Miksi Sauli?

Tismalleen noin !

Pekka Haavisto on vähintään yhtä hyvä kuin Sauli Niinistö.

Ei tässä ole mielestäni mitään eroa ehdokkaiden osaamisessa tai taidoissa. Molemmat ovat tehtävään riittävän hyviä.

Ei entiset meriitit hirveästi paina. Luottamus on hankittava aina uudelleen. Näin se on joka tehtävässä.

Mieletäni presidentin valtaoikeudet ja kehityssuunnan huomioon ottaen presidentin tehtävässä painottuu ulko- ja turvallisuuspolitiikan ohella yhä selvemmin arvojohtajuus.
Arvojohtaminen on minulle esimerkillä johtamisesta ja kansakunnan keulakuvana näen miellelläni henkilön, joka uskaltaa sanoa mielipiteensä ja pystyy selkein ja tarvittaessa faktisin argumentein perustelemaa kantansa ilman turhaa kiihkoa.
Minä, ja toivoakseni moni muukin, kaipaa kansakunnan johtoon persoona, jota voi katsoa ylöspäin ja todeta hänen olevan pikkuisen parempi ihminen kuin mitä itse on.
Tästä syystä itse olen selvästi Pekka Haaviston kannalla. Haavisto on ollut elämässään, niin sanoissa kuin toimissaankin johdonmukainen ja suhteessa omaan arvopohjaani myös esimerkillinen. Häntä on helppo katsoa hieman ylöspäin. Niinistössä näen kyllä ammattipoliitikon, jolla on vahvaa osaamista, mutta en mitään, mikä nostaisi hänet esimerkiksi ja esimerkillä johtamisessa vaikkapa sinun ohitsesi Stubb.

Lisäksi joudun toteamaan, että esimerkiksi tämän päivän HS:n vaalitenttikysymyksissä Niinistöllä tuntui olevan hyvin vähän mitään sanottavaa. Vastaukset eivät juuri häikäisseet asiantuntemuksella, oma-aloitteisuudella tai edes inhimillisyydellä. Ainoa tavoite taitaa olla entisen valtiovarainministerin pestin tuoman painoalastin keventäminen ja anteeksipyytäminen - ja sekin on hieman turhan läpinäkyvää. Olin hieman pettynyt, sillä Niinistön taustalla uskoin hänellä kuitenkin olevan jotain omiakin mielipiteitä.

Pekka Haavistosta Suomi saisi arvojohtajan, joka olisi oikeasti vahva asiantuntija, joka uskaltaa ottaa kantaa - kuitenkin riittävän diplomaattisella otteella. Sauli taitaisi vain jatkaa varovaista linjaansa myös Mäntyniemessä - ainakin julkisuuteen päin.

Hyvät perustelut! Saulin laajakatseisuus ja asioiden monelta kantilta tarkastelu on hänen vahvuutensa.

Alex van der Stubb,

(kuten eräs hollantilainen meppi asian ilmaisi)

Politiikka on kuin jalkapalloa: jos taktiikka, taidot ja vaikuttimet ovat pielessä - ei oikeanvärinen pelipaita liiemmin lohduta.

Pidän kovasti siitä liberaalimmasta ja edistyksellisemmästä kokoomuksesta, jota mm. sinä, Janne ja Kirsi olette olleet osaltanne rakentamassa. Myös Vihreillä on tähtensä. Näistä kirkkaimpina: Pekka ja Ode.

Eikö meillä Suomessa eturivin vaikuttajien kannattaisi avoimesti myöntää, että puoluejärjestelmämme on vinksallaan, sillä erot puolueiden sisällä ovat huomattavasti suuremmat kuin niiden välillä. Tämä liberaali vs.konservatiivi / edistyksellinen vs. taantumuuksellinen / eurooppaorientoitunut vs kansallismielinen jakauma aiheuttaa valtataisteluaja lähes joka puolueen sisällä. Jakauma aiheuttaa äänestäjille myös harmaita hiuksia ja tarpeetonta turhautumista.

