Huomenna merkittävä uutinen Ranskasta?

Hyvä Alex - Mitä tulee Jean Quatremerin ajatuksiin, hän suhtautuu pessimistesti EU:n tulevaisuuteen. Quatremerin mukaan Euroopan rakentaminen yhteisömetodin pohjalta on päättymässä ja Eurooppa ikäänkuin ei tietäisi mitä sen pitäisi tehdä kun perustuslakihanke kariutui Ranskassa ja Hollannissa. Quatremerin mukaan EU elää parhaillaan lamaannuksen aikaa, joka on mielestäni totta. Tästä ei päästä mihinkään sillä kukaan ei tiedä kuinka perustuslaki saadaan pelastettua ja mihin suuntaan EU:ta pitäisi alkaa kehittämään. Samaa keskustelua on näyty tässä blogissasi, varsinkin miten Iso-Britannia tulee suhtautumaan perustuslakiin, jos hanke elpyisi Ranskassa ja Hollannissa. Quatremer esitti nämä näkemyksensä ETSK-INFO-lehdessä lokakuussa 2005.

Hyvä Alex, tarkoitatko, että kaikki EU-oikeus olisi vaakakupissa Ranskassa?Kieltämättä dramaattista - onko vaikkapa Saksan perustuslakituomioistuin jotenkin vähemmän vallankumouksellinen oikeuskäytännössään?Kun noin kiinnität huomiota Ranskaan,kiinnostaisikin kuulla miten muissa maissa tulkitaan yhteisön oikeuden etusijaa.Odotan innolla oikeustapausanalyysejäsi! Lauri Voionmaa

Lauri - tunnen erään nuoren virkamiehen ulkoasiainmisteriössä. Hän vastaa EU:n instituutionaalisista kysymyksistä. Otanpa yhteyttä hänen esimiehiinsä - Kare Haloseen ja Markku Keinäseen. Ehdotan, että kyseinen nuori mies voisi tehdä selvityksen...

And about the Netherlands :
Prime Minister Balkenende said this morning in my home town (where Baosso is also at the moment) that he wants a simple European treaty and no constitution.

This is in Dutch about the government agreement
Uit het woensdag gepresenteerde regeerakkoord bleek al dat Balkenende de zeggenschap over zaken als pensioenen, sociale zekerheid, belastingen, onderwijs en gezondheidszorg niet aan Brussel wil overlaten. Maar hij wil wel meer samenwerking op het terrein van verbetering van de economie, de aanpak van milieuproblemen, het energiebeleid, asiel- en migratiebeleid en de bestrijding van terrorisme en criminaliteit.

In own hands have to stay : pensions, social security, taxes, education and health.
More European cooperation on : economy, environment, energy, migration, terrorism and crime.

The three government parties (Christian Democrats and Labour were pro-constitution, ChristianUnion against with the two main parties becoming more critical after the NO in the referendum) will ask advice on the European constitution from the "Raad van State" (State Council, an important advisory council of the government) http://en.wikipedia.org/wiki/Dutch_Council_of_State

