Sarjakuvablogi
Bongastin tänään jotain uutta: Ville Rannan sarjakuvablogin. Rannan sarjakuviin olin törmännyt aiemmin, mutta sarjakuvablogi oli uusi tuttavuus.
Mahtava genre. Osaisinpa piirtää...
Eräs kaverini vinkkasi sivustosta, koska 18.2. merkinnässä käsiteltiin EU:ta. Kävin kurkkaamassa ja innostuin, enkä vain EU-asioista. Blogi todella loistava. Suosittelen.
Viimeisimmässä merkinnässään Ville kertoo rakastavansa EU:ta ja siksi kritisoivansa sitä. Oikein!
Merkinnässä on helmiä, vai mitä pidät esimerkiksi näistä?
1. "Ajateltiin mennä Tukholmaan, mutta ei olisi kiva mennä Ruotsiin ryyppäämään. Siellä ei edes saa polttaa, ja sitäpaitsi koko EU:sta aiotaan tehdä Ruotsi". Apua!
2. "Mähän rakastan EU:ta siksi mä sitä kritisoinkin. Sen malliksi on otettu luterilainen tehoyhteiskunta. Kun katolilainen kaksinaismoralismi tuhotaan, kaikki mukavuus ja synti, ja ilo menee myös." Niinpä...Tämä kuullostaa muuten ihan Jukka Relanderilta. Hänkin loistotyyppi.
3. "Jumala vihaa liberalismia. Jumala rakastaa syntiä. Jos ei ole syntiä, ei ole jumalaa. Tehotaloudessa on kannattavuus ja kannattamattomuus, ei muuta." Pitäisi ehkä täsmentää, että Ranskalainen Jumala vihaa liberalismia...
Blogimerkinnässä on väite, jonka kuulee usein: EU kieltää lakupiiput. Ei muuten kiellä.
Tuo juttu lähti liikkeelle joskus 1990-luvun loppupuolella kun laadittiin tupakan piilomainonta direktiiviä. Sillä kiellettiin purkkaa sisältävät röökiaskit EU-tasolla.
Sama asetus ajettiin läpi Suomessa jo 1980-luvun alussa. Ei haluttu, että lapset oppivat huonoille tavoille. Lakupiippuja tämä ei koske.
En ole mikään holhousyhteiskunnan kannattaja, mutta tämäntyyppiset lait voin vielä niellä. Niillä on todellakin hyvä tarkoitus.
EU:ta ei muuten kiittää tai syyttää siitä, että sauhuttelu ravintoloissa on monessa maassa kielletty. Näistä hommista säädetään ihan kansallisella tasolla.
4 kommenttia
Toinen hieno sarjakuvablogi on Kaisa Lekan ehdokasblogi, josta voi seurata Kaisan kampanjaa höystettynä huumorilla
http://kaisaleka.blogspot.com/
Sarjakuvablogit ovat hienoja piristyksiä Blogimaailmaan :)
Mielestäni tämän päivän ulko- ja turvallisuuspoliittiseksi teemaksi sopisi Yhdysvaltojen käsitys NATO:n rauhankumppanuusohjelmasta. Mielestäni Yhdysvaltojen Unkarin suurlähettiläs April Foley kuvasi hyvin rauhankumppanuus ohjelmaa ja sen ideaa puheessaan, jonka hän piti Harvard Clubilla tammikuun lopussa 2007. Siinä Foley kävi lävitse USA:n ja Unkarin välisiä erinomaisia suhteita ja kiitti Unkarin panoksesta Afganistanissa. Unkarilla on johdettavaan Afganistanissa oma jälleenrakennusosasto ja samalla Unkari on vahvasti tukenut Afganistanin hallitusta muun muassa lahjoittamalla 20 000 kivääriä maan turvallisuusjoukoille. Tästä USA on kiitollinen Unkarille. Viime syksynä Suomi puolestaan kieltäytyi tukemasta Afganistanin demokraattista hallitusta. Afganistan ja USA olivat pyytäneet Suomelta materiaalista apua, mutta Suomi kieltäytyi.
Puheessaan Foley muistutti Unkarin tärkeästä roolista NATO:ssa. Foley sanoi, että Yhdysvallat työskentelee Unkarin kanssa saadakseen Kaakkois-Euroopan maat mukaan rauhankumppanuusohjelmaan NATO:n kanssa ja sitä kautta valmistamaan näitä maita NATO-jäsenyyteen. Mielestäni Foley kertoi puheessaan rauhankumppanuusohjelman idean, joka on siinä mukana olevien maiden täysjäsenyys NATO:ssa. Nyt täytyisi kysyä, että mikä on Suomen toiminnan idea rauhankumppanuudessa, jos Suomella ei ole aikomuksena liittyä NATO:oon? Millainen näkemys Suomella on rauhankumppanuudesta? Mielestäni NATO:n näkemys on se, että siinä mukana olevat maat liittyvät jäseneksi jossakin vaiheessa. Vai onko NATO:nkin käsitys se, että jokin maa voi jättäytyä toiminnassaan rauhankumppanuuden varaan lopullisesti? Ohessa linkki suurlähettiläs Foleyn erinomaiseen ja analysoivaan puheeseen 31.1.2007.
Itsekin löysin vastikään Ville Rannan sarjisblogin - genre on kasvamaan päin, ja viime yö kuluikin mukavasti uutta suomalaista sarjakuvaa lukiessa nimenomaan blogeista. Tämä siis gradunkirjoittamisen sijaan. Aiheenani on mitä luultavimmin EU:n ja Japanin väliset suhteet, mutta taustatutkimuksen EU:n osalta olen oikeastaan vasta aloittanut.
Esimerkiksi ASEAN-maita kiinnostaa EU:n integraatiokehitys mallina alueellisesta yhteistyöstä. Ulko- ja turvallisuuspolitiikan saralla Aasiankin maita kiinnostaa nyt tietty käytäntöjen ja jopa lainsäädännön harmonisointi, vaikka näillä valtioilla on toisistaan reippaasti poikkeavat valtiomuodot ja poliittiset järjestelmät. Näyttää siis siltä, että EU on Aasian maihin nähden kokemassa arvonnousun itsenäisenä ulkopoliittisena toimijana ja alueellisen yhteistyön mallina.
Onko Sinulla muuten omia kokemuksia ja/tai näkemyksiä EU:n yhteistyöstä Japanin ja ASEAN (ja ASEAN+3 -maiden) suhteista?
Alex,
Itse olet huipputyppi.
Sanoisin ehkä, että EU:ssa on katolisiakin piirteitä, suhtaudumme näet siihen kuin katoliset Jumalaan: kukaan ei usko yksin, mutta kaikki uskovat yhdessä. Tämä uskomusrakenne ilmenee esimerkiksi katolisessa liturgiassa, joka alkaa sillä että ihmiset pyytävät anteeksi sitä, etteivät usko Jumalaan. Yksilöt eivät usko, kirkko uskoo.
Meillä pohjoisen protestainteilla, kuten Sinulla tai minulla, on kyllä taipumus ihan kahdenväliseen suhteeseenkin. Ehkä EU jakautuu valtauskontojen mukaan kahtia tässä suhteessa: pohjoisen protestantin uskovat EU:hun yksilöinä, jos ovat uskoakseen, etelän katolisen taas lähtevät siitä, että riittää jos Toiset uskovat. Ilmennee myös EU:n parlamentin toiminnassa?
j.