU enää usko diplomaattiseen ratkaisuun. Valitettavasti Iranin uhittelu muistuttaa kovasti Irakin tilannetta n. 10 vuotta sitten, sillä erolla, että Iran on varustautumisen suhteen toiminut hyvin eri tavalla. Iranin on myös melko helppo sumputtaa Hormuzin salmi, jolloin öljykuljetukset jumiutuisivat Persianlahdelta (tai Arabianlahdelta niin kuin iraklaiset sanoisivat), mihin Lasse Lahtinenkin yllä viittasi.
Iranin kriisi on nyt tosiasia ja mikäli tilanne halutaan ratkaista rauhanomaisesti Venäjältä tarvitaan aktiivista osallistumista diplomatiassa. EU:n paukut näyttävät tällä hetkellä kovin köykäisiltä. Mitenköhän olisi tilanne nyt, jos Schröder olisi jatkanut kanslerina? Suhteet Bushiin eivät olleet kovin hyvällä tolalla mutta Putininiin kylläkin. Olisiko Halosen hyvillä suhteilla Putiniin nyt käyttöä? Viestinviejien pitäisi olla jo liikkeellä.
Asiaa voi ajatella myös toiselta kannalta ja miettiä Iranin sisäistä tilannetta. Mielestäni se on levoton ja maan johto pyrkii ylläpitämään kannatustaan nostamalla kansallistunnetta varustautumalla sotilaallisesti. Moni iranilainen haluaisi käsittääkseni kuitenkin mieluummin nostaa elintasoaan kuin maan puolustuskykyä. Mikä ratkaisu Iranin johdolle olisi paras tässä tilanteessa?
a. Se, että se tekisi ruhtinaallisen diilin ulkomaailman kanssa luopumalla väitetystä ydinaseteknologiasta verifioidusti, ts. antaisi IAEA:n tarkastajille vapaan pääsyn tarkastuksiin.
b. Venyttäisi neuvotteluja edelleen niin, että se esimerkiksi ehtisi rakentaa huomattavan määrän ohjuksia, jotka yltäisivät ainakin Israeliin ja voisi uudessa neuvottelutilanteessa ehkä vuoden kuluttua vaatia entistä suurempia myönnytyksiä itselleen. Eräs tällainen myönnytys voisi olla esim. Iranin positio päästä päättämään Irakin jaosta kolmeen osaan, jossa sen osalle tulisi shiia-alueiden valvonta, vrt. Saksan tlanteeseen Toisen maailmansodan jälkeen.
c. Ottaisi sen riskin, että USA hyökkäisi, uskoen kuitenkin torjuntavoittoon, vaikkakin raskain tappioin. USA:n yleinen mielipide tuskin kestää kuin yhden lentotukialuksen upottamisen, joka ei ole lainkaan poissuljettu vaihtoehto ainakaan sellaiselta sukellusvenemiehistöltä, joka on valmis uhraamaan henkensä tärkeän asian puolesta. Marttyyrius on tässäkin kohdin otettava huomioon.
Sutkoht pientä sukellusvenettä on melkein mahdoton havaita sukelluksissa, mikäli se liikkuu hitaasti. Amerikkalaisethan ovat jo jonkin aikaa harjoitelleet Ruotsin sukellusveneen havainnointia yhteisissä harjoituksissa USA:n rannikolla ja ilmeisesti onnistuneet siinä huonosti.
Torjuntavoitto olisi mielestäni "blanco shekki" Iranin nykyjohdolle jatkaa maan hallitsemista.
Kun keskustelu jää usein teoriatasolle, kirjoitan seuraavassa pari riviä ruotsalaisten sukellusveneharjoituksista USA:n laivaston kanssa sekä iranilaisten SHKVAL-tyyppisestä superkavitoivasta vedenallla liikkuvasta ohjuksesta.
Seuraavasta linkistä voi lukea, miten USA:n laivasto harjoittelee Ruotsin Gotland -sukellusveneen kanssa kissa-ja-hiiri-leikkiä San Diegon lähettyvillä. Mielenkiintoisia krjeitä, joista selviää myös millaisiin tilanteisiin harjoituksilla varaudutaan (ainakin maihinnousuun), kannattaa lukea: http://www.1ubflj.mil.se/index.php?lang=S&c=news&id=35858
Amerikkalaiset nimittävät venäläisten jo vanhentuvaa Kilo-luokan dieselsukellusvenettä "Merten Mustaksi aukoksi", koska sitä on vaikea havaita, jos se liikkuu hitaasti. Iranilla on Kilo-sukellusveneitä.
