Ilmastoa ja energiaa

Hyvä Alex - Vastaisin tuohon, että mielestäni ilmasto- ja energiakysymyksistä pitäisi tulla EU:n uusi punainen lanka. Olen nostanut keskusteluun mukaan EU:n yhteinen energiaan- ja ilmastokysymyksiin erikoisviraston tarpeen ja kysynkin uudelleen, että miksi Suomi ei ollut tästä kiinnostunut omalla puheenjohtajuuskaudellaan? Mielestäni tämä asia pitäisi ottaa vahvasti keskusteluun mukaan, koska EU tarvitsee yhteistä energiapolitiikkaa.

Tilanne on sellainen, että Saksalla oli liittokansleri Schröderin kaudella mahdollisuus avata Itämeren kaasuputkella tie EU:n yhteiseen energiapolitiikkaan, mutta sitä Schröder ei tehnyt vaan halusi hankkeesta pelkästään Saksan ja Venäjän välisen hankkeen. Mielestäni tilanne on menossa siihen suuntaan, että Venäjä ottaa energian yhdeksi ulkopolitiikan toimialueekseen, joten EU:n olisi keksittävä kuinka asiaan reagoidaan yhdessä. Kaikki muistavat kuinka Venäjä on käyttäytynyt Ukrainan, Georgian, Valko-Venäjän ja Suomen kanssa energiakysymyksissä.

EU on yli 400 miljoonan ihmisen talousalue, jolla täytyy olla yhteneväiset energiamarkkinat. Energia on asia, jota ilman mitkään tehtaat tai yritykset eivät voi toimia. EU:n olisi siis mentävä kohti yhtenäistä energiapolitiikkaa, jonka ytimen muodostaa yhteinen käsitys yhä voimistuvasta ilmastonmuutoksesta. EU voi olla se toimija, joka saa Venäjän ja Yhdysvallat mukaan taistelemaan ilmastonmuutosta vastaan. Yhteinen energia- ja ilmastonmuutosvirasto antaisi tähän mahdollisuuden. Se loisi tutkimustuloksiin ja faktoihin perustuvia analyysejä tulevaisuuden energiaratkaisuista ja antaisi vastauksia ilmastonmuutokseen, kuinka sitä voitaisiin hidastaa.

3. Onko EU:n linja oikea vai onko sillä linjaa lainkaan?

Itämeren kaasuputkihankkeessa unioni on näkymätön. Miten on mahdollista, että yksi jäsenmaa hankkii oman kaasuhanan ulkopuolisesta valtiosta, jonka pitäisi olla unionin yhteisen energiapolitiikan tärkein strateginen kumppani? Kun jotkin jäsenmaat jo puhuvat salaisista lisäpöytäkirjoista, asiaan pitäisi reagoidan korkeimmalla mahdollisella tasolla, neuvostossa.

Lehtitietojen mukaan komission ehdottaa uusiutuvien energiamuotojen osuuden kasvattamista 20% vuoteen 2020 mennessä. Osa komissaareista on Olli Rehnin johdolla puhunut 40 prosentin hiilivapaasta energiatuotannosta vuoteen 2020 mennessä kun mukaan lasketaan atomivoima. Suunta on ilmaston kannalta oikea, mutta komissio ei näy pääseen yksituumaisuuteen ydinvoiman hyödyistä/haitoista. Rehnin ajama ydinvoimamyönteinen linjaus toteuttaisi ilmaston kannalta paremmin tavoitteen hiilipäästöjen radikaalisesta leikkaamisesta. Kuten Halonen totesi, ydinvoima on kuin asperiinia eli eli hyvin tehokas ja nopeavaikutteinen lääke akuuttiin ongelmaan. IAEA:n mukaan uraanivarat ovat rajalliset joten pysyväksi ratkaisuksi atomivoimasta ei järjestön mukaan ole.

Tervetuloa Alex taas flunssavuoteelta remmiin. Taisivat nuo täällä saamasi "droppiohjeet" toimia menestyksellisesti - ilman päänsärkyä.

