Mallioppilas?

Todella osuva tuo yksi sana - "jopa" - kreikkalaisista.
------------
Seminaarissa lyöpä lisää löylyä keskusta-oikeistolaiseen yhteistyöhön. Saa media oikeaa ruokaa.

Yhtä seikkaa minä en ymmärrä tämänkään informaation osalta.

MIKSI SUOMESSA EI KERROTA NÄITÄ FAKTOJA ? Miksi annetaan meidän kaikkien hölmöläisten olla siinä uskomuksessa, että olemme jotenkin poikkeuksellinen tiukkapipo kansa, joka ainoana koko EU:ssa hoitaa velpoitteensa prikulleen ja säntilleen ? Olen antanut kertoa itselleni, että meillä on eri hallinnon aloilla erilaisia TIEDOTUSYKSIKÖITÄ, TIEDOTUS _ JA PRESSIVASTUULLISIA HENKILÖITÄ ja - virkamiehiä. Olisiko liikaa pydetty, että nämä kertoisivat meille EU:n liittyvät asiat yksinkertaisina faktaraportteina ja vielä toistuvasti ? Jotenkin kuvittelen, että juuri sitä kautta tuotaisiin EU lähemmäksi meitä tavallisia tossun kuluttajia ja hälvennettäisiin epäluulojajamme EU:n toiminnan suhteen.
Alexander Stubb´lle on annettava merkittävä kiitos siitä, että hän arvostaa juuri tätä kommunikointiasiaa ja tekee hartiavoimin töitä ja uhraa myös aikaansa ja energiaansa kirjoittaessaan näitä raportteja, blogeja ja kolumneja. Miten saisimme muutkin meppimme ahkeroimaan näissä asioissa ? Puhumattakaan nyt heistä, joille nämä informointiasiat ovat nimenomainen työtehtävänsä ja josta heille palkka maksetaan.

Hyvä Christian van Niftrik, olette sataprosenttisesti oikeassa. Kiitos tärkeän asian esille nostamisesta! Mielestäni esim. suurimmat lehdet ovat yllättävän hiljaa ennen vaaleja ja varmaan niiden jälkeenkin EU-asioista yleensä ja faktoista varsinkin.

Tsekkasin Eurooppa-tiedotuksen sivut ja ne olivat mielestäni aivan yhtä "ddr-läiset" kuin ennenkin. Tosin esim. linkin "Yhteinen ulko- ja turvallisuuspolitiikka" alta löytyy erinomainen teos nimeltä "Yhteisten arvojen puolesta? Suomi ja EU:n kriisinhallinta" suosittelen sen lukemista.

EU-tiedotuksessa kaipaisin Christian van Niftrikin mainitsemien ja Alexin oivallisesti myytin murtavalla esimerkillä esilletuomien faktojen lisäksi linkkejä johtavien medioiden kolumneihin ja artikkeleihin. Onhan meillä valtion omistaman YLE:n uutisten vastapainona esim. Hesari ja Nelosen uutiset sekä maikkarin uutiset. Miksei meillä voisi olla EU-tiedotusta, josta löytyisi linkkejä, joissa esitetään myös kritiikkiä ja visioita?

Emmehän halua EU:sta mitään haurastuvaa ja paikallaanpysyvää omaanpeiliiinkatsojaa, vai haluammeko? Ei kai Eurooppa-tiedotuksesta sentään ole suunniteltu mitään tulevaa EU:n historian laitosta, jossa pohditaan vain sitä mitä on tapahtunut ja mitä olisi pitänyt tehdä? Ei kaiken tarvitse olla vain harmaanvihreän tyylikästä vaan mieluiten ennenkin innostavaa - silloin on perusteltava syy lukea myös tilastoja kun on joku missio. EU:n kannatus Suomessa on vielä heikompaa kuin se, kuinka moni esim. osallistuu eduskuntavaaleihin. Kyllä tässä on byrokraateilla parantamista. Ottakaa mallia Alexista!

When I see Finland and the word mallioppilas I always have to think about this statement in the Wikipedia about finlandization :

Self-censorship and excessive Soviet adaptation

However, from the political scene following the post-1968 radicalization, the Soviet adaptation spread to the editors of mass media, sparking strong forms of self-control, self-censorship and pro-Soviet attitudes. Most of the élite of media and politics shifted their attitudes to match the values that the Soviets were thought to favour and approve, developing into a self-imposed Finlandization that often is argued to have exceeded the Soviet expectations.

Civil servants, politicians and journalists accepted the practice that, if they cared about their careers, they did not talk about injustices such as the Soviets' assaults leading to the Winter War, or Soviet contemporary atrocities, such as the fate of Alexander Solzhenitsyn. Such discussions were sanitized in the name of maintaining a working relationship between Finland and the Soviet Union.
Only after the ascendancy of Mikhail Gorbachev to Soviet leadership in 1985 did mass media in Finland gradually begin to move closer to Western standards of journalistic freedom without governmental pressure.