Keltainen viikko ja päästörajoitukset
Meillä on meneillään niin kutsuttu "keltainen viikko", eli eräänlainen vaalipiiriviikko. Omaa aikaani kulutan kirjoittamiseen, luennoimiseen ja kampanjointiin. Ja tietysti lasten kanssa hääräämiseen.
Sain viimeisteltyä Kokoomuksen raportin EU:n tulevaisuudesta, siis sen, jonka teesejä näilläkin sivuilla on kunniakkaasti kommentoitu. Jos kaikki menee hyvin, raportti julkaistaan ensi viikon perjantaina.
Sain myös kirjoitettua luvun Eurooppalaisen Suomen kirjaan. Aiheena oli EU:n rahoitus. Liityin muuten kyseiseen järjestöön vähän näin jälkikäteen. Suosittelen.
Tänään avustajani Heli Lehtonen keksi mainion kolumniaiheen. Tekstiä syntyi hintojen noususta. Eli usein kuulee väittämän, että euron myötä hinnat nousivat. Ei pidä paikkansa. Pistän kolumnin nettiin perjantaina.
Parhaillaan valmistelen huomisia Bryggen luentoja. Pitäisi puhua 5 tuntia EU:sta perustuslaillisena prosessina. Eiköhän se siitä.
Torstaina lennän (tai pitäisikö sanoa "mie lennän") Lappeenrantaan kampanjoimaan Jyri Häkämiehen kanssa.
Kaksi loppuhuomiota. Ensiksi, ympäristöministerit hyväksyivät komission päästötavoitteet. Jälleen kerran huomaa miten suuri merkitys on sillä taholla, joka tekee esityksen.
Suomi ajoi itsensä tällä kertaa vähän ihmeelliseen nurkkaan. Ensin suhtauduttiin nuivasti sitoviin rajoituksiin ja sitten kun ne toteutuivat niin niitä kehuttiin...
Kanta oli toki edellä mainittua nyansoidumpi, mutta tuollainen kuva koko prosessista jäi.
Tavoitteen asettamin on tietenkin vain ensimmäinen askel. Tämän jälkeen asialle pitäisi myös tehdä jotain. Se on sitten huomattavasti vaikeampaa. Kuten blogikeskustelussakin on noteerattu: olisi ehkä ollut järkevämpää tehdä selkeä aikataulu.
Tulevina viikkoina käydään lähinnä taistelua taakanjaosta. Tässä on jokaisella oma lehmä ojassa.
Toiseksi, pikkulinnut kertovat, että tänään kannattaa katsoa Maikkarin uutiset. Huhujen mukaan ohjelmassa esiintyy näiden sivujen keskustelutähtiä. Odotan innolla.
27 kommenttia
Ulkosuomalaisena on paha sanoa, mitä nyansseja päästökeskustelussa oli, mutta jää silti mielikuva, että EU-asiat eivät vieläkään ole osa Suomen sisäpolitiikkaa vaan jonninlaista ulkopolitiikkaa. Väärin ajateltu.
Maikkarin uutiset esittelivät Jan Rossin, Jouni Pullin ja Christian van Niftrikin. Minulla ei oikein tahdo olla aikaa eikä henkeä niin tuliseen bloggailuun kuin edellisillä herrasmiehillä on, mutta heidän keskinäistä keskusteluaan on aina hauska seurata, usealla foorumilla. Kaikki kunnia heille, suomalaisen poliittisen keskustelukulttuurin edistäjille.
Kuka tahansa poliittinen bloggailija törmää yllämainittuihin hyvinkin usein, ja oli kiva voida yhdistää kasvot kirjoittajaan.
Herrat Pulli, Rossi ja van Niftrik,
teillä on erinomainen ajohiki!
Maikkarin uutisten pätkä on esillä myös yhtiön nettiTV:ssä:
http://nettitv.mtv3.fi/nettitv_uutiset/
--> 20.02.2007 Seitsemän Uutiset
--> Poliittinen keskustelu valtaa netin blogipalstoja
Tosiaan, kiitos Eurooppalaisen Suomen linkistä, Alex. Pitää itsekin liittyä.
Erittäin kiinnostava kolumnin aihe tuo euron aiheuttama "hinnannousu". Sitä täällä sitten odotellaan...
