Loistavaa Mikko Ilonen!

For people just like me who do not know who this Mikko Ilonen is
http://fi.wikipedia.org/wiki/Mikko_Ilonen

Hienoa, että Mikko Ilonen on voittanut kiertueella. Tänään turvallisuuspoliittinen keskustelu meni taas eteenpäin kun pääministeri Matti Vanhanen Seinäjoella kommentoi Venäjän asevoimien kehitystä. Vanhanen sanoi, että Suomen ulko- ja turvallisuuspoliittista linjaa tarkistetaan suhteessa Venäjään heti jos tilanne pahenee. Tällä ilmoituksella Vanhanen meni sitomaan Suomen NATO-jäsenyyden Venäjän kehitykseen, eikä Suomen omaan kansalliseen turvallisuuspolitiikkaan ja tarpeeseen. Eli Venäjä on se mittari, jonka mukaan Suomessa tehdään sittenkin turvallisuuspoliittisia päätöksiä. Eli onko tilanne nyt se, että jos Venäjän asevoimat alkavat todenteolla lisäämään aseistustaan Suomen lähialueilla, Suomi reagoisi siihen lähettämällä NATO-hakemuksen Brysseliin?

Pääministeri Vanhanen kommentoi tätä sanomalla, että "Auttaisiko se meitä, että me lisäisimme sitä vastakkainasettelua, että jos riskinä on se, että Venäjän ja Naton välillä syntyy vastakkainasettelua niin miten me omaa tilannettamme parantaisimme sillä, että me menisimme tuota vastakkainasettelua vielä entisestään lisäämään." Vanhasen kommentti on käsittämätön. Jos tämä pitää paikkansa, silloin Vanhasen logiikan mukaan Baltian maat olisivat vaarassa jos NATO:n ja Venäjän välit huononisivat. Ajatellaanko näin nyt myös sitten Georgiassa, Makedoniassa ja Kroatiassa, jotka ovat ilmoittaneet tavoitteekseen NATO-jäsenyyden? Mielestäni Vanhanen lisäsi nyt vastakkainasettelua Suomen ja NATO:n välille.

Päivän huomio tulee presidentti Bushin puheesta, jonka hän piti 15.2.2007 Mayflower Hotellissa, Washingtonssa. Puheessaan Bush kiitti kaikkia niitä maita, jotka ovat auttaneet Afganistanin demokraattisesti valittua hallitusta demokratian palauttamisessa, mutta Suomea Bush ei maininnut puheessaan. Kiitoksen saivat Norja, Liettua, Tshekki, Britannia, Turkki ja Bulgaria. Myös Italia, Romania, Tanska, Kreikka ja Slovakia saivat Bushilta kiitokset Afganistanin avustamisesta. Myös Islantia Bush kiitti Afganistanin avustamisesta. Miksi Bush ei maininnut Suomea? Onko syynä se, että Suomi kieltäytyi avustamasta Afganistanin hallitusta viime syksynä, kun maa pyysi DDR:än ylijäämäaseistusta? USA oli mukana pyytämässä avustusta, mutta Suomi kieltäytyi.

Ohessa osio Bushin puheesta, jossa ed. mainitut maat saavat kiitoksensa ja tunnustusta, mutta Suomea ei mainita. Mielestäni tämä on merkittävää, sillä Yhdysvallat ei huomioi Suomen panostusta Afganistanissa. Eikö Suomen panos merkitse USA:lle mitään, vai mistä on kysymys?

"For NATO to succeed, member nations must provide commanders on the ground with the troops and the equipment they need to do their jobs. Many allies have made commitments of additional forces and support -- and I appreciate those commitments, but nearly as much as the people in Afghanistan appreciate them. Norway, Lithuania and the Czech Republic have all agreed to send special operation forces to Afghanistan. Britain, Poland, Turkey and Bulgaria have agreed to additional troops. Italy has agreed to send aircraft. Romania will contribute to the EU police mission. Denmark, Greece, Norway and Slovakia will provide funding for Afghan security forces. Iceland will provide airlift. The people of Afghanistan need to know that they've got a lot of friends in this world who want them to succeed."

http://www.whitehouse.gov/news/releases/2007/02/20070215-1.html

The Netherlands also has a considerable amount of troops in Afghanistan. I just think Bush could not mention all countries which help in Afghanistan.

