Strong buy - Hiski Haukkalan kirja

EU:n koossapitävä uusi sisäinen talousliitto ja EVM rakentuu pääasiassa Pariisi-Berliini –akselin sekä Sarkozyn ja Merkelin varaan.

Ranskassa presidentin hallinnolla on todellista valtaa toisin kuin esim. meillä.

Tänä vuonna valitaan Ranskassa uusi tai entinen presidentti jatkamaan.

Ehdokasvalikoima, prosessi ja tulos on varmasti monivivahteisempi kuin meillä.

http://fr.wikipedia.org/wiki/%C3%89lection_pr%C3%A9sidentielle_fran%C3%A7aise_de_2012

Ranskassa(kin) sisäpolitiikka on tärkeämpää kuin ulkopolitiikka, joten ranskalaisten enemmistö tulee seuraavaksi päättämään, miten koko EU:n lopulta käy.

Jos asiassa on jotakin positiivista, niin se on se, että tulosta ei tarvitse odottaa kuin toukokuuhun.

USA:n fokus on jo pitkään tiedetty olevan siirtymässä Tyynen valtamerten piiriin. Tässä ei ole uutta. Ihmeteltävää, että on näinkin pitkään viipyillyt eurooppalaisissa kehyksissä.

Venäjän osalta tulisi tarkastella ensisijaisesti, mitä tapahtuu nyt ja jatkossa Venäjä-Kiina –akselilla. Eurooppa on siinä täydentävä sivunäyttämö.

Näen tilanteen, jossa USA vähentää jatkuvasti läsnäoloaan Euroopassa, samalla kuin Aasian painoarvo kasvaa voimakkaasti.

En voi käsittää, miksi NATO nähdään Suomessa monasti jonain kylmän sodan paholaisena - toisaalta Venäjää ja sen tiettyä arvaamattomuutta pelätään.

Puolueettomuushan on aina itsekäs ratkaisu, ei olla valmiita osallistumaan liittotuman kustannuksiin. Suomi ei ole liittotumaton maa, vaan paikkamme on Euroopassa, suuria ystäviämme ovat myös mm. USA ja Kanada jne.

Kiitos Alex vinkistä, Hiskin kirja on sekä ajankohtainen että varmasti lukemisen arvoinen. Olen perin samaa mieltä siitä, että Euroopan ainakin tulisi olla ongelmien ratkaisija. Yhden hevosen vetovastuuta USA e enää kaipaa eikä se sihen enää pystykään, no de facto ei ole ennenkään pystynyt, vaikka jotkut ovat ehkä niin luulleet. Kuitenkin olisi väärä käsitys kuvitella, että olemme matkalla kohti uusvanhaa kylmää sotaa. Uusi tilanne on paljon moniulotteisempi kuin vielä esim. Reaganin aikakaudella.

Mikäli me haluamme EUsta ongelmien ratakaisijan on meidän vahvistettava EU:n OMAA turvallisuus- ja puolustustpolitiikkaa myös käytännön toimin, jotta turvaisimme itsemme ja olisimme uskottava partneri. Voisimme aivan hyvin aloittaa kybersodankäynnin puolustuksen kehittämisestä EU:ssa, mikäli sitä ei tehdä, kohta voisi olla niin, ettemme enää tiedä, mitkä tahot puolustusvälineistöämme etäkontrolloivat.

Vanhan nestorbloggaajan sydäntä on lämmittänyt kielikysymyksen saama huomio tämän blogin kirjoittajien piirissä. Olemme saaneet lukea lukuisista eri näkökulmista, uusista -kin avauksista ja mainion analyyttisistä kommenteista. Kaikissa on ollut yhteinen piirre; vahva ymmärrys ja usko monipuolisen kielitaidon merkityksestä. Nämä jos mitkä, luovat uskoa tulevaisuuteen.

Pieni Suomi taistelee elintilastaan globaaleilla markkinaturuilla. Sen se tekee niin poliittisella, taloudellisella kuin kulttuuriareenoilla.

Tehtävä on HAASTEELLINEN !

Olen lukusissa tilanteissa monien vuosien aikana voinut todeta monipuolisen kielitaidon meille suomalaisille antaman kilpailuedun; erityisen hauskaa on ollut havainnoida sen usein liittyneen kulttuurillisen ymmärryksen tuomaan lisäarvoon neuvotteluissa muissa maissa. Ao maan kielen osaaminen on antanut selkänojaa myös maan kulttuurin ymmärätmiseen ja tämän osaamisen soveltamiseen neuvotteluissa. Hämmentävän usein neuvottelujen käyminen ao maan kielellä ja maan tapoja kaikessa hiljaisuudessa noudattaen on antanut meille etua verrattuna kilpaileviin toimijoihin, jotka ovat rakentaneet neuvottelunsa strategian, taktiikan ja toteutuksen vaikkapa vain englannin tai jollekin muulle ns. valtakielelle.

