Strasbourgin viikko

Hyvä Alex - Päivän lausunto tulee tänään presidentti Haloselta, joka ilmoittaa The Australian-lehdessä vastustavansa kuudetta ydinvoimalaa ja samalla ilmoittaa, että ydinvoima sopii vain vakaisiin yhteiskuntiin. Nähtävästi Suomi ei sitten ole Halosen mielestä kyllin vakaa rakentamaan tulevaisuuttaan ydinvoiman varaan. Pidän Halosen lausuntoa käsittämättömänä ja vastuuttomana ilmastonmuutoksen edetessä kovaa vauhtia muuttaen globaalin ilmaston aivan toisenlaiseksi.

Mitä Halosen lausunto kaiken kaikkiaan tarkoittaa? Tarkoittaako se sitä, että Halonen kannattaisi tuontienergiaan turvautumista yhä enemmän? Kannattaako Halonen merikaapelihanketta sittenkin Venäjältä, tai jopa Putinin kaasuputkihankkeen ulottamista Suomeen?

Presidentti Halonen ilmoittaa myös, että ydinvoiman käyttö sotilaallisiin tarkoituksiin arveluttaa häntä. Miten ihmeessä Suomen ydinvoiman käyttö voisi olla sotilaallista? Se, että jossakin muualla ydinvoimaa käytettäisiin sotilaallisiin tarkoituksiin ei voi tarkoittaa sitä, että Suomi ei voisi käyttää ydinvoimaa. Kaiken kaikkiaan Halosen lausunnot ovat hämmentäviä.

Jan Rossi on oikeassa. Halosen lausunto on hämmentävän monimielinen ja avaa enemmän uusia kysymyksiä kuin mihin vastaa. Onko tämä Halosen näkemys "arvojohtamisesta" ?

On valitettavaa, että maamme hyvinvoinnin kannalta avainasioissa sekoitetaan vellit ja puurot. Tunteet ja faktat. Menneisyys ja tulevaisuus. Niin valtakunnan johdossa kuin näin ruohonjuuritasollakin.

Ei siis ihme, että kärsimme tänään energiataseemme vajeesta. Tätä sekametelisoppaa, jota nykyistä keskustelua voisi nimittää, käyden takaamme myös sen, että energiavajeemme tulee vain jatkumaan ja riippuvaisuutemme "meistä riippumattomista tahoista" tulee vain kasvamaan. Miksi me tieten tahtoen annamme johtaa meitä harhapoluille näissä asioissa ?

Olen taipuvainen kannattamaan lisäydinvoimaa, mutta vain jos samalla lupaudutaan panostamaan uusiin energiateknologioihin ja esim. tuulienergiavoimaloihin käytännössä.

Maamme tarvitsee luonnollisesti pitkänajan energiapoliittisen ohjelman, jonka toteutusmahdollisuus sidotaan osin siihen, miten muut valtiot lähtevät talkoisiin mukaan. Yksipuolisella sitoutumisella hyvin pitkälle menevään ilmaston- ja ympäristönsuojeluun ajamme taloutemme kilpailukyvyn alas, minkä jälkeen ei liene vara enää kuin oravannahkakauppaan ja hiilivoiman käyttöön à la ex-DDR.

Käsittääkseni Halonen ei viitannut suomalaiseen ydinasekäyttöön.

Hyvä Jan Rossi, voisitko ystävällisesti laittaa linkin The Australian lehden Halosta koskevaan artikkeliin. En itse sitä löytänyt.

Hyvä Jouni Pulli - Ohessa linkki juttuun. Mitä tulee Halosen lausuntoihin, en ymmärrä presidentin pointtia vastustaa ydinvoimaa. Millä Halonen aikoo varmistaa riippumattomuuden energianhuollossa, jos kuudetta ydinvoimalaa ei rakenneta? Tarkoittaatko tämä nyt sitä, että Halonen kannattaa energiariippuvuutta Venäjästä ja mukaan menoa Saksan ja Venäjän kaasuputkihankkeeseen?

http://www.theaustralian.news.com.au/story/0,20867,21209539-2702,00.html

Totesin jo aiemmin täällä, että Halonen on lausunut hyvin monimielisiä ja tulkinnanvaraisia ajatuksia ydinvoimasta. Lienee syytä myös tarkoin lukea rivien välistä, mitä Halonen ei sanonut.

Kokonaisuudessaan tämä lausunto oli hämmentävä ja jopa pelottaviakin ajatuksia herättävä. Juuri kuten Jan Rossi aivan oikein edellä kysyy.

Hei,

Lukekaapa Sauli Niinistön mainio ehdotus Haloselle: Niinistö suosittaa Haloselle Ilmastoprojektin veturiksi ryhtymässä. Ehdotuksen pikaluvun jälkeen kannatan ajatusta ja ehdotusta lämpimästi. Asettuisi Halonenkin tekemään oikeita asioita oikeassa skaalassa ja ympäristössä.

