Surrealismia
Aika surrealistinen päivä, joka alkoi miinus 25 asteen pakkasessa Helsingissä ja päättyi lumisateiseen Brysseliin. Siihen väliin mahtui lento, kolumni, työryhmäkokouksia, radiohaastattelu (Ranskan radio) ja kaksi luentoa.
Onneksi ehdin kotiin ajoissa puuhastelemaan lasten kanssa. Säilyi todellisuuden taju.
Tuli kyllä vähän sellainen tunne, että tänään menin liian lujaa. Tukka putkella paikasta toiseen. Onneksi sain luettua kaikki asiakirjat lennolla.
Olin tänään puhujana kahdessa mielenkiintoisessa tilaisuudessa. Ensimmäisen järjesti arvostettu Konrad Adenauer Stiftung. Aiheena oli Itämeri-strategia. Paikalla noin 50 Brysseliläistä vaikuttajaa.
Saksalaiset ovat innostuneita viime marraskuussa parlamentissa hyväksytystä Itämeri-strategiasta. Alustin aiheesta yhdessä brittiläisen Christopher Beazleyn ja saksalaisen Michael Gahlerin kanssa. Molemmat kollegoja.
Yritämme ajaa hanketta eteenpäin. Hitaasti etenee, mutta etenee kuitenkin.
Omalta kohdaltani päivän pääjuttu järjestetiin Schumannin aukion liepeillä, Residence Palace nimisessä paikassa. Aiheena oli Ranskan EU-politiikka presidentinvaalien kynnyksellä.
Aihe näytti kiinnostavan, koska sali oli tupaten täynnä. Kuulijoita oli yli 400. Tilaisuuden järjesti European Policy Centre, Confrontations Europe ja Fondation pour l'innovation politique.
Pääsin arvovaltaiseen porukkaan, jossa oli professoreita Saksasta, Ranskasta, Puolasta, Italiasta ja Kreikasta. Meppejä oli neljä, kolme ranskalaista ja allekirjoittanut.
Moderoinnista vastasi tunnettu ranskalaisen Liberation-lehden EU-kirjeenvaihtaja Jean Quatremer, jonka blogi on kuumaa tavaraa ainakin Brysselissä.
Meitä oli pyydetty provosoimaan keskustelua. Aloitinkin toteamalla ranskaksi, että paras provokaatio on pitää alustus englanniksi...Yleisö tuntui pitävän herjasta. Keskustelua käytiin kuitenkin molemmilla kielillä.
Kiteytin viestini Descartesin hengessä kolmeen pointtiin:
1. Olen huolestunut Ranskan EU-keskustelusta. Esimerkkeinä mainitsin debatin perustuslaista ja laajentumisesta. Totesin myös, että Ranskan poliittinen eliitti ei puolusta EU:ssa tekemiään päätöksiä, vaan syyttelee unionia kaikista vaikeista päätöksistä. Tämän seurauksena Ranska on menettänyt itseluottamuksensa ja koko EU-keskustelusta on tullut perin sekavaa.
2. Ranskan EU-politiikka ulkopuolisin silmin. Miltä se näyttää? No ei ainakaan johdonmukaiselta. Kaikki suuret hankkeet ovat jossain vaiheessa pysähtyneet Ranskan muuriin (vuoden 1954 puolustusyhteisö, ensimmäinen laajentuminen ja perustuslaki). Samalla totesin, että kaikki suuret projektit ovat myös Ranskan käsialaa, ei vähintään euro. Toin myös esille teesini sisämarkkinoista, jossa galleja pidetään protektionisteinä. Puolalaisella putkimiehellä pelotellaan samalla kun vallataan puolalaisten markkinoita.