Valitettavasti minun on muistutettava myös mitalin kääntöpuolesta kysymyksellä: Monestako neuvottelupöydästä maamme edustajat ovat tippuneet vaatimattoman kielitaidon vuoksi. Toki tulkit tekevät työnsä, mutta henkilkohtainen "ote" vastapuolesta syntyy vain hänen omaa kieltään halliten ja sitä käyttäen.

Suurkiitos blogin taiturkirjoittajalle Jouni Pullille syvällisestä ja erinomaisesti argumentoivasta analyysistään. Erityisesti kiinnitti huomiota hänen pointtinsa ennakoivasta toiminnasta kieitaidon kehittämiseksi laajemmaltikin. Tämä on äärimmäisen kriittinen asia, sillä kyse on monen vuoden muutosprosessista joka kattaa koko koulutus- ja sivistysjärjestelmäämme. Muutoksen olisi suonut alkaneen jo eilen.

Tuula Kiilamoa haluan kiittää siitä, että hänen kommenttinsa allekirjoittaneen vaatimattomasta kirjoituksesta antoi minulle mahdollisuuden syventää näkemystäni myös tässä blogissa.

Olen syvällisesti tietoinen multikielisyysopetuksen vaatimista panostuksista niin lyhyellä kuin pitemmmälläkin aikajänteellä. Kiilamo pelkää aiheellisesti muiden aineiden jäämistä taka-alalle kielten kustannuksella. Huoli on ymmärrettävä.

Itse olen nähnyt asiaa siten, että kielten opetus tapahtuu osittain integroituen muutaman muun johtavan aineen opetuksen kanssa. Esimerkkinä vaikkapa matematiikan opetuksen muuttuminen vaikkapa saksan kieliseksi oppilaan lukio-opiskelujen ajaksi. Tai biologian opiskelu ranskaksi jne Tärkeää on kielen käytännön puheosaamisen kasvatus, ei vain "sisältäluku".
Erityisesti korkeakouluopiskelujen tulisi tapahtua monella kielellä ja opiskelijoiden tulisi suorittaa tutkintojaan valmiiksi Suomessa, osin Suomessa, osin ao ulkomaissa opiskellen.

Näkisin myös ensiarvoisen tärkeäksi pääopetustuntien monipuolistamisen ja lisäämisen. Perinteisestä päähän pänttäämisestä tulisi liikkua osallistuvan ja interaktiivisen opiskelun suuntaan. Muistutan tässä Jouni Pullin tavoin, että maailma ympärillämme muuttuu ja meidän olsii mieluummin oltava tämän prosesssin hallinnassa askeleen edellä muita.

Aprikoi yön lumimyräkän tauottua;

Nestor Bloggaaja h.c.

Hyvä ministeri Alex,

Nestoribloggaaja van Niftrik tuo esiin erittäin mielenkiintoisen aspektin: eksaktien teideiden opetuksen vieraalla , esim. saksan- tai ranskankielellä lukiossa.

Mutta: sitä tulee edeltää kielen opiskelu eivätkä alkeet riittäne.

Arvoisa Christian van Niftrik:

Ajatuksenne on hieno, mutta soveltunee vain poikkeuslahjakkaille.

"teideiden"

"Mutta: sitä tulee edeltää kielen opiskelu eivätkä alkeet riittäne."

Komppaan 100%.

Pahoittelen huolimatonta lyöntivirhettä.

Kyse oli tietenkin " tieteet"-sanan monikon genetiivistä.Tässä korjaus : "tieteiden".

Heittäisin seuraavan leivänpalan professionaaliseen Kiilamo - van Niftrik –koulutuskeittoon olematta alalla siis mikään ”le cordon bleu”.

Normaalioloissa oman synnyinkulttuuripiirin puitteissa tuskin mikään virallinen koulutus pystyy yhtä aikaa sekä opettamaan vierasta kieltä että samalla kielellä jotakin matematiikkaa, biologiaa jne.

Tilanne on kummasti ihan toinen, jos muutetaan ihan uuteen ympäristöön, jossa ollaan ihan yksinään uudessa kontekstissa niin, ettei muita maanmiehiä tai –naisia ole mailla halmeilla.

Silloin näköjään onnistuu lähes minkä tahansa oppiminen ja yhtä aikaa vieläpä tarvitsematta olla ns. koulunero.

Kaikkia ei silti voida kustantaa esim. 7-13 vuodesta alkaen ulkomaille, ulkomaankieliseen kouluun.

Se on ja säilynee jatkossakin eri syistä ulkomailla olevien expattien jälkikasvun etuoikeutena – ja rasitteena.