Hyvä Mirjami Niinivaara, kiitos kannustavasta kommentistanne. Luin erittäin mielenkiintoisen artikkelinne Cameronin alkutaipaleesta Toryn johdossa: http://heks.kokoomus.net/kirjoitusfoorumi/20_4_2006/. Olisi varsin mielenkiintoista, jos kertoisitte käsityksenne Iso-Britannian ja/tai Tory-puolueen kannasta esim. kahteen seuraavaan asiaan: EU:n perustuslaillinen sopimus ja USA:n ohjuspuolustusjärjestelmän laajentaminen Puolaan ja Tsekkiin.
EU:n ympäristöministerien päätös sitoutua vähentämään kasvihuonekaasujaan 20 prosentilla vuoteen 2020 mennessä jättää tässä vaiheessa vielä paljon kysymyksiä ilmaan. Suomen pelko taloudellisista seuraamuksista ei ole täysin perusteeton. Maailman ilmastoa tuskin auttaa jos perusteollisuuden raaka-aineita kuten hiiliterästä ja ruostumatonta terästä jatkossa jalostetaan yhä enemmän Suomen rajojen ulkopuolella. Nämä teolliset prosessit ovat melko vakiintuneita, mutta tuotantoteknologia on Suomessa kuitenkin parasta mitä maailmalta löytyy. Voidaanko Suomalaiseen terästeollisuuteen ylipäätään enää investoida, jos kansalliset päästörajat sen johdosta tulevaisuudessa ylittyvät?
Järkevintä olisi rajata energiavaltaiset perusteollisuuden tuotteet ulos Kioton markkinamekanismista. Näille voisi määrätä tuotantokohtaiset päästörajat esim. tietty määrä hiilidioksidia tuotettua terästonnia kohti. Näin tuotanto ohjautuisi varmasti sinne, missä jalostus tehdään ympäristön kannalta vähimillä päästöillä kuten Suomessa tapahtuu. Tuskin on realistista olettaa, että esim. teräksen kulutusta aletaan globaalisti rajoittaamaan. Sillä olisi jo niin isot vaikutukset koko maailman talouteen.
Mielestäni tänään pankinjohtaja Sauli Niinistö linjasi erinomaisesti, että EU tarvitsee perustuslakinsa. Niinistö sanoi tänään Jyväskylän Lyseon oppilaille, että hän haluaa Euroopan perustuslain voimaan. Ei voi muuta kuin olla täysin samaa mieltä Niinistön kanssa. Niinistö sanoi myös, että ranskalaiset olisivat äänestäneet perustuslain nurin eräänlaisesta kateudesta tai tyytymättömyydestä Ranskan kehitykseen. Tästä asiasta uskallan olla eri mieltä. Mielestäni ranskalaiset kaatoivat perustuslain siksi, että he olivat tyytymättömiä EU:n liian nopeaan laajentumiseen, sekä Turkin mahdolliseen EU-jäsenyyteen. Ranska on Turkin EU-jäsenyyden suurin vastustaja. Kirjoitin aiheesta kolumnin Verkkouutisiin 18.6.2005, jossa sanoin, että Turkin uhka kaatoi perustuslain. Kun Ranskassa äänestettiin perustuslaista, tuolloin EU:ssa puhuttiin paljon Turkin mahdollisesta jäsenyydestä. Ranskalaiset pelästyivät mahdollista muslimien joukkosiirtoa EU:hun, jos Turkista tulisi jäsen. Ranskassa asuu miljoonia muslimisiirtolaisia, jotka ovat aiheuttaneet vakavaa huolta Ranskan sisäiselle turvallisuudelle. Kaikki muistavat Pariisin katumellakat, jossa poltettiin tuhansia autoja.
