EU:n suosio noussut huippulukemiin
8 kommenttia
Liittovaltiomielisten ja EU:sta ja eurosta eroa hakevien välille mahtuu monta sävyä. Asetelma lokalistit vs. globalistit kuvaa slti hyvin nykyisiä politiikan trendejä. Mutta vaikka ei kannataisi eroa EU:sta, voi silti kannattaa nykyistä lokaalimpaa politiikkaa. Liittovaltion ja yhteisten velkavastuiden sijaan esimerkiksi ajatus EU:sta itsenäisten valtioiden talousyhteisönä voi nauttia huomattavaakin kannatusta.
Oma käsitykseni on, että enemmistö suomalaisista on toki EU:n kannalla, jos vaihtoehdot ovat "kyllä" tai "ei".
EU on omalla saamattomuudellaan ja byrokratiansa jäykkyydellään herättänyt myös paljon ihmetystä ja kyynisyyttäkin. Se on hyvä.
Suomessa EU-jäsenyys taisi olla myös turvallisuuspoliittinen ratkaisu, integroidutaan enemmän länteen.
Nato nähdään liikaa täällä USA:n työkaluna ja jos ei oikein kannateta kaikkea yhdysvaltain ratkaisuja ja jopa heidän retoriikkaansa, niin sitten Nato nähdään peikkona; jota kuitenkin hiljaisesti toivotaan apuun, kun tulee tiukka paikka.
Itse kannatan jopa puolustussopimusta Suomen ja USA:n kesken.
Hei Alex! Eilen, kyselytunnilla, käytiin mielenkiintoinen keskustelu kerjäämisestä ja tarkemmin romanian kerjäläisistä. Mielestäni Halla-aho ja Zyskowicz esittivät varsin oikeutettuja kysymyksiä ja mielipiteitä.
Halla-aho nosti esille suomalaisten huolen, ja joillakin jopa pelon, kerjäämisen mukana tulleiden sivutuotteiden johdosta. Kukaan ei halua, että jonkun pitää kerjätä. Auttaa pitää, mutta kohdemaassa. Teidän ensisijainen tehtävä on kuitenkin pitää huolta meistä suomalaisista. Romanian romanialaisista.
Ben taas kysyi auttaako kerjäämisen salliminen esim. romanian kerjäläisiä? Auttaako Alex?
Vielä lyhyt lisäkommentti Alexin pohdintaan:
Alexin mukaan "kriisistä on ollut myös hyötyä, sillä olemme nyt saaneet aikaan säännöt, jotka vahvistavat talouskuria, ja estävät samankaltaisen tilanteen toistumisen." Toivon todella, että näin on.
Kun katsoo taaksepäin niin viimeistään 2005 alkoi tuntua siltä, että kv. talouden kehityksessä oli suuria mörköjä komerossa ja että oli vain ajan kysymys, milloin nämä trullit pääsisivät ulos pahantekoon. Sitten tuli USA:n kriisi ja sen perään eräiden euromaiden kriisi. Nyt tuntuu, että meillä on todellinen mahdollisuus luoda nahkamme ja päästä pysyvälle kasvu-uralle ja sellaiselle kestävän kehityksen linjalle, että myös lapsillamme on mahdollisuus kehittää Eurooppaa sellaisen koulutuksen pohjalta, joka kehittää myös itsetuntoamme niin, että epäonnistumisistakin saadaan lisävoimaa ja oppia.
On aika uskoa itseemme ja yhteistyöhön kumppaniemme kanssa.
Aurinkoista iltapäivää kaikille.
Kiitän niin Alexia kuin Jouni Pullia analyyseistään tämän päivän Suomesta ja EU:sta. Toki olen iloinen siitä, että yhä suurempi osa kansalaisista asettuu tukemaan hallituksen EU-politiikkaa.
Mustuttaisin kuitenkin myös parista asiasta jotta välttyisimme hyper innostuksesta:
1 Olemme tosiasiassa kierteessä, jossa meidän on sanottuamme a (liittyminen EU:n) ja b (liityttyämme EMU:n), sanottava c, d, e jne. Paluuta ei enää ole, on vain rosoinen tie eteenpäin kaikkine kaktuksineen ja auringon paisteineen. Joka väittää jonkun johtavan prosessia, ei tiedä mistä puhuu.
2. Globaalit poliittiset ja talouspoliittiset makroliikkeet muuttavat jatkuvasti asetelmia. Näin myös pelkästään EU:n sisällä. Vaikka hyvää tahtoa olisi - jopa aivan rehellistäkin - EU:n maissa hoitaa itse omat asiansa sopimusten mukaisesti, muuttuvat eri maissa ajasta aikaan kansalaisten näkemykset ja prioriteetit. Makrotasolta on huima hyppy mikrotasoon ja vice versa.