Suomi on ilmeisesti vasta nyt aloittamassa tarkemman inventoinnin ja avoimemman keskustelun koko energia- ja erityisesti ilmastokysymyksessä. Lohduttautukaamme sillä: "että parempi myöhään kuin ei laisinkaan"

Jo maamme hyvinvoinnin ylläpitäminen, kehittämisestä nyt puhumattakaan, edellyttää, että teollisuutemme käytettävissä on kilpailukykyisin ehdoin energiaa. Yhä kiristyvien ilmastokriteerien täyttäminen edellyttää lisäksi vielä sitä, että maamme teollisuuden tarpeisiin tuotettava energia tuotetaan siten, että sen tuottaminen ja käyttö vähentää ilmastokuormitusta.
Meillä on siten ratkaistavamme poikkeuksellisen vaativa ja huikea yhtälö.
Miten me voisimme sitten toimia ?

1. Ensinnäkin meidän on sekä julkisen että yksityisen sektorin puolella panostettava yhteisiin tuotekehityshankkeisiin, joiden avulla pystymme kehittämään ja myös teollisessa mittakaavassa tuottamaan ns. uusiutuvaa energiaa (mistä se sitten kulloinkin tuotetaankin). Tähän tarvittava tekniikka ja teknologia on vasta aivan lapsenkengissään, eikä tarjoa tänään missään mittakaavassa vakavasti otettavaa vaihtoehtoa ydinvoimalle.
Muistutan lukijaa myös siitä, että useimmat nyt esillä olevista bioenergioista vaativat niiden itsensä tuottamiseen enemmän energiaa kuin mitä niiden avulla pystytään nykytekniikan avulla generoimaan.

Selvää lienee jo kaikille lukijoille, ettei Suomessa, saati EU:ssa, puhumattakaan nyt globaalista skaalasta, voida tukeutua yhden yksittäisen energiamuodon, esim. ydinenergian varaan. tarvitsemme kokonaisen paletin erilaisa energialähteitä ja energian tuottomuotoja.

Eli, summa summarum: Tarvitsemme aiemmasta vahvasti suurempaa täsmäpanostusta tarpeellisen teknnologian kehittämiseen.
Huomautan myös, että tarvitsemme uusia teknologioita energian säästämisen tehostamiseksi ja hinnan alentamiseksi.

2. Tarvitsemme myös mm. lainsäädäntömme (ja koko EU:n lainsäädännön) ajattelun uusintaa ja kehittämistä. Mainitsen tässä vaikkapa puun polttamisen tai jätteen kaasuttamisen energian tuottamiseksi. Nykyinen lainsäädäntömme ei vastaa tulevia energia- ja ilmasto-tarpeitamme ja tulevia sitoumuksiamme. Tämän perkaaminen ja päivittäminen vaatii huikeaa keskustelua ja laajaa yhteisymmärrystä kansalaisten keskuudessa.

Kaiken pohjana on oltava kansalaisten ymmärrys tehtävien valtavien muutosten tarpeellisuudesta niin Suomessa kuin koko maapallollamme. Juuri tilanteen vakavuuden ymmärtäminen ja sisäistäminen globaalilla tasolla on suurin este parannustoimien tiellä niin meillä, EU:ssa kuin muuallakin kaikissa maissa.

Minusta juuri näistä lähtökohdista tulisi myös Suomen ja sen hallituksen toimia niin EU:n puitteissa kuin laajemmillakin foorumeilla.

3. Tarvitsemme yhtenäisen EU:n, jolla on yksi ja yhtenäinen Ilmasto- ja Energiapolitiikka.

Nykyinen toimintapa on "hajoita ja hallitse"-linjan mukaista politiikkaa. Edellä viitattiin Venäjä-Saksa Itämeri kaasuputkeen. Tässä on mainio esimerkki yksittäisten valtioitten, jopa yksittäisten henkilöiden itsekkäistä eduntavoitteluista. Näistä on EU:n piirissä päästävä eroon. Mitä pikemmin, sen parempi.