Mielestäni tilanteen pitäisi olla sellainen, että Turkin jäsenyys pitäisi siirtää kauas tulevaisuuteen. EU:n pitäisi ensin saada perustuslakinsa ja vasta sen jälkeen sen pitäisi aloittaa neuvottelut Turkin jäsenyydestä. EU kuitenkin aloitti jäsenneuvottelut Turkin kanssa 2005. Kannatan vahvaa EU:ta ja toimivaa perustuslakia. Mielestäni EU tarvitsee vahvan ulkoministerin, jolla olisi selkeä mandaatti johtaa EU:n yhteistä ulkopolitiikkaa. Tilanne on kuitenkin sellainen, että vie vielä vuosia ennenkuin EU kykenee puhumaan asioistaan yhdellä äänellä. EU:n yhtenäisyyttä olisi entisestään vahvistettava, mutta tällä hetkellä se on vaikeaa kun uudet jäsenmaat eivät ole vielä sisäistäneet EU:n mahdollisuuksia.
Unionin täytyy olla avoin Turkille jos maa täyttää jäsenyysehdot. Tästä periaatteesta ei voi tinkiä. Jäsenyyspyrkimys ja siinä ehtojen täyttäminen jo tarkoittaa kohennusta maan ihmisoikeustilanteeseen ja kenraalien vallan karsmimista, mitä ei pidä nykyisessä maailmanpolitiikan tilanteessa aliarvioida. Ja Turkin jäsenyys nimenomaan osoittaisi ääriaineksille ettei EU ole minkään uskontokunnan suljettu kerho. Sivilisaatioiden rauhanomainen rinakkaiselo on mahdollista ja siinä Turkille voidaan antaa tärkeän sillanrakentajan osa. Saksassa asuu jo liki kolme miljoonaa turkkilaista ilman ongelmia eli se siitä "uhasta".
Nyt jo Jyri Häkämieskin ihmettelee Vanhasen mediakritiikkiä ja rinnastaa Vanhasen käyttäytymisen Halosen käyttäytymiseen viime prseidentin vaaleissa, jossa kieltämättä oli välillä sellainen fiilis, että Halonen olisi halunnut jättää keskustelut väliin.
Jos Vanhanen nyt jatkaa samaa rataa pysyen mediakriittisessä kannassaan, se voi yhä useammmasta äänestäjästä alkaa tuntua ylimieliseltä. Saapa nähdä, pystyykö Vanhanen korjaamaan virheensä vai "nielaiseeko hän koko syötin".
Christian, Jan ja Jouni - tulin juuri kotiin Bryggen luentokeikalta. Katsoin eilisen maikkarijutun vasta äsken. Mielestäni erininomainen juttu. Lisää tälläistä. Analyyttinen blogikeskustelu kunniaan!
Lasse Lahtiselle toteaisin, että vuonna 2002 Ranskan presidentinvaaleissa kansallisen rintaman ehdokas, avoimesti muukalaisvihamielinen Le Pen nousi kaikkien yllätykseksi presidentinvaalien toiselle kierrokselle. Mistä Le Pen sai kannatuksensa? Hän sai tukensa ranskalaisten syvästä huolesta maan sisäisestä turvallisuudesta. Ranskalaiset kokivat tuolloin sisäistä turvattomuutta ja se kumpusi esille tällä tavalla. Ranskalaiset halusivat ripustautua rasismiin. Onneksi rasisimi ei voittanut. Jos Le Penistä olisi tullut presidentti, koko Eurooppa olisi ajautunut historiansa suurimpaan skandaaliin ja kriisiin.
Mielestäni näissä Ranskan presidentinvaaleissa Le Penistä ei ole onneksi uhkaa, koska ehdokkaana on sisäministeri Nicholas Sarkozy. Uskoisin, että ranskalaiset haluavat nimenomaan Sarkozysta presidentin, joka laittaa maassa mellastavat nuorisojoukot kuriin Pariisin lähiöissä ja muualla maassa, sekä kykenee luomaan ohjelmia jolla siirtolaisten keskuudessa rehottava työttömyys ja muut sosiaaliset ongelmat saadaan hoidettua. Sarkozyn kannatus on hurjassa nousussa, viimeisempien tiedustelujen mukaan hän voittaisi Royalin, jos vaalit olisivat nyt äänin 55-45.