Hyvä Christian van Niftrik - Minusta olisi onnetonta, jos tulevaisuusvaliokunnan näkemys todella toteutuisi ja suomalaiset joutuisivat yhteisiin harjoituksiin mahdollisen terroriuhan varalta Suomenlahdella venäläisten kanssa. Jos tälläisen terroriuhan nimessä avattaisiin yhteiset harjoitukset, silloin voisi olla mahdollista, että pian oltaisiin jo yhteisissä sotaharjoituksissa Venäjän kanssa. Jos Suomenlahdella todella alettaisiin harjoittelemaan terroriuhkien torjuntaa, mielestäni virolaiset ja ruotsalaiset tulisi ehdottomasti saada mukaan tälläisiin harjoituksiin, koska huoli Venäjän kaasuputkesta ei voi olla Suomen huoli pelkästään.

Tilanne kaasuputken osalta on se, että Venäjä keskittää öljyterminaalejaan Suomenlahden pohjukkaan ja ulkoasianvaliokunnan näkemyksen mukaisesti Suomenlahti saisi yhä strategisemman aseman. Tilanne öljyterminaalien suhteen olisi myös se, että suomalaiset saisivat todella heittää hyvästit Karjalan palautukselle. Jos Venäjällä olisi öljyterminaalit Suomenlahden pohjukassa ja se sijoittaisi miljardi-investoinnit satamiensa rakentamiseen, se merkitsisi lopullisesti Karjalan palautuksen unohtamista.

Tilanne on myös se, että Pietarin kaupungin strateginen asema korostuisi entisestään, koska kaasuputki toisi valuuttaa juuri Pietarin alueelle. Venäjä on lisäämässä Pietarin merkitystä Venäjän hallinnossa. Maan perustuslakituomioistuin muuttaa Moskovasta Pietariin. Pietarista on selvästi nousemassa Venäjän toinen hallinnollinen keskus.

Kiitos Jan Rossi linkistäsi! Myönnettäköön, että hieman kummallisen kuvan Halonen loi kommenteillaan, varsinkin koskien Suomen osallistumista Afganistanin tilanneeseen. "Enough is enough" oli mielestäni melko tylysti sanottu. Sitoutumistamme kv. kriisinhallintaan on vaikea kritisoida maamme koon huomioiden, mutta Halonen olisi voinut kertoa, missä kaikessa olemme jo mukana.

Vaikutti siltä, että Halonen oli provosoitunut kysymyksistä. Samantyyppisen provosoitumisen olen tosin huomannut monella muullakin presidentillämme varsinkin kun he ovat olleet tarpeeksi kauan vallassa tai vaikkapa Condoleezza Ricen käytöksessä. Eriävien mielipiteiden sietokyky näyttää näillä ihmisillä jostain syystä kutistuvan.

Ehkäpä presidenttimme voitaisiinkin jatkossa valita toisella kaudella vain 3 vuodeksi, silloin ei olisi liikaa aikaa "katsella kansaa norsunluutornista", vaan kiire saada tehdyksi ne asiat, joita ekalla kaudella ei ehtinyt.

Jan Rossi hyvä: Näkemyksenne edellä Suomenlahden turvallisuudesta kirvoitti mielessäni kysymyksen; Miksi kavennamme keskustelua puhumalla vain Suomen ja Venäjän yhteisharjoitteista terrorismin torjunnassa ?
Olisiko järkevämpää loogisesti ryhtyä puhumaan Venäjän ja EU:n yhteisistä harjoitteista Itämerellä ja Suomenlahdella. Silloin tätä vaativaa työtä olisivat tekemässä kaikki Suomenlahden ja Itämeren valtiot yhdessä. Jotenkin tuntuisi luonnolliselta yhteistyö, sillä ko merialueen turvallisuus on kuitenkin kaikkien intresseissä ja huoli turvallisuudesta on yhteinen niin siviili-, terrori- kuin sotaskenarioissa.
Milloin ysttävämme Alex nostaa tämän puolen osaksi EU:n Itämeri-strategiaa ?

Hyvä Jouni Pulli - Presidentti Halosen lausunto Afganistanin suhteen oli käsittämätön. Miten niin liika on liikaa? Suomi on päättänyt osallistua Afganistanin ISAF-joukkoihin NATO:n johtamissa joukoissa yli sadalla sotilaalla. Nyt kun Suomi on Afganistanissa, olisi hyvä tietää, että miten suomalaiset ovat tehneet yhteistyötä Yhdysvaltain kanssa Afganistanissa. En ole missään huomannut, että USA olisi osoittanut sellaista kiitosta Suomen toiminnalle kuin Liettuan toiminnalle sillä presidentti Bush osoitti tänään vuolaat kiitokset Liettuan toiminnalle Afganistanissa.