Minusta EU:n, ja sen jäsenvaltioitten tulisi sopia yhteisistä tavoitteista niin energian kuin ilmastonsuojelun osalta. Meidän tulee voida ostaa tarpeen mukaan sähköä esimerkiksi Italiasta ja luovuttaa päästöoikeuksia Suomesta vaikkapa Irlannille.

Yhteisiin tavoitteisiin tulee sisällyttää tuotekehityksen painopistealueet; sopia jäsenmaiden välinen työnjako näiden hankkeiden toteuttamisessa sekä hankkeitten yhteinen rahoitus ja aikataulut.

4. Sitoutuminen
Olen miettinyt paljon johtamisfilosofian näkökulmasta olisiko parempi sopia yhteisistä hyvin vaativista tavoitteista ? Tavoitteista, joiden saavuttaminen olisi epätodennäköistä joidenkin jäsenvaltioiden osalta.

Vai olisiko parempi asettaa tavoitteet, joiden kaikkien voidaan arvioida saavuttavan kovilla ponnisteluilla ja toimimalla tinkimättömästi yhteisesti sovittujen päämäärien hyväksi. Eli, olisiko sopivin toimintamalli sama kuin talousasioissakin, eli kansantalouden alijäämä ei saisi ylitää 3 %. Rikkomuksesta seuraisi mitattavissa oleva tuntuva sakkorangaistus.

Alex hyvä, tämä nyt meni taas hiukan sivuun asettamistasi kysymyksistä. Ehkäpä Sinä kekseliäänä analyytikkona kuitenkin löydät tästä jonkin jyvänkin akanoitten keskeltä.

Kun puhutaa, että Suomi on edelläkävijä uusiutuvien erergiamuotojen käyttäjäna. Käytännössä kyseessä on pitkälti puun ja turpeen poltto. Tosi puupohjaisen materiaalin poltossa hiilidioksiidi päästötase taitaa olla nolla. Siinä mielessä se hyvä juttu. Suomessa lisä ydinvoiman rakentamista pidetään niin itsestään selvänä. Tästä syystä vaihtoehtoista energiakeskustelua ei oikein synny.

Saksassa tänä päivänä jo tuuli ja aurinkoenergiaan keskittyvien yritysten vientiin menevien laitteitten liikevaihto on n. kuusi miljardia euroa. Ennustetaan, että siellä tämän alan liikevaihto on vuonna 2020 n. 120 miljardia euroa. Se työllistää tämän hetken n. 170.000 työntekijän määrästä vuonna 2020 arviolta n. 500.000 työtekijää. Alan liikevaihdon ennustetaan kasvavan n. kymmenen prosenttia vuodessa. Saksalaiset itse pitävät päämääränään olla tulevaisuudessa uusiutuvien energiatuotanto tegnologian suurin vientimaa maailmassa.

Toisaalta keskustelu ilmastomuutoksesta ja riippuvuus tuontienergiasta Venäjältä on saanut tämän alan kasvun aikaan esim. Saksassa. Tässähän se punainen lanka nimenomaan on puhuttaessa EU:n roolista. Elikkä EU:lla on linja. Kehittää kehittyville markkinoille energiaratkaisuja, jotka perustuvat uuteen tegnologiaan energiatehokkuuteen ja tiukkiin päästönormeihin.
Kyllä tässä mielessä ihmetyttää Suomen kanta kasvihuonekaasujen vähentämisestä 20 % vuoteen 2020 mennessä.