Keskustalla voi todella olla ensin puikoissa Matti Vanhanen (jota olen oppinut vasta viime aikoina arvostamaan) ja kohta perään kenties Antti Rantakangas tai tohtori Väyrynen. Demareilla taas SAK:n vanhat nyrkit ja toisaalta esim. Micke Jungner.

Niinistö, bless him, kuuluu eittämättä vanhaan kokoomukseen. Hän oli aikanaan legendaarinen - lievästi hattumainen -kamreeri - puolivallaton sikarimies, joka piikitteli sekä Kataista että kansanedustuslaitosta norsunluutornistaan. Valkoinen hiihtotakki päällä syrjäytymisestä huolestunut Sauli tuntuu hieman eksyneeltä kaverilta.

Pekka -peegio - Haavisto on uuden ajan toimija, joka argumentoi niin, ettei ulkopolitiikkakaan enää kuulosta salatieteeltä. Olen etuoikeutetusti saanut kuulla Pekkaa jo ennen presedentinvaalikampanjaa ja vaihtaa hänen kanssa ajatuksia (ulko)politiikan pienimmistäkin nyansseista. Pekan palo ja toiminta näihin asioihin ei ole näissä vaaleissa syntynyt -eikä näihin sammu. "What you see is what you get", eli saat mitä tilaat, kuvaa minusta parhaiten Peksiä.

Alex ja kanssamatkustajat,

Joskus politiikassa on kuunneltava omatuntoaan ja järkeään, vaikkei siitä näkyvää hyötyä olisi. Olli Rehn voinee kertoa, että omantunnon seuraamisella on myös lyhyellä tähtäimelllä hintansa. Pitkässä juoksussa omien ajatustensa ja arvon takana seisominen kuitenkin kantaa hedelmää. Kysykää vaikka Liberian presidentiksi neousseelta Ellen Johnson Sirleafilta.

Toivon jäljellä oleville 8 päivälle reilua, ulkopolitiikkaan keskittyvää kampanjaa, jossa ylenmääräinen henkilönpalvonta, loanheitto ja tosiasioiden vääristely olisi siirretty sivuun.

Avoimet respektit sekä Tujusen että Kämpin jengille: teette hienoa työtä.

Fanaatikoille - Suomi putos puusta, mutta se me kestetään.

Paras voittakoon / livet fortsätter även efter valet!

-Hanna Laurén

P.S. Olisi sangen virkistävää, että nämä Merikasarmin väitetyt syväkurkut, jotka esim. Juhani Suomi ja A.P Pietiklä tarpeen tullen kaivavat anonyymeina naftaliinista, astuisivat rohkeasti framille.

Itse valitsen sen ehdokkaan, joka itseäni miellyttää.

Se on oikeuteni. En välitä, mitä Haavisto, Niinistö, Halonen tai kukaan muu ajattelee.

Aku Ankka voi olla ehdokkaani. Miksi minun pitäisi miellyttää jotain ehdokasta? En ymmärrä. En ole elämässä ketään miellyttämässä.

Minkä ihmeen takia minun pitäisi edes äänestää? Äönestän Pekka Haavistoa siksi, että hän on palauttanut jotain arvokkuudesta, joka Tarja Haloselle on täydellisesti vierasta. Haavisto vastaa arvokkaasti ja esiintyy hyvin.

RKP:n ehdokas on mielestäni järkyttävä. Onneksi tippui pois. Valtion pakastevirkaan. Lykkyä tykö.

Hyvä ministeri Alex,

minä en taida päästä " ihmeen alta pois" - kuten sanonta kuuluu.

Kommentteja on viisi, ja vain kaksi niistä tunnustaa suoraan Niinistön kannatusta.

Mitä tämä on?

Onko Stubbin kirjoittajakunta vaietessaan jotenkin Niinistön vastaista?

Miksi Haaviston suosijat, ne muutamat, mutta sittenkin , ottavat media-alustakseen Stubbin blogin?

Tunnustan suoraan, että en ymmärrä.

Miksi Sauli?

Alexander Stubb perusteli valinnan niin loistavasti ettei tuohon ole juuri lisättävää.

