Blogisynttärit
Kaiken tohinan keskellä unohdin mainita, että tämä blogi täytti perjantaina täydet kahdeksan vuotta. Ensimmäisen blogimerkinnän, tai tarkemmin määriteltynä nettipäivämerkinnän, kirjoitin 13. tammikuuta 2004.13 kommenttia
Jep, Alex on oikeassa blogimääritelmästä, sillä nettipäiväkirja on vain julkinen päiväkirja.
Ja Alexille onnittelut, olet avannut meille eurooppalaisen näkökulman suomalaisen poliitikon ja politiikan kehitysprosessissa, joihin vielä itse olemme päässeet kommentteinemme vaikuttamaan varsin monen vuoden aikana.
Juuri nyt blogissasi käydään mielenkiintoista keskustelua kielten opiskelusta. Hyvä!
Jossain vaiheessa jotkut kritisoivat, että keskustelijoissa oli liian vähän naispuolisia kommentoijia tai että keskustelu keskittyi liiaksi ulko- ja turvallisuuspolitiikkaan. Näin ei nyt ole vaan blogisi on omien merkintöjesi ja kommentoijiesi kommenttien näköinen, mielestäni lopputulos on hieno ja jatkuvasti kehittyvä.
Hyvää Iltaa! Arvoisa A.Stubb
Kiitokset hienosta blogista!
Olen seurannut "pitkään" Alex Stubb'in blogia. Aiheet ovat aina mielenkiintoisia ja ajankohtaisia. Ilolla olen pannut merkille hänen avoimen ja rennon suhtautumisensa, joka ei tarkoita välinpitämättömyyttä. Kyllä on aika kulunut vs UM ja ministeriöt esim.80/90-luvulla. Toki netti ja sosiaalinen media on antanut uusia kanavia.
Parasta AS:ssa on mielestäni avoimuus ja "sama taajuus eri ihmisten kanssa" sekä kielitaito.
Näin presidentin vaalien alla olen lievästi sanottuna ymmälläni siitä, kuinka suppeasti kaikilla kanavilla on keskusteluja käyty. Määrä ei ole korvannut laatua.
Mikä Venäjän etujen puolustaja Suomi on? - kannatan esim. Nato-jäsenyyttä Martti Ahtisaaren tapaan jne.
ONNITTELUT JA KIITOKSET BLOGIN PERUSTAJALLE BLOGISTA !
Huolimatta siitä, että kielikeskustelu täällä blogissa on laantunut lähinnä Tuula Kiilamon ja minun väliseksi pohdinnaksi, koetan vielä ärsyttää Teitä arvon blogin muitakin kirjoittajia (myös Alexin), syventämään ja jatkamaan keskustelua vakavasta asiasta.
Täällä on esitetty vahvoja näkemyksiä siitä, etteivät koulun kieliopinnot riitä vaikkapa humanistisen tai matemaattisen aineen opiskelun mahdollistamiseen vieraalla kielellä. Asiaan syventymättä, on helppo yhtyä tähän "totuuteen".
Itselläni on lähtökohtana ollut, että koulutusjärjestelmää kehitetään siten, että kieliopetus uudistetaan perusteellisesti niin, että sovituissa kouluissa perustetaan erityiset "hgh speed" kieliopetuslinjat. Näissä kieliä opiskellaan nykyistä merkittävästi intensiivisemmin ja syvällisemmin. Tämä nostaa oppilaan kielitason nykyistä korkeammalle ja mahdollistaa opetuksen saamisen esim. matemaattisissa aineissa ainakin lukion alusta alkaen.
Olen vakuuttunut siitä, että edelleen globalosoituvassa maailmassa vahva kielitaito on meille suomalaisille menestymisen, ellei peräti suorastaan elinehto.
Monissa maissa tutut eliittikoulut eivät ole meille tulleet. Syitä varmaan on useitakin; yksi lienee se, että ns. eliittikoulu lienee maamme nykyajan koulumaailmassa ns. punainen vaate, joka poliittisin mielikuvin mielellään tyrmätään.
Entäpä sitten erikoiskoulu tai -linja ?
Tuula Kiilamo nosti aiemmin esille mielenkiintoisen ajatuksen matematiikkaan panostavan koulun. Ajatus on houkutteleva.
Mitä edellytyksiä sisään pääsyssä täytyy täyttää ? Millaisia lahjakkuuskriteereitä on täytettävä ? Riittääkö matemaattinen lahjakkuus vai pitääkö olla muitakin vahvuuksia ? Ratkaiseeko erikoistuminen vai kokonaisvaltaisuus ?