Mitä tulee Turkkiin, mielestäni turkkilaiset eivät vieläkään oikein tiedä mitä he ovat. Haluavatko turkkilaiset olla eurooppalaisia? Nykyaikainen Turkki perustettiin 1923 Mustafa Kemalin johdolla. Hänestä tuli kaikkien turkkilaisten isä Ataturk myöhemmin. Hän halusi eurooppalaistaa Turkin rajulla vauhdilla. Kemal halusi viedä Turkin Eurooppaan, mutta Turkin muotoutuminen todelliseksi eurooppalaiseksi valtioksi on edelleen kesken. Kemal toimi Turkin presidenttinä maan perustamisesta kuolemaansa 1938 asti. Turkki on demokratian suhteen suuri kysymysmerkki. Yksi suuri kysymys on sen toiminta Kyproksella. Mielestäni demokraattisen maan tunnusmerkistöön ei voi kuulua naapurimaan miehitys. Turkki nimittäin miehittää edelleen osaa Kyproksesta ja pitää saarella yli 40 000 sotilastaan.
Ellen väärin muista Kyproksen turkkilaiset hyväksyivät YK:n pääsihteeri Kofi Annanin suunitelman saaren tulevaisuuden ratkaisemisesta, mutta kyproksenkreikkalaiset eivät.
Le Pen ammensi suosiotaan historian vastenmielisimmistä roskatynnöreistä, juutalaisvastaisuudesta ym. Luotan kyllä eurooppalaisiin niin vahvasti, että en usko tällaisten yhteiskunnan ilmavaivojen äityvän vakavastiotettavaksi ilmiöksi. EU on historiallinen menestyshanke rauhan ja vakauden levittämisessä. Ei sitä pidä pysäyttää vaikka vauhti välillä vähän hidastuisi. Loput Balkanin maat, Turkki ym. halukkaat ja kykenevät: tervetuloa mukaan täyttämään jäsenyysehtoja.
Nöyrä kiitoksesni Mrjami Niinivaaralle ja kaikille muillekin, jotka kiitittte meitä "Kolmea Blogisoturiria" kirjoittelustamme.
"Allons enfants de la Blog....."
Hyvä Lasse Lahtinen - Tottakai Kyproksen turkkilaiset hyväksyivät YK:n pääsihteeri Kofi Annanin suunitelman saaren tulevaisuudesta, sillä hehän halusivatkin saada tunnustuksen asemalleen saarella. Samalla saaren jako olisi saatu virallisesti hyväksyttyä jos Kyproksen kreikkalaiset olisivat hyväksyneet suunnitelman. Kansanäänestyksessä oli kysymys Kyproksen tulevaisuudesta. Saaren kreikkalaiset olisivat vapaaehtoisesti hyväksyneet saaren jakamisen ja samalla olisivat luopuneet oikeuksistaan saaren pohjoisosaan. Turkki olisi saanut asemansa laillistettua saarella. Tilanteen pitäisi kuitenkin olla sellainen, että Turkki vetäytyisi saarelta, palauttaisi miehittämänsä alueet niiden alkuperäisille omistajille, selvittäisi miehityksen aikana kadonneiden kohtalot, sekä lopettaisi pohjoisosan kolonalisoinnin.
Tilanne on se, että Turkki miehitti Kyproksen pohjoisosan 1974 ja aikaansai saaren jakamisen. Turkki perusti saaren pohjoisosaan turkkilaisten tasavallan 1983 mutta yksikään maa Turkkia lukuunottamatta ei ole tunnustanut tätä keinotekoista tasavaltaa. Mielestäni tilanteen pitäisi olla sellainen, että miehityksellä luotuja tasavaltoja ei pitäisi tunnustaa, eikä miehitykselle pitäisi antaa mitään positiivisia signaaleja. Voimapolitiikka ei pitäisi olla 2000-luvun politiikkaa Euroopan unionissa, joka on eurooppalainen rauhanhanke, jossa ihmisoikeuksilla, sekä demokraattisilla arvoilla on suuri merkitys.
Hyvä Mirjami Niinivaara:
Pyydän anteeksi kardinaalimokaani: Kirjotin illalla päivän matkalta kotiuduttuani pikaisen viestini tänne ja kirjotin siinä kiireessäni nimenne väärin. Suonette anteeksi hosumiseni ja virheeni.
Hei Kaikki - jos teksteihin jää kirjoitusvirheitä niin syyttäkää meikäläistä. On moderaattorin tehtävä putsata pahimmat pois. Toistaalta, eihän tämä mikään kunnon blogi olisi ilman pikkuvirheitä siellä ja täällä. Siis ei ressiä.