I just had a discussion about finlandization and self-censorship of Finns somewhere. It is amazing how Finns react to this. There is still a lot Finns do not know how to cope with.

To Jan - the aim of this blog is to have a debate about the European affairs. As the moderator I try to publish all comments, but to be frank some of your remarks seem a bit out of context and have nothing to do with the debate on these pages.

Näemmä presidentti Bush ei mainitse myökään Saksan panosta, joka on ollut ratkaiseva vapauttaessaan amerikkalaisia yksiköitä Afganistanista Irkin rintamalle.

Eduskunnan puolustusvaliokunnan varapuheenjohtajan mukaan Yhdysvallat on tiedustellut Suomelta mahdollisuutta lahjoittaa rynnäkkökivääreitä Afganistanille. Mistään muusta ei ole julkisuudessa esitetty pitävää tietoa. Amerikkalaisille ei ehkä ole täysin selvää, että Suomen puolustusvoimien käsiaseet on tarkoitettu varusmiesten koulutustehtäviin ja loput pidetään varastorasvassa maanpuolustuksellisia tarkoituksia silmälläpitäen. Ei suomalaisten aseita voi lähettää ulkopuolisen valtion pynnöstä kriisialueille. Johan sen kieltää YK eli kansainvälinen laki. Bakerin komiten mukaan Irakin sodan kustannukset voivat nousta 1 000–2 000 miljardiin dollariin, joten muutama kalashnikov ei tuossa konkurssissa paljoa paina.

Afganistanissa pitää nyt tukea kansalaisyhteiskunnan rakentamista ja demokratiaa. Suomalaiset ja muut EU-maat kuten myös USA ovat tähän mennessä tehneet hyvää työtä tilanteen vakauttamiseksi. Suomen ja Saksan rauhanturvaajat etenkin nauttivat laajaa arvostusta siviiliväestön keskuudessa. Ei tule hyvä tulos jos nyt ryhdytään taas aseistamaan osapuolia. Nato huolehtikoon syrjäytetyn taleban-liikkeen lopullisesta aseriisunnasta. Uusimpien tietojen mukaan järjestö kuten myös Al-gaeda verkosto toimivat nykyään Pakistanin puolella eli maassa joka on yksi Yhdysvaltain tärkein liittolainen nk. terrorismin vastaisen sodassa.

Hyvä Lasse Lahtinen, kommentoin Afganistaniin pyydettyjä vanhoja Kalashnikoveja (tulivat Saksan asekaupan mukana) Alexin 11.2 blogissa. YK muutti säädöstään niin, että ei-talebanien hallisemalle Afganistanin alueelle saa viedä aseita. Suomen laki on taas tulkinnan varainen tässä asiassa.

Olen kanssasi samaa mieltä siinä, että pääpaino pitäisi suomalaisten osalta pitää kansalaisyhteiskunnan jälleenrakentamisessa. Tosin olen varsin pessimistinen Natojoukkojen tai minkään muunkaan joukon kykyyn koskien rauhan saavuttamista alueella varsinkin kun Pakistanin etelä- ja länsiosissa asuvista ssuri osa tukee talebaneja.

Päinvastoin, mahdollisuus eskalaatioon on kasvussa ja jos esim. USA pommittaisi Irania, eskalaatio olisi lähes varma.

Lasse Lahtinen - Voisitko hieman täsmentää, että mikä YK-laki kieltää aseiden viemisen kriisitoimialueelle, jonka operaation YK:n turvallisuusneuvosto on hyväksynyt? Muistuttaisin, että Afganistanin ISAF-operaatiolla on turvallisuusneuvoston siunaus, joten NATO käy Afganistanissa laillista ja hyväksyttyä kriisinhallintaoperaatiota tällä hetkellä. Jos jokin YK-laki kieltään aseiden viemisen alueelle, miksi Unkari ja Viro sitten ovat auttaneet Afganistanin hallitusta? Unkari on toimittanut Afganistanin hallitukselle 20 000 kivääriä. Onko Unkari nyt rikkonut YK-lakia?