Kun tavoite asetetaan niinkin kauas kuin vuoteen 2020, voi helposti käydä niin, että punainen lanka häviää. Näen parmempana tavoitteiden asettamisen huomattavasti lyhyemmälle aikavälille esim. vuosille 2012(esim 3%) ja 2015 (esim 7%) ja 2018 (esim. 12%) sekä selvien konkreettisten toimenpiteiden aloittamisen näiden tavoitteiden saavuttamiseski. Tällöin 20%.n tavoite ei jäisi pelkäksi deklaraatioksi, jota jouduttaisiin tuon tuosta vesittämään nini kuin kävi Ruotsille ydinvoiman kanssa.

Voin kuvitella, että ensimmäiset vastakommentit olisivat, että herregudendå eihän me nyt vuoteen 2012 mennessä vielä ehditä mitään saamaan aikaiseksi kun pitää ensin tutkia ja selvittää ja poliittisesti päättä ja innovaatioita koekäyttää jne. Mutta EU on valtavan suuri toimija suurin resurssein. Asiat voivat edetä nopeastikin, jos tehtäviä jaetaan ja innovaatioita rahoitetaan ja niiden tuotteistamista viedään eteenpäin koko Euroopassa yhteistuumin ja tarvittaessa ripeästi suuntaa muuttamalla.

Yhteinen energiapolitiikka, ympäristöpolitiikka, ulko- ja turvallisuuspolitiikka ovat seuraavien vuosien kovia haasteita EU:lle ja jokaisessa asiaryhmässä on annettava hieman vapaata liikkumatilaa kunkin maan omista lähtökohdista riippuen. Varsin suurta itsenäisyyttä esim. ulko- ja turvallisuuspolitiikan osalta vaatinee esim. Iso-Britannia.

Teollisuutemme rakenne taas edellyttää tietyn sortin justeeraamista em. 20 prosentin tavoitteeseen. Mielestäni kyse on kuitenkin neuvotteluista ja kaupankäynnistä neuvotteluissa ystävällismielisten valtioiden välillä, joten uskon, että tässäkin asiassa pääsemme sellaiseen lopputulokseen, jossa Suomen erityisolosuhteet huomioidaan emmekä vaatimuksillamme ole romuttamassa EU-politiikkaa.

Erinomaisia kirjoituksia yllä. Ilmastonmuutos vaatii pysähtyäkseen ripeitä toimia kaikilla tasoilla: valtioiden, yhteiskuntien, unionin, elinkeinoeleämän ja jopa globaalin mittakaavan puserrusta. Voi olla, että pysyvien tulosten saavuttamiseksi on pakko ajatella moni totuttu itsestäänselvyys uusiksi. Kestääkö ilmakehä lisääntyvän lentoliikenteen, onko yksityisautoilua suosiva yhduskuntarakenne järkevä, muodostaako kohoava asuntokoko riskin energiankulutuksen kasvulle jne. Entä pitääkö joka kuntaan rakentaa energiaa ryöväävä jäähalli ja hiihtoputki?

Vaikka valtio ponnistelee päästöjen kuristamiseksi, en väheksyisi yksiön vastuuta ja vapautta. Onko mahdollista muuttaa totuttu elintaso-ajattelu elämäntaso-ajatteluksi? Jossa materiaaliset arvot korvataan henkisillä arvoilla. Jossa tuottavuuskasvulla teollisuusinvestointien sijaan lisättäisiinkin perheiden yhteistä vapaa-aikaa jne.

Ilmasto- ja energiakysymykset asettavat valtavia haasteita. Seuraavassa yleisen tason koontia ja pohdintaa käydystä keskustelusta.

Suurimmat jännitteet vaikuttavat olevan toisaalta toiminnan välineiden ja toiminnan kohteen välillä ja toisaalta toiminnan sääntöjen ja toiminnan kohteen välillä. Toisin sanoen tämän hetkisillä teknologisilla ratkaisuilla ja lainsäädännöillä ei pystytä vastaamaan ilmasto- ja energiakysymyksiin. Työnjaollinen järjestelmä näyttää kaipaavan myös huomattavaa kehittämistä näiden kysymysten puitteissa. Lisäksi lienee tarvetta syventää ymmärrystä yksilöiden tai ryhmien ja yhteisöjen merkityksestä mielekkään toiminnan aikaansaamiseksi.