Liettuan presidentti Valdas Adamkus on parhaillaan vierailulla Valkoisessa talossa ja sai Yhdysvalloilta mitä lämpimämmät kiitokset toiminnastaan vapauden edistämisessä Afganistanissa. Missä ovat Yhdysvaltain kiitokset Suomen panokselle Afganistanissa? Mielelläni näkisin presidentti Halosen tai pääministeri Matti Vanhasen Valkoisessa talossa saamassa kiitokset Suomen työlle Afganistanissa. Tilanne tällä hetkellä kuitenkin on se, että presidentti Haloselle ei avaudu vierailua Yhdysvaltoihin jostakin kummasta syystä. Ainoa syy Halosen pääsemättömyydelle vierailulle on ollut presidentti Bushin kiireet. Jos tämä on todellinen syy, miksi sitten Bushilta löytyi aikaa presidentti Adamkusille? Kirjoitin kolumnin Suomen suhteista Yhdysvaltoihin eilen Verkkouutisiin ja mielestäni suhteista USA:han olisi keskusteltava.

Hyvä Christian van Niftrik - Esitit erinomaisen näkemyksen asiaan, mutta tulevaisuusvaliokunta ei ole ottanut tälläistä visiota mahdollisuudeksi. Valiokunta näki, että Venäjä esittäisi nimenomaan Suomelle harjoituksia terroriuhan torjumiseen Suomenlahdella. Jos Venäjä esittäisi tämän EU:lle, silloin Virokin saataisiin mukaan mahdollisiin harjoituksiin. Toisaalta voisi olla mahdollista, että EU:n kautta Suomi voisi torjua mahdolliset harjoitukset Venäjän kanssa. Kyse on nyt on siitä, että kykeneekö Venäjä avaamaan tien yhteisiin harjoituksiin Suomen kanssa. Asia nähdään 2010-luvulla kun kaasuputki valmistuu ja kaasu alkaa virtamaan Saksaan. Joka tapauksessa on selvää, että kaasuputki muuttaa Suomenlahden ja Itämeren asemaa EU:ssa ja Venäjällä.

Tasavallan Presidentti kertoi ydinvoimaan liittyvistä näkemyksistään Australian vierailullaan. On hyvin luontevaa, että hän silloin asettaa ydinvoiman käytön maailmanlaajuiseen kontekstiin. Juuri Australia on itse asiassa yksi maailman keskeisimmistä uraanintuottajista, ja uraania louhitaan siellä alkuperäiskansan, aboriginaalien, perinteisiltä elinalueilta. Asiaan on liittynyt sekä maakiistoja että uraaninlouhinnan terveyshaitoista aiheutuneita ongelmia.

Suomen energiaratkaisut eivät ole vain Suomen asia. Senhän näkee jo siitä, että eduskunnan puhemies kulkee maailmalla markkinoimassa ydinvoimaa. Suomen on näytettävä energiapolitiikassaan, kuten muussakin toiminnassaan, sellaista eettisesti kestävää esimerkkiä, jota voimme vilpittömästi suositella muillekin maille. Sokea ydinvoiman markkinointi ei ole sellainen. Esimerkkivaikutuksen lisäksi Suomen energiaratkaisuilla on myös konkreettista vaikutusta muihin maihin. Suomen ydinvoimaloiden uraanihan tuodaan (toivottavasti jatkossakin) ulkomailta, eikä ydinjätteen loppusijoituskysymystä Suomessa ole vieläkään ratkaistu.

Halonen katsoo aivan taatusti, että Suomi on vakaa yhteiskunta, mutta aika suuri osa maailman maista ei sitä ole. Sekä ydinvoimaloiden turvallisuusriskit että ydinpolttoaineen kytkökset ydinaseteollisuuteen ovat hyvinkin lähellä Suomea ja Suomessa käytettävän uraanin reittejä. Niin kauan kuin Suomen ydinvoima ei ole (sen paremmin raaka-aineeltaan kuin teknologialtaan) "kotimaista", on tekopyhää puhua "kotimaisesta ydinvoimasta".

Hyvä Christian van Niftrik ja Jan Rossi, kävipä tässä vähän hassusti, keskustelin Jan Rossin kanssa tunti sitten kaasuputkesta Alexin 10:n päivän blogissa ja nyt tämä keskustelu jatkuu tavallaan toisintona 11:n päivän blogissa. Ei se haittaa, kun tsekkaan yleensä viimeiset 10 päivää läpi siinä toivossa, että joku "besserwisser" (jolla ilmaisulla en todellakaan tarkoita teitä) olisi jälkeenpäin yön yli nukuttuaan tullut uusiin ajatuksiin.

Olen Christian van Niftrikin kanssa samaa mieltä, nostetaan kissa pöydälle, ja katsotaan ketkä ovat halukkaita panostamaan yhteiseen turvallisuuteen ja ennaltaehkäisevään ympäristönsuojeluun.

Tässä olisi nyt EU:n Itämeren valtioilla loistava mahdollisuus olla samaa mieltä ehkäpä saataisiin Puolankin veljekset ajattelemaan EU-yhteistyökykyisemmin.

Halosen mielipide kuudennesta ydinvoimalasta, että sitä ei pitäisi rakentaa. Hänellä oli myös siihen hyviä perusteluja. Tämä oli hyvä avaus Jorma Ollilan ohella monipuoliselle keskustelulle tulevasta energiapolitiikasta ja siihen liittyvästä ilmastonmuutoksen hallinnasta.