3. Ranskaa tarvitaan takaisin EU:n keskiöön. Mikään ei etene ilman Ranskaa. Se tiedetään. Itsevarma ja progressiivinen Ranska on koko EU:n etu. Siksi me kaikki seuraamme Ranskan presidentinvaaleja hieman pelonsekaisin tuntein. Mikä on Segolene Royalin EU-politiikka? Kukaan ei tiedä. Mikä on Nicolas Sarkozyn EU-politiikka? Aika gaullistiselta näyttää...
Esitin pointtini maltillisesti ja huumorilla höystettynä. Hyvä niin. Keskustelu oli ranskalaisen vilkasta. Yhdessä vaiheessa takarivillä innostuttiin oikein kunnolla. Siinä vaiheessa puolalainen vierustoverini totesi, että "nyt ymmärrän miksi Ranskassa asiat muuttuvat vain vallankumouksen kautta".
Yhtä kaikki, tilaisuus oli onnistunut. Jäi hyvä fiilis hektisestä päivästä.
PS. Sokerina pohjalla noteeraaan, että kaksi edellisten presidentivaalien ehdokasta (Timo Soini ja Arto Lahti) kävivät kommentoimassa eilistä blogimerkintää. Kiitos heille ja kaikille muille, jotka osallistuvat keskusteluun.
Olen muuten viime vuosien aikana oppinut tuntemaan Timo Soinin eri EU-tilasiuuksista. Meillä on aina hauskaa yhdessä. Hän on loistotyyppi. Ei olla samaa mieltä asioista, mutta juttu luistaa. Timo on niin sanotusti ehtaa tavaraa: "what you see is what you get".
14 kommenttia
Kiitos Alex hyvistä linkeistäsi. Näin ranskankieltä vain ankkaravintolatasolla osaavana linkkisi auttoivat ja auttavat minua ymmärtämään taas hieman paremmin myös ja eritoten ranskalaisia (kiitos englanninkielisten käänösten).
Jotta Arto Lahdelle ei tulisi paha mieli kriittisestä kommentistani, johon hän ei varmaankaan ole vielä ehtinyt vastata, niin myönnettäköön, että olen kotoisin Raumalta, ja siellä Satakunta on melkein yhtä paha sana kuin Pori (tai vaikkapa Merikarvia, joka kohta lienee osa Poria, niin ainakin toivoisin). Olen kuitenkin edelleen sitä mieltä, että esim. Pohjanmaalta tai piällysmiesten kotiseudulta Savosta, unohtamatta Karjalaa ja Lappia, löytyy varmasti yhtä hyviä poliitikoita kuin Länsi-Suomestakin.
Olen nuorena poikana ollut katsomassa aika monta lätkämatsia Rauman Äijänsuolla, jossa sekä tuomarit että Porin Karhujen/Ässien pelaajat on jouduttu saattamaan pois kentältä poliisisaattueessa. Se oli elämyksiä ja itsetuntoa kohottavaa huvia, joka kieltämättä joskus meni överiksi, mutta kenellekään ei käynyt huonosti. No, porilaiset menivät mukaan tähän pelikorttimaailmaan mutta onneksi eivät sentään Lukko ja IFK. Eli perinteilläkin on merkitystä niin Suomessa kuin EU:ssakin.
"Wysiwyg" Timo Soini on myös minun mielestä mahtava tyyppi - meidän uusi "vennamo", mutta mitenköhän saisimme Timon pään käännettyä EU:n suhteen?
Jos nyt jossain asiassa pitäisi satsata länsirannikolle - paitsi siihen, että Turku-Helsinki -moottoritie saataisiin vihdoin valmiiksi - niin minä satsaisin "Eurooppa Lätkäakatemiaan" Raumalle. Siellä ollaan varmasti monen sukupolven tietämyksellä innnokkaita ja valmiita toteuttamaan tällainen hanke. Tässä olisi poliitikoillemme oiva esimerkki hajasijoittamisesta ja uskoisin, että Vierumäeltäkin voisi löytyä apua tähän hankkeeseen.