Helsingin Sanomat kertoi 3.2.2007, että Yhdysvallat esittänyt toiveita Suomelle. Kari Huhdan kirjoittaman jutun mukaan "Syksyllä Suomi tyrmäsi pyynnön lähettää Afganistanin armeijalle ja poliisille Suomen puolustusvoimien ylijäämäaseistusta. Afganistanin hallitus esitti muodollisen pyynnön, mutta Yhdysvallat tuki sitä voimakkaasti. Suomi vetosi lainsäädäntöön, joka kieltää aseiden viennin sotatoimialueille, kertoi yksikön päällikkö Olli-Pekka Jalonen puolustusministeriöstä. Hänen mukaansa samoihin aikoihin toista kymmentä Euroopan maata suostui pyyntöön. Niiden joukossa olivat muiden muassa Viro ja Unkari, joka lähetti Afganistaniin tykistöäkin. Suomen kielteinen päätös syntyi tasavallan presidentin ja valtioneuvoston ulko- ja turvallisuuspoliittisen valiokunnan istunnossa, jossa esitettiin yhden lähteen mukaan voimakkaita kantoja. Toisen lähteen mukaan keskustelu päättyi kun ratkaiseva kanta oli tiedossa."

Olisi mielenkiintoista tietää, että millaisia voimakkaita kantoja tuolloin esitettiin ja ketkä näitä voimakkaita kantoja esittivät. Tilanne on se, että Suomi kieltäytyi antamasta aseistusta Afganistanille, vaikka maa oli tätä pyytänyt. Muut maat antoivat tukea Afganistanin hallitukselle.

Ei ole yllättävää jos USA:n laittoman sodan hyökkäysytimeen kuuluvat entiset kommunistimaat tekevät juuri kuten Yhdysvallat määrää. Eli toimivat vastoin kansainvälisen oikeuden sääntöjä. Onneksi Suomi ei toimi tällä tavalla. Perinteisesti, eikä tätä ajatusmallia ole syytä muuttaa, YK on pienten jäsenvaltioiden turva. Suomi on vuosikymmeniä työskennellyt rauhanturvaamisen alalla kunniakkaasti ja tuskin on liian rohkeasti sanottu meidän nauttivan laajaa kansainvälistä arvostusta. Tehtyjä ratkaisuja ei ole mitään syytä arvostella, päinvastoin. Tulokset puhuvat puolestaan. Ei Suomen rauhanturvaamiskulttuuriin kuulu aseistaa kriisin osapuolia vaan toimia kansan tukena jälleenrakennuksessa.

Jos on kuten Jouni Pulli kirjoittaa, että YK sallii aseiden viennin jo rauhoitetulle alueille Afganistanissa niin pitää kysyä minkälainen siviilihallinto tarvitsee ensimmäisenä tuekseen sotalaitteita kuten rynnäkköäkiväärejä ja tykkejä? Kun uusi kansanvalta edes hiukan orastaa, pitääkö ensimmäisenä alkaa aseistamaan vielä täysin epävakaata hallitusta? Kansainväliset joukothan siellä turvaavat rauhaa kuten YK määrää.

Hyvät herrat bloggaajat. Kaikille suuret kiitokset erinomaisista kommenteista ja - näkökulmista. Viimeistään näitä lukiessaan alkaa ymmärtämään, miten äärettömän vaikeita ja monimutkaisia nämä ongelmat mm. esim juuri Agfanistanissa ovat todella.

Itse olen entistä taipuvaisempi uskomaan sellaisen "kriisinhallinnan", mahdollisuuksiin, jossa kriisinhallintajoukot tekevät käytännössä kriismaan tai alueen uudelleen rakennustyötä. Rakentavat infrastruktuuria, maanteitä, rautateitä, lentokenttiä, kouluja, sairaaloita je hallinnon tarvitsemia puitteita.
Kouluttavat paikallisia ihmisiä hoitamaan kaikkia näitä instituutioita ja julkisia palveluita.
Erityisen tärkeää on myös elinkelpoisen teollisen ja kaupallisen toiminnan tukeminen ja kannustaminen. Tämä edellyttää mm. pankkitoiminnan rakentamista, rahoitusta, vakuutuslaitoksia jne jne.

Aseiden toimittaminen "rauhoittamaan" tilannetta ruokkii useimmiten lisää väkivaltaisuutta. Ihmisten vetäminen mukaan omatoimiseen elintason ja turvallisuuden lisäämisen tekemällä työtä tuo parempia ja kestävempiä tuloksia.