Saksan Angela Merkel painotti jälleen Spiegelissä olevassa puheessaan, että ydinvoima ei ole ratkaisu ilmastonmuutoksen hallintaan. Jos tämä on mahdollista Euroopan talousveturille, niin miksei sitten pienelle Suomelle.

Hyvät Christian van Niftrik ja Jouni Pulli - Mitä tulee Afganistaniin, ottaisin vielä esille Suomen kielteisen suhtautumisen viedä DDR:än vanhoja aseita Afganistaniin. Afganistanin hallitus Yhdysvaltojen tukemana pyysi Suomen varastoista ylijäämäaseistuksena pitämiä Kalashnikov- ynnä muuta aseistusta poliisivoimilleen, mutta Suomi kieltäytyi tästä. Ajattelin nyt kysyä, että kuinka tämä on vaikuttanut Yhdysvaltain ja Suomen suhteisiin Afganistanissa? Tai miten tämä on vaikuttanut presidentti Hamid Karzain näkemyksiin Suomesta Afganistanissa?

Kaleva-lehdessä oli aiheesta erinomainen kolumni viime marraskuussa. Kyösti Karvonen totesi siinä, että "Asiaa voi miettiä myös siitä näkökulmasta, millainen ratkaisu sopii parhaiten Suomen Afganistan-politiikkaan. Suomella on Afganistanissa tulessa omia sotilaita, joilla on sitä kuumemmat paikat, mitä vahvemmilla hallituksen vastaiset voimat ovat. Tarkoittaisiko kielteinen päätös sitä, että Suomi tulisi epäsuorasti tukeneeksi Afganistanin hallituksen vastustajia, jotka taistelevat hallituksen ja YK:n joukkoja vastaan? Päätös vaikuttaa myös siihen, viilenevätkö Suomen suhteet Yhdysvaltoihin entisestään vai käykö päin vastoin." Mielestäni Karvonen esitti kolumnissaan erinomaisia huomioita, jotka täytyy ottaa tässä esille. Ohessa linkki koko kolumniin Suomen toiminnasta suhteesta Afganistanin hallitukseen. Mielestäni keskustelua Suomen suhteista Yhdysvaltoihin pitää jatkaa sillä pidän suhteiden kehitystä USA:n kanssa oleellisena asiana Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikassa.

http://www.kaleva.fi/plus/index.cfm?j=614778

Kiitos Jan Rossille Eduskunnan Tulevaisuusvaliokunnan näkemyksistä myös tällä foorumilla.
Olen monesti ihmetellyt poliitikkojemme logiikkaa: Pääministeristä alkaen arvostellaan maita, joilla on taipumusta, kuten esim. juuri Puolalla ja Ranskalla, ajaa omista lähtökohdistaan itsekästä politiikkaa unohtaen EU-kokonaisuuden edut..
Sitten toimitaan itse täysin analogisesti keskittymällä kahdenkeskisiin suhteisiin Venäjän kanssa heti "kun pilli soi".
Valitsemmeko kohteet ja asiat, joissa olemme esikuvallisia, "mallioppilaina peräti, EU:n täysivaltaisia jäseniä ja milloin taas emme olekaan EU:n jäseniä, vaan vanha kunnon pieni Suomi, joka asustelee ison Venäjän Karhun vieressä.
Minusta MEP Alexander Stubb on tehnyt oivallista työtä maamme puolesta, eikä vain Suomen, vaan koko Itämeri-alueen valtioiden puolesta, nostaessaan EU: komission ja EU-Parlamentin tietoisuuteen Itämeren ja sen tärkeyden kaikille sen ympärysvaltioille.
Todellisuudessa Stubb`n esitys on mainio vastaveto Etelä-Euroopan , ns Välimeren maiden ajamalle Välimeri - politiikalle. Tämä politiikka on osoittautunut varsin onnistuneeksi erityisesti EU-n erilaisten tukirahojen jaossa.
Mutta Stubb´n esittämä Itämeri-politiikka on myös mainio tapa tuoda Itämeren kaikki rantavaltiot yhteen huolehtimaan tämän haavoittuvan sisämeren ja sen rantavaltioiden turvallisuudesta, sen luonnon hyvinvoinnista ja taloudellisesta merkityksestä ja menestyksestä.

Suomi osasi mm. keskusteltaessa rajamuodollisuuksista Venäjän ja EU-Suomen välillä, tukeutua EU:n. Esim. viisumiasioiden kehittely tapahtuu nyt akselilla Moskova - Bryssel.
Miksi nyt Itämeren terrorismiharjoituksia tuleekin tehdä vain Venäjän ja Suomen yhteisharjoituksina ? Miksi ei Venäjän ja EU:n yhteisharjoituksina ?

Huikea duelli - enään puuttuu blogisivulla soiva miekkatanssi säestämään herrojen sanailua.
Yhteen kohtaan toivoisin huomiota. Länsimaisessa demokratiassa presidentin tehtävä on puhua siten, että hän sanoo sanottavansa. Menee pahasti sovjetologian puolelle jos ryhdytään tulkitsemaan sitä, mitä presidentti ei jossain yhtydessä sano.