Toisin sanoen, huippu-urheilukin tarvitsee sopivan infran optimaaliseen kehitykseen ja jääkiekon osalta sopiva paikka on ehdottomasti Rauma.
Timo Soini on mukava, supliikki kaveri, mutta olisi vieläkin mukavampi jos hänelle avautuisi kansainvälinen yhteistyö, EU:n mahdollisuudet, NATO-jäsenyyden hyödyt, sekä yhteistyön tärkeys Yhdysvaltojen kanssa. Eilen uutiset kertoivat, että Suomi ja USA ovat neuvotelleet valmiiksi ns. periaatejulistuksen, jolla säädellään maiden välistä puolustusmateriaalin yhteistyötä. Suomi liittyy nyt samaan joukkoon niiden maiden kanssa, jotka ovat tehneet saman sopimuksen USA:n kanssa. Näitä muita maita ovat Iso-Britannia, Australia, Espanja, Italia, Hollanti, Norja, Tanska ja Ruotsi. Kysymys kuuluukin, että pyrkiikö Suomi nyt mukaan USA-ytimeen? Ed. mainituista maista ainakin Iso-Britannia, Tanska ja Australia ovat Irakissa. Myös Italia Espanja ovat olleet Irakissa, mutta ovat vetäytyneet sieltä.
Avainkysymys sopimuksen kohdalla on se, että miksi juuri nyt neuvotellaan sopimuksesta? Velvoittaako se johonkin ja saako Suomi sen kautta havittelemansa JASSM-ohjukset Horneteihin? Tilanne on se, että Suomi on sitonut itsensä kiinni USA:han Hornetien takia. Suomi kuitenkin tekee kaiken itselleen vaikeaksi, kun NATO-jäsenyys ei kelpaa.
Hyvä Jan Rossi, vaikuttaa siltä, että Ruotsi on huomattavasti pidemmällä puolustusteollisuutta koskevassa yhteistyössä USA:n kanssa kuin Suomi. USA:n Defence Trade Security Initiativen piiriin kuuluu Nato-maiden lisäksi ainakin Japani, Australia ja Ruotsi. DTSI:n sisällön osalta ks. alla oleva linkki:
http://209.85.135.104/custom?q=cache:67Mx-KmOto4J:pmddtc.state.gov/docs/DTSI_
17proposals.pdf+Defense+Trade+Security+Initiative&hl=sv&ct=clnk&cd=7&client=pub-2456819124576563
Ymmärrän kyllä, että suomalaisten on tehtävä yhteistyötä myös USA:n puolustusteollisuuden kanssa pelkästään taloudellisistakin syistä, mutta samalla meidän pitäisi pitää huolta siitä, että osallistumme konkreettisiin yhteistyöprojekteihin myös EU:n puolustusteollisuuden raameissa.
Voisimme mielestäni pyrkiä mukaan esim. eurooppalaiseen UCAV-projektiin nimeltä nEUROn. jossa kehitetään tulevaisuuden miehittämätöntä hävittäjää. Myös UUV-puolella (miehittämättömät vedenalaiset alukset) suomalaisten pitäisi päästä EU:n puolustusytimeen. Mielenkiintoista nEUROnin kohdalla on, että myös venäläiset ovat ainakin olleet kiinnostuneita projektiin osallistumisesta. Epäilenpä vain, etteivät eurooppalaiset halua Venäjää mukaan.
Seuraavassa linkissä on tietoa NEURONista: http://www.defenseindustrydaily.com/2006/05/neuron-ucav-project-rolling-down-the-runway/index.php
Vilhelmiina - toivottavasti näistä sivuista on hyötyä myös ylppäreissä. Kun kävin taannoin Jyväskylässä lukiossa niin kuulin jälkikäteen, että eräs kaveri oli seuraavana päivänä kirjoittanut äidinkielen aineen Turkista. Ei olisi muuten ajatellut edes koko aihetta, mutta kun oli vähän aikaa kuunnellut allekirjoittaneen örinöitä niin hän päätti tarttua aiheseen. Tarina ei kerro minkä arvosanan hän sai...Lykkyä joka tapauksessa kirjoituksiin.
