Opittava sanomaan ei
Meille tulee viikossa noin 50 "kalenteripyyntöä" - kaikkea puhetilaisuuksista tapaamisiin.
Pyyntöjen hallinnoiminen ei ole mikään pikkujuttu. Päinvastoin. Se on yksi toimistomme tärkeimmistä tehtävistä.
Kaikki lähtee siitä, että pitää olla oikeassa paikassa oikeaan aikaan. Pitää löytyä energiaa ja pitää olla hyvin valmistautunut jokaiseen tilaisuuteen.
Jokainen hakee aina omia rajojaan. On löydettävä se oikea tasapaino työn, perheen ja levon välillä.
Helppoa? Ei. Mahdotonta? Ei missään nimessä.
Esimerkiksi tänä viikonloppuna olisi tehnyt mieli osallistua Kokoomuksen vaaliristeilylle, mutta jätin sen väliin. Puntarin toisella puolella oli viikonloppu perheen parissa. Se voitti, ja hyvältä tuntuu.
Töitä voi aina piiskata aamusta iltaan, joka päivä, mutta jossain täytyy olla raja. Minun kohdallani raja tulee vastaan viikonloppuna ja iltaisin.
Kirjoitan työn ja perheen tasapainoilusta helmikuun Blue Wings kolumnissa (kts. julkaisut). Mitä olet mieltä? Missä sinun raja kulkee?
4 kommenttia
”Helppoa? Ei. Mahdotonta? Ei missään nimessä.”
Alex, olet osaamisen kehittämisen herkullisimmassa ja mahdollisesti tärkeimmässä ytimessä! Sinulla on utelias, kriittinen ja myönteinen suhtautumistapa toimintatapoihisi työn ja perheen tasapainoilun jatkuvissa haasteissa.
Salakavalia kompastuskiviä ovat:
- latautuminen vapaa-ajalla työtä varten
- vapaa-ajan aikatauluttaminen työpäivän tavoin
- epäonnistumisen pelko
Nämä olet onnistunut kiertämään olemalla läsnä oikeassa paikassa oikeaan aikaan ja oikealla tavalla. Rajojen asettaminen ei siis ole ainoa haaste. Oleellista on pohtia, miten ajan käyttää.
Lukuvinkki: Alahuhta, M. & Himanen, P. (2003). Luovan työn kulttuurin viisi pääperiaatetta. Teoksessa Slotte, S. & Siljola, S. (toim.), Cameo – filosofin elämää. Juva: WSOY.
Kiitos Christian ja Pia - aika on ehtyvä luonnonvara. Sen kanssa pitää elää.
Pitää varoa noita kompastuskiviä. Varsinkin tuo latautuminen vapaa-ajalla on salakavala juttu. Ei paljon auta jos on fyysisesti läsnä, mutta aivot ovat jossain ihan muualla.
Onneksi tämä viikonloppu ei ollut sellainen. Hauskaa oli ja pää pysyi hyvin kyydissä.
Eiköhän tuolla risteilyllä riittänyt kokoomuspoliitikkoja ilman sinunkin läsnäoloasi. Tunnelmanluontitilaisuushan tuo on. On eri asia, jos olet ainoana edustajana jossain tilaisuudessa. Oikeasta paikasta otit perheelle sille kuuluvaa aikaa.
Nykypolitiikka on muuttunut ajankäytön suhteen älyttömäksi, eikä oikein anna tilaa perheelliselle. Tämä näkyy eräiden ministerienkin perheiden kohtalossa. Tuloksena on, että ehdolla eduskuntaankin on lähinnä opiskelijakloppeja ja sitten reilusti yli nelikymppisiä.
Hatunnosto Stubbille, Kataiselle, Lehtomäelle ja muille nuorille lapsiperheellisille poliitikoille!
PS: Mistä löytäisin järkevän nuoren lapsiperheellisen ehdokkaan Helsingin vaalipiirissä? Ehdotuksia otan mielelläni vastaan.
Onnittelen Alex, Sinua hyvästä päätöksestäsi jakaa voimasi oikein työn ja perheen kesken. Taspainoinen elämä antaa eniten ja auttaa molempien osa-alueitten hoitamista täysipainoisesti.
"Keep on going strong"