Hyvä Jan Rossi nostit taas esille varsin kiperän aiheen, kiitos siitä. Juridisesti uskon, että päätös kieltäytyä Kalashnikovien ja patruunoiden viennistä oli Suomen lain mukainen. Toinen asia on, olisiko lain tulkintaa haluttaessa voitu "vääntää" sen verran, että ko. aseiden vienti olisi ollut mahdollista. Kun asia pompahti mediaan olin sitä mieltä, että kielto oli paikallaan, mutta luettuani Jan Rossin esille tuoman Kalevan jutun, mistä olen Jan Rossille kiitollinen, sekä hieman surfailtuani netissä, olen tullut toisiin aatoksiin. Mielestäni aseiden ja patruunoiden vienti olis pitänyt sallia. Perustelen kannanmuutostani seuraavasti:

1. Suomen laki tässä asiassa on yksipuolinen eli se ei estä meitä tuomasta aseita sotaakäyvästä tai sitä suunnittelevasta maasta. Esimerkki: Minimaa B valmistaa erinomaisia kranaatinheittimiä, mutta sillä ei ole muuta aseteollisuutta. B:n naapuri minimaa A on uhannut valloittaa B:n. B tarvitsee lisätuloja hankkiakseen muita aseita. Suomi muiden maiden joukossa ostaa suuren määrän kranaatinheittimiä B:ltä, jolloin B pystyy ostamaan puuttuvat aseet sekä hyökkää minimaa A:han valloittaen sen.

Ts. on yhtä paha juttu ostaa tai myydä aseita sellaiselta maalta/sellaiseen maahan, joka todennäköisesti tulee käymään sotaa.

Tässä kohdin kannattaa lukea ent. puolustusministerti Matti Vanhasen allekirjoittama vastaus Vihreiden esittämään kirjalliseen kysymykseen koskien Valtioneuvoston 20.2.2003 Patria Hägglunds Oy:lle myöntämää vientilupaa AMOS-kranaatinheitintorniin liittyvän teknologialisenssin viemiseksi Yhdysvaltoihin kuukautta ennen Irakin sodan alkua, ks. http://www.eduskunta.fi/faktatmp/utatmp/akxtmp/kk_47_2003_p.shtml

Vientiluvan perumiselle ei nähty perusteita mm., koska varsinainen lisenssiin perustuva tuotanto alkaisi aikaisintaan vuonna 2008. Ajetaankohan amerikkalaiset ulos Irakista ennen sitä? Entä, jos USA käyttää ko. aseita jossain muualla? Lisäksi Matti Vanhanen painotti Suomen USA:han kohdistuvan aseviennin puolustusteollista merkitystä, mikä on sinällään hyvä pointti, muttei mielestäni riittävä.

2. Tärkeää on huomioda YK:ssa tehty päätös, jonka mukaan YK:n säännöt sallivat aseiden viennin muille kuin talebanien hallitsemille alueille Afganistanissa, tämä oli muutos perussäädökseen, joka kielsi aseiden viennin Afganistaniin kokonaan, ks. seuraava linkki:
http://www.sipri.org/contents/expcon/euafg011105.html.

3. Suomi käyttää UAV-koneita, jotka on ostettu Sveitsistä, mutta jotka perustuvat israelilaiseen lisenssiin. Isrealhan käy tunnetusti sotaa koko ajan.

4. Afganistanin operaatio on YK:n hyväksymä.

5. EU-maa Saksa on pitkää kouluttanut Afganistanin poliisivoimia.

6. Aseet olisivat mahdollisesti antaneet Afganistanin poliisille paremmat toimintaedellytykset tilanteen rauhoittamiseksi ei-talebaanien hallitsemalla alueella.

Suomen ja USA:n suhteisiin päätös tuskin on vaikuttanut luottamusta lisäävästi eikä se ainakaan lyhentänyt Afganistanin sotaa.

Hyvä Jouni Pulli & muut - Se, että Suomi kieltäytyi antamasta DDR:än asevarastoista hankkimiaan ylijäämäaseistusta Afganistanin poliisivoimille kertoo siitä, että Suomi haluaa välttää joutumasta Afganistanissa mukaan konfliktin todelliseksi osapuoleksi. Samalla Suomi väisti joutumisensa mukaan konfliktiin Yhdysvaltojen liittolaiseksi, jollaiseksi se olisi luokiteltu aseiden antamisen kautta, koska Yhdysvallat oli vaikuttamassa Afganistanin hallituksen pyyntöön aseista.

Mielestäni nyt pitäisi kysyä, että miksi Suomi on mukana NATO-johtoisessa ISAF-operaatiossa Afganistanissa, jos se ei halua todella olla osa koalitiota. Ovatko suomalaiset siis erillinen, itsellinen osasto ISAF-joukoissa, vaikka ovat kuitenkin osa NATO-operaatiota? Mielestäni mukanaolo Afganistanin kaltaisessa operaatiossa ei mahdollista puolueettomuutta. Nyt pitäisi tietää, että kuinka Afganistanin hallitus ja USA suhtautuvat Suomeen ISAF-operaatiossa.