Onko opiskelun tavoitteena valmistua tutkijaksi, teknisen alan osaajaksi tai tuotekehittäjäksi, humanistiksi, opettajaksi, esimieheksi vaiko kenties teollisuussihteeriksi diplomatian kentille imemään maahamme uutta teknologiaa ?
Voisiko Tuula Kiilamon mainiota ajatusta soveltaa myös kieliopiskeluun ?
Tai olisiko mahdollista miettiä erikoiskoulua, jossa niin kieli- kuin matemaattislahjakkaat oppilaat voisivat edetä opinnoissaan aivan uusilla nopeus- ja laatutasoilla ?
Varmentaisimmeko maamme tulevaisuutta kehittämällä erikoislahjakkuuksien opiskelumahdolisuuksia vastaamaan kansainvälistä huippuosaamista ?
Perimmäinen kysymys tässäkin asiassa lienee se: onko meillä kaukokatseisuutta, kykyä tulevaisuuden riittävän realistiseen hahmottammiseen sekä tahtoa lähteä muuttamaan maassamme totuttuja ja perinteisiä koulutuskonsepteja. Ne kun ovat saaneet kiitosta monelta tamillaan aliholta.
Kokemus osoittaa, että silloin kun meillä menee hyvin, on oma toimintamme alttiimimmillaan yliarvioinneille ja omahyväisyydelle. Sitä sitten kilpailijamme käyttävät hyväkseen. Eli, summa summarum; lujaa pitää juosta, että paikallaan pysyisi.
Tuumi; Nestor Bloggaaja h.c.
"Hyvää Iltaa! Arvoisa A.Stubb
Kiitokset hienosta blogista!"
Epäilen aina ihmisiä, jotka kehuvat ylettömästi. Itse en maailmasta kehuja keräämässä. Tärkeintä olla itse tyytyvänen.
"Hyvää työtä. Kiitos." Riittää aina.
On vaarallista hakea ihmisten suosiota. Siinä menettää helposti itsensä, oman identiteettinsä ja itsetuntonsa. Ei voi olla kaikkien kaveri.
Tällä blogilla on ollut suuri merkitys minulle koskien kiinnostuksen heräämistä Eurooppalaista politiikkaa kohtaan. Kiitokset Alexille siitä ja voimia jatkossakin blogin pitämiseen.
Grattis Alex, blogi ja kommentaattorit!
Tämä on ainoa nettifoorumi johon olen katsonut mielekkääksi osallistua. Nimettömiin ja puoluepoliittsiin foorumeihin osallistumista en koe vaivan arvoiseksi.
T. Nimim. "Mukana Alexin virtuaalisessa hölöstööpissä jo hikisestä vuodesta 2005"
P.S. Niin mukavaa kun se onkin ajatuksia vaihtaa yhdellä virtuaalifoorumilla, tarvetta naamakkain käytävälle debatille on tässä maailman ajassa huomattavasti enemmän, eli Chathan House Suomeen ja sassiin.
Arvoisa nestorbloggaaja Chrtian van Niftrik,
Toimin itse opetustehtävissä, tein nk. vanhoilla päivilläni opettajaopinnot entisen korkeakoulututkintoni päälle. Olen tehnyt noin viitisen vuotta kaikenlaista opetustyötä eli toimin free lancerina. Olen itse asunut ulkomailla noin kolme vuotta ja oma tyttäreni on asunut ulkomailla nyt seitsemän vuotta. Jonkinlainen pieni kosketuspinta on muihinkin kuin suomalaisiin koulutusjärjestelmiin.
Mutta suurin huoli minulla on suomalaisen koulutusjärjestelmnän tasapäistävästä vaikutuksesta. Peruskoulu on osaltaan hieno systeemi mutta mutta: ei lahjakkaille nuorille. Peruskoulun opettajien aikaa menee nykyään valitettavan paljon sellaisten oppilaiden kurinpidollisiin toimenpiteisiin jotka oppilaat eivät ollenkaan kuuluisi perusopetukseen laisinkaan. Me useimmat varmaan tiedämme jo syyn miksi näin on: pätevistä erityisopettajista on huutava pula, ja osittain siksi myös erityisryhmiä on kunnissa aivan liian vähän. Normaali luokanopetus voi joskus olla todella raskasta, koska luokassa saattaa olla useita erityisopetusta tarvitsevaa oppilasta.
Missä kohtaa ja milloin kukaan koskaan huolehtii erityisen lahjakkaista oppilaista??? Opetustyössä toimivana minusta tuntuu, että heille ei ole kenelläkään aikaa.Kärjistetysti sanottuna mennään heikompien ehdoilla, niin se vain menee.