Minulle tärkeää on myös kokoomuslainen maailmankatsomus. Aate ja arvot. Todella pitkän tauon jälkeen on mahdollisuus saada pressa kokoomuksesta. Haluan kokea senkin tämän lyhyen mutta mukavan elämän aikana.

Siksipä olen äänestänyt Niinistöä molemmilla kierroksilla.

Hei, arvon blogikommentaattorit! Minä ainakin voin kertoa, että äänestin Saulia ekalla kierroksella ja niin teen toisellakin. Tämän toisen kierroksen kuluessa on alkanut tosissaan ärsyttää nämä "hurmoshaavistolaiset" - joihin kuuluu mm. paljon taiteilijoita. Yhtäkkiä he ovat kovasti kiinnostuneita politiikasta - miten oli tätä ennen ja miten on tämän jälkeen? Itse pidän Pekka Hsavistoa todella asiallisena ja fiksuna poliitikkona. Mutta en oikein ymmärrä tätä erityishypetystä - vaikuttaa hieman samantyyppiseltä kuin aikoinaan taistolaisuus. Minullekin tuputettiin Tampereen yliopistoon kirjautuessani ovella Maon punaista kirjaa.

Pirkko Luhtasen huoli siitä, että nyt jotkut ovat kovasti kiinnostuneita maamme politiikqsta ja ehkä eivät sitten niin paljoa enää vaalien jälkeen, on helppo jakaa.

Olen hieman huolissani nuoremmista ääenstäjistä ja siitä, miten he tulevat reagoimaan vaalien jälkeen. Tässä kohdin syyttävää sormea on turha osoittaa kumpaakaan kandidaattia kohtaan, mutta vastuu tässäkin asiassa lankeaa kuitenkin päättäjillemme, joita löytyy aika paljon esim. Arkadianmäeltä.

Huoleni nuorison suhteen tässä nimenomaisessa asiassa on seuraavanlainen:

1. Haavisto on saanut paljon nuorisoa liikkeelle ja ensimmäinen toiveeni on, ettei kansa jakaudu haavistolaisiin nuoriin ja niinistöläisiin konkareihin, joihin minutkin voi jo sisällyttää.

2. Jos ja kun Niinistö voittaa vaalit, mielestäni toki hyvin perustein, on vaarana, että tämä Haaviston taakse sijoittunut nuoriso, ajattelee, ettemme taaskaan päässeet vaikuttamaan, viis siis politiiksta, onhan niitä muitakin keinoja.

Toivon, ettei näin todellakaan tapahdu, mutta asiaan on suhtauduttava vakavasti ja pohdittava, miten kansalaisemme saadaan aktiivisemmin aina osallistumaan yhteiskunnalliseen vaikuttamiseen laillisin keinoin. Tämäkin lienee osa pohjoismaisen hyvinvointivaltion perustuksia.

Hei Pirkko Luhtanen,

Itse olen kuvataiteilija tosin aloitteleva sellainen. Sanotaan että taiteilijat haistavat muutos tuulet ensimmäisinä, koska se on heidän työtään olla avoin uudelle, olla luova eli idearikas ja etsiä uusia ilmiöitä ja totuutta ja kauneutta.

Taiteilijathan ovat perinteisesti vasemmistoliitto ja vihreät -suuntaan se johtuu idealismista, hyvän ideasta, heikompiosaisten asemasta välittämisestä, humanismista ja ympäristön ja siten myös ihmiskunnan tulevaisuudesta. Ihmisarvo menee aina rahan arvon edelle. Ja silti taiteilijat ovat yksityisyrittäjiä, ja varsinkin kuvataidetta ostavat rikkaat koska köyhillä ei ole siihen varaa ja keskiluokkaisetkin sijoittavat enemmän kulutushyödykkeisiin siksi kuvataidetta pidetääkin elitistisenä.