Hyvä Jan Rossi, mielestäni aseiden antaminen ei olisi tehnyt Suomesta USA:n liittolaista. Nato/ISAF toimivat Afganistanissa YK:n mandaatilla.

Suomi ei ole puolueeton maa, koska se on osa EU:ta. Mistäköhän sen saisi selville, mitä mieltä Bushin hallinto on tosiasiassa Suomen osallistumisesta Afganistanin kriisin liennytykseen? Veikkaisin, että ainakin Nato on valmis ottamaan kaiken avun mitä se saa, koska kovin moni Nato-maa on haluton panostamaan nykyistä enempää Afganistaniin.

Hyvä Jouni Pulli & muut - Kansanedustaja Jari Vilen kirjoittaa 12.2.2007 sivuillaan hyvin kun hän ilmoittaa mitkä maat antavat taloudellista ja aseellista tukea Afganistanille. Vilen sanoo selvästi, että Afganistanin armeijan ja poliisien varustamisesta ovat vastanneet ainakin Belgia, Tsekin tasavalta, Tanska, Ranska, Saksa, Unkari, Italia, Puola, Romania, Slovenia, Espanja ja Iso-Britannia. Lisäksi tukea ovat antaneet mm. Islanti, Norja, Sveitsi ja Venäjä sekä Intia. Kysymys siis kuuluu, että miksi ihmeessä Suomi ei halunnut mukaan samaan joukkoon? Samalla Vilen ilmoittaa, että Afganistanin turvallisuusviranomaisten suurimpia tukijoita ovat Yhdysvaltain ohella olleet Tsekin tasavalta (59 milj. USD), Iso-Britannia (20), Bulgaria (17), Intia (10), Unkari (9), Romania (8) ja Ranska (5).

Mielestäni tilanteen pitäisi olla sellainen, että Suomenkin pitäisi olla tukemassa kaikin eri tavoin demokraattisesti valittua Afganistanin hallitusta. Suomen päätös kieltäytyä avustamasta Afganistanin hallitusta oli käsittämätön ja vailla mitään perusteita. Suomen tulisi osallistua täysillä Afganistanin tukemiseen sillä Taleban-terroristit ovat todellinen uhka alueen tasapainoiselle kehitykselle. Näin ainakin Belgiassa ja Saksassa ajatellaan.

Hyvä Jan Rossi, Afganistanin tilanteessa kannattaa pistää jäitä hattuun Suomen lisäpanostuksen osalta. Operaatio on Nato-johtoinen, mistä mielestäni seuraa, että Nato-maiden pitää myös kantaa vastuu operaatiosta. Onneksi emme ole Natossa.

Viimeisimpien arvioiden mukaan, jotka esitettiin amerikkalaiselle yleisölle, tilanne saadaan ehkä hallintaan vuonna 2009. Huomioiden Pakistanin hyvin epävakaan tilanteen, pidän todennäköisempänä, ettei Afganistaniin tule rauhaa pitkään pitkään aikaa, päinvastoin sodan leviämiselle on olemassa suuri riski.

Taloudellinen tai materiaalinen tuki on kylläkin eri asia kuin lisävoimien lähettäminen.

Hyvä Jouni Pulli - Tämähän on Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikan suurin ongelma. Miksi Suomi on mukana Afganistanissa ja NATO-johtoisessa operaatiossa, jos tavoiteena ei ole NATO-jäsenyys? Mikä on tämä toiminnan logiikka? Suomi osallistuu ISAF-joukkkojen toimintaan NATO:n alaisuudessa, mutta ei kuitenkaan halua toimia joukoissa täyspäiväisesti. Ei tälläinen toiminta lisää luottamusta. Suomi on siis itsenäinen toimija joukoissa, toimii omalla sektorillaan, mutta on kuitenkin osa kokonaisoperaatiota? En kertakaikkiaan voi ymmärtää tälläistä turvallisuuspolitiikkaa. Mielestäni asian pitäisi olla niin, että jos Suomi haluaa olla mukana kansainvälisissä kriisinhallintaoperaatioissa, se on mukana niissä alusta loppuun saakka suunnittelusta päätöksentekoon saakka. Mielestäni Suomen pitäisi olla siellä, jossa päätöksiä tälläisistä operaatioista tehdään eli NATO:ssa. Muunlaista toimintaa en voi käsittää.

Jos Suomi ei halua NATO:oon, miksi Suomi haluaa harrastaa kansainvälistä kriisinhallintaa? Onko taustalla ajatus solidaarisuuteen perustuvasta turvatakuista? Tälläisiä turvatakuita ei ole kertakaikkiaan ole olemassa, kuten ei ole mitään vahvaa NATO-optiotakaan.

Tyhmä kysymys: MIKSI Suomen pitäisi olla aseistamassa ketään ?