Kuumaa kamaa yksilöstä maailmanlaajuiseen.

Miten kehkeytyneet ja kärjistyneet jännitteet kohdataan ilmasto- ja energiakysymysten toiminnassa? Miten puhtaita teknologioita hallitaan kilpailukyvyn välineenä käytännössä? Miten sosiaalinen ympäristö olisi organisoitava uuden teknologian käyttöönoton vaiheessa, jotta teknologiaa voidaan käyttää tarkoituksenmukaisesti?

Ovatko ilmasto- ja energiakysymykset EU:n uusi punainen lanka? Viimeinen sana ei ole ”ei”.

Hyvä Jouni Pulli: Esittämänne toimintamalli, ns. välitavoitteineen on juuri oikea.

Näitä välitavoitteita ei muuten olekaan sovittava vain saavutettavan lopputuleman osalta, vaan niitä on asetettava ja sovittava myös kautta linjan eri projektien saattamisesti ensin liikkeelle ja sitten tavoitteisiin. Tämä on todellakin huikean laaja ja kompleksinen hankevirta, joka on EU:n puitteissa suunniteltava, neuvoteltava ja sovittava yhteiseksi hankkeeksi ilmaston TUHOAMISEN estämiseksi.

Luonnollisesti hankkeen osaprojektien jatkeeksi on suunniteltava riittävän tiuha valvontajärjestelmä, organisoitava se sekä sovittava riittävän raskaat sakot laiminlyönneitä, viiveistä ja sopimusrikkomuksista.

Lasse Lehtiseltä ja Alexander Stubb´lta olisin kysynyt Teidän näkemyksiänne siitä, olisiko mahdollista ohjata, ensin EU:n Komissio, ja sen jälkeen EU:n Parlamentti PRIORISOIMAAN ja FOKUSOIMAAN EU:n kehityshankkeet todella merkityksellisiin asioihin ? Esimerkkiknä nostan esille tämän ilmastonmuutosasian (oikeammin ilmasstontuhoamisprosessin) ja energian turvaamisen EU-kansalaisille kilpaliukykyisin ehdoin.

Jotenkin näin ruohonjuuritasolla tuntuu siltä, kuin EU olisi hakoteillä:

a) Sekä parlamentti että Komissio touhuavat ahkerasti - pääosin lillukanvarsista. On traagista lukea, miten EU Parlamentin todelliset Eurooppalaiset päätökset voi luetella viime vuodelta yhden käden sormin.
b) Valtava määrä meppien ja EU:n korkeiden virkamiesten aikaa ja energiaa kulutetaan valtapelien, moninaisten kompromissien hyödyttömään hierontaan ja spekulointiin erilaisista aiheista.

Olisiko mahdollista, että tämä mainio joukko KESKITTÄISI kaiken tarmonsa juuri ilmastonmuutos- ja energiakysymyksen ratkaisemiseen siten, että EU:lla olisi sekä yhteiset toimintatavoitteet, jäsenvaltioilla sitovin sopimustekstein sovittu toimintasuunnitelma täsmäytettyine aikatauluineen ja rahoitusjärjestelyineen sekä tarkoitusta varten perustettu virasto. Onko tällainen ajatus "Kirje Joulupukille " ?

Mistä löytäisimme Eurooppalaisen johtajan, johtajan, joka nousisi barrikadeille ja huutaisi ilmastonmuutosasian puolesta niin lujaa ja niin kauan, että hankkeeseen todellakin tartuttaisiin ?

Tottakai EU:n on painostettava Kiinaa, USA:ta, Intiaa, Brasiliaa jne jne , että myös näiden tulisi tulla mukaan talkoisiin. Haluaisin kuitenkin myös muistuttaa, että se seikka, että jokin tai ehkä kaikki nämä ns. suuret maat jäisivät empimään mukaan tuloaan, EI OIKEUTA EU:ta olemaan passiivinen ja vetäytymään näiden poisjääntien "selän taakse" ja jatkamaan nykymenoa.