Kuvataiteessa silloin kun se on poliittista käsitellään ongelmia, heikompiaosaisia, sortoa esim. Jani Leinonen, Riiko Sakkinen, Teemu Mäki. Ei poliittinen eli usein myös ei yhteiskunnallinen taidetta tekevä taiteilija voi toki olla oikeistolainen eli kapitalisti esim. Osmo Rauhala.

Heitä voi toki syyttää liiasta idealismista, siitä että jos heidän mielensä mukaan mentäisiin tulisi se rahallisesti kalliiksi. Tietenkään emme voi olla täysin varmoja tästä koska taide ja luovuus luo myös epäsuorasti uusi innovaatiota, muotoilua, yrityksiä ja työtä ja siten rahaa. Myös imagollisesti ja yhteiskunnan kuuluisuuden takia kallis humanismi ja taide on merkittävää ja varsinkin vähäosaisista huolehtiminen ja oikeudenmukaisuus yhteiskuntarauhan takia.

- Julius Granström

Niin, on syytetty vähän laimeaksi Pekka Haaviston ja Sauli
Niinistön kaksintaistelua, mm. että olisivat
mielipiteiltään ehkä liian lähellä toisiaan. Entäs jos laitettaisiin vähän vauhtia vaalikamppailuun. Oletettaisiin että nyt viikonlopun aikana viikko ennen presidentinvaalien toisen kierroksen äänestystä sekä Niinistö että Haavisto valitsevat toisen kierroksen vaalitaistelun toiselle viikolle omat "ylikampanjapäällikkönsä." Sauli Niinistön pääneuvonantajaksi tulee Paavo Lipponen ja Pekka Haavistolle Timo Soini ja Paavo Väyrynen. Sekä Niinistö että Haavisto käyvät uusien neuvonantajiensa kanssa viikonlopun aikana syvälliset, ehkä jopa joissakin asioissa mieltämuuttavat keskustelut, joittenka seurauksena toiselle vaalikampanjaviikolle tullaan osin uusin, jopa ehkä radikaalein tavoittein, esim. ulko- ja talouspolitiikassa:

SAULI NIINISTÖ, tavoitteet:
1)EU:sta liittovaltio
2)Suomi NATO:n jäseneksi
pitemmän aikavälin tavoitteet:
1)yhteinen maailmanhallitus
2)koko maailman yhteisvaluutta

PEKKA HAAVISTO, tavoitteet:
1)Suomi ulos eurosta
2)Suomi ulos EU:sta
pitemmän aikavälin tavoitteet:
1)koko EU nurin
2)YYA-sopimus takaisin

Niin, veikkaisin että ainakin ulkomaitten kiinnostus Suomen presidentinvaaleihin saattaisi nousta aivan uusiin
sfääreihin. Ehdokkaat kun olisivat sitten sisäistäneet
(uudet)tavoitteeensa, niin eipä enää moitittaisi tylsäksi
vaalikeskusteluja.

Niin, liian vakavastihan asioita ei tietenkään pidä ottaa,
mutta voisiko sitten joku/jotkut yllämainituista
"tavoitteista" olla myös reaalitodellisuutta, ehkä sitten joskus?

Arvoisa Julius Granström - kiitos kovasti kommentistasi. Tiedän - kautta aikojen taiteilijat ovat olleet edelläkävijöitä yhteiskunnallisessa muutoksessa. Siksi ymmärrän hyvin, että nytkin suuri osa taiteijoista ja nk. luovista ihmisistä on Pekka Haaviston takana. Minulla vain on todella rankkoja muistikuvia ajasta, jolloin silloista Neuvostoliittoa ja monia muitakin kommunistisia valtioita ihailtiin lähes kiihkotta. Itse kävin myös entisessä kommunistessa Virossa ja myös DDR:ssä pariinkin otteeseen, eikä se todellisuus todellakaan ollut laulujen veroinen.
Ehkä näistä kokemuksista kyynisyyteni kumpuaa. Pekka Haavisto on kuitenkin aivan jotain uutta ja hienoa, ja jopa uskallan salaisesti toivoa, että hän olisi seuraava presidentti Saulin jälkeen. Suomi voisi myös näin profiloitua suvaitsevaisuuden edelläkävijänä.