Minä olen taipuvainen ajattelemaan asioita hieman pitemmällä aikajänteellä:
Euroopan kokoinen aluen ja sen suuri joukko erilaisia kansallisuuksia pyrkivät natisten yhteiseen EU:n. Tämä on eräänlaista "turvautumista toisiin" politiikkaa.
Näin suuren ja näin monien kansallisvaltioiden joukossa on aina käynnissä sisäisiä keskusteluja yhdistymisen eduista ja eriytymisen eduista. Jotkin maat voivat haluta, jopa harkitakin eroa EU.sta kun samanaikaisesti siihen haluavia uusia maita kolkuttaa ovelle. Saman kansallisvaltion sisälläkin voidaan käydä intohimoista keskustelua siitä, halutaanko olla jonkin maan osana. Tästä on mainio esimerkki vaikkapa Espanja, jossa separatismi nostaa vahvasti päätään juuri nyt.
Kuitenkin ajan myötä voimistuvat yhteistyön rooli ja merkitys myös Euroopassa ja sen EU-osassa. Nousevat Aasian mahtitiikerit Intia ja Kiina, sekä lähinaapurimme Venäjä puristavat meidän rakkaan ja kunnianarvoisan Eurooppamme yhä pienempään leikkikehään niin taloudellisesti kuin poliittisesti. Halusimme sitä tahi emme.
Ainoa tapa Euroopan, ja EU:n sen mukana, selviytyä tuosta kurimuksesta, on kehittää yhteistyötä ja sitoutumista yhteisiin tavoitteisiin, arvoihin, yhteisiin taloudellisiin ponnisteluihin ja poliittiseen yhteistyöhön yli maarajojen ja kansallisuuksien. Kiihkokansalliset eduntavoittelijat pyristelevät aikansa, aiheuttavat joskus katastrofeja niin inhimillisesti kuin taloudellisesti ja poliittisesti laajemmallekin alueelle. Mutta, lopulta ympäröivien voimien mahti voittaa yksillöset intohimot ja vahvimmatkin poliitikot taipuvat kompromisseihin ja yhteistyöhön suuremman kokonaisuuden eduksi. Siten ennustan EU:n jatkavan kriisistä toiseen entistä vahvemmaksi toimijaksi aikaa myöten.

Itämerestä

Newsletter Estonian foreign ministry

Estonian Ambassador to NATO Harri Tiido said that Estonia hoped Finland would accede to NATO. Tiido said that looking at the map it would seem natural for Finland to accede to the alliance.
The ambassador added that NATO was officially impartial in the Finnish membership issue. In the past two years the Estonian embassy in
Finland was the NATO contact embassy, but as of this year duties of the NATO contact embassy passed from Estonia to Latvia.

Hyvä Christian van Niftrik, kommenttinne EU:n kehityksestä oli lopputulokseltaan looginen joskin hyvin optimistinen. Toivon kyllä, että olette oikeassa, mutta voi olla, että kehitys on kivikkoisempi kuin kuvailette.

Pääästäksemme kuvailemaanne kehitykseen ainakin suurimman osan EU valtioista tulisi ymmärtää, että yltiöpäisella kansallisten etujen lyhytynäköisellä priorisointipolitiikalla ei pärjätä. Tämän asian toivoisin myös näkyvän varsinkin suurten EU-maiden kohdalla, eri toten Iso-Britannian ja Ranskan kohdalla, mutta ilmassa liikkuu näiden maiden suunnalta täysin päinvastaisia viestejä.

Puolasta tulemme saamaan vielä paljon harmia, varsinkin kun ajatelemme maan alikehittynyttä maataloutta, sen valtavia kehitystarpeita sekä tehomaatalouden vaikutusta Itämeren tilaan. Puolan ”kiukuttelua” tulevat myös ne voimat, jotka vastustavat Turkin liittymisneuvotteluja, hyödyntämään esimerkkinä yhden keskisuuren maan jarruttavasta vaikutuksesta EU:n sisäisissä ja EU:n ja sen naapurienvälisissä kehitysponnisteluissa.

Käytännön esimerkkeinä EU:n joutumisesta puristuksiin Intian, Kiinan, Venäjän ja USA:n suurvaltapolitiikassa manittakoon USA:n varaulkoministerin varoitus EU:lle ”not to go soft” Valko-Venäjän suhteen sekä Venäjän ilmoitus siitä, että se harkitsee veto-oikueden käyttöä YK:ssa Kosovo-kysymyksessä.