Eihän Timo Soini olisi Timo Soini, jos Timo alkaisi kannattaa EU:ta, NATOa ja muuta ei-perussuomalaista. Timo on aivan loistava provokaattori ja keskustelunherättäjä. :)
Politiikka on kyllä hassua. Jos ei valiteta siitä, kuinka puolueet kaikki ajavat samoja asioita ja tekevät samanlaisia vaalilupauksia, niin sitten mietitään, kuinka nämä Timon kaltaiset poikkeavat yksilöt saataisiin ajattelemaan enemmistön mukaan...
Hyvä Outi Koski, oletko aivan varma, että enemmistö suomalaisista on EU:n kannalla? Naton suhteen enemmistö on Suomen Natoon liiittymistä vastaan niin kuin on Timo Soinikin.
Suomalaisista kannattaa 36 % EU:n kehitystä kohti Euroopan poliittista unionia mutta peräti 50 % vastustaa sitä. Muutosvastaisuushan on meillä varsin voimakas melkeinpä perussuomalainen luonteenpiirre.
Toisaalta 39 % suomalalaisista pitää Suomen jäsenyyttä EU:ssa hyvänä asiana ja vain 23 % huonona asiana.
Suomalaisista 46 % on sitä mieltä, että Suomi on hyötynyt EU-jäsenyydestään mutta valitettavasti jopa 45 % on sitä mieltä, että Suomi ei ole hyötynyt jäsenyydestään.
Vaikka olenkin monessa asiassa eri mieltä Timo Soinin kanssa niin toivon hänelle silti menestystä; Eduskuntamme tarvitsee lisää "wysiwyg-miehiä" ja "wysiwyg-naisia". Meillähän on Eduskunnassa jo aivan riittävä miehitys kiertelijöitä ja kaartelijoita, ns. julkkiksista puhumattakaan.
Eli aika fifty-fifty on tilanne kannattajien ja vastustajien välillä. Siinä riittää vaikkapa Eurooppa-tiedotukselle duunia. Kannatus on pysynyt 39 %:ssa jo puoli vuotta. Se, ettei EU:sta juurikaan kirjoiteta mediassa vaalien alla ei tietenkään nosta EU-kannatajalukua.
Toisin sanoen en ainakaan minä lähtökohtaisesti ole haluamassa sitä, että Timo Soini ajattelisi niin kuin enemmistö vaan tärkeissä asioissa samoin kuin minä. Jan Rossikin tietää aivan hyvin, että enemmistö kansasta vastustaa Natoon liittymistä, mutta hänen mielipiteensä on Naton liittymisen puolesta ja siihenhän hänellä on vapaassa maassa oikeus.
Mielestäni meillä kaikilla on äänestysoikeuden lisäksi oikeus pyrkiä vaikuttamaan kansanedustajaehdokkaisiin niin, että he muuttaisivat kantojaan vastaamaan enemmän meidän eli äänestäjien kantoja. Eli ajatustenvaihto on kaksisuuntaista eikä vain ylhäältäpäin tulevien "ultimaatumien" hyväksymistä tai hylkäämistä.
Tietolähde: Eurobarometri 66, syksy 2006 (Suomen kansallinen raportti). Linkki: http://ec.europa.eu/public_opinion/archives/eb/eb66/eb66_en.htm (valitse ”Finland”)
Hyvä Jouni Pulli - Mielestäni Timo Soinin ja perussuomalaisten suurin ongelma on siinä, että he eivät osaa antaa vastustamansa EU:n tilalle mitään muuta toimivaa konseptia. Haluavatko he todellakin olla eristämässä Suomea kansainvälisestä yhteistyöstä? Soinilla on tarjota tilalle vain Sveitsin ja Norjan kaltaista ratkaisua, mutta Suomi ei ole Sveitsi, eikä Norja. Suomella ei ole öljy- ja kaasuvaroja menestykseen, eikä Suomella ole sellaista pankkijärjestelmää kuin Sveitsillä. Suomen tie ei voi siis olla Norjan tai Sveitsin tie, koska Suomi elää vientiteollisuudesta.