Christian van Niftrik - Miksi sitten Islanti, Norja, Sveitsi ja Venäjä sekä Intia ovat tukeneet Afganistanin hallitusta, miksi Viro ja Unkari ovat antaneet tykistöään Afganistanin hallitukselle? Mielestäni kyse on ollut viestin antamisesta. Nämä maat ovat halunneet viestittää halustaan tukea Afganistanin demokraattisesti valittua hallitusta. Suomessa taas ei kyetty tähän, edelleenkään ei kyetä. Suomessa pohditaan joidenkin varusteiden antamista kun muut maat tekevät parhaansa demokratian voittamiseksi kaaosmaisessa Afganistanissa. Mitä Suomi tekee siellä, jos sitä ei kiinnosta Kabulin keskushallituksen tukeminen?

Hyvä Jan Rossi, ei kriisinhallintaan osallistumiseen onneksi tarvita Naton jäsenkorttia. Tiedät itsekin varsin hyvin, että esim. Naton 5:n artiklan turvatakuun toteutuminen sotilaalllisessa kriisissä vaatii solidaarisuutta muilta jäseniltä.

En kuitenkaan usko, että Suomi on Afganistanissa, jotain solidaarisuustakuuta havittelemassa, vaan aivan normaaleista kriisinhallintasyistä, jotka syyt uskon sinun ymmärtävän ja tietävän ilman, että rupean niitä tässä sen tarkemmin selittämään (oopiumviljelmät rehottavat, ihmisoikeusrikkomukset, terrorismin kasvualusta, eskalaation vaara).

Jan Rossi hyvä: Esittämäni tyhmä kysymykseni oli tarkoitettu retoriseksi ihmettelyksi.

On jotenkin huikeaa ajatella demokratian edistämistä lahjottamalla ja myymällä aseita ao maan eri polittisille intressipiireille, jotta nämä tapaisivat toisensa.

Irak-Iran akselilla lienee, samoin kuin myös Palestiniassa, tilanne se, että eri ulkomaiset intressipiirit toimittavat aseita omille intressipiireilleen ao maissa. Tuollaisessa asetelmassa joutuu kyllä kysymään, miksi neuvottelemalla ei voida asioita ratkoa ? Liian helposti langetaan aseiden lumoon.

Mitä tapahtuisi, jos kaikki ao aseiden toimittajamaat kieltäytyisivät totaalisesti ja ehdottomasti aseiden toimituksista ja hakisivat vielä jo aiemmin toimitetut aseensa pois. Palattaisiinko silloin nuijamiesten aikakauteen ?

Sinänsä olen samaa mieltä Jan Rossin argumentoinnista Suomen omituisesta käytömallista tuolla unikkoviljelmien luvatussa maassa.

Hyvä Jouni Pulli - Tilanne tällä hetkellä on se, että Suomella on Nato-johtoisessa ISAF-operaatiossa Afganistanissa noin 100 rauhanturvaajaa ja siviiliasiantuntijaa. Suomi avustaa Afganistania noin 10 miljoonalla eurolla vuodessa. Mitä tulee Afganistanin Suomelle tekemään pyyntöön, Suomi siis torjui sen ja varautuu antamaan kymmenen siviiliasiantuntijaa valmisteilla olevaan EU:n operaatioon maassa. Mikä siis on tämän kaiken tarkoitus? Tiedän, että tämä on osa Suomen kriisinhallintaoperaatiota, jota Suomi haluaa toteuttaa, mutta miksi Suomi haluaa mukaan kriisinhallintaoperaatioihin kaikkialle maailmaan?

Miksi Suomea kiinnostavat EU:n taistelujoukot, toiminta NATO:n johtamissa KFOR-joukoissa Kosovossa ja Kongon kaltaiset operaatiot? Mihin tällä pyritään kun tavoitteenä ei ole NATO-jäsenyys? Tiedän, että toiminta NATO:n kanssa pohjautuu rauhankumppanuusohjelmaan, mutta onko v:sta 1994 ylläpidetty kumppanuus tarkoitettu ikuiseksi toimintamuodoksi NATO:n kanssa? Monet vuonna 1994 rauhankumppanuuteen mukaan tulleista maista ovat tämän jälkeen liittyneet NATO:n täysjäseniksi. Ne ovat ymmärtäneet oikein kumppanuuden idean. Se on mielestäni tarkoitettu jäsenyyden esiasteeksi. Miten Suomessa ollaan ymmärretty kumppanuuden idea? Pitääkö Suomi sitä lopullisena ratkaisuna? Mihin Suomi tähtää rauhankumppanuusohjelmassa?

Hyvä Jan Rossi, kysymyksesi siitä, "miksi Suomea kiinnostavat EU:n taistelujoukot, toiminta NATO:n johtamissa KFOR-joukoissa Kosovossa ja Kongon kaltaiset operaatiot? Mihin tällä pyritään kun tavoitteenä ei ole NATO-jäsenyys?", ovat varsin tärkeitä ja vaikka niihin minulla vastaukset mielestäni ovatkin, niin ehkä tässä esittämäni lyhyt selvitys riittää kertomaan, mistä mielestäni on kysymys muunmuassa.