Tarkkaan ottaen David Kramer (US deputy assistant secretary of state) neuvoi pari päivää sitten europpalaisia sanomalla:”We must not sacrifice our principles - democracy and human rights - just because the regime in Minsk is facing pressure from Russia. We should not throw a lifeline to this regime." Vaikka ihmisoikeustilanne Valko-Venäjällä on huono ja demokratia vasta lähtökuopissaan, niin silti tuntuu varsin ontolta, että Bushin hallinnon edustaja kehtaa lähteä neuvomaan eurooppalaisia vetoamalla ihmisoikeuksiin ja demokratiaan. Tässä kohdin tulevat väkisinkin mieleen Guantanamon vankien epäinhimillinen kohtelu, irakilaisten kiduttaminen, USA:n juuri hyväksytty kidutuksen salliva lainsäädäntö ja Bushin itsevaltainen politiikka. Itseasiassa tässähän on kyse kahden suurvallan USA:n ja Venäjän valtapolitiikasta ja siitä, miten itsenäisesti EU pystyy tässä tilanteessa toimimaan.

Suomalaisilla on nyt ns. ”tuhannen taalan paikka” osoittaa sitoutumistaan europpalaiseen arvomaailmaan ja haluun kehittää EU:sta merkittävä poliittinen vaikuttaja esim. hankkimalla ohjukset Horneteihin Euroopasta (eikä USA:sta) sekä lähtemällä mukaan eurooppalaisiin tulevaisuuden aseiden kehitysprojekteihin, esim. miehittämättömään häivehävittäjä nEUROn-projektiin. Itse asiassa se olisi varsin perusteltua pohdittaessa tulevaisuuden puolustuksemme menestysmahdollisuuksia ja tältä osin kuulisin mielelläni myös valtiojohtomme ja opposition käsityksiä näistä seikoista.

Kramerin kommentti lainattu www.euobserver.comista.

Hyvä Jouni Pulli: Kirjoitin aikajänteestä hieman huolimattomasti. Koetan atrkastella näitä asioita historian perspektiivistä ja historian aikajänteitä mirtiskellen. Eli näin suuret muutokset yleensä vievät satoja , jotkut jopa tuhansia vuosia. Nopeammat muutokset tosin ovat myös mahdollsiia ja niitä tapahtuukin. Niille vain useimmiten on tunnusomaista esim. totaalinen yllätyksellisyys ja/tai vaikkapa sodaksi kärjistynyt tilanne, joka siis väkivaltaisesti rikkoo normaalin evoluution.

Valitettavasti USA:n viime vuosien toiminta hidastaa globaalia harmonista kehitystä merkittävästi monin tavoin. Jokainen joutuu kysymään ainakin itseltään, onko meillä yhteinen arvomaailma ?

Myös voi kysyä, miksi maailman johtava talousmahti haaskaa suunnattomia resursseja globaalin poliisin toimeen sen sijaan, että suuntaisi nekin resurssit esim. juuri energian käytön vähentämiseen ja maapallon ilmaston tervehdyttämiseen. Missä meidän yhteinen arvomaailamme on ?

Näitä taustoja vasten voi ainakin koettaa ymmärtää myös Suomen valtiojohdon linjauksia niin liittoutumisen kuin sitoutumisien suhteen. Tarkkailijan rooli ei aina ole kiitollinen.

Christian ja Jouni - loistavaa dialogi EU:n olemuksesta. Kiitos!

