Sunnuntaina 12.9.2004    

Hägglundista Kokoomuksen presidenttiehdokas

Kiva viikonloppu. Perjantaina vietimme rauhallisen perheillan. Löhöiltiin, leikittiin ja töllötettiin telkkaria.

Sain viimeiset Strasbourgin valmistelut pakettiin (tai paremminkin laatikkoon) perjantai-iltapäivänä. Brysselistä lähtee Strasbourgiin kirjaimellisesti ainakin yksi laatikollinen tavaraa jokaista meppiä kohti. Laatikko pakataan perjantaina ja sen pitäisi olla odottamassa työhuoneen ulkopuolella Strasbourgissa maanantaina.

Jatkuva matkustaminen Brysselin ja Strasbourgin välillä on tietenkin älytöntä, mutta se ei valitettavasti muutu miksikään niin kauan kun Ranska on EU:n jäsen. Mitäs niitä syyttämään: en jaksa uskoa, että Suomi luopuisi EU-parlamentista jos meillä sellainen olisi. Se on miljoonabisnestä Strasbourgin kaupungille.

Lauantaina meillä oli puutarhabileet vaalitiimille. Kaikkiaan 25 ydintiimiläistä eri puolelta Suomea tuli meille grillamaan. Pari vesipisaraa ei menoa haitannut. Todella hauska päivä. Loppuillasta Ville soitti pianoa ja kaikki hoilasivat suomalaisia klassikoita Juicesta Eppuihin.

Oli hienoa antaa edes vähän takaisin meidän tiimiläisille. Ilman tiimin panosta en olisi meppi. Juttelimme päivän (ja yön) mittaan vaalimenestyksemme salaisuudesta ja päädyimme siihen, että tiimihenki oli kaiken a ja o. Katsoimme myös 15 minuutin leikkaamattoman pätkän Ajankohtaisen kakkosen videota vaalibileistämme. Se oli täynnä hauskoja...ja noloja muistoja.

Annoin haastattelun huomiseen Hesariin. Haastattelussa ehdotan, että Gustav Hägglundista pitäisi tehdä Kokoomuksen presidenttiehdokas. Saa nähdä nouseeko ehdotuksesta vilkas keskustelu. Toivottavasti. Toivon myös, että Hägglund suhtautuu ajatukseen avoimesti. Hän olisi loistava kansakunnan hengenluoja ja ennen kaikkea suorapuheinen. Sellaista tarvitaan kaiken ulko- ja turvallisuuspoliittisen munkkilatinan keskelle.


Kirjoita kommentti