TS¨s. asia on hyvin laaja ja jos yrittäisin omaa käsitystäni perustellusti selvittää sen suhteen, miksi Suomi tekee niitä toimia, joihin haluat perusteita, niin joutuisin samalla käymään melkoisen asialistan läpi. Alexin serverin kovalevy varmaan kestäisi mutta tämän blogin ajatus ei.

Suomi tähtää Naton rauhankumppanuusohjelmassa tällä hetkellä hedelmälliseen yhteistyöhön, ei poliittiseen sitoutumiseen tai deklaraatioon.

EU:n taistelujoukot kiinnostavat kahdesta syystä: kv. kriisinhallinta ja EU:n yhteisen puolustuksen kehittäminen.

Kosovossa on kyse mm. Euroopan tulevaisuudesta ja ihmisoikeusloukkauksien lopettamisesta.

Kongossa on kyse ensiaskeleista käyttää myös ei-imperialistista tai globaalipoliisina toimivaa valtaa pyrittäessä auttamaan Afrikan kansoja ja estämään yhä jatkuvat ihmisloukkaukset ja ihmisten hätä.

Hyvä Jouni Pulli - Mitä on hedelmällinen yhteistyö? Mielestäni nyt pitäisi keskustella siitä, että mikä on rauhankumppanuus, mihin se on tarkoitettu ja miksi sellainen luotiin 1994. Mitä NATO ajattelee kumppanuudesta ja sen kestosta? Onko NATO tarkoittanut sen pysyväksi ratkaisuksi, vai jäsenyyden esiasteeksi? Miten Suomi ajattelee rauhankumppanuusideasta ja aikooko Suomi olla kumppanuudessa, ilman täysjäsenyyttä vielä 2010-luvullakin? Se, että Suomi on ollut jo 13 vuotta mukana kumppanuudessa ainakin minulle kertoo, että Suomen sopeuttaminen NATO-kuntoon onkin pidempi prosessi kuin muilla mailla, jotka ovat jo liittyneet NATO:oon kumppanuudesta. Mielestäni esittämäni kysymykset ovat perustavaalaatua olevia kysymyksiä rauhankumppanuudesta.

Hyvä Jan Rossi, hedelmällisellä yhteistyöllä tarkoitan yhteistyötä, josta on molemmille osapuolille hyötyä.

Kysymyksesi ovat hyviä, mutta ymmärrät varmaankin, että en voi sanoa, mitä mieltä Nato on rauhankumppanuudesta Suomen kanssa, koska en ole Naton edustaja. Asiaa pitäisi siis kysyä Natolta.

Suomen kantaa rauhankumppanuuteen pitää kysyä presidentiltä, hallitukselta (varsinkin herroilta: Vanhanen, Heinäluoma, Wallin ja Tuomioja) sekä vielä erikseen puolustusministeriöltä (joltakin muultakin kuin Kääriäiseltä, jotta voisi arvailla, mitä Kääriäisen mahdollinen lausunto tarkoittaisi).

Kysyt myös jääkö Suomi liittymättä Natoon vielä 2010-luvullakin. Toivon, että näin tapahtuu. Syitä en ala tässä esittämään, koska olemme asiasta käyneet lähiakoina jo kahteen kertaan laajan julkisen mielipiteiden vaihdon, ensin YLE:n Olli Ainolan blogissa ja sen jälkeen vielä Hesarin Unto Hämäläisen blogissa.

Veikkaukseni on, että Suomen ja Naton yhteistyö tulee jatkumaan suurin piirtein nykyisenlaisena myös 2010-luvulla. Paljon nykyistä laajempaan yhteistyöhön Naton kanssa Suomella ei todennäköisesti ole resursseja, koska kv. toiminnassa se on sitoutunut EU-joukkoihin.

Olennaista olisi myös miettiä, miten Suomi aikoo jatkossa osallistua puolustusteolliseen yhteistyöhön toisaalta amerikkalaisten yritysten ja toisaalta eurooppalaisten yritysten kanssa. Lisäksi pitäisi yllämainitsemiltani herroilta ja presidentiltämme kysyä, miten heidän mielestään Suomen tulee suhtautua EU:n oman puolustuksen kehittämiseen, halaummeko olla vain orbiteri ulkoradalla vai menemmekö yhteistyön ytimeen mm. Saksan ja Ranskan seuraan.

Puolustusteollisessa yhteistyössä positiivinen asia on, että suomalaisia yrítyksiä on mukana eurooppalaisessa Agile-UAV-hankkeessa.

Toivon sinipunahallitusta mm. siksi, että silloin pääministeri vaihtuisi ja siksi, että kokoomuksen ja SDP:n käsitykset eroavat siinä määrin turvallisuuspolitiikassa, että niistä tulisi väkisinkin keskustelua eikä pelkästään Naton suhteen vaan myös EU-puolustuksen suhteen.