Oikealla politiikalla EU:lla on ainutkertainen mahdollisuus nyt kehittää maailmanluokan teknologiaa ja tekniikkaa niin energian kehittämiseen ja tuottamiseen,

Mutta

myös energian säästämiseen ja energiankäytön tehostamiseen. Emmekö haluakaan olla EU:n Lissabonin jne sopimusten mukaisesti KÄYTÄNNÖN TASOLLA maailman johtavia talousalueita, joiden kansalaisten hyvinvointi on maailman kärkiluokkaa ?

Näin ruohonjuuritasolla tulee vilu kun ajattelee miten vakavasta asiasta on kyse ja miten valtava urakka EU:n johdolla on edessään.

Huh huh, hyvä Christian van Niftrik, kommenttinne oli voimakas ja osuva. Barrikaadilausunto viimeistään sai veret kiertämään. Ensiksi ja kuitenkin, mielestäni EU-parlamentissa säädetään myös varsin monia varteenotettavia direktiivejä. Suunta voisi kyllä mieluummin olla paljon enemmän esittämänne kaltainen (jos olen oikein ymmärtänyt ylläolevat erinomaiset kommenttinne) eli panostusta ja tuloksia suurissa asioissa, jätettäköön hilut kansalliseen päätöksentekoon. Tällä en tarkoita esim. kuluttajansuojaa, joka on suuri asia monille suomalaisillekin kuluttajille.

Toiseen jo aikaisemmin esittämäänne kysymykseen siitä, löytyisikö EU:sta sellaista johtajaa, joka olisi tarpeeksi vahva sanansaattaja, jotta EU:n hankkeet saataisiin globaalisti tai lähes globaalisti hyväksytyiksi, vastaan, että tällaisen johtajan tulisi ensiksi nauttia suurta luottamusta EU:ssa. En epäile, etteikö tällaisia henkilöitä ole olemassa, mutta nyt pitäisi löytää edes yksi sellainen kansallisuudesta ja nykyisestä ammatista , uskonnosta tai puolueesta riippumatta. Pointtinne on hyvä, koska se pakottaa ajattelemaan, ettei tällaista projektia saada satamaan, ellei siinä ole mukana hyvin vahvoja johtajia ja ehkä jopa heidän hyvin vahvoja seuraajia.

Teollisuuttamme emme voi hylätä, mutta emme myöskään voi jäädä jälkijunaan. Käsitykseni on, että, jos saamme USA:n, Kanadan, Japanin ja osan Etelä-Amerikkkaa sekä vaikkapa Indonesian ja Filippiinit mukaan ilmastonmuutosta liennyttävään projektiin, saamme lopulta muutkin messiin niin, ettei teollisuutemme joudu kuristusotteeseen ja niin, että lastenlapsemmekin ehkä voivat uida Itämerellä niin kuin mekin kuitenkin välillä sinilevää vältellen niin kuin mekin jo nyt.

Itämeren tilaan vaikuttavat monet käytännön toimenpiteet. Maatalouden saastuttavaan vaikutuksen vähentämiseen tulisi nopeasti vaikuttaa varsinkin kun huomioidaan Puolan halu päästä tehomaatalouteen. Tässä asiassa Puolalle tulisi asettaa selvät ympäristökriteerit.

Toinen ongelma on öljykuljetusten valtava lisääntyminen. Nyt tankkeri rysähti jo toisen kerran lyhyen ajan sisällä. Tilanne ei ollut kovin uhkaava, mutta ympäristökatastrofi on yhä lähempänä. Pahinta olisi, jos suuri tankkilaiva kolaroisi matkustaja-aluksen kanssa ja syttyis vielä tuleen.

Milloinkohan Itämeristrategiasta alkaa herua käytännön toimenpiteitä? Niillä on hyvin kiire. Kyse on jo olemassa olevasta uhasta eikä spekulaatioista koskien esim. sotilaallisia uhkaskenaarioita.