Hui! Älä Alex vaan korjaa virheitäni. Nehän ovat tyylilaji.
Suomi on toiminut Turkin puolesta määrätietoisesti ensin Lipposen aikana, eikä tuore puheenjohtajuuskaan aivan täydellinen katastroofi ollut. Olli Rehn ei komissaarina tietenkään edusta Suomea, mutta suomalaisena voi olla ylpeä hänen tekemästä täkeästä työstä laajenemisen mahdollistamiseksi.
Nato-maa Turkin jäsenyyskysymyksen edistäminen on yksi tärkeimmistä hankkeista pyrittäessä parantamaan ja syventämään unionin ja Yhdysvaltain suhteita. Siinä yhteiset etumme kohtaavat tavalla, josta on hyötyä pitkäjänteisessä työssä rauhanasian ja vakauden puolesta. Valitettavasti Turkin kysymys tarjoaa kansallisilla sisäpolitiikan kysymyksillä spekuloijille yhden keppihevosen. Suurta linjaa ja johtajuutta ei tällaisen pikkupolitikoinnin varaan kuitenkaan voida rakentaa.
Hyvä Jouni Pulli,
Kiitos kiitoksien kiitoksesta. Kuten sanoin, kirjoituksianne on aina mielenkiintoista seurata.
Juttuni David Cameronista todellakin aloitti elämänsä erään Helsingin kokoomuksen paikallisyhdistyksen (Helsingin kansallisseuran) klubiviestinä, ja hämmentyneenä luen kiitoksesi siitä. Tämä on toinen palaute, jonka jutusta sain. Juttu julkaistiin sittemmin parannettuna versiona Aamulehden Alakerta-osiossa, viime kesäkuussa.
Toryjen ulko- ja EU-politiikasta harva ottaa selvää. Puolue on ideologisesti vasta kasvamassa taas kunnon puolueeksi, ja heidän ajamansa ulkopolitiikan suhteen en vieläkään ole saletti. Heillä on sisäpolitiikan linjausten suhteen erittäin paljon vettä melottavana, ja en oikeasti vieläkään ole hiffannut Cameronin todellisia vahvuuksia. Olen henkilökohtaisesti vähän pettynyt hänen Lontoo-keskeiseen sisäpolitiikkaansa. Tähän voidaan palata vielä.
Olen yrittänyt olla Briteissä poliittisesti aktiivinen, mutta tulokset ovat olleet seuraavat (englanniksi): http://saigonippon.blogspot.com/2007/02/getting-politically-involved-in.html
Hyvä Christian van Niftrik, Blogisoturi: Kiitos itsellesi.
"Allons enfants de la Blog....." Muistakaamme kanssalaisiamme Egyptissä.
Hyvä Lasse Lehtinen: Te tiivistätte mainiosti EU:n suhteen Turkki-kysymykseen. Valitettavasti tässä on todellakin käynyt niin, että koko Turkin jäsenyyskeskustelua ja Turkin käynnissä olevaa muutosprosesia onkin alettu käyttämään joissakin maissa sisäpolitiikan lyömäaseena. Lopputulemana on hyvän asian hautaaminen lillukanvarsiin- taas kerran.
Tässä on oivallinen (valitettava) esimerkki siitä, miten muutamasta EU-jäsenvaltiosta puuttuu vahva kansallinen johtaja, joka näkee yli oman maansa rajojen, yli eri uskonto- ja taloudellisten rajavyöhykkeitten, jolla on syvälinen ymmärrys historian perspektiivistä sekä luja usko integraation tarpeeseen globaalistuvassa maailmassamme.
Kun myös EU:lta puuttuu samaan aikaan näkijä ja vahva johtaja, olemme tässä valitettavassa sekametelisopan EU-kulhossa.
Sisimmässän jokainen maansa johtaja tietää ja tunnustaa , mitä pitäisi tehdä. Rohkeus nousta barrikadeille vain puuttuu. "Enfants de la Blog"........
Hyvä Mirjami Niinivaara, sinua ei voi ainakaan syyttää siitä, ettet olisi yrittänyt osallistua paikalliseen poliittiseen toimintaan siellä Newcastlessa (luin blogikirjoituksesi). Iso-Britanniahan on tunnettu moninaisista vapaaehtoisorganisaatioistaan; ehkäpä jonkin tällaisen organisaation kautta pääsisi kontaktiin myös poliitikkojen kanssa.