Kiitos Alex kannustuksesta. Sinä itse olet kyllä meidät inspiroinut hieman avaamaan ajatuksiamme - ja vielä kertomaankin niistä. Sinulle siis kiitos kuuluu.
Tänään katselin ja kuuntelin mielenkiinnolla presidentti Putinin esiintymistä Rauhan kokouksessa Saksassa. Olipa miehen sävy erilainen: Itsevarma, haastava ja jopa ylimielisenkin oloinen. Hän viittasi selkeästi siihen, ettei USA:n yksinapaista maailmaa voida hyväksyä. ja sietää. Rivien välistä oli helppoa lukea hänen kertovan Venäjän aikeista palauttaa maailmaan entinen Neuvotoliiton aikainen kaksinapamaailma. Tätä tukevat lukuisat päivittäiset uutiset Venäjän erilaisista talouden vahvuuksien hyödyntämisestä. Ikävä kyllä aivan tuoreimmat uutiset kertovat maan myös panostavan mielettömästi sotilaallisen mahtiaseman palauttamiseen entiseen neuvosto-ajan loistoonsa.
Tässä kohdin rohkenen kuitenkin myös epäillä hieman Putinin ajattelua ja arviointikykyä:
Minusta tulevaisuuden maailmamme ei voi edes olla kaksinapainen. Siinä tulee toiminaan globaalisti useampia napoja: Kiina, Intia,Venäjä, USA - ja toivottavasti myös EU, ehkä myös Japani.
Juuri tällaista skenariota vasten olen suhteellisen luottavainen siihen, että EU:n johtavat valtiot ja päämiehet kuitenkin - kaikkien intohimojensa ja ristiriitojensa keskellä - katsovat järkevimmäksi toimia yhteisen EU:n hyväksi ja sen toiminnan kehittämiseksi.

Jos ajattelemme, millaisen kuvan EU:sta saamme median ja virkakoneiston välityksellä: Pääosa kaikesta komunikaatiosta koskettelee riitaisuuksia, erimielisyyksiä, pikkurtarkkoja ihmeellisen tuntuisia säädöksiä, turhan tuntuisia "porkkanan muotoja ja mittoja" suoltavaa lillukanvarsitoimintaa jne jne. Miksi EU:n kansalaisille ei anneta visioita, tulevaisuuteen tähtääviä kuvia ja toimia, joilla jokaisen kansalaisen elämää, hyvinvointia ja turvallisuuttaa vahvistetaan ?
Tulevaisuudenusko on ihmisen tärkein voimavara, niin EU.ssa kuin sen ulkopuolisissa maailmoissa.

Kiitos Alex! Olen Christian van Niftrikin kanssa samaa mieltä mm. siitä, että olet antanut meille oivan keinon tuulettaa ja vaihtaa ajatuksiamme tällä mielestäni Suomen ehdottomasti ajankohtaisimmalla EU-asioita käsittelevällä blogilla. Alexin blogin arvoa nostaa erityisesti se, että tällä blogilla on myös visiointi toivottua. Kun lukee muiden kommentteja, ne usein todella antavat lisäarvoa ja pistävät arvioimaan ko. asiaa aikaisempaa laajemmin ja syvällisemmin. Tarve pelkkään vastaanväittämiseen paistaa kirkkaasti poisaolollaan joitain ilmiselviä poikkeuksia lukuunottamatta.

Hyvä Christian van Niftrik, kirjoituksenne nostaa mielestäni asiantuntevasti esille monia olennaisia asioita EU:sta ja EU:n roolista tulevaisuudessa. Kysymyksenne ovat oikeutettuja ja ajankohtaisia. Pienen pieni epäilys hiipii mieleen, että mediamme on jotenkin EU-vastaista tai EU-kateellista tai jollain tavoin suomalainen media edelleen vieroksuu EU:ta. Turhan usein voi lukea valituksia, joissa sanotaan esim., että kohta kaikki joulukuuset tulevat Tanskasta EU-direktiivin takia jne. Positiivisia uutisia näkee harvemmin. Näinhän se on tosin myös koskien suurimpien medioidemme kotimaan uutisia: pikkupaikkakunnnilta tulevat uutiset koskevat useimmiten onnettomuuksia, rikoksia tai lomautuksia, harvemmin hyviä uutisia, vaikka niitäkin olisi. Media kantaa vastuunsa huonosti.