Aivan näppituntumalta tekisi mieli arvioida, että olemme erilaisissa "rauhoitusoperaatioissa" eri puolilla maailmaa keskittyneet enemmän sotilaallistaustaiseen toimintaan. Tätä toimintamallia tunnutaan toistettavan kaikkialla , missä "kytee", missä riidellään, missä sorretaan vähemmistöjä ja missä suorastaan soditaan.
Olisin taipuvainen pitämään tuloksia laihanlaisina panoksiin ja kustannuksiin nähden. Olisiko paikallaan "testata" myös muunlaisia toimintamalleja ?

Ps. Kun tässä kirjoitan "me", tarkoitan kaikia YK:n, EU:n Afrikan Unionin ym. instituutioiden suunnittelemia ja toteuttamia operaatioita.

Hyvä Christian van Niftrik - Afganistanin operaatio on todellakin vaikea selkkaus, mutta se on YK:n linjausten mukainen ja siksi Suomenkin olisi pitänyt osallistua siihen täysillä ja Suomen olisi pitänyt antaa Afganistanin pyytämät aseet. Viime syksynä utvassa esitettiin aseavun antamisesta voimakkaita kantoja, joten kysymys kuuluu, että ketkä ottivat yhteen? Tasavallan presidenttikö ja pääministeri Vanhanen? HS:n tietojen mukaan keskustelu päättyi kun ratkaiseva kanta oli tiedossa. Itse otaksun, että kyseessä oli presidentti Tarja Halosen kanta. Halonen olisi siis jyrännyt hallituksen kannan?

Mielestäni tähän asiaan pitäisi puuttua. Kansalaisilla on oikeus tietää, että kuinka voimakkaita kantoja utvassa tuolloin otettiin ja ottivatko Halonen ja Vanhanen yhteen aseapuasiasta. Jos näin kävi, silloin Suomen ulkopolitiikan johto oli erimielinen ulkopolitiikkaan liittyvästä merkittävästä asiasta. Kaksoiskärki olisi siis ottanut yhteen. Jos näin on, silloin tämä osoittaa kuinka toimimaton perustuslaki on ulko- ja turvallisuuspolitiikan osalta.

Jan Rossi
jan.rossi@saunalahti.fi
http://koti.welho.com/jrossi4

Politiikan teko vaan on sellaista, että on eri mielipiteitä ja niistä sorvataan yhteisiä kantoja. Ei eri puoluepiireistä tuleva valtiojohto Suomen kaltaisessa demokraattisessa maassa ole mikään monoliitti. Suomen Afganistan-politiikkaa ei kai voi de facto kauheasti kritisoida? Lontoossa helmikuussa 2006 järjestetyssä apukonferenssissa Suomi sitoutui tukemaan Afganistanin kehitystä 50 miljoonalla eurolla vuosina 2006-2010. Afganistanin kansa on yksi Suomen kehitysavun suurimpia vastaanottajia. Suomi osallistuu maan jälleenrakennukseen ISAF-operaatiossa noin 100 sotilaan vahvuisella osastolla.

Perustuslaki toki vaatii korjauksensa, mutta tähän mennessä se on onneksi käytännössä toiminut tyydyttävästi. Jopa kriisitilanteissa esimerkiksi kun puheenjohtajakaudellamme unionin jäsenvaltiot saatiin vihdoinkin puhaltamaan yhteen hiileen Libanonin sodan lopettamiseksi.

Hyvä Lasse Lahtinen, kun aikaisemassa Alexin 11.2. blogimerkintäkommentissani väitin viittaavani linkissäni YK:n (Turvallisuusneuvoston) päätöslauselmaan, tosiasiassa viittasin Euroopan Unionin Neuvoston päätökseen, jossa todetaan, että ollakseen YK:n Turvallisuusneuvoston Päätöslauselman 1333/2000 mukainen, EU:n Neuvosto muuttaa aikaisempaa päätöstään nin, että ainoastaan asevienti talebaanien hallitsemalle alueelle kielletään.

Linkit:

YK:n Turvallisuusneuvoston päätöslauselmat: http://www.un.org/Docs/scres/2000/sc2000.htm

EU:n Neuvoston muutos päätökseen (Common Positions...):
http://www.sipri.org/contents/expcon/euafg011105.html

Hyvä Christian van Niftrik, kommentistanne muistuu mieleen muutaman kuukausi sitten erään suomalaisen Afganistanissa toimivan/toimineen upseerin tokaisu, jossa hän painotti, että siellä pitäisi ennen kaikkea panostaa jälleenrakentamiseen ja yhteiskunnan sitouttamiseen siihen niin, että paikalliset tuntisivat, että on toivoa paremmasta ja että he osallistuvat paremman tulevaisuuden rakentamiseen ulkopuolisten avustamina. Taustana tämän upseerin kommenttiin oli vielä silloin brittiläisen koko Afganistanin joukkojen johtajan vaatimus siitä, että Afganistaniin tarvitaan huomattavasti lisää asevoimia ja tulivoimaa, jotta konflikti saadaan ratkaistua.