Juuri kuulin, että EU on tehnyt päätöksen uusista päästötavoitteistaan. Päivän HS puolestaan kertoo Suomessa vähenevän 60 000 työpaikkaa jne. tämän päätöksen seurauksena.
Mielenkiintoista pohdiskeltavaa siis riittää tälläkin palstalla. Itseäni askarruttaa spontaanisti, montako uutta työpaikkaa me voimme luoda tämän ilmastonmuutosasian pohjlta, jos toimimme oikein.

Eli, panostamme kehittääksemme energian tuottamiseen uusia teknologioita ja tekniikoita. Näin sekä energian tuottamiseen entistä edullisemmin ja vähemmin päästöin, että energian käytön vähentämiseen ja sen panos:tuotos suhteen parantamiseen.
Minusta meillä on edessämme suunntaton työ ja mahdollisuus. JOS me siihen tartumme.

Kiitos kaikille erinomaisisita huomioista. Mm. Christian nosti esille priorisoinnin ja johtajuuden. Pari huomioita aiheista.

EU on oikeastaan jatkuvaa uudelleen priorisointi. Joskus onnistutaan, välillä mennään ihan metsään. Ongelmana on tuo fokuksen puute. Yritetään tehdä liian paljon. Häärätään liian monessa. Oma arvioini on, että kun löytyy selkeä prioriteetti (joka siis tulevina vuosina on ilmastonmuutos) niin silloin löytyy myös fokus.

Johtajuusvaje EU-tasolla on ollut huutava sitten Kohlin, Mitterandin ja Delorsin. Merkel on antanut toivoa. Pidän myös Barossoa kovan luokan johtajana, jonka pesti osui vaikeaan paikkaan. Olen kuitenkin sitä mieltä, että EU-johtajia on kolmessa sukupolvessa:

1. Ne, jotka kokivat toisen maailman sodan. He ymmärtävät miksi integraatiota tarvitaan.

2. Ne, jotka eivät kokeneet. Heille integraatio on välttämätön paha, eräänlainen rasite. Oletan, että ei tarvitse mainita esimerkkejä esimerkiksi Suomesta...

3. Ne, joille integraatio tulee luonnostaan, eli "mese"-sukupolvi. Heille ei tarvitse selittää mitä vapaus ja globalisaatio tarkoittaa.

Lopuksi, toivottavasti kommentaattorit tarttuvat tuohon ihmeelliseen uutisointiin 60 000 työpaikan menetyksestä. Aina vain nähdää uhat, ei mahdollisuuksia.

Alex hyvä,

Kiitos Sinulle kannustuksestasi. En malta, (tietenkään) olla kommentoimatta ajatuksiasi kolmesta sukupolvesta. Sinänsä olet aivan oikeassa tuodessasi mukaan historian ja sen antaman oivallisen perspektiivi-lisän.

Rohkenisin kuitenkin lisätä vielä neljännen sukupolven, eli sen, jonka on huolehdittava globaalin yhteiskunnan hyvinvoinnin ja turvallisuuden lisäämisestä aidosti globaalissa kilpailussa nyt ja tulevina vuosina. Toivottavasti integraatio todellakin toteutuu, olivat sitten syyt mitkä tahansa.

Voi olla, etten osaa tulkita "mese" viestiäsi tarkoitattamallasi tavoin, jos niin on, menköön vanhuuteni piikkiin.

Kun vaalit lähestyvät, tuntuu siltä, että poliitikot ovat herkempiä ottamaan kunnian mahdollisista saavutuksistaan itselleen jopa hieman etuajassa. Tällaisesta käyttäytymisestä esimerkkinä toimiii ympäristöministeri Wallinin kommentti EU:n yksipuolisesta sitoutumisesta kasvihuonekaasujen vähentämiseen. Wallin sanoi, että "Suomen taktiikka onnistui täydellisesti", tarkoittaen mm. sitä, että sopimukseen saatiin mukaan kohta, jonka mukaan taakanjaosta sovitaan myöhemmin erikseen niin, että pyritään oikeudenmukaisuuteen ja erityisolosuhteiden huomioimiseen.