Jos Suomi toteuttaisi Soinin unelmat, Suomi eristäytyisi, suhteemme kärsisivät muihin Euroopan maihin, eteemme nousisi valtaisa tullimuuri ja jäisimme kaiken eurooppalaisen yhteistyön ulkopuolelle. Jos Suomi jättäisi EU:n, Suomelta menisi pienetkin turvallisuuden rippeet, mitä EU antaa.
Mitä tulee perussuomalaisten NATO-vastaisuuteen, sitä en ole koskaan ymmärtänyt. Miksi PS vastustaa NATO:a, kun EU:n 27 jäsenmaasta 21 on NATO:ssa? Onko näissä maissa perussuomalaisten kaltainen NATO:a vastustava populistinen puolue? PS:n osalta on myös kysyttävä, että miten PS:än kaltaisen puolueen kanssa voi tehdä yhteistyötä, joka vastustaa kaikkea kaikkialla? PS haluaa johdattaa Suomen syvään eristäytyneisyyteen.
Hyvä Jan Rossi, olen samaa mieltä kommenttisi EU-osion osalta. Lisättäköön siihen vielä, että norjalaisetkin ovat alkaneet suhtautua myönteisemmin mahdolliseen Norjan liittymiseen EU:hun.
En ole Timo Soinin politiikan kannalla ja eristäytyminen olisi viho viimeinen temppu, mistä melko varamasti seuraisi ennen pitkää meidän turvallisuuspoliitisen tilanteen dramaattinen huonontuminen, jopa vieraiden joukkojen miehitys.
Soini puolustaa kuitenkin paikkansa varsinkin poliittisessa keskustelussa, koska hän sanoo asiat niin kuin ne hänen mielestään ovat. Monet muut ovat unohtaneet laadun merkityksen puheissaan. Pääasia on, että puhuu toiselta puheenvuoron pois esim. lyhyissä ja täysinmitäänsanomattomissa minuutin "verbaalisissa kaksintaisteluissa".
Hyvä Jouni Pulli - Luin tänään hätkähdyttävää ulkoasiainvaliokunnan näkemystä Suomen lähialueista. Ulkoasiainvaliokunta nimittäin kehottaa kiinnittämään huomiota siihen, että Venäjän sotilaallinen valvonta ja liikehdintä on lisääntymässä Suomenlahdella uuden kaasuputken rakentamisen takia. Olen aiemmin kirjoittanut täällä Stubbin blogissa kaasuputken turvallisuuspoliittisista vaikutuksista ja toistaiseksi Alex Stubb ei ole vastannut asiaan. Mielestäni ulkoasiainvaliokunta näkee asiat oikein. Ulkoasiainvaliokunnan mukaan itämeri saa yhä strategisemman aseman ja merkityksen, joten mitä suurimmas määrin Suomen asemaa tulee EU:ssa vahvistaa. Jos perussuomalaisten unelmat toteutuisivat ja Suomi lähtisi EU:sta, Suomen tilanne olisi äärimmäisen heikko vahvistuvan Venäjän naapurissa. PS haluaa selvästi heikentää Suomen kansainvalistä asemaa. Toivoisin, että kaikki tutustuisivat ulkoasiainvaliokunnan näkemyksiin Itämeren muuttuvasta asemasta.
Hyvä Jan Rossi, luin ilmeisesti saman Ulkoasiainvaliokunnan mietinnön ja mielestäni siinä ei ollut mitään uutta. Ruotsalaiset teettivät jo viime kesänä "salaisen" muistion, jossa käsiteltiin mahdollisen Itämeren kaasuputken turvallisuuspoliittisia vaikutuksia. Sen dokumentin tiedot vuodettiin melko pian ja kun sen pystyi viime syksyllä kokonaisuudessaan lukemaan netistä, niin samalla pystyi havaitsemaan, että kyse oli pitkälti spekulaatiosta.