Minun mielestäni pitäisi ehdottamasti jo maamme tulevaisuuden kannalta muuttaa koulutusjärjestelmää radikaalisti. Ei voi olla niin, että lahjakkaat yksilöt sortuvat heikompien jalkoihin. On ihan oikeasti perustettava opinahjoja niin kielellisesti kuin matemaattisestikin lahjakkaille oppilaille. Lahjakkaat oppilaat ovat nykyajan syrjäytetty luokka.
Ajattelin onnitella 8 vuotta täyttävää Alex Stubbin blogia. On hienoa, että Stubb on jaksanut ylläpitää blogiaan kaikki nämä vuodet. Kuten ministeri kirjoittaa, välillä on hiljaisempaa ja välillä tapahtuu paljon asioita.
Jos blogin pitäjälle saisi esittää toivomuksia, esittäisin, että joskus jollakin sopivalla ajalla blogin pitäjä kävisi ihan reaaliaikaista keskustelua blogissaan kommentoijien kanssa vaikkapa EU:n talous- ja vakauspolitiikasta euron tulevaisuutta unohtamatta. EU elää olemassaolonsa pahinta vaihetta tällä hetkellä. Puhutaan jo koko EU:n hajoamisesta.
Suomessa EU-vastaisuus kasvaa. Kreikan tukemisesta alkanut keskustelu voi johtaa Suomen eroon koko valuutta-alueesta. Mielestäni nyt olisi todellisen keskustelun aika siitä mitä EU:ssa todella tapahtuu ja minne unioni on menossa.
Jan Rossi
Joskus monta vuotta sitten taisi olla kiinnostusta yhteiseen seminaariin Alexin ja Alexin blogikommentaattoreiden kesken. Sellainen voitaisiin vieläkin järjestää vaikkapa pari kertaa vuodessa. Asia nousi mieleeni kun luin Hanna Laurénin taas kerran ytimiin menevän kommentin.
"P.S. Niin mukavaa kun se onkin ajatuksia vaihtaa yhdellä virtuaalifoorumilla, tarvetta naamakkain käytävälle debatille on tässä maailman ajassa huomattavasti enemmän, eli Chathan House Suomeen ja sassiin."
Käytä huoliteltua kieltä.
naamakkain=kasvokkain
sassiin=pian
debati= keskustelu
Hyvä Christian van Niftrik,
pohdintanne koulutusjärjestelmästämme edustavat näkemyksiä, joita kuulee valitettavan harvoin ,ja siksi ne ovat sitäkin arvokkaampia.
Yhdyn ajatuksiinne siitä, että on korkea aika ottaa käyttöön myös niitä menetelmiä, jotka antavat lahjakkaille mahdollisuuden edetä opinnoissa siinä tahdissa, joka vastaa heidän kapasiteettiaan. Näinhän ei juurikaan toimita teoreettisten aineiden kohdalla.
Meillä on urheilulukioita, kuvataidelukioita, musiikkipainotteisia kouluja, ilmaisutaidonlukioita jne. Hyvä niin! Mutta miksi meillä ei ole matemaattisiin ja luonnontieteellisiin aineisiin tai kieliin erikoistuneita kouluja tai lukioita?
Tosin muistan lukeneeni eräästä matemaattisiin aineisiin erikoistuneesta sisäoppilaitoksesta, ja onhan ainakin pääkaupunkiseudulla kielipainotteisia luokkia ja mm. saksalainen, englantipainotteisia kouluja ja ranskalainen koulu, mutta se ei riitä.
Olisi eduksi sekä kansakunnalle että myös yksilöille, että teoreettisesti erityislahjakkaat lapset ja nuoret saisivat heille mitoitettua opetusta. Se suodaan jo nyt musikaalisille, urheilullisille ja taiteellisesti lahjakkaille nuorille. Miksi vain ja juuri heille?
On vähintäänkin kummallista, että tämä epäkohta on vaiettu lähes kuoliaaksi.
Tunnetusti opetuslaitoksemme johto on toimissaan kovin verkkainen, on aina ollut. Sitä paitsi poliittiset intohimot ovat usein menneet terveen harkinnan ohi, kuten esim. 60- ja 70-luvulla eläneet kirjoittajat varmasti muistavat. Se selittänee laiminlyöntiä, mutta ei pyhitä sitä.
Logiikkaakin puuttuu: viittaan taas siihen, että tiettyjä lahjakkuuksia ( urheilu yms.) empimättä tuetaan, toisia, usein huomattavasti tärkeämpiä, jätetään vaille huomiota.Mitä järkeä siinä on?
Se on silkkaa tuhlausta ja erittäin lyhytnäköistä .
Kannatan Christian van Nifrikin ja Pirkko Luhtasen ajatuksia lämpimästi. Saisimmepa seuraa ja tukea.
PS. Ankara flunssa viivytti kommentointiani.



Onnittelut blogisitkeydestä !
Pullakahvit ?