Tosiasiassa 20 prosentin tavoitteen voimaanastuminen siirtyy kunnes taakanjaosta on saavutettu yhteisymmärrys. Suomi onnistui siis siinä, että Suomi VOI EDELLEEN NEUVOTELLA siitä, että Suomen ei tarvitse ehkä vähentää kasvihuonepästöjään yhtä paljon kuin EU-maiden keskimäärin. Saavutettiin siis torjunta"voitto" (?). Mutta samalla paine kasvaa, koska saastuttaminen jatkuu entiseen tahtiin kunnes erityisehdoista päästään sopuun. Toivottavasti tämä ei kaadu lopulta metsä- ja paperiteollisuutemme imagotappioksi.

Olen tosin samaa mieltä Wallinin kanssa siitä, että on hyvä asia, että komissio lupaa tehdä kaikkensa, jotta teollisuus ei pakenisi nykysijoiltaan.

Karmea esimerkki siitä, ettei kaikesta valtion toiminnasta pidä tehdä bisnestä, löytyy tämän päivän Hesarin mielipidesivulla Juha Tulimaan (Euroopan luotsijärjestön presidentti ja Luotsiliiton puheenjohtaja) tärkeästä artikkelista "Itämerellä käyttöön aluksien avomeriluotsaus". Tulimaan mukaan 1980-luvulla avomeriluotsien käyttö Itämerellä oli yleistä, mutta koventunut kilpailu on tehnyt näiden eksperttien käytön lähes olemattomaksi Tanskan salmia lukuunottamatta.

Tulimaa kirjoittaa edelleen:"Tutkimuksen mukaan on vain yksi keino parantaa meriturvallisuutta näissä oloissa,... ..Se keino on luotsin käyttö Itämeren avomeriosuudella." Tulimaa jatkaa:"...eri toimijat, Suomessa Luotsausliikelaitos, jolla kuitenkin on luotsikunnassaan noin kaksikymmentä Itämeren-luotsia, ovat perustaneet kilpailevaa toimintaa varten jopa yhtiöitä neuvottelemaan sopimuksia laivanvarustajien kanssa jonkinlaisen jäissä ajo-opastuksen antamisesta." Tulimaa perää Itämeren luotsausta asetuksin säädeltäväksi ja tietyille aluksille pakolliseksi.

Suuren kreikkalaistankkkeri Propontiksen harhailu väärälle väylälle ja sitä seurannut pohjakosketus alleviivaa Tulimaan ehdotuksen tärkeyttä. Propontiksen -kokoisen täydessä lastissa kulkevan TANKKERIN PYSÄYTTÄMISEEN MENEE USEITA KILOMETREJÄ avovedessä. Jos siis on valittu liian matala väylä seuraamukset voivat olla hirvittävät huolimatta siitä, että alus on varustettu kaksoispohjalla tai -rungolla.

Onnettomuustutkintakeskuksen sivuilta voitte lukea, kuinka paljon onnettomuuksia on sattunut - mielestäni aivan liikaa. Seuraavassa linkki vesiliikenneonnettomuuksien selvityksiin: http://www.onnettomuustutkinta.fi/2596.htm

Alex, en tiedä, pystyykö meppi mitenkään tähän asiaan vaikuttamaan, mutta jos pystyy niin tässä olisi sinulle ja tiimillesi taas lisäduunia.

Taas kolisivat laivat Suomenlahdella. Tällä kertaa "vain" kaksi rahtilaivaa. Tuntuu kuin vain odottaisimme, että milloin se suuri katastrofi tulee, tekemättä mitään asian estämiseksi. Toivotaan siis parasta, pelätään pahinta ja muutako ei voida?