Ymmmärrän, että ruotsalaisia ottaa päähän se, että venäläiset voivat putkeensa kiinnittää myös valvontalaitteita, joilla pystytään seuraamaan esim. Itämerellä liikkuvia sukellusveneitä. Toisaalta, tuskinpa Itämeren pohja on ennenkään ollut tyhjä venäläisten valvontalaitteista.
Lisääntyvä vedenalainen kuuntelu vaatii luonnollisesti myös lisääntynyttä vedenalaista suojelukalustoa niin kuin vaatii itse putkikin. Nyt vaikuttaa siltä, että Venäjällä on Itämerellä vain 3-4 toimintakuntoista sukellusvenettä, joista ainakin pari vanhoja (joskin kunnostettuja) Kilo-luokan veneitä (B-227 vuodelta 1983 ja B-806 vuodelta 1991) ja yksi vielä koeajossa oleva Lada-luokan esikoissukellusvene St Petersburg. Näitä Lada-luokan veneitä on nyt alettu valmistaa lisää (valmistumistahdilla 1 uusi vene per 1.5-2 vuotta). Kolme vuotta sitten venäläiset kertoivat, että heillä olisi 6-9 sukellusvenettä Itämeren laivastossa jo vuonna 2007, mutta tosiasiassa uusia veneitä on todennäköisesti vasta yksi.
Kilo-sukellusveneet ovat pieniä diesel-/sähkökäyttöisiä vähän yli 70-metrisiä aluksia ja Lada-sukellusveneet vielä pienempiä diesel-/sähkökäyttöisiä aluksia.
Huolenaiheita tässä jutussa on kaksi: Lada-veneiden risteilyohjusvalmius ja se, että Venäjä pystyy jatkossa valvomaan lisääntyvien kuuntelulaitteiden (oletus) ja uusien sukellusveneiden avulla valvomaan Itämeren liikennettä nykyistä tehokkaammin. Se ei kuitenkaan ole mielestäni kovin hälyttävää, sillä luulisi esim. USA:nkin valvovan rantavesiään mahdollisimman tehokkaasti mutta se ei kuitenkaan tarkoita, että USA olisi valmistautumassa laajamittaiseen sotaan.
Toistan taas, että Suomen pitäisi panostaa UUV-alusten kehittämiseen niin, että meillä olisi niitä riittävästi, silloin kun venäläisilläkin on oletettavasti selvästi enemmän sukellusveneitä Itämerellä n. 10 vuoden kuluttua.
Mitä tulee Itämeri-strategiaan, mielestäni Itämeren ongelmiin pitäisi vieläkin vahvemmin ottaa kantaan. Pidän Itämerta tuhoutuvana merenä, ellei pian aleta tekemään jotakin konkreettista meren pelastamiseksi. Minusta on valitettavaa, että asiaan ei ole vahvemmin panostettu Suomen hallituksessa, eikä Itämeren ongelmia nostettu Suomen EU-puheenjohtajuuskauden agendalle. Mielestäni Alex Stubb on kiinnittänyt parhaiten huomiota Itämeren ongelmiin, ja on yrittänyt viestiä siitä ja tästä häntä onkin kiitettävä, mutta sekään ei vielä riitä. Itämerestä on tultava EU:n ympäristöpolitiikan keskeinen asia, sillä Itämerta ympäröivät pelkästään EU-maat, toisin kuin Välimerta, joka rajoittuu myös Afrikkaan. Itämeri on siis EU:n sisämeri ja se on mitä suuremmassa määrin EU:n yhteinen asia.