Siinä niin Alex kuin Jouni, olette oikeassa, että Suomen on hoidettava oma kotipesänsä hyvin ja kaukokatseisesti. Kysyä sopii, tapahtuuko maassamme näin. Vastaus on EI.
Pintaväreilyä toimista oikeaan suuntaan toki näkee, mutta rakenteelliset strategiset muutospäätökset puuttuvat. Tämä on oire riittämättömästä taloudellisten lainalaisuuksien tuntemuksesta sekä johtajuusvajeesta.
Näpertelyn sijaan toivoisin hallituksen johdolle lapiota ja sahaa käteen.
Onnistuneesta strategisen tason rakennemuutoksesta Suomi saisi oivallisen vientituotteen. Uskottavuus nousisi kohisten EU-maiden silmissä ja puheille tulisi ajankohtaista substanssia. Viittaaminen 1990-luvun alun lamatoimiin on jo typerää. Nyt elämme 2010-lukua ja hyvinvointimme säilyttäminen on entistä korkeampien esteitten takana.
Mukavaa ja rentouttavaa viikonloppua niin Alexille kuin kaikille muille tämän blogin sivuilla viihtyville toivottaa:
Nestor Bloggaaja h.c.
Cher Alex,
Nous te souhaitons un Joyeux Anniversaire entouré de ta famille !
Salutations sous le soleil de Bruxelles,
Eusebio, Kirsi, Rebecca et Sebastian
Juuri noin Nestor honorus causa.
Talouselämän vaikuttajamme kotona ja ulkomailla tunnustelevat realistisesti geopoliittisia valtasuonia, mutta kotimaan poliitikot ja kansalaiset tuntuvat olevan pitkälti pihalla…
Suomen EU-politiikassa tulee tapahtumaan seuraavaksi, että Keskustapuolue omaksuu uuden tai vanhan puoluejohdon viitoittamana Perussuomalaisten apajilla kalastelemiseksi EU-kriittisen populistisen asenteen.
Kaikki arvostus Kiviniemelle ja valittelut luopumisesta.
Jäntevä ja realistinen oppositiovaihe päättyy.
Alexin viittaaman EVA:n tutkimuksen mukaan suomalaisten Naton kannatus on vain 14 %, eli huomattavasti alhaisempi kuin esim. kokoomuksen kannatus. Samaan aikaan amerikalaisten vastustus Afganistanin sotaa kohtaan on noussut jyrkästi, ymmärrettävistä syistä. Tällä hetkellä olisikin meille eurooppalaisille otollista kehittää omaa yhteistä EU-puolustusta, joka suhteutettaisiin olemassa oleviin haasteisiin lähialueillamme, ja jossa panostettaisiin moderniin puolustuspolitiikkaan ja moderneihin menetelmiin, varsinkin kybersodan järjestelmiin.
Toivottavasti suomalaiset uskovat yhtä vahvasti eurooppalaiseen puolustuspolitiikkaan kuin he uskovat EU:hun ja yhteisvaluuttaamme euroon. Uudistaessamme puolustusvoimiamme, perustuu uudistus ainakin arvojensa suhteen harjoittamaamme ulko-, turvalisuus- ja puolustuspolitiikkaan. Koska olemme vahvasti ankkuroineet niin talous-, finanssi- kuin ulkopolitiikkammekin EU:hun ja euroon, lienee ilmeistä, että myös turvallisuus- ja puolustuspolitiikkamme tulee johdonmukaisesti rakentua EU:n vastaavien elementtien linjauksiin ja niiden kehittämiseen.
Kuitenkin niin puolustus-, talous- kuin finanssipolitiikassakin voimme olla uskottavia ja yhteiseurooppalaisen kehityksen kärjessä ainoastaan, mikäli toimimme itse esimerkillisesti, toisin sanoen ennen muita proaktiivissti.
Talouspolitiikassa tämä tarkoittaa esim. sitä, että me Suomessa pystymme hyödyntämään korkeatasoista koulutustamme niin, että saamme siitä myös taloudellista kilpailuetua ja lisäarvoa yhteiskunnallemme. Puolustuksemme osalta kyse on mm. modernin armeijan kehittämisestä, missä meillä on vielä pitkä tie kuljettavana, alkaen systeemin struktuurien uudistamisesta sekä käytettävien määrärahojen uudelleenallokoinnista.
En valitettavasti ole yhtä optmistinen euro- ja EU-kriisin rauhoittumisen suhteen kuin Alex - on huomattava, että Espanjassa on tänään yleislakko, mutta siitä olen täsmälleen yhtä mieltä Alexin kanssa, että nyt "on löydettävä avaimet kasvuun". Ja etumme ja uskottavuutemme vuoksi toivon, että Suomessa tapahtuvaan lisäarvon syntymiseen panostetaan pitkäaikaisesti.