Integroituminen vie varmasti aikaa ja ehkä siellä kauemmin kuin täällä Suomessa, jossa ihmiset kutsuvat melkein ventovieraita deittituttuja hyvinkin pian kotiinsa tai vaikka virka-asunnolle saunomaan.
En osaa sinua neuvoa, vaikka minulla opiskeluaikana olikin hyviä ystäviä sekä Walesista että Skotlannista. Englantilaiset tuntuivat osaavan yhden asian erittäin hyvin: puhua jalkapallosta ja jalkapalloilijoista. Mielestäni laji on tosi hieno mutta Italian vahvana kannattajana minä jäin jotenkin ulkopuolelle niissä jutuissa. Suomalainen italialaisen jalkapallon kannattaja oli engelsmanneille kerta kaikkiaan liikaa varsinkin kun Italia silloinkin voitti maailmanmestaruuden. Avanti!
Mirjami Niinivaara hyvä. Itse siellä UK:ssa asuneena, rohkenen neuvoa omaehtoiseen aktiivisuuteen - ja - kärsivällisyyteen. Integoituminen ja sulautuminen sikäläiseen ympäristöön vie aikansa. Vaikka esim. Lontoo on "kansojen sulatusuuninakin" mainittu, on brittiläisen elämänmuodon "sisälle" rakennettu vuosisatojen kuluessa oma hierarkkiansa ja kutyyminsä. Niiden "mukaan mennään" edelleen hämmästyttävän pitkälle nykyaikanakin.
Itse silloin lähestyin "oman vaalipiirini" tory-edustajaa. Sitä kautta avautui mielenkiintoinen näkymä brittiläiseen elämäntapaan ja arvomaailmaan.
Mirjami Niinivaaralle sanoisin näin Britannian Tory-puolueesta, että David Cameronin on lähes pakko ajaa EU-vastaista linjaa, koska konservatiivien sisällä on paljon EU-vastaisia voimia. Mielestäni Cameronin EU-politiikka alkaa vasta todella hahmottumaan silloin kun Britanniassa aletaan keskustelemaan toden teolla EU:n perustuslaista jos se päätyy kansanäänestykseen. Jos Ranska ja Hollanti saavat ennen Britannian parlamenttivaaleja 2009 sopimuksen kuntoon omassa maassaan, silloin Britannia joutuu ottamaan kantaa sopimukseen mahdollisesti parlamenttivaaleissa tai erillisessä kansanäänestyksessä. Britanniassa ollaan parhaillaan odottavissa asetelmissa perustuslain suhteen.
Toinen merkittävä asia Britannian kannalta on vetäytyminen Irakista, jonka pääministeri Blair on pikkuhiljaa käynnistämässä. Hallitsevan työväenpuolueen kannalta on ratkaisevinta, että Britannia on vetäytynyt ennen vaaleja Irakista. Jos Britannialla olisi edelleen joukkoja Irakissa vaalien aikana 2009, silloin Irakista ja Blairista tulisi painajainen Blairin seuraajalle valtiovarainministeri Gordon Brownille. Mielestäni Labour yrittää siivota Irakin keskustelusta pois ennen seuraavia vaaleja.
Hyvät Jouni Pulli ja Christian van Niftrik,
Olen asunut täällä jo melkein kymmenen vuotta, ja luulin jotenkin tuntevani paikalliset tavat toimia. Sain nokilleni, kuten blogissani mainitsin. Se oikeasti ihmetytti, että organisaatiot kuten puolueet eivät ole kiinnostuneita siitä että minulla on aikaa, halua ja jopa aatetta osallistua toimintaan.
Sen jälkeen olen viimeistään huomaavinani, että taustalla ja kontakteilla on täällä sittenkin liian paljon merkitystä. 'Kaikki' täällä aina puhuvat siitä, miten hankalaa täällä on päästä mukaan politiikkaan (mikäli se edes kiinnostaa), ja taitaakin olla totta, että meille taviksille se tapahtuu varmasti helpommin muiden yhteiskunnallisten järjestöjen kuin puolueiden kautta. Kuitenkin ajattelin puoluepolitiikasta kiinnostuneena että puolueet, vapaaehtoistoimijoita kun tarvitsevat, ottaisivat halukkaat avosylin vastaan. Yritän kyllä vielä ottaa heihin (lähinnä Toryihin ja Liberaalidemokraatteihin) taas yhteyttä piakkoin.