Hyvä Jan Rossi, olisihan se perin mielenkiintoista tietää, mitä utvassa tapahtui. Vio kuitenkin olla, että saamme tietää niistä puheits avasta muistelmissa. Vai uskaltaisiko joku tulla ulos kaapista?

Hyvä Jouni Pulli:

Edellä mainitsemani filosofiani taustalta löytyy monia ilmiöitä ja kokemuksia:

Vanha kulunut sanonta: Ellet voi voittaa niitä, liittoudu niiden kanssa" on raadollinen mutta relaistinen taustatekijä edelleen nykypäivän maailmassa. (Tai ainakin pitäisi olla)

Muinaiset roomalaiset johtajat sitoivat kansan huomion "Panem et Circenses" ohjelmillaan. Nuoremmat johtajasukupolvet ovat vuosisatojen kuluessa keskittyneet milloin ulko- milloin sisäpolitiikan käyttämiseen kansansa ohjaamiseen heidän omien tavoiitteittensa saavuttamiseksi.

Monet, myös meidän suomalaisten toteuttamat ns. kehitysmaahankkeet ovat menneet myttyyn todellisuudessa. Syynä on ollut vastaanottavan kansakunnan kypsymättömyys hyödyntää ko apua. Siksi juuri esim. koulutuksen ja kädestä pitäen opettaminen on arvokasta tukea näille kansoille, jotka sitä apua todellakin tarvitsevat.
Tämä todellakin vaatii paikalla oloa ja työskentelyä asemamaassa, ei vain tavaran ja/tai rahan lähettämistä kehitysapupaikkakunnalle.

Tämäntyyppisen avun eräs vahvuus on myöskin sen vähäisempi tendenssi joutua korruption ja "paikallisen junailun" kouriin.

Christian van Niftrik on harvinaisen oikeassa. Ei kestäviä tuloksia saavuteta jos autettavat eivät koe pääsevänsä itse työllään osalliseksi kehityksestä. Tässä on Suomellakin paljon parantamisen varaa mutta kun ongelmat on tuotu esiin, niihin toivon mukaan puututaan.

Utvassa eri puolueita edustavat toimijat ovat keskustelleet asioista ja lopputuloksena on laadittu yksituumainen päätös. Oleellisin kysymys ei koske sisäisessä keskustelussa esitettyjen näkemysten kirjoa vaan sitä onko tehty päätös Suomen kannalta oikea. Suomen perinteinen rooli maailman selkkauksissa on ollut toimia lääkärin, ei tuomarin (tai asekauppiaan) osassa. Päätös kieltää sotatarvikkeiden vienti Suomesta räjähdysherkkään Afganistaniin tukee osaltaan sen luottamuspääoman säilyttämistä, joka on pitkän kansainvälisen työn tuloksena saavutettu. Ei kansallinen päätös ota kantaa muiden maiden tekemisiin eikä se ole ristiriidassa neuvoston paperin kanssa.

Joidenkin mielestä presidentti Bush ei puheensa perusteella ehkä pitänyt ratkaisusta. Vajaan kahden vuoden kuluttua valta Yhdysvalloissa vaihtuu lopullisesti, mutta jo nyt kongressi on alahuoneen puheenjohtajan Pelosin viitoittamalla tiellä ottamassa kriittisen kannan presidentin ulkopoliittisen linjan keskeisiin kysymyksiin. Jopa presidenttikiplaan ilmoittautunut republikaanipuolueen senaattori John McCain arvostelee jyrkästi hallituksen toimia.