Iran ilmoitti myös viime vuonna, että se on kokeillut superkavitoivia vedeanalaisia ohjuksiaan. Yleinen käsitys on, että kyse on venäläisten SHKVAL:in jatkokehitelmästä. Kyse on vedeanalaisesta ohjuksesta, joka liikkuu koko matkan vedenalla ilmakuplan ympäröimänä. Nopeus on ehkä 400-500 km/t, joka on valtavan paljon enemmän kuin tavallisten torpeedojen nopeus (50-60 solmua). SHKVALissa on kaksi heikkoutta: lyhyt kantomatka (ehkäpä vain 10-15 km) ja sen äänekkyys eli se havaitaan helposti ja samalla havaitaan sukellusvene, josta SHKVAL laukaistaan. Kolmas ongelma on sen heikko kyky muuttaa syvyyttä tai suuntaa sen jälkeen kun kohde tekee väistöliikkeen.
Mutta jospa sukellusveneestä tai -veneistä laukaistaankin useampi SHKVAL lähes yhtäaikaisesti on esim. lentotukialuksen kyky väistää kaikkia SHKVAL:leja rajallinen.
Olettakaamme, että kaksi iranilaista Kilo-venettä pääsisivät lähelle Nimitz luokan lentotukialusta huomaamatta vaikkapa 4 kilometrin etäisyydelle. Olettakaamme, että molemmat laukaisisivat 4 SHKVAL-ohjusta eli yhteensä 8 ohjusta vaikkapa 10 sekunnin välein ennalta määrätyin reitein. Ensimmäiset ohjukset tavoittaisivat lentotukialuksen jo 30-40 sekunnin kulutttua laukaisusta ja muut tulisivat perässä 10 sekunnin viivein. Väistö- ja harhautustoimille jäisi kovasti vähän aikaa. Ehkä lentotukialus ei uppoaisi mutta se olisi pois pelistä.
Tämä on kuitenkin vain spekulaatiota, koska emme tiedä, miten hyvin lentotukialus on varustautunut SHKVAL:eja vastaan emmekä myöskään tiedä, mitkä iranilaisten SHKVAL:ien ominaisuudet ovat. Toivotaan, ettei tällaisista tilanteista tarvitse koskaan lehdistä uutisia lukea.
Tässä vielä pari linkkiä SHKVAL:ista, joissa epäillään sen kykyä, mutta eivät nämä artikkelit ainakaan minua vakuuttaneet.
http://www.military.com/soldiertech/0,14632,Soldiertech_060420_shkval,,00.html
Tänään New Yorker -lehti kirjoittaa, että USA:n erikoisjoukot seuraavat Irakin kapinallisia Iranin puolelle ja tekevät Iraniin myös tiedusteluretkiä. Jos lehden tiedot pitävät paikkansa, silloin USA todellakin suunnittelisi Iranin suhteen jotakin. Lehti myös kertoi, että USA tekisi parhaillaan suunnitelmia. että voisi hyökätä Iraniin vuorokauden kuluessa. Mielestäni on vaarana, että tilanne saattaa eskaloitua sodaksi Irania vastaan. Myös presidentti Bush on hyökännyt kiivaasti Syyriaa ja Irania vastaan. Viimeksi Bush teki tämän 10.1.2007 pitämässään puheessaan, jossa hän ilmoitti yli 20 000 amerikkalaissotilaan lähettämisestä Irakiin. Oman näkemykseni mukaan USA valmistelee parhaillaan sotilastoimia Irania vastaan, ja on valmis yhteenottoon Iranin kanssa, jos diplomatia ei tuota tulosta Iranin ydinhankkeen osalta.
Sukellusvenetiedot ja linkin ovat kiinnostavia. Ymmärtääkseni kilo-luokka on yleisnimistys tietyntyyppisille dieselkäyttöisille venäläisvalmisteisille aluksille joita valmistetaan edelleen. Ei siis liene vanhentunut ase?
Jouni Pulli kirjoittaa: "a. Se, että se tekisi ruhtinaallisen diilin ulkomaailman kanssa luopumalla väitetystä ydinaseteknologiasta verifioidusti, ts. antaisi IAEA:n tarkastajille vapaan pääsyn tarkastuksiin."
Tässä taitaa olla meillä länsimaisen median tietojen varassa elävillä näköharha. Iran on täyttänyt allekirjoittamansa ydinsulkusopimuksen velvoitteet mm. sallimalla kansainvälisen lain edellyttämät tarkastukset. Iran on kieltäytynyt Yhdysvaltain painostuksen alla ydinsulkusopimusta tiukemmista rajoituksista kuten ylimääräisistä tarkastuksista tai uraanin rikastuksen lopettamisesta. Miksi USA ajaa kaksoisstandardeja? Mikeseivät Intian, Pakistanin ja Israelin edellytetä liittyvän ydinsulkuspimukseen? Miksei IAEA tutki USA:n ja Britannian ydinlaitoksia? Miksi USA myy Intialle atomiteknologiaa?
L.A Timesin mukaan CIA:n on toimittanut Iranissa toimiville IAEA:n ydintarkastajille vuosien ajan vääriä ja paikkansa pitämättömiä tietoja väitetystä joukkotuhoaseohjelmasta. Pitää kysyä eikö Irakin katastroofista ole opittu mitään?