Mitä tulee itse Itämeren ongelmiin, olen seurannut Arandan tutkimustuloksia meren tutkimuksista ja Itämeren pohjassa on paljon kuolleita alueita. Saastuminen on siis tehnyt tehtävänsä.
Hyvä Jan Rossi, Itämeri ei vielä ole EU:n sisämeri, koska 1. Venäjälläkin on rannikkoa Itämerellä ja 2. joka tapauksessa Itämerellä on myös kansainvälistä vesialuetta. Muuten olen kyllä yhtä huolissani Itämeren tilastam myös omakohtaisen kokemuksen perusteella niin Suomenlahden, Saaristomeren kuin Pohjanlahdenkin vesiä tarpeeksi pitkään seuranneena.
Uskon, että Venäjä-Saksa-kaasuputkihankkeen myötä Itämeren tila nousee väkisin pintaan myös EU:ssa (toivottavasti myrkyt eivät tee sitä). Ensisijaisesti maatalouden päästöt pitäisi saada meillä ensimmäiseksi kuriin ja Puolan maatalouden kasvava valuma pitäisi estää.
On myös hyödyllistä, Itämeren joutuessa valokeilaan, pyrkiä saamaan myös ns. pohjoisen ulottuvuuden asiat tapetille, joista mainittakoon esim. Venäjän romutettavat ydinkäyttöiset sukellusveneet, sotalaivat ja jäänsärkijät sekä paremmat tie- ja rautatieyhteydet Murmanskin alueen Pohjois-Suomen ja Ruotsin välillä sekä luonnollisesti edelleen europpalaisten (varsinkin suomalaisten) yhtiöiden osallistuminen Stokhmanin, Barentsinmeren ja Yamalin kaasukenttien hyödyntämiseen.
Jos Saksan-Venäjän kaasuputki toteutuu, se tulee ehkä ajamaan Suomen ja Ruotsin merivoimien yhteistyötä huomattavasti pidemmälle. Syitä ei varmaankaan tarvitse selvittää, kun huomioi kaasuputken reitin, mahdolliset kuuntelulaitteet ja niiden aiheuttamana vaikeutuneen ruotsalaisten sukellusveneiden salaisen liikkumisen Itämerellä.
Hyvä Jouni Pulli - Mitä tulee Itämereen, mielestäni asiaa ei voisi paremmin kysyä, kuin Stubb asiasta 7. syyskuuta 2006. Stubb kysyy, että "Itämeri on yksi maailman saastuneimmista meristä. Mihin toimiin komissio aikoo ryhtyä, jotta jäsenvaltiot ja Venäjä lakkaavat pahentamasta meren tilaa entisestään? Miten komissio osallistuu Itämeren suojelukomission (HELCOM) Itämeren toimintasuunnitelman laatimiseen? Millaisia odotuksia ja tavoitteita komissiolla on suunnitelman suhteen?"
Itämeren ongelmiin tulisi siis kiinnittää entistäkin enemmän huomiota ja Venäjä tulisi saada mukaan täysillä meren pelastamisoperaatioon. Itse odotan edelleen niitä konkreettisia toimia EU:n taholta meren pelastamiseksi. Suomi ei saanut agendalleen Itämerta, saako Saksa? Milloin Itämeren laajat ympäristöongelmat saavat EU:n ympäristöpolitiikassa sille kuuluvan aseman?
Jan Rossi
jan.rossi@saunalahti.fi
http://koti.welho.com/jrossi4
Kiitos mielenkiintoisista sivuista!
Täällä on niin paljon luettavaa, että ylppäreihin lukeminen vähän kärsii...
Olit vähän aikaa sitten meidän koulussa kertomassa EU:sta ja jäit mieleen oikein hyvänä esiintyjänä ja fiksuna MEPpinä. Taisitpa ehkä saada itsellesi yhden äänen lisää, jos pyrit uusintakaudelle EU:hun.
Ja lopuksi, ei meillä oikeasti niin hyvät keskiarvot ole!