Hyvä Jouni Pulli - Mielestäni äänestäjillä ja kansalaisilla on oikeus tietää, että mitä viime syksynä utvan kokouksessa tapahtui. Millä kannalla pääministeri Matti Vanhanen oli aseavun suhteen ja millä kannalla presidentti Halonen ja ulkoministeri Tuomioja olivat. Oman käsitykseni mukaan kokouksessa presidentin ja pääministerin kannat menivät vastakkain, joten tässä olisi esimerkki siitä, että kaksoisjohtajuus Suomen ulkopolitiikassa ei voi toimia. Suomi-seuran sivuilla on uutinen tapahtuneesta ja siinä todetaan, että "Hallitus oli pyynnöstä erimielinen. MTV3:n mukaan presidentti Tarja Halosen ja ulkoministeri Erkki Tuomiojan kielteinen asenne riittivät torjumaan pyynnön. Pääministeri Matti Vanhanen, puolustusministeri Seppo Kääriäinen sekä ulkoministeriön virkamiehet olisivat hyväksyneet aseiden lähettämisen." Itseäni kiinnostaa, että miten Suomen toiminta nähdään nyt Afganistanin hallituksessa ja Yhdysvalloissa.

Suomi-seura muuten on sen omien sanojen mukaan "maailmalla olevien, sinne lähtevien ja sieltä palaavien suomalaisten etu-, asiantuntija- ja palvelujärjestö. Suomi-Seura välittää ajanmukaista Suomi-kuvaa maailmalle ja tekee ulkosuomalaisuutta tunnetuksi myös Suomessa."

http://www.suomi-seura.fi/index.php?request=34&language=FI&week=352&PHPSESSID=18ea62d06dedcd426806100eb3d97861

Lasse Lahtiselle toteaisin, että mielestäni nyt sotket kahta asiaa keskenään eli Irakin sotaa ja Afganistanin YK:n hyväksymää kriisinhallintaoperaatiota. Yhdysvalloissa edustajainhuone äänesti Bushin sotaa vastaan Irakissa, ei Afganistanissa. Kun Suomen osuudesta keskustellaan, mielestäni asiaan ei tule sotkea Irakin sotaa. Se on aivan eri asia kuin Afganistanin operaatio.

Käännän kysymyksen nyt aivan toisin päin. Ei Suomella ole mitään eritystarvetta totella Bushin (tai Karzain) komentoja. Yhdysvaltain presidentillä sensijaan on paljonkin syitä toimia sen pouolesta, että Suomen ja muiden demokraattisten maiden horjutettu usko yhteiseen arvopohjaan ja yhteiseen poliittiseen asialistaan palautuu. Kyselyt maailmalta kertovat vakavasta imagovajeesta joka ei voi olla vaikuttamatta siihen minkälaista politiikkaa harjoitetaan.

Suomen lehdistössä vähälle huomiolle jäänessä Powellin haastattelussa entinen ulkoministeri totesi USA:n kyvyn vastata mahdollisiin uusiin kriiseihin maailmalla olevan heikko Irakin katastrofaalisen yleistilanteen sitoessa maavoimien voimavarat äärimmilleen. USA tarvitsee nykytilanteessa kaikkien mahdollisten maiden tuen, mukaanlukien epädemokratiat, säilyttääkseen edes rippeet hegemonisesta asemastaan.

Bush on kieltämättä ajanut USA:n monilla tavoin "jumiin" omapäisellä sheriffiasenteellaan.
a. Irakista ei voi noin vain poistua, koska sekasortoiseen tilanteeseen voi pyrkiä uusi tai uusia isäntiä, öljyvarannot kun ovat hyvin suuret.

b. Iranin uhittelu kasvaa ja diplomatian keinot eivät tunnu onnistuvan. Eräs keino olisi pyrkiä ajamaan maa sisältäpäin sekasortoon, mutta sen "laviinin" lopputuloksesta ei ole tietoa. Jospa kävsii niin, että lopulta al Qaidan miehillä olisikin ydinaseet.

c. Afganistanin ja Pakistanin tilanne sitoo joukkoja vielä moneksi vuodeksi.

d. Ohjustorjuntasysteemin kehittäminen on viety Eurooppaan kun tekniset ongelmat toistuivat toistumistaan USA:ssa; vastareaktiona INF-sopimus on vaakalaudalla ja suhteet Naton eurooppalaisiin jäseniin kiristymässä, mistä taas seuraa eurooppalaisten haluttomus panostaa lisää Afganistaniin.

Bushin vaihtoa odottavat monet, mutta ihmemiestä ei tule. Euroopan on otettava oma vastuunsa ja paikkansa, mikä tarkoittaa myös ranskalaisia ja brittejä.