Hyvä Jan Rossi,
Mainitsit Toryjen sisäisistä eroista EU-politikan suhteen. Nuo erot ovat toki totta, mutta ne on jätetty puolueessa taka-alalle juuri siksi, että Cameronilla ei ole aseita eikä todennettua kannatusta puolueen eikä kansan keskuudessa mihinkään suuriin poliittisiin irtiottoihin. Sen takia Cameronin 'uudistuksista' onkin niin vaikea ottaa selvää.
Hallitus on jo tehnyt päätöksen joukkojen osittaisesta vetämisestä Irakista. Brittijoukkoja on Irakissa tällä hetkellä 7,200. Kevään aikana sieltä vedetään n. 1,500 sotilasta. Nuorehkona poliitikkona jolla on vielä kolmas ura edessä, Blair vetää joukkoja Irakista oman tulevaisuutensa huomioonottaen eikä tulevan pääministerin puolesta.
Hyvä Mirjami Niinivaara - Kyllä mielestäni pääministeri Blair myös yrittää ottaa huomioon työväenpuolueen vaalimenestyksen tulevissa vaaleissa. Ei kai hän nyt konservatiivien puolesta toimi.
En usko millään, että Labour haluaisi lähteä 2009 vaaleihin tavalla, että brittijoukkoja olisi edelleen Irakissa, koska niin epäsuosittu Irakin sota on ollut Britanniassa. Pääministeri Blair pilasi oman kautensa Irakin sotaan, aiheutti Britannian maineelle valtaisan kolhun, sekä osoitti, että Britannia on Yhdysvaltojen liittolainen kaikissa mahdollisissa koalitioissa. Britanniakin hyökkäsi Irakiin YK:n tahdon vastaisesti. Blairin uraa varjosti myös asetarkastaja David Kellyn itsemurha.
Hyvä Mirjami Niinivaara, ehkä tausta ja kontaktit pitää ottaa vain tosiasioina. Tuulimyllyjä vastaan on turha taistella. Christian van Niftrik mainitsi kommentissaan hyvin tärkeän sanan: "kärsivällisyys". Kun yhdistät siihen itsepintaisuuden ja peräänantamattomuuden, uskon, että pääset sielläkin mukaan poliittiseen toimintaan, ehkä hitaasti mutta kuitenkin.
Toivon menestystä sinulle tutkimustyössäsi koskien Japanin ja EU:n suhteita, aihe on mielenkiintoinen ja varmasti haastava. Odotamme siltäkin saralta väliraporttiasi. Olisi myös mielenkiintoista kuulla, miten siellä on otettu vastaan se, että Iso-Britannia lähettää lisää joukkoja Afganistaniin kun muut Nato-maat eivät sitä halua tehdä.
Ehkä Alexille ehdottamamme "tropit" eivät sinua juuri nyt auta, mutta nekin kannattaa pitää mielessä, jos flunssa lähestyy.
Hyvä Mirjami Niinivaara: Kärsivällisyyttä, kärsivällisyyttä. Siihen yhdistäisin pientä luovuutta kontaktien etsinnässä. "Ystävä, joka tuntee "ystävän", joka taas tuntee "ystävän".
Voin myös lohduttaa Teitä sillä, ettei Britannia suinkaan ole poikkeuksellisen "sulkeutunut" tai muuten ns. elitistinen maa. Olen maailman turuilla liikkuessani kohdannut kaikissa maissa maan oman establismentin, milloin milläkin kutsumanimellään. Aina on ensiarvoisen tärkeää ajan ja vaivan sekä pettymyksiltä säästymiseksi, etsiä ne oikeat kanavat. Niitä vyoryttämällä pääsette eteenpäin lähes mihin maaliin tahansa.
Toivotan onnea sen poliittisen vihreän oksan etsinnässä.
Hyvä Alex, kiitos Eurooppalainen Suomi -vinkistä. Liityin myös.