Hyvä Lasse Lahtinen, Kilo-luokka on vielä laajalti käytössä mutta sen tilalle on tulossa Lada-luokka (project 667), jonka ensimmäinen alus Sankt Petersburg otetaan operatiiviseen käyttöön tänä vuonna Venäjän Itämeren laivastossa. Siksi kirjoitin vanhentuva mutta en vanhentunut. Myönnän, että asian olisi voinut sanoa heti selvemminkin.
Lada-luokkaa vastaava vientiin tarkoitettu sukellusvene on 1650 Amur-luokka. Lisäksi Pietarissa toimiva Rubin Central Design Bureau of Marine Engineering on aloittanut yhteistyön italialaisen Fincantieri-telakan kanssa, jonka tuloksena valmistetaan ensimmäisenä S1000-luokan dieselkäyttöisiä erittäin hiljaisia sukellusveneitä. Venäjä ei niitä tarvitse, koska se rakentaa Pietarissa itse Lada-luokan veneet, joten tuotanto on ajateltu pääasiassa vientiin.
Seuraavasta artikkelista ilmenee myös, että Venäjä ehdotti osana Naton ja Venäjän välistä yhteistyötä sukellusveneprojekteja myös muille Naton eurooppalaisten maiden telakoille, mutta että neuvottelut ovat olleet hitaita. http://dfn.dnmediagroup.com/story.php?F=1399206&C=navwar
Iranin ydinasekriisissä USA haluaa yksinkertaisesti varmistua siitä, ettei Iranilla ole mahdollisuuksia kehittää ydinaseita. Toinen kaikkein karmein selitys olisi, että USA hakee tekosyytä hyökätä Iraniin.
Intia, Pakistan ja Israel aloittivat ydinaseohjelmansa jo kylmän sodan aikana. Intia ja Pakistan kehittivät aseensa pääosin toisiaan vastaan, joskin lähellä ovat myös Kiina ja Venäjä. Israel kehitti ydinaseensa pelotteeksi mahdollista uutta "6. päivän sotaa" vastaan. Tällä logiikallahan voisi nyt ymmärtää, että Iranin sallittaisiin kehittävän ydianase pelotteeksi mahdollista USA:n hyökkäystä vastaan.
Nyttemmin ainakin länsimaailmassa on vallalla ajatus, että pyritään niin pitkälle kuin mahdollista estämään uusien ydinasevaltioiden synty. Perusteluina kerrotaan paitsi ydinasesodan eskalaation vaara myös vaara siitä, etttä terroristien mahdollisuus saada käsiinsä ydinaseita on sitä helpompi, mitä laajemmalle ko. aseet ovat levinneet. Lisäksi perusteena on käytetty pelkoa siitä, että ydinase voitaisiin laukaista vahingossa, mikä mielestäni hipoo idioottimaisuuden rajoja.
Tosiasiassa kyse on pitkälti valtapolitiikasta sekä erityisesti Iranin kohdalla jälleen kerran myös öljystä ja maakaasusta koko Lähi-idän alueella.
Mainitsemistasi CIA:n vääristä tiedoista luin itsekin, mutten valitettavasti muista enää mistä. Tämän päivän Hesarista kannattaa lukea Joschka Fischerin Vieraskynä-artikkeli.
Toivokaamme, ettei Intiasta tule seuraavaa onglemaa. Nythän sinne myydään kilpaa ase- ja ydinteknolgiaa niin USA:sta kuin Venäjältäkin, vähän niin kuin ennen vanhaan Irakille. Intiassa on valtava määrä softaspesialisteja ja insinöörejä.
Iran on osallistumassa Irakin tilaa koskevaan konferenssiin, jossa keskustellaan Irakin tulevaisuudesta (=jaosta). USA:n kongressin painostamana USA haluaa järjestää neuvottelut joihin Irak, Iran, Syyria, Egypti, YK:n Turvallisuusneuvoston pysyvät jäsenet, Organisation of the Islamic Conference ja Arabivaltioiden liitto osallistuvat koskien Irakin tilannnetta. Ehkä tällä vältetään USA:n hyökkäys Iraniin tai sitten kyse on vain näytelmästä, johon jälkeenpäin voidaan vedota (koska tulokisia ei tullut), jos USA hyökkäisi Iraniin. Lievä kyynisyys Lähi-idän tilanteessa on paikallaan.
Hei Alex ja kaikki muutkin tämän blogin kirjoittajat. Ensiksi nöyrä kiitos menee Alexille itselleen. Ainakin minun osaltani juuri Alexin positiivinen ja houkuttelevan analyyttinen tapa kirjoittaa, sai minut osallistumaan täällä kirjoittamiseen. Kun lisäksi niin Jouni Pulli kuin Jan Rossi mainiolla tavalla ovat haastaneet meidät kaikki oinnistämään ajatuksiamme, tässä on vaarassa saada addiktio tähän dialogiin.
Alexin ajatus yhteisestä tapaamisesta oli niinikään loistava. Tehdään tilaisuudesta vuosisadan blog happening.
Tutkisimmeko myös esim. MTV 3:n kiinnostuksen sponsoriksi ja tilaisuuden hovihankkijaksi ?