Täällä esitetyt kommentit ja hyvä argumentointi: puoleen ja toiseen perusteltuna, on oivallinen esimerkki siitä, miten ristiriitainen ja monimutkikas tämän päivän globaali polititiikka on. Se myös alleviivaa sitä mielestäni, ettei maailmamme voi, eikä saa muodostua yksinapaiseksi, yhden hegemonian arvomaailmaksi.

Maapallomme maiden toiminta on laajalti nivoutunut toisien tekemisiin. On vaikeaa eristäytyä, on vaikeaa liittoutua. Kuitenkin meidän on suoritettava arvovalintoja. Mielestäni meidän on autettava toisia valtioita ja hallituksia. Ei kuitenkaan aseista toimittamalla, ei niitä painostamalla, vaan integroimalla niitä itseemme. Opastamalla heitä auttamaan itse itseään osallistumalla heidän ongelmiensa aitoon purkamiseen ja poistamiseen. En jaksa uskoa, että siihen pystyy, eikä pidäkään, tehdä yksi maa, vaan usean maan on yhteisvoimin ja yhteistuumin toimittava auttamis- ja integroimisprosessissa.

Tiedän, että tällä saralla ja tiellä on hillitön määrä vaikeuksia ja esteitä. Historia kuitenkin opettaa, että ne ovat voitettavissa. Tässä roolissa näen EU:lla mahdollisuuksia ja - velvollisuuksia - monestakin, eikä vähiten historiallisista syistä.

Alex ja kumppanit siellä EU-Parlamentissa: OHOI ! Töitä riittää !

Irakin sodan perusteet

Irakin sodassa ei ole kysymys maailman pelastamisesta vaan USA:n itsekkäästä talouspolitiikasta eli tässä tapauksessa öljystä.

USA käyttää maailman öljytuotannosta n. 25% vaikka se itse on eräs maailman suurimmista öljyntuottajista. Sen omat öljyvarat arvioidaan riittävän enää n. 10:ksi vuodeksi. Sen jäkeen se on pelkän öljyntuonnin varassa.

Irakissa on shia-enemmistö (n.80%) joka saa tukea Yhdysvaltain arkkiviholliselta Iranilta, jolla on maailman toiseksi suurimmat öljyvarat Venäjän jälkeen.

Jos Yhdysvallat liittolaisineen häviävät Irakin sodan, siirtyy Irakin öljy osin Iranin "valvontaan". On vaikea kuvitella että Iran-Irak myisivät öjynsä amerikkalaisille kun sille on muitakin ostajia markkinahintaan.

Jos Yhdysvaltain liitouma "voittaa" sodan, sen on pysyttävä Irakissa vuosia seuraavasta syystä:

Pelkästään Yhdysvaltojen sotakustannuksiksi on eri tutkimuslaitokset arvioineet olevan 1.000 miljardia dollaria. Mukana summassa on sodassa haavoittuneiden ja vammautuneiden jälkihoidon yms. kustannukset.

Tehdään pieni laskelma, joka perustuu sotakorvauksiin. Ei Yhdysvallat halua Irakilta dinaareita tai dollareita vään öljyä. Oletetaan, että yksi öljytynnyri maksaa pitkällä aikavälillä 50$/tynnyri. Irakin öljyntuotanto oli ennen sotaa n. 2 miljoonaa tynnyriä/vrk. Nyt se on n. puolet siitä.

2.000.000 tynnyriä / vrk x 365 vrk x 50 $ / tynnyri = 36.500.000.000 $ / vuosi.

1.000.000.000.000 $ / 36.500.000.000 $ = n. 27 vuotta, jos koko Irakin öljyntuotanto menee pelkästään amerikkalaisten haluamiin "sotakorvauksiin". Eli millä irakilaiset itse pärjäävät tuon 27 vuotta?

Lisäksi Nato vaatii oman osansa kustannuksistaan ja Irak on edelleen maksamassa korvauksia häviämmälleen Kuvaitin miehitykselle, jonka se hävisi liittoutuman tullessa apuun 1991 ns. "aavikkosodassa".

Ehkä nyt voisi ajatella, miksi irakilaiset eivät halua hävitä sotaa millään hinnalla "miehittäjiään" vastaan. Varsinkin kun kansainvälisen oikeuden mukaan liittoutumalla ei ollut oikeutta hyökätä Irakiin sen esittämiin syytöksiin vedoten. On siellä Irakissakin ihmisiä, jotka myös osaavat matematiikkaa. Varsinkin talousmatematiikkaa.