Arvoisat kommentoijat,

Hesari tänään 16.1.2012 kertoi vieraskielisestä opetuksesta.

Sen tilannetta voi arvioida artikkelin pohjalta.

Kysyn mielipidettänne:

miksi tähän on tultu?

Hienoa, että keskustelu jatkuu ja asioita monelta kantilta katsova Vilho Partanen toi oman ansiokkaan pointtinsa esiin, josta olen erittäin samaa mieltä ja jossa kuvaillun tilanteen olen itsekin saanut kokea niin opiskelun kuin ammatinoppimisenkin suhteen. Vieras kulttuuri ja altavastaajana olo saa ihmisen tsemppaamaan enemmän; etsimään kilpailukykyisiä omia mukautettuja ratkaisuja, koska vieraan kulttuurin keinoin jää kakkoseksi vieraalla maalla - innovaatiokyky nousee pintaan kaukana poissa. Toki pitää ymmärtää ja toimissaan huomioida myös "isäntäkulttuuria".

Meidät suomalaisetkin on usein nähty altavastaajina monestakin syystä (esim. logsitiset kustannukset, erikoinen kieli, suuri naapuri, paikka idän ja lännen välissä), mutta tällaiset "heikkoudet" voidaan myös kääntää todellisiksi mahdollisuuksiksi, jos vain osaamme elää ajassa ja mukautua sen haasteisiin (esim. Finnairin Aasian lennot, kauppapaikka Koivisto/Björkö, Istanbul, Idän silkkitie, Orient-Express, Sveitsi) . Tässä kohtaa haluan kiittää niin Tuula Kiilamoa kuin Christian van Niftrikiäkin varteenotettavista huomioista sekä asiaa syvemmälle luotaavasta keskustelusta. Ennakoimisen osaaminen on päättäjiemme vaikeimpia tehtäviä, mutta ennakoitavuuden onnistuminen asettaa myös merkittävän perustan sille, miten jatkossa pärjäämme. Ajopuuna emme enää voi toimia, sillä puu on jo kovin vettynyt ja vaarassa upota. Tämä tulee huomioida erityisesti ksokien Venäjän muuttuvaa tilannetta.

Kieliasiaan vielä yksi pointti: meidän päättäjiemme olisi hyvä ymmärtää, että pärjäämme kilpailussa vain mikäli myös me olemme haluttu paikka tehdä töitä ulkomaalaisille osaajille (ja myös sijoittajille; ainaiset veronkorotukset eivät ole minkään sortin hyväksyttävä ratkaisu). Jos jätämme tämän aspektin huomioimatta olemme auttamattomasti muiden perässä. Tästä asiasta kirjoittaa erinomaisen esimerkin EVAN blogissa Joachim Delventhal merkinnässään "The first day at a Finnish office" (linkki artikkeliin: http://www.eva.fi/blogi/the-first-day-in-a-finnish-office/2881/ ). Kielikysymys on siten osa laajempaa yhteyttä ja monisuuntainen.

On tänä päivänä ehkä hieman rajaavaa puhua eksakteista tieteistä. Esim. matematiikan tutkimus on pitkälti myös uuden luomista ja myös niin, että vanhat väittämät murtuvat. Ja jospa teoreettisessa fysikassa huomioidaan noetiikan uudet ajatukset olemme ehkä eksakteja vain, jos uskomme, että eksakti on sitä, minkä eksaktiksi uskomme. Eikö se hiukkanen jo kulkenut yli valon nopeuden, vaikka aikoinaan koulun fysiikan tunnilla väitettiin, ettei se ole mahdollista?

Pohdittaessa ketkä pystyvät esim. opiskelemaan samaan aikaan kieliä ja vaikkapa biologiaa vieraalla kielellä mielestäni peruslähtökohta on, ei niinkään superlahjakkuus, vaan oma tahto, tilanne ja soveltuvuus ylipäätään. Meitä on moneen junaan, onneksi. Siksi kielikysymyskin pitää nähdä laajasti ja kannustaa erilaisuuteen, jolle reunamerkit on kansallisesti päätetty kulloinkin ennakoiden tulevaa.

Hyvä tärppi tuo Haukkalan kirja! Myös hienoa huomata että policy-piireissä seikkaillaan toisinaan akateemisten kysymysten pariin. Toki ministeri Stubbilla on akateeminen tausta niin sitä voisi odottaakin.

Kirjaa on arvosteltu myös täällä (http://ulkopolitist.wordpress.com/2012/02/11/suurten-kertomusten-jalanjaljilla/). Stubbin kanssa samaa mieltä tuolla ollaan siitä että ulkopoliittista keskustelua tarvitaan lisää. Mielenkiintoista on myös, että miten Niinistön presidenttikaudella ulkopoliittinen keskustelu lähtee kehittymään.