Minua huolestuttaa enemmän kuin Venäjän puolustuksen "päivitys" se, että esim. Intia kasvattaa BKT:hen nähden puolustusmenojaan kiihtyvää vauhtia, vaikka ihmisoikeudet ovat varsin huonolla tolalla siellä. EU:lla ei mielestäni oikeastaan ole muuta vaihtoehtoa kuin kasvaa suurvallaksi muiden suurvaltojen joukkoon. Teemme kuitenkin valtavan virheen, jos kuvittelemme, että pelkällä esimerkin voimalla pystyisimme muuttamaan muiden maiden käytöstä positiiviseen suuntaan esim. ilmastonmuutokseen liittyvissä asioissa, siihenkin "revohkaan" tarvitsemme ainakin kaikki suurvallat mukaan, niin tulevat kuin nykyisetkin.

Nyt syäntä lämmittää. Tänne on kehkeytynyt avoimen ja vastavuoroisen keskustelukulttuurin siemeniä, jotka kannustavat osallistujia tarkastelemaan ajankohtaisia kysymyksiä eri näkökulmista, kantamaan oman kortensa kekoon ja oppimaan toisilta. Alallani (käyttäytymistieteet) tehdään parhaillaan mielenkiintoista tutkimusta siitä, mikä merkitys tällaisilla haurailla ja väliaikaisilla oppimisen verkoilla voi olla pidemmän tähtäimen innovaatiotoiminnassa tietyissä olosuhteissa.

Minäkin koen ajatteluni laajentuneen ja syventyneen. En ainoastaan ole oppinut EU-asioita. Erityisesti oman alani ajattelu on syventynyt saadessani astua rajavyöhykkeelle, osaamiseni harmaalle alueelle. EU-asioiden pohtiminen käyttäytymistieteellisestä perspektiivistä on huikeaa. Erityiskicksejä antavat kysymykset EU:n olemuksesta, laajentumisesta, yhdentymisestä ja perustuslaista, niissä piilevistä jännitteistä ja ristiriidoista.

Kära Alex, palautteesi on ollut tärkeää. Toivottavasti tämän yhteisön innostuneisuus välittyy arkeesi.

Pia - kiva kuulla. Olen kanssasi samaa mieltä. Sivuilla käydään erinomaista keskustelua. Ajankohtaisia aiheita nostetaan esille keskustelussa.

Palautetta yritän pistää parhaani mukaan. En osallistu aina jokaiseen keskusteluun, mutta luen aivan jokaisen viestin, koska toimin sivujen moderaattorina.

Yritän sitten parhaani mukaan käsitellä keskustelussa esille nostettuja aiheita omissa blogimerkinnöissä. Tärkeintä on, että sana on vapaa ja kaikki keskustelevat kaikkien kanssa.

Yhteisön innostuneisuus välittyy takuulla arkeeni. Avustajieni mielestä jopa vähän liikaakin kun kyseselen joka viides minuutti ovatko he lukeneet viimeisimpiä postauksia...

Hyvä Alex,

Me todellakin kaipaamme myös Sinulta palautteita erilaisiin kysymyksiin ja ajatuksiin, mitä täällä blogissasi vilisee kiitettävästi. Ymmärrämme tosin kiireesi ja myös sen, ettei edes ole järkevää vastata jokaiseen yksittäiseen kysymykseen vaan laajemoiin kokonaisuukisiin ja teemoihin.
Omana havaintonani arvioin kyllä blogin täyttävän mainiosti asettamasi tavoitteita.

Sitten pari pientä päivän kommenttia:

- Valtiomme päämies on lausunut mielipiteitään nyt myös ydinvoimasta hyvinkin monimielisesti. Miten suhtaudut Alex hänen lausuntonsa sisältöön ?
- Susanna Rahkonen mietiskelee Unskin blogissa blogikesksutelun merkitystä eduskuntavaalien käymiseen ja lopputulemaan.
Tuntui jotenkin myöhäisherännäiseltä koko tuo pohdinta. Eivätkö kansanedustajat ymmärrä internetin syvintä olemusta ja rajattomia - toistan - rajattomia mahdollisuuksia ?